Onko toiveeni realistinen, kun toivon henkilökohtaisen avustajan työpaikan palkaksi 1600 euroa, kun työ olisi 38 viikkotuntia? Olen kuullut että 1200 olisi realistisempi, mutta työhän on äärimmäisen raskasta.
h.koht avustajana
1600 e/kk?
7651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
toi kunta-alakin maksaa esim.pääkaupunkiseuduilla ja lähellä enempi palkkaa kun se mitä sovittu kun hoitaja pula..
Yksityiset maksaa huonommin eli olkaapa palkkojenne kanssa tarkkana.Joku ei sovella
sitä yksityisen sekstorin palkka juttua työnantajista eikä se kait pakollistakaan.
eli ihan kohtuullista on pyytää palkkaa rankasta työstä.Mutta miten olisi 1660??
huomaat pian itsekkin.
Teidän mielestänne???
Entäs metallimiehen työ?
Jos hoitajalla onkin muutama nosto päivässä, niin ei montaa kumminkaan. Ja suurin osa noista nostoista suoritetaan nostolaitteilla.
Itse asiassa olen sitä mieltä ettette ole rankassa työssä olleetkaan. Turhaa valitusta. Olkaapa vaikkapa yksi kesä betonivalimolla säkkejä siirtämässä. Loppuis tollaset höpönlöpöt.
Työ voi olla raskasta myös henkisesti, jos jättää fyysisen puolen pois. Tiedän monia avustustöitä, joissa henkilökunta on loppuun palanut, nimenomaan työn henkisen raskauden vuoksi, ei suinkaan fyysisen..
Eipä ole työnantajan syy jos työntekijä on valmiiksi henkisesti epätasapainossa, ainakaan tässä tapauksessa. Mielestäni ei voida katsoa että henkilökohtaisen avustajan työ on henkisesti niin rasittavaa että sitä varten pitäisi maksaa korkeampaa palkkaa.
Niin, metallimiesten työtä tekeekin yleensä miehet toisin kun hoitoalalla työtä tekee naiset. Luulisi miehillä olevan voimaa jo lunnostaan enemmän? Voiko töitä verrata keskenään.
Kyllä käytännössä monesti ne nostot tapahtuu käsivoimin eikä nostolaitteilla. Ainakin omassa työpaikassa. Mitenkähän muissa paikoissa on?
Ja olen myös sitä mieltä, että riippumatta hoitajan tasapainosta löytyy paikkoja mitkä ovat henkisesti todella rankkoja, ihan kenelle tahansa. Ei tietäänkään voi yleistää koskemaan kaikkia asiakkaita/potilaita.
On paljon paikkoja, missä ei ole juuri minkäänlaisia apuvälineitä. Ei ole siirrot vain muutama päivässä, vaan todella useammin. Sängystä pyörätuoliin, siitä vessaan, taas sänkyyn pötkölleen, kohta taas tuoliin jne... Eikä ole välttämättä kyse mistään sairaalasängyistä, vaan ihan tavallisiakin sänkyjä on, joista nostaminen onkin rankempaa.
Sitten yksi raskas asia on ulkoilu, etenkin talvella. Ei ole mitään herkkua työnnellä sitä pyörätuolia lumisohjossa. Ei ole kaikilla niitä sähkäreitä.
Sitten töissä saa osakseen kiukuttelua, usein avustaja on se, jolle puretaan pahaa oloa. Joskus on ihan sama mitä teet, oikein ei mene.
Eipä ole väkivaltakaan ihan outoa, minua on lyöty, purtu ja potkaistu mm... Eräs toinen avustaja kertoi, että asiakas oli tahallaan ajanut hänen päälleen sähköpyörätuolilla humalassa, kun hermostui.
Alkoholiongelmia on myös aika paljon tullut vastaan, se tuo oman ikävän puolen työhön. On paikkoja, joihin mennessä ei koskaan tiedä mitä vastaan tulee.
Tässä oli nyt jotain esimerkkejä, toki kaikki eivät ole samassa paikassa koettua.
Kuitenkin tähän elämäntilanteeseen tuollainen avustajan työ sopii, kun löytyi paikka, jossa voi tehdä töitä melko joustavasti ja puolipäiväisenä. Eikä ollut ihan pakko löytää töitä nopeasti, niin pystyi seulomaankin vähän, että mihin sitä viitsii edes hakea. Joistakin ilmoituksista näkee jo suoraan, että parempi olla menemättä. Usein myös samat henkilöt hakevat epäilyttävän usein uusia avustajia. Avustajilta vaaditaan ihan älyttömiä asioita, kuten Diesel-autoja. Eihän avustaja ole mikään ilmainen kuljettaja. Palkkoja maksellaan vähän miten sattuu, esimerkiksi on tullut sellaisia ehdotuksia, että yövuoroista maksetaan vain kahden tunnin palkka koko yöstä, koska yönaikana on vain sen verran yleensä avuntarvetta. Avustajan on kuitenkin oltava paikalla auttamisvalmiudessa koko yö. Ei ole kovin reiluja nuo järjestelyt.
Kyllähän sitä hommaa tekee, kun tietää, että on ihan oma valinta, ja aika aikaa kutakin. Myöskin elämänkokemus auttaa asiaa, ei kaikkea enää jaksa ottaa ihan yhtä vakavasti kuin parikymppisenä. Nimittäin työssä on myöskin hyvät puolet.