Luojan kiitos muutan maalle lähiaikoina. 13 vuotta Helsingissä vuokralaisena eri kerrostalokohteissa antoi niin monta ikävää esimerkkiä siitä, miten ikäviä naapurit voivat olla. En nyt tarkoita niitä tavallisia häiriöitä, vaan silkkaa hulluutta.
Opiskeluaikana soluasunnossa oli kämppiksenä kerran silloin jo 35-vuotias mies, joka harrasti kotikemiaa: kerran kun saavuin kotiin yöllä, asunto oli karmeanhajuisen sumun peitossa, hän kun oli tekemässä ilmankostuttimessa ureamuovia. Läheltä piti ettei nukkumassa ollut toinen kämppikseni kuollut kaasuihin. Virkavalta haki miehen pois.
Vuosaaressa taloomme muutti muuan jugoslaavi, joka terrorisoi koko kohdetta. Mies oli ilmiselvä psykopaatti, jonka toimiin poliisi puuttui usein: lapsen sieppaus asuntoonsa, henkistä ja fyysistä ahdistlua, kokonaisten perheiden vainoamista ja väkivaltaa. Koska hän asui vaimonsa luona eikä ollut kirjoilla, asialle ei voitu tehdä lopulta mitään. Perhettä ei yrityksistä huolimatta sattu häädetyksi. Ja sitä tosiaan yritettiin.
Nykyinen naapurissani asuva perhe on oikeasti pelottavan omituinen: kuusikymmpinen isä on ilmeisesti sairaseläkkeellä, perheeseen kuuluu samnikäinen äiti ja nelikymppinen tytär. Verhot kiinni aina, hirvittävät pakko-oireiset rituaalit ovella, sisäoven aukirepimistä aina kun askelia kuuluu, naapureille huutelu ja hirvittävää kiroamista päivisin, tuijottamista ja vainoharhaista käyttäytymistä, joista viimeisin esimerkki oli autolla pelotteluyritys ajaa päälleni viedessäni lehtiä roskikseen, ei onneksi ollut ihan lähellä.
Äijä lähti seuraamaan minua autolla ja parkkeerasi reitilleni. Olisin kysynyt, että mitä asiaa - hän ei koskaan ole sanonut minulle mitään, ei edes tervehdi - mutta hän pani oven kiinni ja lähti paikalta. Ja palasi takaisin heilutelle nohiajasessaan ensin kännykkää, sitten tyhjää tuttipulloa!
Täysin käsittämätöntä, koska en ole tehnyt heille mitään. Edellinen naapurini kertoi, että heitä hän oli haukkunut natseiksi ja huutanut heidän lapselleen käytävässä. Minulle hän ei ole tätä ennen tehnyt mitään, sain olla rauhassa peräti vuoden.
Isännöitsijä on voimaton. Myös asunnon vuokraaja on voimaton, kun olin heihin yhteydessä. Isännöitsijä kehotti ilmoittamaan poliisille, joka lupasikin hakea miehen pois, jos hän vielä tekee jotain tuollaista. Noin sairas ihminen autolla liikenteessä...
Naapuria ei voi valita, ja valitettavasti se on niin, että epänormaalit ihmiset on käytännössä melkein mahdoton saada häädettyä pois. Ikävää mutta totta, ainoa keino on poismuutto, mutta ikinä ei tiedä kuka on uusi naapuri.
En ole täydellinen itsekään, mutta naapureitani en ole koskaan ahdistellut. Toivotan onnea kaikille kerrostaloasujille!
Opiskeluaikana soluasunnossa oli kämppiksenä kerran silloin jo 35-vuotias mies, joka harrasti kotikemiaa: kerran kun saavuin kotiin yöllä, asunto oli karmeanhajuisen sumun peitossa, hän kun oli tekemässä ilmankostuttimessa ureamuovia. Läheltä piti ettei nukkumassa ollut toinen kämppikseni kuollut kaasuihin. Virkavalta haki miehen pois.
Vuosaaressa taloomme muutti muuan jugoslaavi, joka terrorisoi koko kohdetta. Mies oli ilmiselvä psykopaatti, jonka toimiin poliisi puuttui usein: lapsen sieppaus asuntoonsa, henkistä ja fyysistä ahdistlua, kokonaisten perheiden vainoamista ja väkivaltaa. Koska hän asui vaimonsa luona eikä ollut kirjoilla, asialle ei voitu tehdä lopulta mitään. Perhettä ei yrityksistä huolimatta sattu häädetyksi. Ja sitä tosiaan yritettiin.
Nykyinen naapurissani asuva perhe on oikeasti pelottavan omituinen: kuusikymmpinen isä on ilmeisesti sairaseläkkeellä, perheeseen kuuluu samnikäinen äiti ja nelikymppinen tytär. Verhot kiinni aina, hirvittävät pakko-oireiset rituaalit ovella, sisäoven aukirepimistä aina kun askelia kuuluu, naapureille huutelu ja hirvittävää kiroamista päivisin, tuijottamista ja vainoharhaista käyttäytymistä, joista viimeisin esimerkki oli autolla pelotteluyritys ajaa päälleni viedessäni lehtiä roskikseen, ei onneksi ollut ihan lähellä.
Äijä lähti seuraamaan minua autolla ja parkkeerasi reitilleni. Olisin kysynyt, että mitä asiaa - hän ei koskaan ole sanonut minulle mitään, ei edes tervehdi - mutta hän pani oven kiinni ja lähti paikalta. Ja palasi takaisin heilutelle nohiajasessaan ensin kännykkää, sitten tyhjää tuttipulloa!
Täysin käsittämätöntä, koska en ole tehnyt heille mitään. Edellinen naapurini kertoi, että heitä hän oli haukkunut natseiksi ja huutanut heidän lapselleen käytävässä. Minulle hän ei ole tätä ennen tehnyt mitään, sain olla rauhassa peräti vuoden.
Isännöitsijä on voimaton. Myös asunnon vuokraaja on voimaton, kun olin heihin yhteydessä. Isännöitsijä kehotti ilmoittamaan poliisille, joka lupasikin hakea miehen pois, jos hän vielä tekee jotain tuollaista. Noin sairas ihminen autolla liikenteessä...
Naapuria ei voi valita, ja valitettavasti se on niin, että epänormaalit ihmiset on käytännössä melkein mahdoton saada häädettyä pois. Ikävää mutta totta, ainoa keino on poismuutto, mutta ikinä ei tiedä kuka on uusi naapuri.
En ole täydellinen itsekään, mutta naapureitani en ole koskaan ahdistellut. Toivotan onnea kaikille kerrostaloasujille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen minäkin kokenut joten tiedän tasan tarkkaan mistä puhut ja mitä tarkoitat. Olen samaa mieltä kanssasi siinä että naapureitaan ei voi valita, mutta parasta tuntuu olevan se että muuttaa pois tuollaisten läheltä ja toivoo, laittaa kädet ristiin, ettei seuraava naapuri ole enää hullu, vaan normaali ihminen jota ei tarvitse joka käänteessä varoa ja pelätä. Jotenkin elämä järkyttyy niin radaltaan kun joutuu vastaavassa tilanteessa elämään mistä alkuperäinen tässä kertoi. Olen ollut siellä, tiedän tunteen. Onneksi nyt juuri on rauhallista, mutta aina tässä saa pelko persiissä olla kun tämä talo tuntuu olevan sellainen väliaikais pysäkki monelle jotka muuttavat tästä omaan asuntoon joko kerros- tai omakotitaloon. Itse vaan kärvistelen tässä iät ja ajat...
Onnittelut sinulle, olet pääsemässä elämässäsi eteenpäin. Toivon sinulle tulevaisuudessa kaikkea hyvää ja kunnollisia naapureita ainakin. :D
Itselläni ei ole ihan noin hurjia kokemuksia hulluista naapureista, mutta jotain kuitenkin..
Muutin reilu kuukausi sitten Kalliosta Vuosaareen ja alakerran naapuri on häirinnyt meitä alusta asti.
Kun olimme asuneet 2 viikkoa talossa, alakerran naisasukas tuli valittamaan (kello 21.30) että me kolistellaan niin hirveästi.
Ilmeni, että häntä häiritsee se, että availemme keittiön kaappeja ja laatikoita.
Käynnin provosoi ilmeisesti seuraava (mutta hän ihan oikeasti valitti myös kaappien availemisesta):
Olin sinä iltana tullut töistä klo 21 kotiin ja juuri ottamassa samana päivänä tuotuja uutta keittiön pöytää ja tuoleja paketistaan. En ollut kuin nostanut tuolit pois pahvilaatikoistaan, joissa ne olivat kokonaisina, pöytään en ollut edes ehtinyt koskea, kun rouva tuli ovellemme valittamaan.
Selitin, ettei meillä ole yhtään pöytää, millä syödä vaikkapa aamiaista, mutta hän ei ymmärtänyt. Hän sanoi että heidän pitää herätä töihin ihan hirveän aikaisin; aamulla jo ennen kuutta. Mikä ei minusta ole erikoisen aikaisin.
Seuraavan kerran naapuri soittikin (päivällä kello 11) sitten jo isännöitsijälle meistä, tai pikemminkin lemmikeistämme, linnuista. No okei, myönnän, että ne huutelevat joskus ja silloin ääntä lähtee, mutta se on satunnaista. Sitä paitsi luulin että alakerran pariskunta on päivällä töissä..
Itse olen rauhaa ja hiljaisuutta rakastava ja elänyt kerrostalossa koko ikäni.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että alakerran naapurilla onkin muita ongelmia, jotka sitten kanavoituvat näin.
Minullakin on huonoja kokemuksia naapureista, mutta nyt aika on normaalia (toivottavasti kukaan ei muuta pois). Mutta veljelläni oli pelottava naapuri, sellainen vähän omissa maailmoissaan oleva, lopulta räjäytti bensiinillä itsensä ja asuntonsa. Veljeni sanoi että heräsi kyllä hyvin ajoissa töihin kun pamahti aamulla puolikuudelta. Tai kai se juttu oli oikesti niin että kaveri oli impannut bensiiniä ja kanisteri oli kaasuuntunut sisällä ja pienestä kipinästä oli sitten räjähtänyt.