Tässä alkaa hermo mennä kun mustasukkaisuus tekee jäynää mielelle. Ei paljoa ole nautattanut viime päivinä ja masentaa. Ollaan törmätty likkakaverin kanssa kesällä ja siitä asti hengailtu aika tiiviisti. Aika-ajoin hän ottaa puheissaan esille entisen heilansa sitä entisen, yleensä liittyen johonkin tapahtuneeseen. Minua tuo on jo jonkin aikaa rassannut ja olenkin sanonut pitkän aikaa sitten, että minua nyt oikeastaan kiinnosta mitä se on entisen kans touhunnut. Eipä tilanne juurikaan mitenkään ole muuttunut. Itse en koe tarvetta kertoa entisestä suhteestani tai tapahtuneista asioista hänelle. Jos kerron jotain juttua menneistä, niin kerron sen kyllä itsestäni enkä "meistä" entiseni kanssa.
Kerroin ajatuksistani ja tunteistani viimeksi toissa iltana. Kerroin, että minua itseäni ketuttaa tää olotila. Eilen illalla hän sitten kirjoittelee sähköpostia entiselle minun nenän edessä. Kissaan oli kuulema sattunut pahasti. No huomenna menee sit ostoksille hepun kanssa joka on kaveri, mut kuitenkin on tullut ilmi et jotain juttua on joskus ollut. Hänen mielestään se on ollutta ja mennyttä. No hyvä, mut kuitenkin just.
Enpä tiedä, eikö hän osaa yhtään lukea tilanteita vai eikö todellakaan kiinnosta vai ymmärrä, miltä minusta saattaa tuntua. Alkaa rassaamaan tää uusi fiilis mikä painaa päälle. Aikasemmassa suhteessani, joka kesti vuosia, en muista et tällaista tunnetta olis koskaan ollut. Omituista, kun tuntee, ettei ole tällä hetkellä oikein oma itsensä.
Oon oikestaan aika kylmä tällä hetkellä häntä kohtaan. Tekisi mieli antaa ja saada rakkautta, mut ei oikein onnistu tällä hetkellä. Koko ajan kestää pidempään ennen kuin on taas normaali iloinen hassu itsensä...
Laittakaa mielipiteitä olenko mustasukkainen torvi vai mitä ihmettä.
Kerroin ajatuksistani ja tunteistani viimeksi toissa iltana. Kerroin, että minua itseäni ketuttaa tää olotila. Eilen illalla hän sitten kirjoittelee sähköpostia entiselle minun nenän edessä. Kissaan oli kuulema sattunut pahasti. No huomenna menee sit ostoksille hepun kanssa joka on kaveri, mut kuitenkin on tullut ilmi et jotain juttua on joskus ollut. Hänen mielestään se on ollutta ja mennyttä. No hyvä, mut kuitenkin just.
Enpä tiedä, eikö hän osaa yhtään lukea tilanteita vai eikö todellakaan kiinnosta vai ymmärrä, miltä minusta saattaa tuntua. Alkaa rassaamaan tää uusi fiilis mikä painaa päälle. Aikasemmassa suhteessani, joka kesti vuosia, en muista et tällaista tunnetta olis koskaan ollut. Omituista, kun tuntee, ettei ole tällä hetkellä oikein oma itsensä.
Oon oikestaan aika kylmä tällä hetkellä häntä kohtaan. Tekisi mieli antaa ja saada rakkautta, mut ei oikein onnistu tällä hetkellä. Koko ajan kestää pidempään ennen kuin on taas normaali iloinen hassu itsensä...
Laittakaa mielipiteitä olenko mustasukkainen torvi vai mitä ihmettä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sehän testaa sua ihan selvästi,että miten reagoit,kun se jauhaa entisistä.kerro suoraan mitä mieltä olet asiasta eihän se muuten sitä tajua,ettet tykkää sen touhista.ite en kyllä perustais,jos ukkoni olis yhteyksissä entisiinsä ja jauhais niisä yhtenään.tsemppiä vaan.
Mulla oli ihan sama tilanne kun sulla on nyt ! Muija ei voinu käsittää miksi olin niin mustasukkainen kun mitään aihetta ei hänen mielestään ollut... Kuitenkin itse olin ihan paskana siitä tietämättömyydestä mikä vallitsi asian suhteen. Ja jos yritti puhua asiasta, niin aina sai saman vastauksen, että: "Me ollaan vaan kavereita, mitä sä nyt vouhaat? " Tuntu kun ois lyöny päätänsä seinään, kun asioihin ei saanu kunnon vastauksia. Ja se tunteiden vuoristorata, joka päässä heitti härän pyllyä päivästä toiseen.
Sitten päätin, että nyt laitetaan koko suhde vaakalaudalle. Yks viikonloppu kun saatiin olla rauhassa kaksin nostin kissan pöydälle. Mietin etukäteen mitä sanoisin ja kerroin kaikesta siitä mikä mua oli jo kauan aikaa kalvanu. Tein selväks että joko aletaan puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä mitään salaamatta tai sitten meidän juttu loppuu siihen paikkaan. Sillä hetkellä muija sai valita ottaako mun tunteet tosissaan vai ei. Itkuhan siinä pääsi aluksi, mutta pienen tovin jälkeen tyttönikin tajusi tilanteen vakavuuden ja sen kuinka paljon asia oli mua painanut.
Tosta on nyt kulunu jo kuukausia ja meidän suhde on täysin erilainen kun mitä se alussa oli. Puhutaan nykyään avoimesti kaikista/kaikesta. Kumpikin tietää nykyään toistensa kaverit ja myös ne "kaverit" ;) Kaikki ne epäilyt joita olin päässäni pyöritelly osottautui ihan mun oman älyttömyyden aikaansaannoksiksi. En osannut vaan luottaa.
Ei näitä suhteita tietysti muutamassa kuukaudessa rakenneta, se vaatii aina aikansa, että asiat selkeentyy ja voi keskittyä siihen olennaisee. Täytyy vaan jaksaa kärsivällisesti oottaa vaikka välillä tuntuu, että asiat ei etene mihkään ja ois vaan helpompi heittää pyyhe kehään. Jos ei muu auta niin sitten riidellään ja avaudutaan oikein kunnolla, niin kummatkin pääsee sanomaan sanottavansa. Se puhdistaa kummasti ilmapiiriä !
Kyl ne asiat selvii. Voimia ;)
Hienoa. Kiitos. Uskoin jo välillä melkein ettei sinunkaltaisia miehiä ole olemassa. Ja että minä olen omituinen, hankala jne kun halusin avoimuutta ja rehellisyyttä suhteeseen. Todistit että miehetkin haluavat ja tarvitsevat rehellisyyttä ja avoimuutta. Ja että miehetkin osaavat olla mustasukkaisia ja vaikkapa riidellä asioista ilman että suhde loppuu siihen. Kiitos vielä kerran. Annoit minulle toivoa. Ehkä löydän joskus....
Tuli suoranainen pakko kirjoittaa, kun luin tuon "tunteet jekkuilee" jutun. Mulla on nimittäin sama tilanne, mutta toisin päin. Mä olin meen suhteen alussa se, joka jatkuvasti hölpötteli existä. Mä en itse ollenkaan tajunnut, että mun jutut vois myöhemmin alkaa riivata meen suhdetta. Pari kuukautta meidän seurustelun alkamisesta mun mies (nykyään ollaan naimisissa kaikesta huolimatta) otti ekaa kertaa puheeksi sen miten mustasukkainen hän on mun existä. Sen jälkeen kolmen vuoden ajan ollaan tapeltu asiasta melkein joka viikonloppu, vaikka en niiden ensimmäisten seurustelukuukausien jälkeen ole enää puhunut existä ollenkaan. Ollaan myös oltu parisuhdeterapiassa asiasta, mutta ei se tainnut auttaa, koska viimeksi eilen uuden vuoden aattona tuli riitaa mun existä.
Jos sä "tunteet jekkuilee" heppu pystyt vielä antamaan anteeksi sun naiselle sen lörpöttelyn, niin selitä hänelle, että tämä asia on sulle TODELLA tärkeä ja että haluat olla puhumatta existä, sen takia että teidän suhde voisi olla mahdollisimman kaunis ja kestävä. Ja kerro sille tämä meidän tarina, me ollaan meinaan todella rakastuneita ja kaikki olisi todella ihanaa, jos mä olisin pitänyt pääni kiinni mun existä... Nyt kuitenkin meidän tilanne on ihan mahdoton, koska mun aviomies ei kerta kaikkiaan pääse noiden lipsautusten yli. Sun kohdalla anteeksianto on kaiken a ja o. Koita jaksaa ymmärtää, että sun likkakaveri näkee tämän asian ihan eri tavalla kuin sä, ne sen exät on sille vaan "kavereita". Ilman sun anteeksiantoa kaikki pikku ongelmatkin vaan suurenee sun mielessä. Koittakaa jaksaa ymmärtää toisienne erilaista suhtautumista exiin ja tehkää joku kompromissiratkaisu asian suhteen. Tsemppiä!