Hei,
Mitä purjehdus henkisellä tasolla merkitsee sinulle?
Olen seurannut tätäkin keskustelua jonkin aikaa ja tuntuu, että "itse idea", eli purjehdus itsessään on jotenkin "toisarvoista" ja kaikki muu: vene,tekniikka/taktiikka, varusteet yms on paljon tärkeämpää...
Mitä purjehdus henkisellä tasolla merkitsee sinulle?
Olen seurannut tätäkin keskustelua jonkin aikaa ja tuntuu, että "itse idea", eli purjehdus itsessään on jotenkin "toisarvoista" ja kaikki muu: vene,tekniikka/taktiikka, varusteet yms on paljon tärkeämpää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
en pysty vastaamaan hyvin tai edes puoliksi vaikka haluaisinkin, mutta vene on minulle vapauden instrumentti sekä aero- ja hydrodynaaminen ihme, joka mahdollistaa elämyksien kokemisen. purjehdus on se parempi puoli elämästä. varmasti jossain määrin illuusiota, mutta purjehduksen mukanaantuomien haasteiden kohtaaminen ja niiden voittaminen tuovat hyvänolon tunteita. ystäviä. ajatuksia. viime vuosina yhä enemmän näitä maallisia ja masentavia piirteitä, joita jo listasitkin. olen todennut parhaimmaksi lääkkeeksi antaa haasteiden kasvaa ja purjehtia pidemmälle ja kauemmas.
Purjehdus antaa onnistumisen elämyksia varsin pienllä vaivalla. Tyypillinen purjehtija tajuaa että rahkeet ei riitä omakotitalon rakentamiseen (veneen rakentajat ovat oma rotunsa),johon muut tavikset purkavat tarmonsa. Purjehdus kuitenkin voittaa sohvan pohjalla löhöämisen. Sinällään molemmat vaativat samanverran henkistä ja fyysistä kapasiteetia.
rauhassa arjen kiireiltä.
nautin suunnattomasti kun illalla rantaudun Piritaan, Hankoon, Marikseen ja koko satama mykistyy.
Enkä nyt tarkoita pelkästään kuparinruskeaa atleettista vartaloani.
aina vetää täysillä päin laiturii? Opettele rantautuu ni ei ihmiset töllää.
Sitä kuvittelee, että elämä jatkuu huomenna, ylihuomenna, ensi vuonna jne. Se suurten haaveiden purjehdus jätetään aina ns. tulevaisuuteen. "Ehkä sitten joskus", "lähdetään kun päästään eläkkeelle", "vai pidettäiskö sapattivapaa ja lähdettäis ensi vuonna". Onneksi irtisanouduttiin töistä ja mentiin. Eka vuosi maailmalla oli elämän parasta aikaa. Pacific oli isompi ja puhtaampi kuin kuviteltiin... Kaikki oli siihen asti mahtavaa kunnes vaimolla todettiin parantumaton tauti. Se johtaa kuolemaan. Ei enää utopioita. Onneksi jäi purjehdus. Kyllä ilman gastiakin pärjää. Purjehduksesta on tullut tärkein elämän sisältö ja voiman lähde. Tsemppaus merillä kasvattaa luonnetta, henkistä voimaa. Kyllä muuten fysiikkaakin tarvitaan, kun lähtee isoille vesille. Sohvaperunoiden kannattaa treenata. Ennen luulin, että ammatti ja työ on tärkeintä. Ei sittenkään ole.
Jutun opetus: jos tekin tykkäätte purjehduksesta, toteuttakaa haaveenne kun vielä voitte. Höpöttäkää varusteista ja venemerkeistä, mutta uskaltakaa tehdä lähtöpäätös!
on tärkeintä ja nauttia luonnonrauhasta.
On tosi hienoa löytää uusi luonnonsatama jossa ei olla vielä oltu.
vapautta, tehokkain tapa unohtaa työhuolet. kun takila vinkuu niin ei varmasti ole kvartaalitulokset ensimmäisenä mielessä...