RAKASTAN SINUA ...

miettinyt tuota. Jos saisin täysin valita tilanteen, ajan ja paikan, niin homma menisi näin: Olisimme jossain rauhallisessa paikassa kahdestaan. Tilanne olisi luonnollinen, mutta kuitenkin odottamaton. Kaikki kävisi silmänräpäyksessä. Paikan ei tarvitsisi olla mikään yltiöromanttinen - kunhan vaan molemmat viihtyisivät kyseisessä tilanteessa ja keskeytykset olisi suljettu pois. Kipunoiden sinkoillessa välillämme psyykaisin itseäni sanomaan nuo sanat ja sitten juuri kun aika on oikea sanoisin: "Minä rakastan sinua" :) Näin se minulla menisi.

Ei katso aikaa eikä paikkaa: kun minusta on tuntunut siltä, sanon sen.

Haluaisin pukea tunteeni sanoiksi joka ikinen kerta, kun näen Hänet!

Kyllähän minä sanoisinkin, jos... Mitä sitten, jos... JOS,JOS,JOS... Millä tuon sanan saisi voimattomaksi?! Miksi annan yhden käsitteen sanella toimintaani niin voimaperäisesti ja valikoivasti? Miten yksi JOS voi saada kääntämään selän sille, mikä maailmassa on kauneinta - siitäkin huolimatta, että se kaikki kaunis voi olla kohta poissa: JOS meillä huomista ei olekaan...

rakastellessa

Enpä usko, että paikalla sinänsä on merkitystä, vaan tunnelmalla ympärillämme ja tietysti sillä henkisellä tasolla, jonka me molemmat saatamme aistia.

rakastellessa se tulisi sanottua...
voi kun niin tapahtuis....