Paras asento

Sinänsähän paras asento voi olla - jos vaan pystyy, esim. pystyssä sänkyyn nojaten, niin painovoima on apuna.

Itse pyöräytin tytön sängyssä istualleen, kun en kerennyt kalvojen puhkaisujen jälkeen asentoja vaihtaa kun tyttö rupes tulemaan pihalle :D Sillä hetkellä se siis oli paras asento, kun ei muuhunkaan enää päässyt.

kyllä mulla sopi puolimakaavassa asennossa ihan perinteisesti sängyllä, siinä sai niin mukavasti levättyä ponnistusten välillä. 15min jouduin ponnistamaan ennenku poika oli ulkona.
Tän toisen aion synnyttää samalla tapaa.

Selällään tai edes puoli-istuvassa asennossa olo tuntui mahdottomalta neljännessä synnytyksessä, vaikka kolme aiempaa lastamme olenkin ponnistanut maailmaan puoli-istuvassa asennossa sängyllä. Tällä kertaa sängylle nostettiin iso säkkituoli tyynypäähän ja nojasin siihen vatsallani konttausasennossa. Oli tosi hyvä kokemus!

Sen verran sain jakkaraa kokeilla, että parhaimmalta asennolta tuntui ponnistaa. Ensin kokeilin kyljellään, minulla ei toiminut. Jakkaralta jouduin pois kun vauvan sydänäänet laski, ja tuohon puoli-istuvaan päädyttiin, jota olin jo ennalta pelännyt... Mutta sujuihan tuo siinäkin!

Helpoin minusta oli ponnistaa siten, että nojasin sängyn päätyyn puoliksi konttausasennossa, vaikka alkuun en meinannut suostua edes kokeilemaan koko asentoa, kun olo oli jo niin tuskainen. Ponnistusvaiheessa ehdittiin kyllä kokeilla kaikenlaista, seisoma-asentoa, jakkaraa, kyljellään. Lopulta vauva syntyi siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa.