Nyt tarvittais neuvoja yksinkertaiseen mutta vaikeaan asiaan! Kyseessä on ihastumis-ystävyys-ahdistus-läheisyyskammo-juttu. Siis tosi yksinkertanen;) Homman nimi on se, että ihastun tosi harvoin ja sittenkin kun ihastun, tarvitsen aikaa tutustua toiseen ihan normaalisti ilman suhdekuvioita. Tämä liittyen läheisyyskammoon, eli tarvitsen aikaa tottua. Sitten jos minua lähestyy ihminen, jonka kanssa ei heti kipinöi edes hieman, niin ahdistun, olkoonkin, että tyyppi ei varmasti heti alussa ole minuun rakastunut ja tiedän sen. Silti ahdistaa ajatus, että tyyppi ihastuu minuun ja minä en häneen, ja aiheutan hänelle murheita sen takia. (Joo ihan älytöntä, tiedetään). Koska 99% kokemuksella tiedän heti, onko kipinää edes tulossa. Ja mitäs vielä. Niin, näin ollen olen vaikea ihminen ja vielä vaikeammaksi tilanteen tekee se, etten tällä perusteella voi itse edes tehdä alotteita. Tälläkin hetkellä olen kiinnostunut eräästä tyypistä, mutta koska en tiedä, missä mielessä olen kiinnostunut, ystävänä vai ehkä muussakin mielessä, en osaa lähestyä. En tiedä mitä sanoisin, etten aiheuttaisi vääriä luuloja. Siksi toivoisin, että hän lähestyisi minua ystävänä, mitä hän ei tietenkään voi tietää, eikä siksi lähesty ja tilanne ei tietenkään muutu mihinkään suuntaan. En mä oikeastaan tiedä edes, että mihin niitä neuvoja tarvitsen. Kuulostan jo nyt ihan psykolta:) Ehkä haluan, että joku vaan huutaa mulle että herää pahvi. Tai, no antakaa jotain muutaki kommenttia;) N23.
Kummallinen
minä:)
3579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
! :)
...mitä tarkoitat. Mutta enpä valitettavasti oikein osaa neuvoa.
Itse olen joutunut vaikeaan tilanteeseen. Tunnen todella mukavan miehen, johon olen vähitellen tutustunut vuoden ajan. Mitään suurta kipinää ei heti tullut, mutta halusin antaa tunteille mahdollisuuden kehittyä, koska niin mukava ihminen on kyseessä ja en tiennyt, ihastunko nopeasti. Hänkään ei varmaan heti ollut ihastunut, mutta nyt tuntuu olevan. Minä olin ehkä jossakin vaiheessa myös hieman ihastunut, tai sitten se oli vain läheisyyden kaipuuta, en tiedä:/.
Tämä mies on minulle tärkeä ystävä. En voi sanoa, että olisin puhtaasti ystävänä häntä tapaillut, en osaisi edes. Mutta on sellainen tunne, että vaikka hän on tosi mukava, en osaisi kuvitella häntä pidemmällä tähtäimellä kuitenkaan miehekseni. Se jokin puuttuu. Mutta en haluaisi loukata tätä miestä. Koen hänet läheiseksi. Mutta en tiedä, miten sanoa, että ei tästä tule mitään sen suurempaa. Hän ei ole kuitenkaan ihan suoraan kertonut tunteistaan, vaikka hyvin vahvasti vihjaillut. Hänessä on paljon sellaistakin kyllä, mitä ehkä jostain toisesta miehestä en löydä, joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita esimerkiksi. Haluaisin pitää hänet ystävänäni.
Pelkään, että tämä mies loukkaantuu, kokee luottamuksensa petetyksi, vaikka se ei ole ollut tarkoitukseni. Olen vain ollut niin epävarma omista tunteistani, että en ole voinut viheltää peliä poikki.
että hyvät neuvot ovat toosi kalliita. Siis tommonen ihastumis-ystävyys-jne (en jaksa niitä kaikkia luetella tässä) mullakin oli tässä pari vuotta sitten ja voi! kyllä oli rankkaa. Mutta kyllä oli ihana raksu että kannatti se. Älytöntäkö? No sitähän se, mutta so what. Meillä taas oli kipinää ja murheita tai oikeastaan vaan vähän, 59 %. Nyt mä pelkään että se pelkää mun ihastuvan johonkin toiseen. Mutta eihän se nyt niin voi mennä. Ei tässä nyt mitään aloitetta enää voi tehdä. Paras kai lähettää vaan pahville terkkuja;).