Moi!
Mitä mieltä olette pätkätöistä? Minulla alkaa mitta täyttyä. Voi olla että soitetaan 3 päivän keikan tekemään ja sitten olen päivän työttömänä kunnes soitetaan samana aamuna, että tule tekemään tämä yksi aamu. Ja mitäpä siihen voi muuta sanoa kuin että tottakai tulen. Liiton päivärahoja saa aina odottaa ja elää kieli vyön alla ja kun ei edes joka kuukausi saa täyttä työllisyys korvausta tai saako ollenkaan.
Ei tällä hommalla ota kuin takkiin vaan ja sitä miettii, että koska tämä palkitaan, ei varmaan ikinä. Eikös se pitänyt olla kuukauden töissä, että vasta eläke rahat alkaa juoksemaan jälleen.
Koskahan tähän tulee loppu???
Mitä mieltä olette pätkätöistä? Minulla alkaa mitta täyttyä. Voi olla että soitetaan 3 päivän keikan tekemään ja sitten olen päivän työttömänä kunnes soitetaan samana aamuna, että tule tekemään tämä yksi aamu. Ja mitäpä siihen voi muuta sanoa kuin että tottakai tulen. Liiton päivärahoja saa aina odottaa ja elää kieli vyön alla ja kun ei edes joka kuukausi saa täyttä työllisyys korvausta tai saako ollenkaan.
Ei tällä hommalla ota kuin takkiin vaan ja sitä miettii, että koska tämä palkitaan, ei varmaan ikinä. Eikös se pitänyt olla kuukauden töissä, että vasta eläke rahat alkaa juoksemaan jälleen.
Koskahan tähän tulee loppu???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi saisit täydet liiton päivärahat, jos kerran olet tarkastelujaksolla ollut töissä? Tili ja päivärahat vähennettyinäkin on parempi kuin päivärahat yksinään? Sori, mutta oletko kenties blondi?
Soviteltu päiväraha tuskin menee palkan edelle ja voi todella jäädä liitonpäivärahaakin pienemmäksi. Riippuu työpäivistä ja päivärahan suuruudesta.
tienannut enemmän palkan ja sovitellun päivärahan yhdistelmällä kuin pelkällä päivärahalla.
Voi että kuinka tunsinkaan syvää ymmärrystä tekstiäsi lukiessani. Itse tein juuri samanlaisia pätkiä noin vuosi sitten ja olin kolmen kuukauden jälkeen aivan poikki. Toki olin iloinen, että töitä oli, mutta yllättävän raskasta on juuri se, että olet vaikkapa sen 3-4 päivää töissä ja sitten kun jäät vapaalle (=työttömyyspäiville), niin taas soitetaan seuraavana päivänä töihin. Koskaan ei voinut suunnitella mitään menoja, kun koko ajan pelotti että tulee aamulla puhelu: "Pääsetkö tulemaan iltavuoroon?". Ja kun töitä haluaa tehdä, niin on vaikea kieltäytyä tai asettaa esim. rajoja ettei tulisi samana päivänä töihin.
Tähön kirjoitukseen joku varmasti vastaa, että olisit onnellinen kun on töitä. Tarkoitus ei olekaan purnata työstä vaan kyseisten kaltaisten minipätkien tekemisestä, jotka ainakin minun elämäni sotkivat aika pahasti. Aloin olla todella väsynyt ja ahdistunut ja aloin tosissani kammoksua kännykän soittoääntäkin, kun ajattelin että tulee töihin kutsu.
Toinen vaikea asia oli se, että kun pätkät olivat todella lyhyitä, esim. kolmekin erillistä pätkää viikon aikana, on sovitellun ansiosidonnaisen hakeminen aivan mahdotonta paperisotaa. Ainakin näin oli siinä työttömyyskassassa, johon minä kuulun. Soviteltuja päivärahoja pääsi hakemaan aina vasta sitten kun ko. kuukauden palkkalaskelmat olivat tulleet (ja huonoksi onneksi työpaikan palkanlaskija oli pitkillä sairaslomilla ja palkat viivästyivät) ja siten saattoi mennä joskus parikin kuukautta ilman mitään tuloja.
Vuoden alusta olen tehnyt töitä yhdessä ja samassa paikassa, työsoppari tehty aina puoleksi vuodeksi kerrallaan, nyt jatkoa tiedossa jopa puolitoista vuotta tästä eteenpäin. Ja psyyke voi hyvin, vaikka nykyinen työni onkin raskaampaa kuin pätkissä tekemäni. Vakipaikkaa en edes haluaisi, pätkiä kun olen tottunut tekemään, mutta inhimillistä se muutaman päivän kerrallaan keikkailu ei ole. Tai ei ainakaan sopinut minulle.
Toivotan sinulle jaksamista, jaksamista ja jaksamista. Tiedän tunteesi. Ehkäpä sinä pystyisit sopimaan työpaikkasi kanssa, että tulet töihin silloin kun osaavat jo edellisenä päivänä pyytää? Jatkuva varuillaan olo väsyttää uskomattoman paljon. Tsemppiä!