gastroskopiaan

gastroskopia on tosi mielenkiintoinen tutkimus eikä tosiaankaan sieltä epämiellyttävimmästä päästä, vaikka ei sitä mukavaksikaan voi sanoa. Mutta ei sitä joka päivä pääse näkemään mahaansa ja kun lääkäri vielä siinä vieressä kertoo mitä näkyy ja mitä tehdään, niin seon oikeasti ihan jännää. Tietysti tekee vähän pahaa ja toiset yökkää enemmän ja toiset vähemmän, mutta kyllä sen kestää. Itse olen just sellaista helposti yökkäävää tyyppiä. Yökkäsin vedet silmissä jo siinä vaiheessa, kun hoitaja laittoi puudutetta kurkkuun, mutta kyllä yökkäilynkin kestää. Hoitaja taputteli rahoittavasti selkään ja lääkärikin lohdutti, että kohta helpottaa. Oon menossa pian kontrolliskopiaan eikä hirvitä yhtään, jännittää vaan sillä tavalla mukavasti. Rauhoittavaa en tahtonut ensimmäisellä kerralla enkä ota sitä nytkään, mutta tietenkin, jos siltä tuntuu, niin toki sitä kannattaa ottaa. Kyllä se gastroskopia hyvin menee ja tuleepahan sitten mahavaivatkin selvitettyä, mikä on tärkeintä!

että sillee,onneksi se ei kestä kauaa.yököttää
mutta antaa yököttää,rauhallisesti hengittelen.
en ole ikinä saanut mitään esilääkitystä.
kyllä sen kestää,on täällä pahempaakin joten
tsemppiä vaan!!

Kuule jos joku pelkäsi ennalta gastroskopiaa, niin minä! Oma pelkoni oli ihan puhdasta paniikkia ja ajattelin että se letkun nieleminen on mun loppuni. Eipäs ollutkaan.
Soitin siihen sairaalaan, jossa tähystys tehdään ja sanoin, että pelkään aivan sairaasti ja että miten pelkoa voi lievittää. Minulle ehdotettiin nielun puudutusta ja rauhoittavaa esilääkettä ja ilomielin vastaanotin kaiken.
Kun menin tutkimukseen, ensin puudutettiin nielu; tuntui kuin olisi ollut pala näkkäriä kurkussa, mutta ei paha tunne kumminkaan. Sitten rauhoittava lääke suoneen ja sitten lepäämään. Ja vannon kautta kiven ja kannon, etten sen jälkeen tiennyt mitä tapahtui.
Hämärä muistikuva on, kun lääkäri sanoi, että se on sitte siinä. Vastalääkettä suoneen ja sitten viereiseen huoneeseen lepäilemään. Sieltä soitin epätodellisen euforian vallassa miehelle, että mä selvisin hengissä!
Se potilaan rauhoittaminen on lääkärille ja hoitajalle semmoinen ammattitaidollinen haaste ja ne on nähneet pelkääviä potilaita pilvin pimein. Ja kyllä mä myönnän, että itku tuli useana päivänä ennen tutkimusta, mutta nyt jälkeenpäin tiedän, että turhaa oli pelko.
Onnea sulle tutkimukseen ja jos pistät tänne sen tutkimuksen päivämäärän, niin pidän sulle sillon peukkuja!

Jännittäminen on ihan ok, itse en ottanut esilääkitystä vaikka jännitti ihan älyttömästi.

Ensin puudutettiin suihkulla kurkku, sitten suoraan toimenpiteeseen ja yllättävän helpolla meni, yökötytti oikeastaan vaan siinä vaiheessa kun otettiin letkua poispäin, sekään ei ollut mikään paha, sellaista kuivaa ilma yökköä, normaali oksentaminen tuntuu paljon pahemmalta.

Sitä vaan kun on kuullut niitä kauhutarinoita joita jokainen ohimennessään liioittelee, asettaa hirveitä ennakkoasenteita itselleen.

Ota esilääkitys jos siltä tuntuu ja menoks vaan, itselläni ainakin meni kohtuullisen nopeasti ja kun suussa oli se muovipalanen niin ei tarvinnut pelätä että puree sitä letkua poikki. Niin ja hengittäminenkään ei ole yhtään hankalaa siinä.

Edellä olikin jo hyviä vastauksia, en paremmaksi voi pistää muutenkuin sillä, että onpa hyvä tutkimus! Lääkäri pääsee ihan omin silmin näkemään mitä siellä tähystimen päässä näkyy ja näyttää ne sitten vielä potilaallekin. Yököttäminenkin jäi kahdella viimeisellä kerralla pois kun yritin olla hyvin rauhallinen ja kuunnella neuvoja "leuka rintaan" jne. Oli vain puuduttavaa geeliä kun tähystin vietiin sisään. Tsemppiä - ja hyviä tuloksia!

Eipä se mukavalta tuntunut, mutta ei lainkaan ylitsepääsemätöntä. Ottaa vaan rennosti niin kyllä se siitä. Ja sillä kuitenkin selviää mikä on vikana, vai onko vikaa olleenkaan.

No siitä on niin monta kauhu tarinaa kun kertojiakin.Itselle tehtin muutama kuukausi siten ja ei se nyt niin ihmeellistä lopujen lopuksi sitten ollutkaa.Totta esilääkettä saa ja nielupuudutuksen ,suihkeen avulla.Sitten kylkiasentoon ja leuka kiinni rintaan, ja mikä tärkeintä rauhallisuus ja hengittäminen nenän kautta.Kaikki sujuu sen jälken hyvin.Itse tutkimus kestää 10-15 minsaa kaikkine hyvineen.Skoopin käänteleminen himpun yökkäyttää, mutta siihenkin auttaa rauhallisuus ja nenän kautta hengittäminen.Hyvin se sujuu, ota rennosti

Kävin tänään ensimmäistä kertaa eläissäni gastroskopiatutkimuksessa. Netti oli täynnä huolestuttavia kertomuksia tästä toimenpiteestä mutta helppo keikkahan tuo oli kuin mikä!

Mitään rauhoittavia tai puuduttavia lääkkeitä en saanut enkä olisi ottanutkaan. Rauhallinen kylkiasento tutkimuspöydälle ja ohut letku sujahti yhdellä nielaisulla kuin itsestään ruokatorveen. Pari yökköä tuli mutta siitä se nielukin sitten rauhoittuikin. Itse letkun liikuskelu vatsassa ei satu ollenkaan, ne muutamat näytteet mitä sieltä nipsaistaan, nipistää ihan pikuisen. Tutkimus oli ohi noin 5 minuutissa. Muutamia kertoja tuli tutkimuksen aikana pikkuisia yökköjä mutta nekin rauhoittui kun vain hengitti rauhallisesti.

Kyllä esim hammaskiven poisto puuduttamattomana (kuten aina sen teetän) on inhottavuusasteikolla kymmenkertainen kokemus tähän toimenpiteeseen verrattuna!