Taisin olla liian hyväuskoinen kun kuvittelin että tämä ainoa elämässä tavoiteltava asia olisi minua varten. Kaikki muu näköjään on minulle mahdollista saada mutta tämä, jota juuri eniten kaipaan ei ole kuin tuottanut pettymyksiä toisten toimien sekä oman sulkeutuneisuuteni vuoksi. Toivoni olen menettänyt jo vuosia sitten ja nyt kun katsoo mitä tulevaisuudella on vielä annettavaa, ei se paljoa mieltä lämmitä.
Olen jo tottunut siihen että olen se hyljeksitty "se" "toi" ja "homo" jolle ei tarvitse edes puhua ja jonka olemassa oloa ei tarvitse edes noteerata . Ne naiset joista olisin itse kiinnostunut näkevät minut vain vitsinä ja jos erehdyksissänikään edes vähän vihjaan että olisin jostain kiinnostunut, joko ihastukseni kohde tai/ja muut asiasta kuulevat/huomanneet pitävät huolen että kiinnostuksestani tehdään yleinen vitsi. Vaihtoehtoisesti jos joku kiinnostuu minusta, on reaktio yleensä ollut että hetken jälkeen kiinnostunut osapuoli perääntyy ja juttu kuivuu siihen.
Kiitoksena näistä asioista olen jo kovettanut itseni täysin, enkä enää edes osaa reagoida jos joku osoittaa kiinnostusta. Omat tunteet ja kiinnostukset tapan aina suoraan järjellä vaikka tuntuu kuinka pahalle, mutta kuitenkin salaa mielessäni ajattelen millaista olisi seurustella juuri hänen kanssaan.
Näin ollen edessä on siis ikisinkun elämä. En tiedä pitäisikö olla katkera, mutta kun omanarvon tunto on tuhottu muiden toimesta niin, että en enää yksinkertaisesti voi saavuttaa tuota tärkeintä asiaa elämässä. Yritä nyt sitten tässä motivoida itseäsi yhtään mihinkään...
Kiitos sinulle, jos jaksoit lukea...
Olen jo tottunut siihen että olen se hyljeksitty "se" "toi" ja "homo" jolle ei tarvitse edes puhua ja jonka olemassa oloa ei tarvitse edes noteerata . Ne naiset joista olisin itse kiinnostunut näkevät minut vain vitsinä ja jos erehdyksissänikään edes vähän vihjaan että olisin jostain kiinnostunut, joko ihastukseni kohde tai/ja muut asiasta kuulevat/huomanneet pitävät huolen että kiinnostuksestani tehdään yleinen vitsi. Vaihtoehtoisesti jos joku kiinnostuu minusta, on reaktio yleensä ollut että hetken jälkeen kiinnostunut osapuoli perääntyy ja juttu kuivuu siihen.
Kiitoksena näistä asioista olen jo kovettanut itseni täysin, enkä enää edes osaa reagoida jos joku osoittaa kiinnostusta. Omat tunteet ja kiinnostukset tapan aina suoraan järjellä vaikka tuntuu kuinka pahalle, mutta kuitenkin salaa mielessäni ajattelen millaista olisi seurustella juuri hänen kanssaan.
Näin ollen edessä on siis ikisinkun elämä. En tiedä pitäisikö olla katkera, mutta kun omanarvon tunto on tuhottu muiden toimesta niin, että en enää yksinkertaisesti voi saavuttaa tuota tärkeintä asiaa elämässä. Yritä nyt sitten tässä motivoida itseäsi yhtään mihinkään...
Kiitos sinulle, jos jaksoit lukea...
Vastaukset 20
Vanhimmat
olen kiinnostunut .......... hyvin paljon.......... niin se vaan on...............
että sääli on sairautta...
kuinka monta kertaa.... !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
et voi sanoa noin!!!!!!!!!! !!!!!!!
susta on sanonu vaikka kuinka moni että oot söpö.....
Lyö vaan lyötyä....söpö vitsi :(
................... ;) ja silmien pyörittelyä....
Tuon söpöyden voin kohteliaisuutena ottaa vastaan, vaikka ei se paljoa miehistä itsetuntoa hivele....
julmia. En ymmärrä sitä, että jos joku tulee iskemään ja sitten pitää olla tosi tympeä ja ilkeä. Miksei sitä voi ottaa kohteliaisuutena? Vaikka ei oisikaan kiinnostunut iskemisestä niin eikö sitä voisi vaikka kohteliaasti kiittää yms.
kiinnostunu, mutta tuntuu ettet sä ole musta..
Henkilö, alkuperäisen viestin luettuasi uskotko vielä että enää viitsin tuoda itseni esiin muiden pilkattavaksi?
Ehkä liikut väärässä seurassa ja mielestäni aika kummallisessa, jos toisia noin leimataan. Ehkä sinulla olisi syytä laajentaa reviiriäsi vähän laajemmalle. Etsiytyä myös muunlaisten ihmisten seuraan.
Liiku enää kenenkään seurassa kun en tunnu soveltuvan kenenkään seuraan. Kai olen jonkinlainen friikki kun ajattelen omilla avoillani enkä oikein kulje massan mukana, vaikka massaa työllistävällä alalla työskentelenkin. Ehkä rajoitan omaa toimintaani myös siksi että en enää yksinkertaisesti uskalla kertoa itsestäni rehellisesti mitään kun on sen verran kolhittu...
Sen verran haluaisin sinulle vielä sanoa, että on muitakin ihmisiä, jotka tuntevat olevansa ulkopuolella. Jopa meissä näennäisesti sosiaalisissa.
Oma miesmakuni ei suosi sosiaalista yksilöä. Koska tiedän, miten oman kohdalta käyttäydyn ja mitä haen, toivon ettet leimaisi itseäsi friikiksi. Sitä en usko sinun olevan.
ikäinen olet- suurinpiirtein. Ois kiva tietää, minkä ikäiset ihmiset on vielä noin julmia..
sitten sua, vaan noita naisia..
Enää nykyään tässä iässä, mutta aikaisemmin kyllä....pari kymppisenä ja nuorempana..
Kaiken tämän jälkeen? Ihan niinkuin sinä olisit ainoa kärsijä tässä asiassa. Se rakkauden kaipuu ja ikävän tuska mitä tunnen sinua kohtaan ei ole järjellä selitettävissä ja sit kehtaat vielä luulla että pidän sua jonakin vitsinä...OLET AINOA A I T O IHMINEN ketä olen elämäni aikana tavannut!
RAKASTAN SUA MUTTA KUN ET SINÄ HALUA SITÄ TAJUTA!!!
Aivan väärälle henkilölle...
Kerro ihmeessä rakkautesi kohteelle, saattaisi auttaa tilanteessa.
paitsi että nimityksiä täälläkin riittää, jopa pressankin toimesta, mutta naisellisuutta löytyy vielä san verran että homoks ei ole nimitetty edes vahingossa. Et sillee...
ES
löytyy...
Älä lannistu.Itselläni ollut jo pitkään tuollainen olo, mutta kyllä täällä maapallolla varmasti on meitä kaikkia varten joku ihminen.
Anna tunteiden viedä ja järjen levätä.