muutoksen aika (4)

hehku kirjoitti:

Kampaaja vaikutti mukavalta. Pirteä parikymppinen likka jolla näytti olevan kaikki asiat reilassa ja hän hymähti hieman huvittuneena kun työnnyin sisään ahtaasta ovesta kaikkien kassieni kanssa ja vieläpä jäätelö kädessäni. ”Hei!” hän sanoi ja osoitti vaulakkoa kampaamon nurkassa ”voit kuoriutua kamoistasi tuonne ja tulla sitten tähän vapaalle paikalle” ”joo, kiitos!" Sanoin ja suuntasin vapaalle naulakolle täyttämään sen tavaroistani. ”Ja mitäs saisi olla, raitaa? leikkausta?” kampaaja kyseli jo innoissaan heti istuuduttuani ja irrotellessani nutturaa niskastani. ”No itseasiassa mä en tiedä yhtään!” sanoin.. Päätin jakaa muutoskertomukseni hänen kanssaan nähtyäni kuinka vaikeaksi hänen kasvonsa menivät. ”Siis mulla on menossa tässä tällanen muutos-prosessi… …ja siis nyt pitäisi löytää jotain uutta ja vanhasta erottavaa!” selitin. Hänen kasvoilleen levisi hymy ”tiedät sä, mä olen aina halunnu päästä osaksi tollasta prosessia >upeeta!” hän hihkui ja rupesi haromaan hiuksiani selviteltyään ne kertomukseni aikana. ”sulla on todella upeet hiukset-ihanan vahvat ja vaaleat. Onko tämä oma väri?” hän kyseli. ”ei, värjätyt on, vaikkakin mulla itelläkin on vaaleat, mutta haluan hieman sävyä ja pehmeyttä” kerroin samalla selaten pitkien hiusten-mallikirjaa, koska päätin kuitenkin säilyttää kutrini edelleen pitkinä. ”miten olis tuo tuossa?” kampaaja (jonka nimi osoittautui Nelliksi by the way!) hän osoitti raidallista kultakutria, jonka hiukset lainehtivat kiharoilla olkapäiden yli. ”En oo kyllä koskaan ajatellu ottaa kiharoita, oon pitäny niitä aina tosi out-muotina” kommentoin kuvitellen itseni kiharoihin kutreihin ”Ei kiharat oo koskaan out! Niitä vaan näkee nyt vähemmän ja se on hyvä, eipähän tuu heti vastaan ja erottuu massasta! Kultakiharat on hempeet, mut samalla rock!”. Nellin kommentti sai mut tarttumaan kuvaan tarkemmin ja päätin ettei se mitään ota, ellei annakkaan..kiharat siis!
Kolmas porras oli astuttu ja päätin turvallisuussyistä sulkea silmäni kunnes luomus olisi valmis ja hyväksi todettu.

Aikaa kului ja permanenttiaine haisi voimakkaasti, mutta lopulta pääsimme pesualtaalle. Pesun aikana en kyennyt ajattelemaan juuri mitään. Leijailin jossain todellisuuden yläpuolella tuntiessani lämpimän veden virtaavan päänahkaani vasten ja pehmeän uppo-tuolin allani-se oli autuutta. Hetkeen en edes muistanut nähdä kauhukuvia siitä, kuinka näkisin pian peilistä itseni ja jäljellä olisi vain yksi mustaksi palanut kikkura, joka sojottaisi komeana konti taivaita. Hetken tunsin oloni ajattomaksi ja nautin täysillä.

Nelli ohjasi minut takaisin kampaamotuoliin, koska silmäni olivat edelleen suljettuina. Hän alkoi kuivata kutrejani ja sen tehtyään ojensi täteeni käsipeilin. ”Mä oon tosi pahoillani!” hän sanoi osaanottavalla äänellä, avasin silmäni säikähtäneenä, sydämeni pamppaillessa lähes ulos rinnastani ja näin upean kiharapilven omaavan kultakutrin katselemassa minua lasiseinän takaa. Nelli alkoi nauraa vierelläni ”Mähän sanoin et siitä tulee upee! Turhaa panikoit.” hän huudahti ja sai hymyn mun huulille ”Sitä tää todella on, en oo tuntee itteeni! Missä mun lässähtäneet tuskakutrit on? Mihin sä ne piilotit?!” tivasin Nelliltä tsoukilla ja diivailimme hetken kahdestaan peilin edessä haroen molemmat uusia hiuksiani..olin nyt siis käkkäräpää ;)!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä