Miksi inhoan itseäni.
Inhoan itsessäni kaikkea. Luonnetta, naamaa, vartaloa, hiuksia, elämäntyyliä.. kaikkea.
Silti olen kauniiksi kehuttu, mallinmitoissa ja muuta ja tiedän että on ihmisiä jotka olisivat mielummin minä. En vain pysty silti hyväksymään itseäni. Itken usein ja kammoan itseäni niin etten pysty itkiessäni edes peittämään silmiäni käsilläni koska ne ällöttävät minua niin paljon.
Kun kerron asiasta, minulle sanotaan vain että älä höpötä ja just joo ja muuta. ihmiset ei usko että myös minä saan olla tyytymätön itseeni.. ei sillä ole väliä mitä muut ajattelee kunsan vain itse olisin tyytyväinen itseeni.
en vain pysty siihen
Inhoan itsessäni kaikkea. Luonnetta, naamaa, vartaloa, hiuksia, elämäntyyliä.. kaikkea.
Silti olen kauniiksi kehuttu, mallinmitoissa ja muuta ja tiedän että on ihmisiä jotka olisivat mielummin minä. En vain pysty silti hyväksymään itseäni. Itken usein ja kammoan itseäni niin etten pysty itkiessäni edes peittämään silmiäni käsilläni koska ne ällöttävät minua niin paljon.
Kun kerron asiasta, minulle sanotaan vain että älä höpötä ja just joo ja muuta. ihmiset ei usko että myös minä saan olla tyytymätön itseeni.. ei sillä ole väliä mitä muut ajattelee kunsan vain itse olisin tyytyväinen itseeni.
en vain pysty siihen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Matka tänäpäiväiseen kehityspisteeseeni on ollut pitkä! Olen ollut yksinäinen! Olen syyttänyt itseäni aivan kaikesta! Viimeinkin olen, luultavasti kuuntelemalla levollisia rentoutumisnauhoja, alkanut löytää syitä tunteilleni. Kun löydän syitä käytökseeni, niin alkaakin pulmat pienentyä.
Pääsin sellaiseen tulokseen, että ihminen jatkaa samaa käyttäytymistä itseään kohtaan, jota hän sai lapsena vanhempiensa taholta. En tiedä, onko sitä jollain tavalla lääketieteellisesti vahvistettu, mutta minulle se riittää, Näen selvän yhteyden vanhempieni minuun kohtautuvalla käytöksellä ja omalla käyttäytymiselläni itseäni kohtaan.
On kuitenkin vaikeaa tunnustaa itseni kelpaavaksi, kun olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan saanut kuulla olevani kelvoton. Mutta olen nyt ainakin "matkalla oikeaan suuntaan" - ilman vanhempiani, ja luulen että vielä voin kohentaa itsetuntoani!