Olen n. 165cm pitkä ja noin vuosi sitten painoin pahimmillani 64kg. Sain kuulla isältäni jatkuvasti haukkuja pullottavasta mahasta ja lopulta se vain riitti, aloin urheilemaan ja kesään mennessä minulta oli lähtenyt 5 kiloa pois. Olin tosi tyytyväinen, mutta kesä toi minulle pari kiloa takaisin ja mieletön lihomisen pelko alkoi. Keväisen urheilulaihdutus-buumin myötä mulle jäi sellanen ruokatarkkailu päälle ja kesällä tuli herkuteltua ihan liikaa, en edes muista milloin ekan kerran tuli mieleen että oksentaisin ruoan ulos. Se tuntu ihan hyvältä ajatukselta, ei ylimääräistä ruokaa mahassa -> ei lisäkiloja. Jokainen kerta kun söin jotain hyvää tuli mielettömän huono omatunto ja aloin välillä oksentelemaan ruokaa ulos. Se tuntui aluksi tosi vaikealta kun ruoka ei meinannut nousta ylös mutta lopulta se onnistui. Kesästä tähän asti on tullut kausia, jolloin saatan oksentaa n. kerran tai kaksi viikossa, mutta välillä tulee etten tee sitä yhtään. On jännä että jos syön jonkun kaverin kanssa hyvää, voin hyvällä omallatunnolla syödä (n. pari kertaa oksentanut vain sen jälkeen kun kaveri on lähtenyt), mutta kun yksin syön vaikka 200g karkkia niin tulee sellainen olo että "läskiksi meni" ja haen esim. jäätelöä ja suklaata laatikoista ja ahmin ne naamaan. Mausta ei pahemmin kerkeä nauttia kun pakko vaan saada heti alas ettei niistä ole myöhemmin haittaa minulle. Olen yleensäkin aina ollut hirmu nopea syömään herkut, eikä esim. karkkeja 500g pussinkaan jälkeen jää seuraavalla päivälle. Eilen aloin miettimään tosissaan että joku on vikana. Kävin koulun jälkeen ostamassa 300g karkkia, kun pitäisi koeviikkoa varten lukea. Revin jo kotimatkalla pussin auki ja kun pääsin kotiin istuin vain sängylleni ja kaadoin karkit siihen. Tungin suun täyteen ja ei 5 minuuttia kauemmin kestänyt kun ne tuhosin. Seuraavaksi hain 1,5 litran purkin jäätelöä, josta olin jo aiemmin viikolla syönyt ja oksentanut, ja vedin sen loppuun. Sitten vain vessaan ja sormet kurkkuun. Lopussa huomasin, että vaikka tuntui että nyt riittää tämä oksennus niin jäi tosi paha olo ja sitten sain ilman käsiänikin puklautettua loputkin nesteet ulos.
Kukaan muu ei tästä tiedä kuin poikakaverini, joka huolestui eilen ihan tosissaan kun kysyi olenko oksentanut, vaikka olin aiemmin luvannut etten tee niin. Itse en osaa pitää asiaa hirveän vakavana kun mietin, että jotkut tekevät tätä joka päivä. Poikakaveri kuitenkin on äärimmäisen huolestunut ja se jopa rasittaa minua ja kaduttaa kun kerroin.
Kukaan muu ei tästä tiedä kuin poikakaverini, joka huolestui eilen ihan tosissaan kun kysyi olenko oksentanut, vaikka olin aiemmin luvannut etten tee niin. Itse en osaa pitää asiaa hirveän vakavana kun mietin, että jotkut tekevät tätä joka päivä. Poikakaveri kuitenkin on äärimmäisen huolestunut ja se jopa rasittaa minua ja kaduttaa kun kerroin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä kuuntele vittumaista isääsi.
Tarvitset hoitoa ja pian !
bulimiapa hyvinkin, ja kestänytkin jo jonkun aikaa.
kyllä se bulimia on! olen sairastanut yli kymmenen vuotta, noin se alkoi. olen masennus ja paniikkihäiriö lääkkeiden ansiosta lihonnut 17kg. olen 160cm ja painoa nyt 62kg... sama mies kuvioissa eipä ole lähtenyt lihoamisen takia! nykypäivänä on naisilla liikaa paineita ulkonäön suhteen. älä koskaan kuuntele muiden arvosteluja painostasi. olet juuri hyvä niinkuin olet etkä tosiaan ole ylipainoinen! sanoit että poikakaverisi rassaa.. hienoa että sinulla on mies joka välittää! hänelle nostan hattua ja kumarran.
"MINÄ OLEN JOTAIN ERIKOISTA, MINÄ OLEN MINÄ.
MINÄ PIDÄN SIITÄ ETTÄ OLEN MINÄ.
ENKÄ TARVITSE KETÄÄN,
TEKEMÄÄN MINUSTA
JOTAIN ERIKOISTA"
..muista tuo! tsemppiä!
Rakkaudella: Laetitia
On vissiin aika ottaa asia tosissaan. Ei sitä vaan osaa ajatella että näin siinä sitten kävi.
Kiitos ja koitetaan kaikki parantua yhdessä.