Hei,etsiskelen lähinnä kohtalotovereita. Aloin kärsimään BEDistä 5luokasta lähtien,isäni haukkui minua läskiksi ja minua kiusattiin koska olin pitkä 180cm. Kärsin myös keskittymishäriöistä ja koulukiusauksesta. Kaikki kulminoitui ylä-asteella kun riitaunnuin isäni kanssa siinämäärin,että vietin pitkiä aikoja mummollani. Mummo antoi minun syödä mielinmäärin kaikke makeaa ja rasvaista,piti myös huolen ettei herkut päässeet loppumaan. Aluksi söin vain kostaakseni isälle syömällä ilman lupaa,jossain vaiheessa mopo karkasi käsistä ja aloin saada ahmimiskohtauksia. Häpesin omaa lihavuuttani ja yritin paastota päivittäin,suunnittelin aina iltasin miten olen "30päivää syömässä" niin olen normaali taas,helppo nakki. No sitten seuraavana päivänä sorruin sipseihin jo ennen puoltapäivää ja sama kierre alkoi alusta. Lihoin nopeasti ja olin kokoa 52 9-luokka asteella. Muutin ammattikoulun aikana pois kotoa ja aloin miettiä syömistäni,minulle ei oltu edes kerrottu että olisi mahdollista sairastaa BEDiä,vaan minua oli haukuttu läskiksi jolla ei ole tahdonvoimaa. Kun tajusin itse tilanteen minun oli helpompi käsitellä asiaa. Nyt olen 20vuotias ammattikorkeaa käyvä nainen,elämä on vieläkin nuorallatanssia mitä ruokaan tulee,mutta olen välttynyt suurilta ahmimiskohtausilta nyt jo vuoden ajan ja pudottanut vaatekokoni numeroon 44. en vieläkään ole laiha,enkä sitä haluaisikaan.
Olisi kiva kuulla kohtalotovereiden tarinoita
Olisi kiva kuulla kohtalotovereiden tarinoita
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaapa kovinkin tutulta.. Taustani ei ehkä ole aivan noin raju, mutta itseäkin on haukuttu ja siitä kai nämä minunkin ongelmani ovat alkaneet. Koko ikäni olen kamppailun painoni ja olemukseni kanssa, vaikka en kuitenkaan ole ylipainoinen tai lihava (muiden mielestä). Syöminen on aina ollut samanlaista ahmimista, joskus olen jopa oksennellut ahmimisen jälkeen. Syöminen aiheuttaa masennusta ja henkistä pahaa oloa, kukaan ei kuitenkaan usko minun kärsivän syömishäiriöstä... se on juuri sitä jankutusta "sinulla ei vain ole tarpeeksi tahdonvoimaa". Ehkä ei, mutta kesti aika kauan että sain tämän myönnettyä (vaikka vieläkin käsi on delete napilla valmiina pyyhkimään tunnustukseni). Mistä sait apua ongelmaasi, vai selvisitkö yksin? Olisin kiitollinen kuulemaan pelastuksesta, tuntuu etten kohta enää jaksa painia tämän ruoka-asian kanssa... johan tässä on varmaan pian kymmenen vuotta itketty tätä asiaa... =(
En sanoisi,että olen löytänyt parannuksen..en tunne olevani parantunut täysin. Kun muutin pois kotoa pääsin pois haukkujien luonta. Noudatan tiukkaa ruokavaliolinjaa,ettei lipsahduksia pääsisi syntymään (välttelen viljaa ja sokeria) Lipsahduksia sattuu vieläkin tosin erittäin harvoin x4kertaa vuosi. Kannattaa lukea kirjallisuutta aiheesta ja suosittelen ammattilaisen apua joka ei vähättele tilanetta.