Jokaisella varmaan traumaattisia kokemuksia on, mutta mikä on jättänyt pahimmat arvet?
TRAUMAATTINEN KOKEMUS
notaari
332325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Niitä on montakin traumaattista kokemusta, jotka ovat mielessäni aina jokainen vuorotellen. En niitä tahallani mieti, mutta ne pulpahtaa vaan toisinaan pinnalle. Aika riskaapelia vastata tähän, mutta joitain voin kertoa.
- lapsuuden kodistani pois potkaiseminen
- 2 aborttia
-2 raiskausta
- 2 keskenmenoa
- kuolleenlapsen synnyttäminen
-avioerot
- 3:n läheisen kuolemat
- Lasteni linnaan joutuminen
Enempiin yksityiskohtiin en mene näin julkisesti.
pitäis mielestäsi nyt repiä auki ja kertoa tälläsellä palstalla, jolla ei ole myötätunnon häivääkään, vaan pelkkää vihaa ja katkeruutta toisia kohtaan, joilla ehkä menee hiukan paremmin kuin toisilla?
Mä en ikipäivänä kertois asioistani täällä, en edes nikittömänä, kuten nyt olen.
joskus ketjut menevät hyvään suuntaan, ja saa myötätuntoa. Mutta useammin lyödään lyötyä, siksi ei ole hyvä kertoa asioistaaan, vaikka avaus on asiallinen. Ilkeydet satuttavat vaikka olisi nikittömänä.
Kuule, ne arvet revitään ite auki omassa yksinäisyydessä. Kun siitä on tarpeeksi kauan kulunut aikaa, saatat voida kertoa niistä, joka taas auttaa muita helpommin kertomaan asioita. Täälähän puhutaan jonnin joutavaa paskaa päivät pitkät. Sekö kiinnostaa. Anonyymina sua ei tunneta.
KYLLÄ MÄ tämän palstan raadollisuuden tiedän, mutta en ota itse osaa moiseen. Eikö sulla pikkuraukka ole kanttia kertoa traumaattisista kokemuksistasi ilman nikkiä? Se auttaa muita.
Sinun tuoreet arvet eivät tänne kuulukaan, mutta olisit jättänyt kokonaan vastaamatta, kun se ei kerran sinulle kuulunut.
mitään. Turha oli toivosi nyt. Minä vastaan sinne minne mieleni tekee vastata, koita hyväksyä se tai jätä kokonaan lukematta, jollei miellytä. Minulle kuulunut? Näkyy ainakin verraten hyvin mitä täällä kirjoitetaan! Onko itselläsi ehkä heikko näkökyky? Suosittelen käyntiä optikolla!
huomaatko että haluat riidellä, miksi?
Paskanpuhujia löytyy aina, mutta älä nyt siitä niin ota nenääsi, että yleistät kaiken puheen sellaiseksi. Minun kokemukseni on, että kaikkea löytyy ihan niin kun oikeassa elämässä aina. Jokaisen tarinalle löytyy tilaa ja lukijansa, myös omallesi.
otin viestisi positiivisesti, koska kerroit asian hyvin, Kiitos sinulle.
Uskon, että traumaattisista asoista pitää puhua, kirjoittaa ja kertoa niin kauan ja niin monta kertaa, että tulee pohja vastaan- muuten niistä ei pääse ikinä..
Voit kirjoittaa ja repiä ja hyppiä päällä ja murista ja urista ja huutaa ja halata puita.
Olet rohkea- anna palaa vaan...
Silloin olet samalla tasolla muiden kanssa.
Tuohon en edes halua vastata.
Minulle on äärimmäisen helppoa palauttaa mieleen (ja sitä tapahtuu myös -halusin tai en, vaikka unissa) mitä tahansa elämääni ja kokemaani, mutta helppous loppuukin siihen, kun pitäisi palauttaa itsensä nykyisyyteen ja nykyisyyden ongelmiin, jotka varmasti ovat minulle tärkeämpiä kuin se mennyt maailma.
Jos nykyisyys ahdistaa, niin huomaan ikäänkuin etsisin oman menneisyyteni roskakasasta aarteita... Ihan kuin olisi eksynyt kaatopaikalle... ja sieltäkin pitäisi löytää tie takaisin kotiin...
Pusket pohjoistuulta vastaan hammasta purren, mutta et suojaudu, vaan sitkeesti jatkat määränpäähäsi.
Sinulla oli ihan sadunomainen kertomus, oli mukava lukea sitä. Tsemppiä sulle, perille pääset varmasti tolla konstilla. Notaari.
Juuri niin... Ja luottaen siihen, että ihmismieli pyrkii korjaamaan itse itseään. Prosessi voi olla pitkä, aikaa ei kannata edes murehtia. Ajatella, että niillä traumoillakin on tarkoitus, että kaikella on tarkoitus ja uskoa tulevaan...
Tääkin on mulle aika henkilökohtaista, sillä sehän on hienoa, että toiset saavat helpotuksen itkemällä jonkun olkapäätä vasten tai "avautumalla" täällä koko maailmalle... Mä oon joutunut etsimään muita keinoja. Hyvin arvattu, en kuitenkaan suojaudu vaan pyrin vain eteenpäin...
poikani pois meno 10v sitten.
Näit siis poikasi itsemurhan? Yleensäkin ottaen lapsensa menettänyt on äidille kaikkein pahin kokemus.Mutta oman poikansa itsemurhan nähneenä se on todella tosi paha traumaattinen kokemus. Syvä osanottoni teille.
Kyssyisin vielä. kauanko surutyönne kesti vai jatkuuko se vielä?
Kirjoittaja ei tarkoittanut sitä että näki poikansa itsemurhan vaan että (19.11) tänään vietetään itsemurhan tehneiden muistopäivää.
kesti ,sanoisin että masennus ja työstä pois jääminen varmaankin seurasi poikani kuoleman jälkeen.
Mikään ei voi olla kaikesta huolimatta ihanaa kun tuntee vielä nauttivansa elämästä,vaikka usko oli kyllä välillä kovilla.
Kiitos osanotosta.
En nähnyt häntä muutoin kun ennen kannen kiinni
laittamista.
MIKÄÄN EI VOI KUVATA SITÄ MENETYSTÄ,NYTKIN KIRJOITTAESSANI TUNTUU SURULLISELLE.HÄN OLISI NYT 37VUOTIAS.
ÄISKÄ NIINKUIN POIKANI TAPASI SANOA.
ÄITI,SIIS TYÖ JÄI KUN MASENNUIN .
Minäkin sain sellaisen käsityksen. Mutta hänen poikansa ilmeisesti teki itsemurhan 10 vuotta sitten, miten hän muuten kirjoitti otsikon.
mun poikani kuoli2.11 ja siunaus tapahtui tällä viikolla. Kävin arkulla katsomassa poikaani, Jatkosta en tiedä, olen niin rasittunut, siksi kai kirjoittelen täälä. Pelottaa oma tulevaisuus,En saa mistään otetta arkielämässä nyt. Harrastukseni olen perunut, enkä tiedä koska pystyn jatkamaan.
kulkisin vierelläsi,suojaten sinua,
tuoden sinulle lohtua.
En niinkään sanoilla,vaan tarttusin käteesi ja halaisin sinua.
Ei kukaan osaa sanoilla sinua lohduttaa.
Ei kukaan osaa tiedostaa toisen ihmiisen tuskaa,
etenkään äidin.
Kuitenkin toivon sydänmestäni sinulle voimia,
joko täällä jaksamiseen sekä live elämään.
Muista kuitenkin sinä et ole yksin,on ihmisiä jotka tukevat sinua näin netin välityksellä.
En ole uskovainen,älä käsitä väärin.
Tavallinen ihminen joka haluaa omalta osaltaan vaan auttaa sinua,jos suot sen minulle.
Olen lukenut kirjoituksiasi täällä,siksi halusin kirjoittaa sinulle.
Kiitos kauniista tekstistäsi, se teki minut onnelliseksi. Kopioin sen, ja luen sen, kun tarvitsen sitä sinun antamaa lohtua.
Ei minulla täälä ole lohduttajia, mutta tällä palstalla on, ja olen kaikilleteille lohduttajille kiitollinen.
Kun nyt saisi jostain vaan energiaa edes tiskata.
Enkeli kultaa hiuksillaan
taivaan ovesta kurkistaa.
Kultapölyä maailman lapsille
hopeapurkistaan sirottaa:
Lohdutusta sureville
Voimaa väsyneille
ja Sinulle Anne-Maria
niitä molempia
Muttakiitos kauniista sanoistasi. Olet ilmeisesti joku palstan ystävistäni. Rakkautta ja Voimaa sinullekin. Anne-Maria
lohduttaa,mutta jos kirjoitukseni edes vähän lohdutti sinua,niin se on hyvä.
hyvää vointia sinulle;Angels
Miten kauhealta tuntui lukea menetyksestäsi, kun olen tässä aamun aikana surffaillut täällä ja vastaillut eri keskusteluaiheisiin. Äsken juuri kirjoitin muistaakseni sinun aloittamaasi aiheeseen unista. Pahimmat uneni ovat olleet unia lasteni menettämisestä, todellakin vain unia, sillä he ovat elossa. Sinulle menetys on sen sijaan todellisuutta. Tuntuu valtavan pahalta sinun puolestasi. Tuskin kukaan, joka ei ole sellaista itse kokenut, voi edes kuvitella, miten raskasta sinulla tällä hetkellä on. Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista eteenpäin. Olisin kirjoittanut henkilökohtaisen, pitemmän viestin, jos sivullasi olisi ollut sähköpostiosoite, mutta sain toivotukseni nyt esille näinkin.
kun oma rakkain sisko löi
olen ollut kaksi kertaa naimisissa, ja kaksi rakkainta siskoani vietteli molemmat mieheni luotani pois.
Pyysi vaatteista repien,sairaalan ensi avussa,ennen kuolemaansa auttamaan.
Kun henkilö kunta ei tehnyt asian eteen mitään.
Olipa todella surullista luettavaa. Mutta tiedät varmaan, että näin on käynyt monelle muullekin poliklinikalla. Sinne moni kuolee, kun henkilökunta istuu kahvilla.
Ei tässä missään kahvilla olleet,samassa huoneessa oli useita henkilökunnasta eikä ollut muita potilaita.
Minulle sanottiin että anna isälles happea,mistäs minä ammatitaidoton siihen toimeen osasin alkaa happiletkuja laittaa.
Nyt kyllä osaisin olin vartavasten hankkimassa sairaassa kokemusta asioihin.
Mulle se että pienenä tyttönä jouduin kitarisojen poistoon .Silloin nukutettiin niin että koppa nenän eteen , nukuttaja tiputteli eetterijauhoja.Olen tämän ennen kirjoittanut mutta en löytänyt.Ei kai liian traumaattista?