Painaudun syvälle sohvatuoliin ja puristan päiväkirjaa kädessäni. Oloni on väsynyt, jotenkin raskas, ei jaksa tehdä mitään. Hellitän otettani pienestä, mustakantisesta vihkosesta ja avaan sen. Minua vastaan hyppäävät kymmenet kirjoittamattomat rivit. Otan kynän hitaasti käteeni ja puristan huuleni yhteen. Nyt voisin kirjoittaa kaikesta... niin mistä? Eihän minulla oikeastaan ole mitään kirjoitettavaa. Käännän katseeni ikkunaan, mutta ulkona on niin pimeää että en näe muuta kuin oman kuvani ja takaani heijastuvan tyhjän olohuoneen.
Alan pureskella kynänpäätä ja yritän pyöritellä ajatuksia mielessäni. En saa ainuttakaan solmua auki, en yhtään mitään. Kellon tikitys saa pääni jyskyttämään. Painan terän paperiin ja puren hampaita yhteen. Nyt kirjoitan jotain. Tuntuu kuin tikityksen tahti kyyhtyisi. Hermostun ja painaudun syvemmälle tuoliini. Ei tästä tule mitään, ei mitään, ei mitään... Kuuntelen omaa hengitystäni.
Tiedän, että minulla on ajatuksia. En vain saa yhdenkään päästä kiinni. Kun yritän tarrata johonkin, se luikertelee läpi sormieni ja katoaa jonnekkin muiden joukkoon. On yhä painava olo ja tällä hetkellä elämä tuntuu tyhjältä. Tavallaan tiedän, mikä minua vaivaa, mutta en vain saa puettua sitä sanoiksi. Pyörittelen kynää sormieni välissä ja lasken sekunteja.
"Rakas päiväkirja..." saan kirjoitettua tyhjyyttään ammottavalle sivulle. Se näyttää präntiltä paperin nurkassa ja kuulostaa jotenkin teennäiseltä. Katson taas ikkunaan. Olohuone näyttää vielä tyhjemmältä kuin edellisellä kerralla, panen merkille. Tuijotan jonnekin kauas ja saan muutaman sanan mieleeni, mutta ne katoavan ennen kuin ehdin kääntyä sylissäni odottavan vihon puoleen.
"Ruoka on valmis!" Isäni huuto keittiöstä havahduttaa minut ajatuksistani. Käännän katseeni päiväkirjan puoleen ja huokaisen. Ei minulla ole nälkä, enkä millään jaksaisi vääntäytyä ylös. Painan taas terän paperiin ja päätän lauseen "...olin tänään kotona." Lasken murheellisen näköisen vihkosen pöydälle ja pakottaudun nousemaan ja laahustamaan keittiöön.
Alan pureskella kynänpäätä ja yritän pyöritellä ajatuksia mielessäni. En saa ainuttakaan solmua auki, en yhtään mitään. Kellon tikitys saa pääni jyskyttämään. Painan terän paperiin ja puren hampaita yhteen. Nyt kirjoitan jotain. Tuntuu kuin tikityksen tahti kyyhtyisi. Hermostun ja painaudun syvemmälle tuoliini. Ei tästä tule mitään, ei mitään, ei mitään... Kuuntelen omaa hengitystäni.
Tiedän, että minulla on ajatuksia. En vain saa yhdenkään päästä kiinni. Kun yritän tarrata johonkin, se luikertelee läpi sormieni ja katoaa jonnekkin muiden joukkoon. On yhä painava olo ja tällä hetkellä elämä tuntuu tyhjältä. Tavallaan tiedän, mikä minua vaivaa, mutta en vain saa puettua sitä sanoiksi. Pyörittelen kynää sormieni välissä ja lasken sekunteja.
"Rakas päiväkirja..." saan kirjoitettua tyhjyyttään ammottavalle sivulle. Se näyttää präntiltä paperin nurkassa ja kuulostaa jotenkin teennäiseltä. Katson taas ikkunaan. Olohuone näyttää vielä tyhjemmältä kuin edellisellä kerralla, panen merkille. Tuijotan jonnekin kauas ja saan muutaman sanan mieleeni, mutta ne katoavan ennen kuin ehdin kääntyä sylissäni odottavan vihon puoleen.
"Ruoka on valmis!" Isäni huuto keittiöstä havahduttaa minut ajatuksistani. Käännän katseeni päiväkirjan puoleen ja huokaisen. Ei minulla ole nälkä, enkä millään jaksaisi vääntäytyä ylös. Painan taas terän paperiin ja päätän lauseen "...olin tänään kotona." Lasken murheellisen näköisen vihkosen pöydälle ja pakottaudun nousemaan ja laahustamaan keittiöön.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kommentoikaa nyt joku...
Mutta olo on hieman samanlainen kuin sinullakin. En oikein saa mitään aikaiseksi, edes kirjoiteltua, lähinnä vaan luettua muiden tekstejä. Ajatus ei kulje. Olen tainnut jämähtää tähän yhteen biisiin kiinni. Jalkani sentään vielä toimivat, joten taidan lähteä lenkille.
mutta totesit sen mitä varmaan muutkin: ei ole kirjoitettavaa. Siksi kirjoittelenkin nykyään novelleja ja muuten vain, siinä saa ajatuksia pukea sanoiksi.
Kundi09, mitä biisiä kuuntelit?
Kotiteollisuus - Helvetistä Itään
Se nyt vaan jäi soimaan loopilla. Ei nuo lyriikat muuten puhuttele, paitsi ehkä kertosäkeen kohdalla ja tuon biisin soundista tykkään.
kuvattu tilanne siitä, kun ei saa tunnelastiaan purettua. Tietää, että on "sanottavaa", mutta ei tiedä mistä aloittaisi. Ja kun koittaa päästä tunteisiinsa käsiksi, ne menevätkin yllättäen piiloon.
kirjoittaminenkin on taito joka vaatii harjoitusta, eikä silti aina luonnistu kovin hyvin. Sitäkin voi harjoitella, kirjoittaa vaikka jostain aivan muusta, tai kirjoittaa vaikka yksittäisiä sanoja. Totuttelee ajatusten muuntamiseen paperille. Onko sillä väliä jos jokin lause kuulostaa teennäiseltä?