Istumme keittiössä, kahvivesi kiehuu.
Vuosikymmen vaihtui ja siirryimme 1920-luvulle.
Hevoset yöllä säikkyivät
ilotulituksen ääntä, kun katselimme käsi kädessä
taivaalla räjähtäviä liekkejä;
nyt ne rauhallisesti syövät ruohoa
aamuauringon läikittämällä pihamaalla
aitauksessaan.
Sinä kannat kahvia pöytään
ja mietin kuinka puheeni aloittaisin.
Laitetaanko naamarit naulaan?
Mutta jos - jos naamarit ovat kasvaneet
kiinni kasvoihimme?
Sattuu kun rautainen piikki
menee poskiluusta läpi tai puhkoo silmän.
Ei, ei laiteta naamareita naulaan.
Hevoset pihalla liikahtelevat.
Kahvi höyryää kupissa.
Heitetäänkö sitten kintaat tiskiin?
Lakataanko yrittämästä?
Voi, mitä puhutkaan - kaikessa
puhumisessasi kun tuollaista ehdotat
on yrittämisen meininki, tärähtelevän naamarisi
tolkuton sointi, yrittäessäsi saada
uudet, alkaneet päivät ja sielujemme
puhtaan vuosikymmenen
laukkaamaan tahtomaasi rataa.
No, sanon sinulle, kiitos kuitenkin kahvista.
Kätesi oli kaunis tarjotessasi minulle.
Pudotan lauseet paperille, yhden kerrallaan.
Kaikki mikä vuotaa naamioni pinnalta
paetessani puhumista
vääntyilevän sanastoni taakse.
Istumme keittiössä, kahvivesi kiehuu.
Ja ruohoa syövät hevoset
liikahtelevat puisessa aitauksessaan
aamuauringon läikittämällä
pihamaalla.
Vuosikymmen vaihtui ja siirryimme 1920-luvulle.
Hevoset yöllä säikkyivät
ilotulituksen ääntä, kun katselimme käsi kädessä
taivaalla räjähtäviä liekkejä;
nyt ne rauhallisesti syövät ruohoa
aamuauringon läikittämällä pihamaalla
aitauksessaan.
Sinä kannat kahvia pöytään
ja mietin kuinka puheeni aloittaisin.
Laitetaanko naamarit naulaan?
Mutta jos - jos naamarit ovat kasvaneet
kiinni kasvoihimme?
Sattuu kun rautainen piikki
menee poskiluusta läpi tai puhkoo silmän.
Ei, ei laiteta naamareita naulaan.
Hevoset pihalla liikahtelevat.
Kahvi höyryää kupissa.
Heitetäänkö sitten kintaat tiskiin?
Lakataanko yrittämästä?
Voi, mitä puhutkaan - kaikessa
puhumisessasi kun tuollaista ehdotat
on yrittämisen meininki, tärähtelevän naamarisi
tolkuton sointi, yrittäessäsi saada
uudet, alkaneet päivät ja sielujemme
puhtaan vuosikymmenen
laukkaamaan tahtomaasi rataa.
No, sanon sinulle, kiitos kuitenkin kahvista.
Kätesi oli kaunis tarjotessasi minulle.
Pudotan lauseet paperille, yhden kerrallaan.
Kaikki mikä vuotaa naamioni pinnalta
paetessani puhumista
vääntyilevän sanastoni taakse.
Istumme keittiössä, kahvivesi kiehuu.
Ja ruohoa syövät hevoset
liikahtelevat puisessa aitauksessaan
aamuauringon läikittämällä
pihamaalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakastan ja kaipaan sinua tosi paljon.
Hyvää yötä!
kun väänsin hikisiä sukkiasi kuivumaan
irvistin arjen todellisuuden tuoksulle
ruusunpunaiset silmälasini särkyivät
olihan haju niin sanoinkuvaamattoman imelä
Kätesi oli kaunis kirjoittaessasi minusta ja rakkaudesta päivänä muutamana. Nyttemmin olet alkanut jankuttaa kuin akka.