Epätoivoako jo?

Kohta vuoden verran istunut periaatteessa yksin, tai ilman sitä toista osapuolta jonka kainaloon käpertyä.Ja aina kun vastaan kävelee se "herrasmies" joka antaa ymmärtää paljon enemmän mitä tarkoittaa -uskon,nielen kaiken ja hetken päästä löydän itseni sydän taas särkyneenä.
Olenko jo niin yksin ettei silmät erota oikeaa ja väärää?Onko tosiaan niin että kun saat sen ihanimman asian -lapsen, kaikki muu katoaa?

Ystäviäkin enään harvassa, todella harvassa. Menee päiviä ennenkuin joku edes muistaa. Näkyykö tämä epätoivo ja paha olo niin hyvin että toiset säikähtää ja lähtee menemään? Koska ennen en koskaan ollut yksin,oli ystäviä ja oli tarjolla miehiä niin että valita sai.
Nykyään niin hirveen usein sitä huomaa ettei ne mitään muuta halunnutkaan kuin peiton alle päästä. Tulee niin likainen niin pettynyt olo itseensä,herää kysymys mikä minussa on vikana..

Tapasin hetki sitten taas miehen..puhui niin kauniisti kuukauden verran ikävästä... Kaikki oli melkein kaunista. Kunnes taas se asia hiipi pinnalle ettei mitään paria meistä tulisi koskaan, kunhan vain pidettäisiin hauskaa.Niin paljon hyväksikäyttöä..
Taas kerran päätin antaa ajan kulua ja lakkaa ajattelemasta liikoja, lakkaa etsimästä sitä rakkautta. Ja kun se ihminen vastaan tulee, katson kauan ja tarkasti ennen kun annan itselleni luvan hypätä ihastumisen pauloihin. Toivon todella onnistuvani tällä kertaa, sillä eihän meistä kukaan tahdo voida pahoin!!!
6769
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

ei edes ole koskaan ollut ketään

Äänestä

Sulla on siis lapsi/lapsia vai? Yksi syy voipi olla siinä tapauksessa se, ettei ne miehet halua naista jolla on jo lapsi. Oletko sä sellainen hyvännäköinen neiti, että kaikki miehet kuolaa ja haluaa käyttää hyväkseen, muttei halua kumminkaan seurustella sun kanssa vakavemmin? Tietty ne jätkätkin on olleet varmaan jotain sun ikäluokkaa, eli just melkein aikuis-ikään yltäneitä. Sen ikäiset hemmot haluaa vielä pitää hauskaa ja tapailla paljon eri naisia.

Äänestä
  • Valitettavasti näin on eli olen hoikka puoleensa vetävä.. Onhan se totta ettei ikää kullakaan ole 25 enempää ollu. Joten tarvitsee siis päästää "pojista" irti :)

    Äänestä

...mutta myös hyviä. Heiden löytämisensä ei ehkä ole niin helppoa, mutta kuitenkin... :)

Äänestä

Vaikutat ainakin järkevältä ihmiseltä kirjoituksesi perusteella, joten veikkaisin ettei miehet halua sitoutua lapsen takia.
Etenkin jos nämä miehet ovat parikymppisiä.
Äidistäni tuli yksinhuoltaja kun olin vasta muutaman vuoden ikäinen ja isäpuoleni on minulle enemmän isä kuin oikea isäni, joten pystyisin hyvinkin kuvitella seurustelevani/sitoutuvani naisen kanssa, jolla on lapsi :)
Mutta lähinnä ajattelin vastata tähän ystävän haku mielessä.
Siis tottakai elämänkumppanin löytyminen olisi hieno juttu, mutta ystävyys pohjalta on hyvä lähteä.
Mikäli siis asut pääkaupunki seudulla ja kiinnostaa tutustua, niin heitäppä mailia osoitteeseen [email protected]
Itse olen ihan tavallinen, elämässä pärjäävä 23 vuotias heppu :)

Äänestä

Suosittelen että pihtaat myös jonkin aikaa. Eiköhän siinäkin kohtaa karsiudu vain ne yhden asian perässä olevat, jotka haluaa vain sulan hattuunsa. Missä sä näitä miehiä muuten tapaat? Suosittelen, että baarit kannattaa jättää kokonaan. Jos haluaisit kirjoitella kanssani enemmän, niin jätä sähköpostiosoitteesi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


20v pikku tyttö kirjoitti:

Kohta vuoden verran istunut periaatteessa yksin, tai ilman sitä toista osapuolta jonka kainaloon käpertyä.Ja aina kun vastaan kävelee se "herrasmies" joka antaa ymmärtää paljon enemmän mitä tarkoittaa -uskon,nielen kaiken ja hetken päästä löydän itseni sydän taas särkyneenä.
Olenko jo niin yksin ettei silmät erota oikeaa ja väärää?Onko tosiaan niin että kun saat sen ihanimman asian -lapsen, kaikki muu katoaa?

Ystäviäkin enään harvassa, todella harvassa. Menee päiviä ennenkuin joku edes muistaa. Näkyykö tämä epätoivo ja paha olo niin hyvin että toiset säikähtää ja lähtee menemään? Koska ennen en koskaan ollut yksin,oli ystäviä ja oli tarjolla miehiä niin että valita sai.
Nykyään niin hirveen usein sitä huomaa ettei ne mitään muuta halunnutkaan kuin peiton alle päästä. Tulee niin likainen niin pettynyt olo itseensä,herää kysymys mikä minussa on vikana..

Tapasin hetki sitten taas miehen..puhui niin kauniisti kuukauden verran ikävästä... Kaikki oli melkein kaunista. Kunnes taas se asia hiipi pinnalle ettei mitään paria meistä tulisi koskaan, kunhan vain pidettäisiin hauskaa.Niin paljon hyväksikäyttöä..
Taas kerran päätin antaa ajan kulua ja lakkaa ajattelemasta liikoja, lakkaa etsimästä sitä rakkautta. Ja kun se ihminen vastaan tulee, katson kauan ja tarkasti ennen kun annan itselleni luvan hypätä ihastumisen pauloihin. Toivon todella onnistuvani tällä kertaa, sillä eihän meistä kukaan tahdo voida pahoin!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu