Jos täällä on sosiaalityöntekijöitä, niin

Ainakaan Joensuusta eivät sosiaalityöntekijät käy sijoitetun lapsen luona kahdesti vuodessa. Yksi lapsen huoltosuunnitelmapalaveri on pidetty sijoituspaikassa, mutta esim. lapseni huonetta lapseni asioista vastaava sos.tt ei ole edes vilkaissutkaan koskaan kahden vuoden aikana.

1. Kukaan ei kaiketi ole väittänytkään että päihdeperhettä autettaisiin rahalla, entäs kuntoutus?

2. Sossu ei voi kirjoittaa lähetettä, mutta se voi painostaa vanhempia esim. uhkailemalla huostaanotolla. Toisaalta esim. lääkäri voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, sossu päättää toimenpiteistä eli se arvio ls-ilmoituksen ei esimerkiski lääkäri. Eli käytännössä esim. riehuvan lapsi , sossu määrittelee mihinkä "kategoriaan" tämä lapsi heitetään.

3. KOhta 3 en tiedä

4. Yhteydenpitoa rajoitetaan lähestulkoon aina. Tietysti voidaan saivarella siitä, mikä on "rajoittaminen". Jos alunperinkin (huostaanoton yhteydessä) tehdään niukat tapaamissopimukset esim. kerran kuukaudessa 2 h niin varsinaisesti ei ole kyse rajoittamisesta. Rajoittamista on se, että edm. tapaamisia aiotaan vähentää entisestään johonkin syyhyn vedoten. Puhelu/txt -viesti rajoitukset varsin yleisiä. Miksiköhän muutoin 7.11. voimaan astuneessa laissa yhteydenpitoa koskevia lakeja on täytynyt uudistaa?

Äippä kirjoitti:

Ainakaan Joensuusta eivät sosiaalityöntekijät käy sijoitetun lapsen luona kahdesti vuodessa. Yksi lapsen huoltosuunnitelmapalaveri on pidetty sijoituspaikassa, mutta esim. lapseni huonetta lapseni asioista vastaava sos.tt ei ole edes vilkaissutkaan koskaan kahden vuoden aikana.

Vaadi että lapselle on tehtävä huoltosuunnitelma, joka on tarkistettava säännöllisesti. Tiedän että tässäkin kaupungissa on ennen noin tapahtunut joten uskon että edelleen sitä tapahtuu liian paljon.

Yksi sossu kirjoitti:

Vaadi että lapselle on tehtävä huoltosuunnitelma, joka on tarkistettava säännöllisesti. Tiedän että tässäkin kaupungissa on ennen noin tapahtunut joten uskon että edelleen sitä tapahtuu liian paljon.

lain noudattamis "osastossa".


Huoltosuunnitelma on ollut lastensuojelulain mukaan jo vuodesta 1984 lähtien oltava laadittuna lainmukaisesti kohta kohdalta jokaiselle huostaanotetulle lapselle.

Ja silti edelleenkin, yli 20 vuotta voimassa olleesta lastensuojelulaista huolimatta, huoltosuunnitelma on tekemättä ja laatimatta hyvinkin (suurimmalle osalle?) monelle huostaanotetulle lapselle ja hänen vanhemmilleen.


Miten monta muutakin lastensuojelulain kohtaa sosiaaliviranomaisilta:
"unohtuu" noudattamatta, jää huomioimatta, suoritetaan "riman ali", ei ole ikinä tullut luettuakaan........

lapsen etu?

Kiinnitin huomiota sossun asenteeseen sijaislapsen tilanteen ja sijoituspaikan valvonnan ja seurannan osalta, että sossu odottelee yhteydenottoa valvottavilta eikä toimi oma-aloitteisesti, kuten pitäisi toimia ja tehdä vaikka pistokokeita.
Sossu kirjoittaa mm. "Yleensä sijaisperheestä soitetaan sosiaalityöntekijälle, jos siellä on tapahtunut jotain erikoista." No ei kyllä varmaan yleensä valvottava ilmoita valvojalleen tehneensä mokan.
"Myös biologiset vanhemmat voivat ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään, jos kuulevat, että on tapahtunut jotain sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua." Mikseivät sossut itse kuulostele viran puolesta, että tapahtuuko heidän huostaanottamalleen lapselle sijoituksessa sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua. Olen ymmärtänyt, että vanhemmat saavat yhteyttä lapsiinsa sangen rajoitetusti, joten sossuna en tuudittautuisi siihen, että vanhemmat tulevat kaikista sijoituspaikan epäkohdista tietoiksi ja lapset saavat edes tilaisuutta kertoa vanhemmilleen pahasta olostaan tai että vanhemmilla olisi tiedossa minne he niistä ilmoittelevat. Täällä on kirjoitettu, että vanhemmat eivät aina edes tiedä, mihin heidän lapsensa on viety asumaan. Joten herää todellisuuteen sossu.
Sossu jatkaa: "Jos teidän tapauksessa ei jostain syystä ole huoltosuunnitelmapalaveria pidetty, niin ei kun heti yhteys sossuun, kyllä palaveri kuuluu pitää säännöllisesti."
Kai se tehtävänsä ja huoltosuunnitelmapalaverin laiminlyönyt sossu itsekin tietää, että on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa, tai ainakin hänen pitäisi tietää. Ei siis hyödytä mitään ilmoittaa siitä kyseiselle sossulle, joka on jostain syystä päättänyt jättää virakavelvollisuutensa täyttämättä ja tehtävänsä hoitamatta kunnolla. Oli siinä kanssa neuvo.
Edelleen sossu kirjoittaa: "Tuolla aiemmin mainitsit, että sosiaalityöntekijä ei ole käynyt sijoituspaikassa. Joskus palaverit voidaan järjestää myös sosiaalitoimistossa, jos se on jollain tavalla järkevämpää. Mutta voit pyytää, että seuraava palaveri pidettäisi sijoitupaikassa." Vai niin, että pitää erikseen pyytää sossua käymään valvottavan tiloissa valvomassa suojattiaan. Eikö sossut tee mitään ilman ilmiantoja tai kanteluita tai kerjäämistä, että olkaapa hyvä ja toimikaa virkanne edellyttämällä tavalla. Todella käsittämätön asenne, ei voi muuta sanoa, kuin että onpa huonossa jamassa lastensuojelu. Lapset ovat oman onnensa nojassa, siis käytännössä heitteillä valvonnan suhteen sijoituspaikoissa, jos ei joku töki sossuja tikulla pehvaan että liikettä. Valvontaa on suoritettava vaikkei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuisikaan, valvonnan tarkoitus on ennaltaehkäisy. Eihän kukaan juuri lähde ilmoittelemaan sossuille mitään vain kuullakseen sossuilta sitten, että juu käytiin paikalla, mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei havaittu. Lapsen ja biologisten vanhempien pitää saada varmuus siitä, että sijoituspaikan valvontaa ja lapsen tilannetta seurataan sosiaaliviranomaisten toimesta takuuvarmasti, erikseen pyytämättä ja ilmoittamatta. Tämä nyt on ihan minimi mitä voidaan edellyttää sijoittajalta.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kiinnitin huomiota sossun asenteeseen sijaislapsen tilanteen ja sijoituspaikan valvonnan ja seurannan osalta, että sossu odottelee yhteydenottoa valvottavilta eikä toimi oma-aloitteisesti, kuten pitäisi toimia ja tehdä vaikka pistokokeita.
Sossu kirjoittaa mm. "Yleensä sijaisperheestä soitetaan sosiaalityöntekijälle, jos siellä on tapahtunut jotain erikoista." No ei kyllä varmaan yleensä valvottava ilmoita valvojalleen tehneensä mokan.
"Myös biologiset vanhemmat voivat ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään, jos kuulevat, että on tapahtunut jotain sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua." Mikseivät sossut itse kuulostele viran puolesta, että tapahtuuko heidän huostaanottamalleen lapselle sijoituksessa sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua. Olen ymmärtänyt, että vanhemmat saavat yhteyttä lapsiinsa sangen rajoitetusti, joten sossuna en tuudittautuisi siihen, että vanhemmat tulevat kaikista sijoituspaikan epäkohdista tietoiksi ja lapset saavat edes tilaisuutta kertoa vanhemmilleen pahasta olostaan tai että vanhemmilla olisi tiedossa minne he niistä ilmoittelevat. Täällä on kirjoitettu, että vanhemmat eivät aina edes tiedä, mihin heidän lapsensa on viety asumaan. Joten herää todellisuuteen sossu.
Sossu jatkaa: "Jos teidän tapauksessa ei jostain syystä ole huoltosuunnitelmapalaveria pidetty, niin ei kun heti yhteys sossuun, kyllä palaveri kuuluu pitää säännöllisesti."
Kai se tehtävänsä ja huoltosuunnitelmapalaverin laiminlyönyt sossu itsekin tietää, että on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa, tai ainakin hänen pitäisi tietää. Ei siis hyödytä mitään ilmoittaa siitä kyseiselle sossulle, joka on jostain syystä päättänyt jättää virakavelvollisuutensa täyttämättä ja tehtävänsä hoitamatta kunnolla. Oli siinä kanssa neuvo.
Edelleen sossu kirjoittaa: "Tuolla aiemmin mainitsit, että sosiaalityöntekijä ei ole käynyt sijoituspaikassa. Joskus palaverit voidaan järjestää myös sosiaalitoimistossa, jos se on jollain tavalla järkevämpää. Mutta voit pyytää, että seuraava palaveri pidettäisi sijoitupaikassa." Vai niin, että pitää erikseen pyytää sossua käymään valvottavan tiloissa valvomassa suojattiaan. Eikö sossut tee mitään ilman ilmiantoja tai kanteluita tai kerjäämistä, että olkaapa hyvä ja toimikaa virkanne edellyttämällä tavalla. Todella käsittämätön asenne, ei voi muuta sanoa, kuin että onpa huonossa jamassa lastensuojelu. Lapset ovat oman onnensa nojassa, siis käytännössä heitteillä valvonnan suhteen sijoituspaikoissa, jos ei joku töki sossuja tikulla pehvaan että liikettä. Valvontaa on suoritettava vaikkei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuisikaan, valvonnan tarkoitus on ennaltaehkäisy. Eihän kukaan juuri lähde ilmoittelemaan sossuille mitään vain kuullakseen sossuilta sitten, että juu käytiin paikalla, mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei havaittu. Lapsen ja biologisten vanhempien pitää saada varmuus siitä, että sijoituspaikan valvontaa ja lapsen tilannetta seurataan sosiaaliviranomaisten toimesta takuuvarmasti, erikseen pyytämättä ja ilmoittamatta. Tämä nyt on ihan minimi mitä voidaan edellyttää sijoittajalta.

pitäisi ja kuulusi tehdä,
on jäänyt yllättävän monella suomalaisella sosiaalityöntekijällä suorittamatta.
Vai ollaanko jo siinä tilanteessa,
että suurin osa sosiaalityöntekijöistä onkin juuri näitä epäpäteviä viransijaisia, jotka eivät edes tiedä viranomaistyötä ohjaavan lakikirjan olemassa olosta mitään?


"yksi sossu" -kirjoitukseen kommentti.
Ette kait te ole todellakin niin yk..ia
että odotatte, että sijaishuoltopaikoista soitetaan: täällä käytetään sijoitettuja lapsia h...i.
Siis te lähettelette tuiki tuntemattomille ihmisille toiselle puolelle Suomea "hoidettavaksi" huostaanotettuja ja sijoitettavia lapsia
ja tuudittaudutte sitten siihen ajatukseen,
että sieltä otetaan yhteyttä "jos on jotain"!

Eikö se riitä muistutukseksi lastensuojelu viranomaiselle, kun valtiolta on tullut moitteita tästäkin! virkavelvollisuuden laiminlyönnistä eli sijoitettujen lasten elinolojen valvomattomuudesta ja riittämättömästä seurannasta.

Avohuollon tukitoimenpide alkoholistiperheelle ja vanhemmille; enemmän rahaa.....? Eikö käy mielessäkään,
että olisitte tarjonneet yksilöllistä ja ammattilaisten toteuttamaa kuntoutusta
tai jopa laadukasta katkaisuhoitopaikkaa,
tietenkin koko perheelle ......




(Nykyään on muuttunut tosiasiaksi,
että rikoslailla uhkailu täytyy laittaa viranomaisille "kepiksi", että toimittaisiin lakien mukaisesti. )

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kiinnitin huomiota sossun asenteeseen sijaislapsen tilanteen ja sijoituspaikan valvonnan ja seurannan osalta, että sossu odottelee yhteydenottoa valvottavilta eikä toimi oma-aloitteisesti, kuten pitäisi toimia ja tehdä vaikka pistokokeita.
Sossu kirjoittaa mm. "Yleensä sijaisperheestä soitetaan sosiaalityöntekijälle, jos siellä on tapahtunut jotain erikoista." No ei kyllä varmaan yleensä valvottava ilmoita valvojalleen tehneensä mokan.
"Myös biologiset vanhemmat voivat ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään, jos kuulevat, että on tapahtunut jotain sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua." Mikseivät sossut itse kuulostele viran puolesta, että tapahtuuko heidän huostaanottamalleen lapselle sijoituksessa sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua. Olen ymmärtänyt, että vanhemmat saavat yhteyttä lapsiinsa sangen rajoitetusti, joten sossuna en tuudittautuisi siihen, että vanhemmat tulevat kaikista sijoituspaikan epäkohdista tietoiksi ja lapset saavat edes tilaisuutta kertoa vanhemmilleen pahasta olostaan tai että vanhemmilla olisi tiedossa minne he niistä ilmoittelevat. Täällä on kirjoitettu, että vanhemmat eivät aina edes tiedä, mihin heidän lapsensa on viety asumaan. Joten herää todellisuuteen sossu.
Sossu jatkaa: "Jos teidän tapauksessa ei jostain syystä ole huoltosuunnitelmapalaveria pidetty, niin ei kun heti yhteys sossuun, kyllä palaveri kuuluu pitää säännöllisesti."
Kai se tehtävänsä ja huoltosuunnitelmapalaverin laiminlyönyt sossu itsekin tietää, että on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa, tai ainakin hänen pitäisi tietää. Ei siis hyödytä mitään ilmoittaa siitä kyseiselle sossulle, joka on jostain syystä päättänyt jättää virakavelvollisuutensa täyttämättä ja tehtävänsä hoitamatta kunnolla. Oli siinä kanssa neuvo.
Edelleen sossu kirjoittaa: "Tuolla aiemmin mainitsit, että sosiaalityöntekijä ei ole käynyt sijoituspaikassa. Joskus palaverit voidaan järjestää myös sosiaalitoimistossa, jos se on jollain tavalla järkevämpää. Mutta voit pyytää, että seuraava palaveri pidettäisi sijoitupaikassa." Vai niin, että pitää erikseen pyytää sossua käymään valvottavan tiloissa valvomassa suojattiaan. Eikö sossut tee mitään ilman ilmiantoja tai kanteluita tai kerjäämistä, että olkaapa hyvä ja toimikaa virkanne edellyttämällä tavalla. Todella käsittämätön asenne, ei voi muuta sanoa, kuin että onpa huonossa jamassa lastensuojelu. Lapset ovat oman onnensa nojassa, siis käytännössä heitteillä valvonnan suhteen sijoituspaikoissa, jos ei joku töki sossuja tikulla pehvaan että liikettä. Valvontaa on suoritettava vaikkei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuisikaan, valvonnan tarkoitus on ennaltaehkäisy. Eihän kukaan juuri lähde ilmoittelemaan sossuille mitään vain kuullakseen sossuilta sitten, että juu käytiin paikalla, mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei havaittu. Lapsen ja biologisten vanhempien pitää saada varmuus siitä, että sijoituspaikan valvontaa ja lapsen tilannetta seurataan sosiaaliviranomaisten toimesta takuuvarmasti, erikseen pyytämättä ja ilmoittamatta. Tämä nyt on ihan minimi mitä voidaan edellyttää sijoittajalta.

Kummalliset termit sosiaalityöntekijästä ja sijoituspaikasta... Sosiaalityöntekijähän ei valvo sijoituspaikkoja. Sosiaalityöntekijän tehtävä on sijoituspaikkaan liittyen sijoittaa lapsi sijaisperheeseen, ja sen jälkeen hoitaa lapseen liittyviä asioita. Mutta sos.työntekijän tehtävään ei kuulu sijaispaikkojen valvominen, ei siis pistokokeet tai muu Helinä-Keiju3:n mainitsema ennaltaehkäisevä valvonta. Lääninhallitus vastaa sijaishuoltopaikkojen valvomisesta.

Helinä-Keiju3:n toivoma lapsen tilanteen seuranta kuuluu sosiaalityöntekijän tehtäviin. Yksi keino seurannassa on huoltosuunnitelmapalaverit. Ja tietenkin yhteys sijoituspaikkaan ja vanhempiin. Kuitenkin vanhemmat ovat varmasti (tai ainakin toivottavasti) enemmän yhteydessä lapseensa ja sijoituspaikkaan kuin sosiaalityöntekijä (lukuunottamatta poikkeuksia, joissa yhteydenpito on kielletty tai todella rajoitettu), joten kyllä sosiaalitoimessa toivotaan, että vanhemmat kertovat, jos joku asia paikassa mättää. Sijoituspaikat ovat kunnalle kalliita ja tottakai mieluummin lapsi sijoitetaan kunnolliseen paikkaan. Sosiaalityöntekijän velvollisuus on puolestaan ilmoittaa asiasta eteenpäin, jos hänelle tulee tietoa, että jossain sijoituspaikassa ei ole asiat kohdallaan. Mutta alkuperäinen kysyjä mainitsi esimerkiksi tilanteen, että lapsi karkaa sijoituspaikasta. Yleensä tällöin sijoituspaikasta todellakin ilmoitetaan asiasta sos.toimeen. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, ongelmana voi olla se, että lapsi tarvitsee tiukemman paikan. Sijoituspaikkoja kun onneksi on hyvin erilaisia, koska sijoitettavat lapsetkin ovat erilaisia.

Tämä on harmi, että tällä palstalla on niin paljon virhetietoa sosiaalityöntekijän työstä, kuten nyt tämä sijoituspaikkojen valvominen. Väärä tieto yllyttää vain entisestään harmistuneita ihmisiä.

valvoja? kirjoitti:

Kummalliset termit sosiaalityöntekijästä ja sijoituspaikasta... Sosiaalityöntekijähän ei valvo sijoituspaikkoja. Sosiaalityöntekijän tehtävä on sijoituspaikkaan liittyen sijoittaa lapsi sijaisperheeseen, ja sen jälkeen hoitaa lapseen liittyviä asioita. Mutta sos.työntekijän tehtävään ei kuulu sijaispaikkojen valvominen, ei siis pistokokeet tai muu Helinä-Keiju3:n mainitsema ennaltaehkäisevä valvonta. Lääninhallitus vastaa sijaishuoltopaikkojen valvomisesta.

Helinä-Keiju3:n toivoma lapsen tilanteen seuranta kuuluu sosiaalityöntekijän tehtäviin. Yksi keino seurannassa on huoltosuunnitelmapalaverit. Ja tietenkin yhteys sijoituspaikkaan ja vanhempiin. Kuitenkin vanhemmat ovat varmasti (tai ainakin toivottavasti) enemmän yhteydessä lapseensa ja sijoituspaikkaan kuin sosiaalityöntekijä (lukuunottamatta poikkeuksia, joissa yhteydenpito on kielletty tai todella rajoitettu), joten kyllä sosiaalitoimessa toivotaan, että vanhemmat kertovat, jos joku asia paikassa mättää. Sijoituspaikat ovat kunnalle kalliita ja tottakai mieluummin lapsi sijoitetaan kunnolliseen paikkaan. Sosiaalityöntekijän velvollisuus on puolestaan ilmoittaa asiasta eteenpäin, jos hänelle tulee tietoa, että jossain sijoituspaikassa ei ole asiat kohdallaan. Mutta alkuperäinen kysyjä mainitsi esimerkiksi tilanteen, että lapsi karkaa sijoituspaikasta. Yleensä tällöin sijoituspaikasta todellakin ilmoitetaan asiasta sos.toimeen. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, ongelmana voi olla se, että lapsi tarvitsee tiukemman paikan. Sijoituspaikkoja kun onneksi on hyvin erilaisia, koska sijoitettavat lapsetkin ovat erilaisia.

Tämä on harmi, että tällä palstalla on niin paljon virhetietoa sosiaalityöntekijän työstä, kuten nyt tämä sijoituspaikkojen valvominen. Väärä tieto yllyttää vain entisestään harmistuneita ihmisiä.

vastuu sijaishuoltopaikoista on ihan yhtä tyhjän kanssa!

Kun sossujen korviin kantautui minun kauttani tietoja lapseni huonosta ja asiattomasta kohtelusta, ei heillä tullut mieleenkään kehottaa kääntymään lääninhallituksen puoleen. Kyllä he lähtivät liikkeelle periaatteella 'mehän sen olemattoman hoidon joudumme siellä maksamaankin'; siis kaupunki maksoi laitokselle.

Ei tällä palstalla anneta väärää tietoa, vaan on mukauduttu käsittelemään asioita siten, kuin asiat käytännössä hoidetaan. Jos meidän tapauksessamme olisi kohdalle sattuneet huonot, ammattitaidottomat sosiaalityöntekijät, he olisivat odottaneet tarkastusta lääninhallituksen taholta, jota todella olisi saatu odottaa ja jolla ei käytännössä olisi ollut mitään merkitystä.

Sen sijaan vastuuntuntoiset sossut luottivat puheisiini, mitä paikassa lapselleni tapahtui ja ymmärsivät myös asian kiireellisyyden, että nimenomaan lapsi ei voinut huonossa paikassa enempää odottaa. Ja niin hänet kotiutettiin, koska koko huostaanotto nyt oli muutenkin ollut pelkkää puuttuvan asiallisen hoidon sijalle järjestettyä hoitopelleilyä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kiinnitin huomiota sossun asenteeseen sijaislapsen tilanteen ja sijoituspaikan valvonnan ja seurannan osalta, että sossu odottelee yhteydenottoa valvottavilta eikä toimi oma-aloitteisesti, kuten pitäisi toimia ja tehdä vaikka pistokokeita.
Sossu kirjoittaa mm. "Yleensä sijaisperheestä soitetaan sosiaalityöntekijälle, jos siellä on tapahtunut jotain erikoista." No ei kyllä varmaan yleensä valvottava ilmoita valvojalleen tehneensä mokan.
"Myös biologiset vanhemmat voivat ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään, jos kuulevat, että on tapahtunut jotain sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua." Mikseivät sossut itse kuulostele viran puolesta, että tapahtuuko heidän huostaanottamalleen lapselle sijoituksessa sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua. Olen ymmärtänyt, että vanhemmat saavat yhteyttä lapsiinsa sangen rajoitetusti, joten sossuna en tuudittautuisi siihen, että vanhemmat tulevat kaikista sijoituspaikan epäkohdista tietoiksi ja lapset saavat edes tilaisuutta kertoa vanhemmilleen pahasta olostaan tai että vanhemmilla olisi tiedossa minne he niistä ilmoittelevat. Täällä on kirjoitettu, että vanhemmat eivät aina edes tiedä, mihin heidän lapsensa on viety asumaan. Joten herää todellisuuteen sossu.
Sossu jatkaa: "Jos teidän tapauksessa ei jostain syystä ole huoltosuunnitelmapalaveria pidetty, niin ei kun heti yhteys sossuun, kyllä palaveri kuuluu pitää säännöllisesti."
Kai se tehtävänsä ja huoltosuunnitelmapalaverin laiminlyönyt sossu itsekin tietää, että on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa, tai ainakin hänen pitäisi tietää. Ei siis hyödytä mitään ilmoittaa siitä kyseiselle sossulle, joka on jostain syystä päättänyt jättää virakavelvollisuutensa täyttämättä ja tehtävänsä hoitamatta kunnolla. Oli siinä kanssa neuvo.
Edelleen sossu kirjoittaa: "Tuolla aiemmin mainitsit, että sosiaalityöntekijä ei ole käynyt sijoituspaikassa. Joskus palaverit voidaan järjestää myös sosiaalitoimistossa, jos se on jollain tavalla järkevämpää. Mutta voit pyytää, että seuraava palaveri pidettäisi sijoitupaikassa." Vai niin, että pitää erikseen pyytää sossua käymään valvottavan tiloissa valvomassa suojattiaan. Eikö sossut tee mitään ilman ilmiantoja tai kanteluita tai kerjäämistä, että olkaapa hyvä ja toimikaa virkanne edellyttämällä tavalla. Todella käsittämätön asenne, ei voi muuta sanoa, kuin että onpa huonossa jamassa lastensuojelu. Lapset ovat oman onnensa nojassa, siis käytännössä heitteillä valvonnan suhteen sijoituspaikoissa, jos ei joku töki sossuja tikulla pehvaan että liikettä. Valvontaa on suoritettava vaikkei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuisikaan, valvonnan tarkoitus on ennaltaehkäisy. Eihän kukaan juuri lähde ilmoittelemaan sossuille mitään vain kuullakseen sossuilta sitten, että juu käytiin paikalla, mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei havaittu. Lapsen ja biologisten vanhempien pitää saada varmuus siitä, että sijoituspaikan valvontaa ja lapsen tilannetta seurataan sosiaaliviranomaisten toimesta takuuvarmasti, erikseen pyytämättä ja ilmoittamatta. Tämä nyt on ihan minimi mitä voidaan edellyttää sijoittajalta.

Jos kaikki aika ei menisi akuuttien kriisien hoitamiseen. Yhden kun saa alta pois niin toinen on odottamassa. Jokainen tietää että sijaisperheelle pitäisi soitella ja kysellä enemmän lasten kuulumisia, mutta kun ei ehdi. Lisää väkeä ei ole tulossa, kaupungit säästävät, sijaisia ei saa palkata jne. Ota siinä sitten aikaa kyselläksesi kuulumisia.
Valitettavasti tilanne käytännössä on se, että jos kukaan ei ota yhteyttä, oletamme että kaikki on kunnossa. Jos väkeä olisi tuplasti lisää, voisimme tehdä pistokäyntejä ja keskustella enemmän lasten ja sijaisperheiden kanssa, sekä tukea biovanhempia.
Ja vanhemmat tietävät kyllä aina minne lapsi on sijoitettu!

Yksi sossu kirjoitti:

Jos kaikki aika ei menisi akuuttien kriisien hoitamiseen. Yhden kun saa alta pois niin toinen on odottamassa. Jokainen tietää että sijaisperheelle pitäisi soitella ja kysellä enemmän lasten kuulumisia, mutta kun ei ehdi. Lisää väkeä ei ole tulossa, kaupungit säästävät, sijaisia ei saa palkata jne. Ota siinä sitten aikaa kyselläksesi kuulumisia.
Valitettavasti tilanne käytännössä on se, että jos kukaan ei ota yhteyttä, oletamme että kaikki on kunnossa. Jos väkeä olisi tuplasti lisää, voisimme tehdä pistokäyntejä ja keskustella enemmän lasten ja sijaisperheiden kanssa, sekä tukea biovanhempia.
Ja vanhemmat tietävät kyllä aina minne lapsi on sijoitettu!

on tapauksia joissa vauvoja on "pakkoadoptoitu" siis ilman vanhempien allekirjoitusta ja olinpaikasta ei tietoakaan. Reksiteriviranomaisetkaan eivät saa mitään tietoja henkilötunnuksella eli siis nimi ja tunnukset vaihdettu. Varmaan monen on vaikea uskoa että tälläistä tapahtuu. Äidille jäänyt vain valokuva pienestä vauvasta.

Yksi sossu kirjoitti:

Jos kaikki aika ei menisi akuuttien kriisien hoitamiseen. Yhden kun saa alta pois niin toinen on odottamassa. Jokainen tietää että sijaisperheelle pitäisi soitella ja kysellä enemmän lasten kuulumisia, mutta kun ei ehdi. Lisää väkeä ei ole tulossa, kaupungit säästävät, sijaisia ei saa palkata jne. Ota siinä sitten aikaa kyselläksesi kuulumisia.
Valitettavasti tilanne käytännössä on se, että jos kukaan ei ota yhteyttä, oletamme että kaikki on kunnossa. Jos väkeä olisi tuplasti lisää, voisimme tehdä pistokäyntejä ja keskustella enemmän lasten ja sijaisperheiden kanssa, sekä tukea biovanhempia.
Ja vanhemmat tietävät kyllä aina minne lapsi on sijoitettu!

omasta mielestänne huono, niin ei kai se silti oikeuta tekemään laittomia huostaanottoja!!!!!

Jos saatte keskussairaalan tutkimusosastolta lähetteen ennestään tuntemattomasta perheestä, että heille pitää aloittaa huostaanottovalmistelu sairaalapaikkojen puutteen takia lastenkodin psykiatriselle osastolle, niin miksi ette kieltäydy tehtävästä??

Varsinkin sen jälkeen kun tutustutte perheeseen ja huomaatte, että mitkään lain vaatimat huostaanottovaatimukset eivät täyty perheen kohdalla.

Menkää lakkoon!
Sanokaa, että lastensuojelun on ajettava lasten oikeuksia, eikä poljettava niitä!
Kun näette mitä tahansa epäkohtia, lainvastaisuutta, joka estää lasten oikeuksien toteutumisen lastensuojelussa, nostakaa siitä METELI!

Olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä epäoikeudenmukaisuutta, mitä lastensuojelun nimissä harjoitetaan! Lapsia ei oteta huostaan aina edes päihdeperheistä ja ne lapset, jotka otetaan sijoitetaan perheisiin. Ja aina löytyy joku sijarinplanttu, joka rääkyy, että 'ainakaan meidän seitsemän sijoitetun lapsen kohdalla ei ole mitään lainvastaista huostaanotossa eikä sijoituksessa'.

Ei kai niin ja varmaan sulkevat silmänsä, vaikka olisikin. Pidetään mielessä, miten moniongelmaisia lapsia perheisiin annetaan ja myös se, että ensi vuoden alusta alkaen ei sijareiden korvauksille ole kattoa määrätty korvausten suhteen. Hyvä siinä on bio-perheiden tukia ja korvauksia vastaan rääkyä kun vain riittää sosiaalityöntekijöitä, jotka jaksavat huostaanottoja hutkia.

Sossuilla olisi myös tiedonanto ja info-velvollisuus asiakkaita kohtaan. Tiedän äidin, jota ei pahimman masennuksen keskellä neuvottu kesken olevassa kuntoutusasiassa, patistettiin vain työttömäksi työnhakijaksi, sen sossu kyllä osaa. Tuossa tapauksessa kävi myöhempinä vuosina ilmi, että äiti menetti työeläkkeestään toistatuhatta euroa kuukaudessa, koska oma toimintakyky oli laskenut, eikä sossu vahingossakaan neuvonut ottamaan yhteyttä kuntoutusta hoitavaan vakuutusyhtiöön.

Eikö olisi ollut sossunkin etu auttaa äitiä OIKEALLA tavalla, olisi säästetty myöhempien vuosien tt-kustannuksissa ainakin yhden asiakkaan kohdalla? Samalta äidiltä tt-hakemuksessa oli aikaa vaatia selvitys 50 mk:n yritystulosta edelliseltä vuodelta, mutta oikeaa asianmukaista apua, joka olisi auttanut asiakasta loppu iäkseen eteenpäin, sitä ei ollut aikaa tai halua antaa.

Itse kysyin vuosi sitten mahdollisuutta omaishoidon tukeen, mutta sossu kielsi hakemasta! Ei kannattanut kuulema minun kohdallani. No, onneksi en uskonut sossuja, vaan laitoin hakemuksen omatoimisesti ja tuki myönnettiin.

Voisin jatkaa enemmänkin, mutta lyhyesti sanottuna: kaksinaamaista pelleilyä koko sossun touhu! Jos ei ole aikaa ja resursseja, niin tekisitte oikein ja lainmukaisesti edes sen vähän, mitä teette.

liian vähän ja palkka kirjoitti:

omasta mielestänne huono, niin ei kai se silti oikeuta tekemään laittomia huostaanottoja!!!!!

Jos saatte keskussairaalan tutkimusosastolta lähetteen ennestään tuntemattomasta perheestä, että heille pitää aloittaa huostaanottovalmistelu sairaalapaikkojen puutteen takia lastenkodin psykiatriselle osastolle, niin miksi ette kieltäydy tehtävästä??

Varsinkin sen jälkeen kun tutustutte perheeseen ja huomaatte, että mitkään lain vaatimat huostaanottovaatimukset eivät täyty perheen kohdalla.

Menkää lakkoon!
Sanokaa, että lastensuojelun on ajettava lasten oikeuksia, eikä poljettava niitä!
Kun näette mitä tahansa epäkohtia, lainvastaisuutta, joka estää lasten oikeuksien toteutumisen lastensuojelussa, nostakaa siitä METELI!

Olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä epäoikeudenmukaisuutta, mitä lastensuojelun nimissä harjoitetaan! Lapsia ei oteta huostaan aina edes päihdeperheistä ja ne lapset, jotka otetaan sijoitetaan perheisiin. Ja aina löytyy joku sijarinplanttu, joka rääkyy, että 'ainakaan meidän seitsemän sijoitetun lapsen kohdalla ei ole mitään lainvastaista huostaanotossa eikä sijoituksessa'.

Ei kai niin ja varmaan sulkevat silmänsä, vaikka olisikin. Pidetään mielessä, miten moniongelmaisia lapsia perheisiin annetaan ja myös se, että ensi vuoden alusta alkaen ei sijareiden korvauksille ole kattoa määrätty korvausten suhteen. Hyvä siinä on bio-perheiden tukia ja korvauksia vastaan rääkyä kun vain riittää sosiaalityöntekijöitä, jotka jaksavat huostaanottoja hutkia.

Sossuilla olisi myös tiedonanto ja info-velvollisuus asiakkaita kohtaan. Tiedän äidin, jota ei pahimman masennuksen keskellä neuvottu kesken olevassa kuntoutusasiassa, patistettiin vain työttömäksi työnhakijaksi, sen sossu kyllä osaa. Tuossa tapauksessa kävi myöhempinä vuosina ilmi, että äiti menetti työeläkkeestään toistatuhatta euroa kuukaudessa, koska oma toimintakyky oli laskenut, eikä sossu vahingossakaan neuvonut ottamaan yhteyttä kuntoutusta hoitavaan vakuutusyhtiöön.

Eikö olisi ollut sossunkin etu auttaa äitiä OIKEALLA tavalla, olisi säästetty myöhempien vuosien tt-kustannuksissa ainakin yhden asiakkaan kohdalla? Samalta äidiltä tt-hakemuksessa oli aikaa vaatia selvitys 50 mk:n yritystulosta edelliseltä vuodelta, mutta oikeaa asianmukaista apua, joka olisi auttanut asiakasta loppu iäkseen eteenpäin, sitä ei ollut aikaa tai halua antaa.

Itse kysyin vuosi sitten mahdollisuutta omaishoidon tukeen, mutta sossu kielsi hakemasta! Ei kannattanut kuulema minun kohdallani. No, onneksi en uskonut sossuja, vaan laitoin hakemuksen omatoimisesti ja tuki myönnettiin.

Voisin jatkaa enemmänkin, mutta lyhyesti sanottuna: kaksinaamaista pelleilyä koko sossun touhu! Jos ei ole aikaa ja resursseja, niin tekisitte oikein ja lainmukaisesti edes sen vähän, mitä teette.

Tässä kaupungissa ei onneksi noita hoidollisia huostaanottoja tehdä, joten tuollaista tilannetta ei ole eteen tullut. Hyvinkin usein olemme huostaanotosta kieltäytyneet, niitä "vaatimuksia" tulee yllättävän useinkin muilta viranomaisilta ja vanhemmilta itseltäänkin.
Se, että sinulle on käynyt heikosti sossujen kanssa, ei tarkoita sitä että aina ja kaikkialla sossut ovat huonoja eikä mitään muita vaihtoehtoja ole. Oman vallitsevan tarinan muuttaminen on ihan tervettä välillä.

valvoja? kirjoitti:

Kummalliset termit sosiaalityöntekijästä ja sijoituspaikasta... Sosiaalityöntekijähän ei valvo sijoituspaikkoja. Sosiaalityöntekijän tehtävä on sijoituspaikkaan liittyen sijoittaa lapsi sijaisperheeseen, ja sen jälkeen hoitaa lapseen liittyviä asioita. Mutta sos.työntekijän tehtävään ei kuulu sijaispaikkojen valvominen, ei siis pistokokeet tai muu Helinä-Keiju3:n mainitsema ennaltaehkäisevä valvonta. Lääninhallitus vastaa sijaishuoltopaikkojen valvomisesta.

Helinä-Keiju3:n toivoma lapsen tilanteen seuranta kuuluu sosiaalityöntekijän tehtäviin. Yksi keino seurannassa on huoltosuunnitelmapalaverit. Ja tietenkin yhteys sijoituspaikkaan ja vanhempiin. Kuitenkin vanhemmat ovat varmasti (tai ainakin toivottavasti) enemmän yhteydessä lapseensa ja sijoituspaikkaan kuin sosiaalityöntekijä (lukuunottamatta poikkeuksia, joissa yhteydenpito on kielletty tai todella rajoitettu), joten kyllä sosiaalitoimessa toivotaan, että vanhemmat kertovat, jos joku asia paikassa mättää. Sijoituspaikat ovat kunnalle kalliita ja tottakai mieluummin lapsi sijoitetaan kunnolliseen paikkaan. Sosiaalityöntekijän velvollisuus on puolestaan ilmoittaa asiasta eteenpäin, jos hänelle tulee tietoa, että jossain sijoituspaikassa ei ole asiat kohdallaan. Mutta alkuperäinen kysyjä mainitsi esimerkiksi tilanteen, että lapsi karkaa sijoituspaikasta. Yleensä tällöin sijoituspaikasta todellakin ilmoitetaan asiasta sos.toimeen. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, ongelmana voi olla se, että lapsi tarvitsee tiukemman paikan. Sijoituspaikkoja kun onneksi on hyvin erilaisia, koska sijoitettavat lapsetkin ovat erilaisia.

Tämä on harmi, että tällä palstalla on niin paljon virhetietoa sosiaalityöntekijän työstä, kuten nyt tämä sijoituspaikkojen valvominen. Väärä tieto yllyttää vain entisestään harmistuneita ihmisiä.

sossu kirjoitti:
"
Lääninhallitus vastaa sijaishuoltopaikkojen valvomisesta.
"
Voisiko joku sijari kertoa, kuinka usein Lääninhallituksen virkamies on heillä pistäytynyt valvomassa.

Yksi sossu kirjoitti:

Tässä kaupungissa ei onneksi noita hoidollisia huostaanottoja tehdä, joten tuollaista tilannetta ei ole eteen tullut. Hyvinkin usein olemme huostaanotosta kieltäytyneet, niitä "vaatimuksia" tulee yllättävän useinkin muilta viranomaisilta ja vanhemmilta itseltäänkin.
Se, että sinulle on käynyt heikosti sossujen kanssa, ei tarkoita sitä että aina ja kaikkialla sossut ovat huonoja eikä mitään muita vaihtoehtoja ole. Oman vallitsevan tarinan muuttaminen on ihan tervettä välillä.

sosiaalisen todellisuuden rakentumista kielen ja tarinoiden avulla. Huh! Kannattaa lukea Huhaa- kirja joka ilmestyi suomenettuna viime syksynä. Nämä sosiaalisen ja muun todellisuuden rakentuminen ......teoriat pistettin melkoisen lyttyyn. Nyt minäkin tajuan ne "sadut" ja "tarinat" asiakaskirjauksissa, nehän rakentui sossun päässä. Vaihtakaa itse tarinaa , joka on alkanut 1930-luvulta.

tiedä kirjoitti:

on tapauksia joissa vauvoja on "pakkoadoptoitu" siis ilman vanhempien allekirjoitusta ja olinpaikasta ei tietoakaan. Reksiteriviranomaisetkaan eivät saa mitään tietoja henkilötunnuksella eli siis nimi ja tunnukset vaihdettu. Varmaan monen on vaikea uskoa että tälläistä tapahtuu. Äidille jäänyt vain valokuva pienestä vauvasta.

Luotettavalta taholtako?
Tohon tuskin uskot itsekään? Joidenkin harhoilla ei ole sitten mitään rajaa...

Helinä-keiju3 kirjoitti:

sossu kirjoitti:
"
Lääninhallitus vastaa sijaishuoltopaikkojen valvomisesta.
"
Voisiko joku sijari kertoa, kuinka usein Lääninhallituksen virkamies on heillä pistäytynyt valvomassa.

Lääninhallitus valvoo ja antaa luvat perhekodeille ja laitoksille. Sijaisperheitä ei lääninhallitus valvo.

Yksi sossu kirjoitti:

Lääninhallitus valvoo ja antaa luvat perhekodeille ja laitoksille. Sijaisperheitä ei lääninhallitus valvo.

Jos ei siis Lääninhallitus valvo sijaisperheitä eikä sossut valvo sijaisperheitä, niin jospa vielä valaisisit tietämätöntä, että KUKA niitä sijaisperheitä sitten valvoo?

kuulit? kirjoitti:

Luotettavalta taholtako?
Tohon tuskin uskot itsekään? Joidenkin harhoilla ei ole sitten mitään rajaa...

ei voi julkaista netistä. Eli niitä papeerita, joita ei sossu "hukannut". Asia oikeustoimessa, ja kas kummaa paperit hävinneet. Kannattaa vähän hillitä tuota puolustumekanismia (torjunta) voi oppia uusia asioita.

tiimoilta olevia papereita kirjoitti:

ei voi julkaista netistä. Eli niitä papeerita, joita ei sossu "hukannut". Asia oikeustoimessa, ja kas kummaa paperit hävinneet. Kannattaa vähän hillitä tuota puolustumekanismia (torjunta) voi oppia uusia asioita.

että noita tapauksia olisi paljonkin. Miksiköhän vauva viedään noin laitokselta suoraan? Jos mitään syytä ei olisi, niin asia varmaankin oikaistaisiin hyvinkin pian... Pelkkä asiakirjojen häviäminen ei pidä sos.työntekijän päätöstä voimassa, päinvastoin, jos vaan vanhemmat osaavat ajaa asiaansa (ja h-otto on siis aiheeton)

asian niin, kirjoitti:

että noita tapauksia olisi paljonkin. Miksiköhän vauva viedään noin laitokselta suoraan? Jos mitään syytä ei olisi, niin asia varmaankin oikaistaisiin hyvinkin pian... Pelkkä asiakirjojen häviäminen ei pidä sos.työntekijän päätöstä voimassa, päinvastoin, jos vaan vanhemmat osaavat ajaa asiaansa (ja h-otto on siis aiheeton)

Kyse ei nyt ole huostaanoton aiheellisuudesta/aiheettomuudesta eikä siis huostaanotosta ollenkaan. Vaan adoptioista, joka tehty ilman vanhempien suostumista ja sen jälkeen peitelty kaikki tiedot (tietysti). Ymmärrät varmaan mitä adopito tarkoittaa juridisesti. Esimerkki oli kyse sossujen laittomuuksista ei siitä oliko mihinkin aihetta. Käsititkö?

asian niin, kirjoitti:

että noita tapauksia olisi paljonkin. Miksiköhän vauva viedään noin laitokselta suoraan? Jos mitään syytä ei olisi, niin asia varmaankin oikaistaisiin hyvinkin pian... Pelkkä asiakirjojen häviäminen ei pidä sos.työntekijän päätöstä voimassa, päinvastoin, jos vaan vanhemmat osaavat ajaa asiaansa (ja h-otto on siis aiheeton)

Koska koko prosessi on oikeudessa niin totta kai hävitetään asiakirjat (ettei voi todistaa onko allekirjoitusta ollut vai ei yms.) Adoptio on tehty kiista on vain papereista. Risto Reippaiden -tapaisetkaan vanhemmat eivät voi marssia oikeustalolle ja sanoa, että nytpä meidän asia käsitellään ja äkisti. Eli oikeuden päätökseen voi mennä aikaa.

Yksi sossu kirjoitti:

Tässä kaupungissa ei onneksi noita hoidollisia huostaanottoja tehdä, joten tuollaista tilannetta ei ole eteen tullut. Hyvinkin usein olemme huostaanotosta kieltäytyneet, niitä "vaatimuksia" tulee yllättävän useinkin muilta viranomaisilta ja vanhemmilta itseltäänkin.
Se, että sinulle on käynyt heikosti sossujen kanssa, ei tarkoita sitä että aina ja kaikkialla sossut ovat huonoja eikä mitään muita vaihtoehtoja ole. Oman vallitsevan tarinan muuttaminen on ihan tervettä välillä.

lausahduksella 'Oman vallitsevan tarinan muuttaminen on ihan tervettä välillä'?

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kiinnitin huomiota sossun asenteeseen sijaislapsen tilanteen ja sijoituspaikan valvonnan ja seurannan osalta, että sossu odottelee yhteydenottoa valvottavilta eikä toimi oma-aloitteisesti, kuten pitäisi toimia ja tehdä vaikka pistokokeita.
Sossu kirjoittaa mm. "Yleensä sijaisperheestä soitetaan sosiaalityöntekijälle, jos siellä on tapahtunut jotain erikoista." No ei kyllä varmaan yleensä valvottava ilmoita valvojalleen tehneensä mokan.
"Myös biologiset vanhemmat voivat ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään, jos kuulevat, että on tapahtunut jotain sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua." Mikseivät sossut itse kuulostele viran puolesta, että tapahtuuko heidän huostaanottamalleen lapselle sijoituksessa sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua. Olen ymmärtänyt, että vanhemmat saavat yhteyttä lapsiinsa sangen rajoitetusti, joten sossuna en tuudittautuisi siihen, että vanhemmat tulevat kaikista sijoituspaikan epäkohdista tietoiksi ja lapset saavat edes tilaisuutta kertoa vanhemmilleen pahasta olostaan tai että vanhemmilla olisi tiedossa minne he niistä ilmoittelevat. Täällä on kirjoitettu, että vanhemmat eivät aina edes tiedä, mihin heidän lapsensa on viety asumaan. Joten herää todellisuuteen sossu.
Sossu jatkaa: "Jos teidän tapauksessa ei jostain syystä ole huoltosuunnitelmapalaveria pidetty, niin ei kun heti yhteys sossuun, kyllä palaveri kuuluu pitää säännöllisesti."
Kai se tehtävänsä ja huoltosuunnitelmapalaverin laiminlyönyt sossu itsekin tietää, että on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa, tai ainakin hänen pitäisi tietää. Ei siis hyödytä mitään ilmoittaa siitä kyseiselle sossulle, joka on jostain syystä päättänyt jättää virakavelvollisuutensa täyttämättä ja tehtävänsä hoitamatta kunnolla. Oli siinä kanssa neuvo.
Edelleen sossu kirjoittaa: "Tuolla aiemmin mainitsit, että sosiaalityöntekijä ei ole käynyt sijoituspaikassa. Joskus palaverit voidaan järjestää myös sosiaalitoimistossa, jos se on jollain tavalla järkevämpää. Mutta voit pyytää, että seuraava palaveri pidettäisi sijoitupaikassa." Vai niin, että pitää erikseen pyytää sossua käymään valvottavan tiloissa valvomassa suojattiaan. Eikö sossut tee mitään ilman ilmiantoja tai kanteluita tai kerjäämistä, että olkaapa hyvä ja toimikaa virkanne edellyttämällä tavalla. Todella käsittämätön asenne, ei voi muuta sanoa, kuin että onpa huonossa jamassa lastensuojelu. Lapset ovat oman onnensa nojassa, siis käytännössä heitteillä valvonnan suhteen sijoituspaikoissa, jos ei joku töki sossuja tikulla pehvaan että liikettä. Valvontaa on suoritettava vaikkei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuisikaan, valvonnan tarkoitus on ennaltaehkäisy. Eihän kukaan juuri lähde ilmoittelemaan sossuille mitään vain kuullakseen sossuilta sitten, että juu käytiin paikalla, mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei havaittu. Lapsen ja biologisten vanhempien pitää saada varmuus siitä, että sijoituspaikan valvontaa ja lapsen tilannetta seurataan sosiaaliviranomaisten toimesta takuuvarmasti, erikseen pyytämättä ja ilmoittamatta. Tämä nyt on ihan minimi mitä voidaan edellyttää sijoittajalta.

Kunpa vanhemmat olisivat käyttäneet tämänkin energian, joka menee täällä ja kaikkialla muualla väittelemiseen ja riitelemiseen omaan lapseensa vielä silloin kun hän asui kotona. Olisiko huostaanotolta vältytty kokonaan? Tässä taidetaan syyttää väärää puuta, kun oma katkeruus kohdistetaan sosiaalityöntekijöihin ja sijaishuoltopaikkoihin. Eiköhän alkuperäinen syy lastensuojelutoimiin ja lopulta huostaanottoon ole aivan jossain muualla. Eikä tilanne tule koskaan menemään parempaan suuntaan, jos aina syytetään muita eikä nähdä itsessä vikaa. Täällä ja muualla väittelyyn käytetyn ajan voisi edelleen käyttää siihen omaan lapseen (jos se sopimusten mukaan on mahdollista), yhteistyöhön lapsen asioita hoitavien tahojen kanssa sekä oman elämän parantamiseen, jos huostaanotto on johtunut siitä. Joistakin kirjoituksista saa sellaisen kuvan (hieman kärjistetysti :) ), että sosiaalityöntekijöiden intohimo on saada huostaan niin monta lasta kuin mahdollista. Tosiasiahan on aivan toinen. Jokainen sossu varmasti mielellään luuopuisi jokaisesta huostaanotosta, jos se vain olisi mahdollista. Lapsen edun ja sossuja velvoittavien lakien mukaan ne vain on tehtävä. Huostaanotot vaativat erittäin paljon työtä. Sen ajan käyttäisi mielellään vaikka siihen ennaltaehkäisyyn. Lisäksi ne tietysti on kunnalle kalliita. Valitettavasti vain suurin osa huostaanotoista on lapsen tulevaisuuden kannalta ainakin tarpeellisia, jopa välttämättömiä.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos ei siis Lääninhallitus valvo sijaisperheitä eikä sossut valvo sijaisperheitä, niin jospa vielä valaisisit tietämätöntä, että KUKA niitä sijaisperheitä sitten valvoo?

oikeus päättää lapsen hoidosta, ... valvonnasta....


Lastensuojelulaki 5.8.1983/683
......
Huostaanotetun lapsen huolto

Kun lapsi on otettu sosiaalilautakunnan huostaan,
sosiaalilautakunnalla on huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi
oikeus päättää lapsen hoidosta,
kasvatuksesta,
valvonnasta
ja muusta huolenpidosta
sekä olinpaikasta.
Sosiaalilautakunnan tulee kuitenkin pyrkiä yhteistoimintaan lapsen vanhempien ja muiden huoltajien kanssa.
..................


Minkähän vuoksi ja mihin perustuen valtion taholta on annettu huomautuksia kunnille
valvomattomista ja liian vähäisestä
sijoittujen lasten elinolojen seurannasta?


Kaikkein järkyttävintä huostaanotettujen lasten ja perheiden kannalta olisikin,
jos ei missään lainkohdassa edes lukisi,
että kenen viranomaisen vastuulla ja seurannassa huostaanotettu ja sijoitettu lapsi todellisuudessa on.

lain mukaan kirjoitti:

oikeus päättää lapsen hoidosta, ... valvonnasta....


Lastensuojelulaki 5.8.1983/683
......
Huostaanotetun lapsen huolto

Kun lapsi on otettu sosiaalilautakunnan huostaan,
sosiaalilautakunnalla on huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi
oikeus päättää lapsen hoidosta,
kasvatuksesta,
valvonnasta
ja muusta huolenpidosta
sekä olinpaikasta.
Sosiaalilautakunnan tulee kuitenkin pyrkiä yhteistoimintaan lapsen vanhempien ja muiden huoltajien kanssa.
..................


Minkähän vuoksi ja mihin perustuen valtion taholta on annettu huomautuksia kunnille
valvomattomista ja liian vähäisestä
sijoittujen lasten elinolojen seurannasta?


Kaikkein järkyttävintä huostaanotettujen lasten ja perheiden kannalta olisikin,
jos ei missään lainkohdassa edes lukisi,
että kenen viranomaisen vastuulla ja seurannassa huostaanotettu ja sijoitettu lapsi todellisuudessa on.

Olet oikeassa, että huostaanotetusta lapsesta vastuu kuuluu pääasiassa sosiaalilautakunnalle. Aiemmissa kirjoituksissa taisi kuitenkin olla enemmänkin kyse sijaishuoltopaikkojen valvonnasta.

väittelyä kirjoitti:

Kunpa vanhemmat olisivat käyttäneet tämänkin energian, joka menee täällä ja kaikkialla muualla väittelemiseen ja riitelemiseen omaan lapseensa vielä silloin kun hän asui kotona. Olisiko huostaanotolta vältytty kokonaan? Tässä taidetaan syyttää väärää puuta, kun oma katkeruus kohdistetaan sosiaalityöntekijöihin ja sijaishuoltopaikkoihin. Eiköhän alkuperäinen syy lastensuojelutoimiin ja lopulta huostaanottoon ole aivan jossain muualla. Eikä tilanne tule koskaan menemään parempaan suuntaan, jos aina syytetään muita eikä nähdä itsessä vikaa. Täällä ja muualla väittelyyn käytetyn ajan voisi edelleen käyttää siihen omaan lapseen (jos se sopimusten mukaan on mahdollista), yhteistyöhön lapsen asioita hoitavien tahojen kanssa sekä oman elämän parantamiseen, jos huostaanotto on johtunut siitä. Joistakin kirjoituksista saa sellaisen kuvan (hieman kärjistetysti :) ), että sosiaalityöntekijöiden intohimo on saada huostaan niin monta lasta kuin mahdollista. Tosiasiahan on aivan toinen. Jokainen sossu varmasti mielellään luuopuisi jokaisesta huostaanotosta, jos se vain olisi mahdollista. Lapsen edun ja sossuja velvoittavien lakien mukaan ne vain on tehtävä. Huostaanotot vaativat erittäin paljon työtä. Sen ajan käyttäisi mielellään vaikka siihen ennaltaehkäisyyn. Lisäksi ne tietysti on kunnalle kalliita. Valitettavasti vain suurin osa huostaanotoista on lapsen tulevaisuuden kannalta ainakin tarpeellisia, jopa välttämättömiä.

Ja kyllä se on todistettu tosiasia, että sossujen toiminnassa on puutteita, jopa lainvastaisuutta.

Olisit lukenut tässä ketjussa tuossa vähän ylempänä olleet esimerkit, mitä sossu saa aikaan sillä, että työntää kyllä nokkansa toisten asioihin, mutta lainmukaista auttamistehtäväänsä ei tee kunnolla, laiminlyönnit saattavat aiheuttaa pahaakin hallaa asiakkaan asioille pidemmän päälle.

Olen aivan samaa mieltä kuin tuon kirjoittaja, että jos sossuilla on resurssipulaa, niin sen vähän mitä pystyvät hoitamaan, tekisivät EDES SEN lain mukaan ja kunnolla.

PS. Minun lapseni laitonta huostaanottoa ei tehty lain mukaan. Että se siinäkin kohtaa lain noudattamisesta. Sain sijoituksen puretuksi nopeasti ja siitä eteen päin lapsen asiat ovat menneet koko ajan parempaan suuntaan. Mitä kauempana vain pysyy lastensuojelusta, on mahdollista löytää vielä asianmukaista apua lapselleen.

Yksi sossu kirjoitti:

Tässä kaupungissa ei onneksi noita hoidollisia huostaanottoja tehdä, joten tuollaista tilannetta ei ole eteen tullut. Hyvinkin usein olemme huostaanotosta kieltäytyneet, niitä "vaatimuksia" tulee yllättävän useinkin muilta viranomaisilta ja vanhemmilta itseltäänkin.
Se, että sinulle on käynyt heikosti sossujen kanssa, ei tarkoita sitä että aina ja kaikkialla sossut ovat huonoja eikä mitään muita vaihtoehtoja ole. Oman vallitsevan tarinan muuttaminen on ihan tervettä välillä.

tavalla ja tässä taas yksi sellainen ja oikein
lastensuojelutyötä tekevän viranomaisen taholta.

väittelyä kirjoitti:

Kunpa vanhemmat olisivat käyttäneet tämänkin energian, joka menee täällä ja kaikkialla muualla väittelemiseen ja riitelemiseen omaan lapseensa vielä silloin kun hän asui kotona. Olisiko huostaanotolta vältytty kokonaan? Tässä taidetaan syyttää väärää puuta, kun oma katkeruus kohdistetaan sosiaalityöntekijöihin ja sijaishuoltopaikkoihin. Eiköhän alkuperäinen syy lastensuojelutoimiin ja lopulta huostaanottoon ole aivan jossain muualla. Eikä tilanne tule koskaan menemään parempaan suuntaan, jos aina syytetään muita eikä nähdä itsessä vikaa. Täällä ja muualla väittelyyn käytetyn ajan voisi edelleen käyttää siihen omaan lapseen (jos se sopimusten mukaan on mahdollista), yhteistyöhön lapsen asioita hoitavien tahojen kanssa sekä oman elämän parantamiseen, jos huostaanotto on johtunut siitä. Joistakin kirjoituksista saa sellaisen kuvan (hieman kärjistetysti :) ), että sosiaalityöntekijöiden intohimo on saada huostaan niin monta lasta kuin mahdollista. Tosiasiahan on aivan toinen. Jokainen sossu varmasti mielellään luuopuisi jokaisesta huostaanotosta, jos se vain olisi mahdollista. Lapsen edun ja sossuja velvoittavien lakien mukaan ne vain on tehtävä. Huostaanotot vaativat erittäin paljon työtä. Sen ajan käyttäisi mielellään vaikka siihen ennaltaehkäisyyn. Lisäksi ne tietysti on kunnalle kalliita. Valitettavasti vain suurin osa huostaanotoista on lapsen tulevaisuuden kannalta ainakin tarpeellisia, jopa välttämättömiä.

paljonko esim. minä olen käyttänyt energiaani lapselle avun saamiseen koko hänen elämänsä aikana? Minulla ei ole edes mitään VELVOLLISUUTTA vastata sinulle tuohon, mutta sanon kuitenkin: koko hänen elämänsä ajan, siitä asti kun aivan pienenä huomasin hänen reagoivan asioihin ei-tavanomaisesti.

Minulla on TÄYSI OIKEUS arvostella laitonta huostaanottoa, jos sossut haluaisivat noudattaa lakia, heidän ei olisi tarvinnut tehdä sitä, vaikka sairaalapaikkojen puutteen takia lähete huostaanottoa vaativaan laitokseen kirjoitettiinkin.

Kyllä minä sanon (ja tiedän olevani 100-prosenttisen oikeassa), että tilanne ei mene ilman arvostelua koskaan parempaan suuntaan. Lasta kohdeltiin sijoituksessa niin väärin, että kyllä häneen taas on jouduttu käyttämään kaksinkertainen aika tavalliseen verrattuna, että on saatu edes jotenkin toipumaan hirveistä sijaishuoltopaikan kokemuksistaan. Aikaa ja energiaa on siis lapseen käytetty, jopa moninkertainen määrä verrattuna siihen, mitä tavallisesti käytetään! SIITÄ HUOLIMATTA, että kirjoitan joskus täällä ja parilla muulla paljon enemmän antavilla foorumeilla, koska sen tunnen olevani velvollinen näkemäni jälkeen tekemään kaikkien niiden lasten hyväksi, joita yhteiskunnan taholta on kohdeltu yhtä väärin kuin minun lastani.

Mihin ennalta ehkäisyyn sossut käyttäisivät ajan, kuten kirjoitat? Ei heillä ole rahaa riittävästi avohuollon tukiin, älä nyt sentään naurata! Mutta sehän ei ole sossun syy välttämättä, vaan lähinnä kuntapäättäjien, joille on ollut tärkeämpiä rahareikiä kuin lasten terveydenhuollon kehittäminen.

Minä väitän, että SUURIN OSA huostaanotoista voitaisiin välttää ja ainoastaan ääritapaukset - yleensä vaikeasti päihdeongelmaisilta vanhemmilta - tehtävät huostaanotot ovat välttämättömiä.

valvonta.. kirjoitti:

Olet oikeassa, että huostaanotetusta lapsesta vastuu kuuluu pääasiassa sosiaalilautakunnalle. Aiemmissa kirjoituksissa taisi kuitenkin olla enemmänkin kyse sijaishuoltopaikkojen valvonnasta.

selvä
"sosiaalilautakunnalla on huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi
o i k e u s päättää lapsen .....
valvonnasta......"

Sosiaalilautakunnan päätösvälta on kunnissa yleisesti delegoitu yksittäisille sosiaalityöntekijöille.
eli sosiaalityöntekijöillä on oikeus valvoa huostaanotetun lapsen elinoloja sijoituspaikoissa.
Mutta käytetäänkö tätä valvonta oikeutta,
siinä toinen kysymys.
Ja onko huostaanotetun lapsen etu
(kun lapsen etu ilmeisesti??? kuitenkin menee kaiken muun edelle),
että näitä huostaanotettujen lasten sijoituspaikoja todella valvotaan.

liian vähän ja palkka kirjoitti:

omasta mielestänne huono, niin ei kai se silti oikeuta tekemään laittomia huostaanottoja!!!!!

Jos saatte keskussairaalan tutkimusosastolta lähetteen ennestään tuntemattomasta perheestä, että heille pitää aloittaa huostaanottovalmistelu sairaalapaikkojen puutteen takia lastenkodin psykiatriselle osastolle, niin miksi ette kieltäydy tehtävästä??

Varsinkin sen jälkeen kun tutustutte perheeseen ja huomaatte, että mitkään lain vaatimat huostaanottovaatimukset eivät täyty perheen kohdalla.

Menkää lakkoon!
Sanokaa, että lastensuojelun on ajettava lasten oikeuksia, eikä poljettava niitä!
Kun näette mitä tahansa epäkohtia, lainvastaisuutta, joka estää lasten oikeuksien toteutumisen lastensuojelussa, nostakaa siitä METELI!

Olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä epäoikeudenmukaisuutta, mitä lastensuojelun nimissä harjoitetaan! Lapsia ei oteta huostaan aina edes päihdeperheistä ja ne lapset, jotka otetaan sijoitetaan perheisiin. Ja aina löytyy joku sijarinplanttu, joka rääkyy, että 'ainakaan meidän seitsemän sijoitetun lapsen kohdalla ei ole mitään lainvastaista huostaanotossa eikä sijoituksessa'.

Ei kai niin ja varmaan sulkevat silmänsä, vaikka olisikin. Pidetään mielessä, miten moniongelmaisia lapsia perheisiin annetaan ja myös se, että ensi vuoden alusta alkaen ei sijareiden korvauksille ole kattoa määrätty korvausten suhteen. Hyvä siinä on bio-perheiden tukia ja korvauksia vastaan rääkyä kun vain riittää sosiaalityöntekijöitä, jotka jaksavat huostaanottoja hutkia.

Sossuilla olisi myös tiedonanto ja info-velvollisuus asiakkaita kohtaan. Tiedän äidin, jota ei pahimman masennuksen keskellä neuvottu kesken olevassa kuntoutusasiassa, patistettiin vain työttömäksi työnhakijaksi, sen sossu kyllä osaa. Tuossa tapauksessa kävi myöhempinä vuosina ilmi, että äiti menetti työeläkkeestään toistatuhatta euroa kuukaudessa, koska oma toimintakyky oli laskenut, eikä sossu vahingossakaan neuvonut ottamaan yhteyttä kuntoutusta hoitavaan vakuutusyhtiöön.

Eikö olisi ollut sossunkin etu auttaa äitiä OIKEALLA tavalla, olisi säästetty myöhempien vuosien tt-kustannuksissa ainakin yhden asiakkaan kohdalla? Samalta äidiltä tt-hakemuksessa oli aikaa vaatia selvitys 50 mk:n yritystulosta edelliseltä vuodelta, mutta oikeaa asianmukaista apua, joka olisi auttanut asiakasta loppu iäkseen eteenpäin, sitä ei ollut aikaa tai halua antaa.

Itse kysyin vuosi sitten mahdollisuutta omaishoidon tukeen, mutta sossu kielsi hakemasta! Ei kannattanut kuulema minun kohdallani. No, onneksi en uskonut sossuja, vaan laitoin hakemuksen omatoimisesti ja tuki myönnettiin.

Voisin jatkaa enemmänkin, mutta lyhyesti sanottuna: kaksinaamaista pelleilyä koko sossun touhu! Jos ei ole aikaa ja resursseja, niin tekisitte oikein ja lainmukaisesti edes sen vähän, mitä teette.

haitko yksityiseltä psykiatrilta vai mistä lausunnon jolla sait puollon omaishtukeen? itse olen sitä pyydellyt mutta tuo mainittu hoitolaitos kieltää ja sossu nyökyttelee milon mihinkin suuntaan. mitä teen?

väittelyä kirjoitti:

Kunpa vanhemmat olisivat käyttäneet tämänkin energian, joka menee täällä ja kaikkialla muualla väittelemiseen ja riitelemiseen omaan lapseensa vielä silloin kun hän asui kotona. Olisiko huostaanotolta vältytty kokonaan? Tässä taidetaan syyttää väärää puuta, kun oma katkeruus kohdistetaan sosiaalityöntekijöihin ja sijaishuoltopaikkoihin. Eiköhän alkuperäinen syy lastensuojelutoimiin ja lopulta huostaanottoon ole aivan jossain muualla. Eikä tilanne tule koskaan menemään parempaan suuntaan, jos aina syytetään muita eikä nähdä itsessä vikaa. Täällä ja muualla väittelyyn käytetyn ajan voisi edelleen käyttää siihen omaan lapseen (jos se sopimusten mukaan on mahdollista), yhteistyöhön lapsen asioita hoitavien tahojen kanssa sekä oman elämän parantamiseen, jos huostaanotto on johtunut siitä. Joistakin kirjoituksista saa sellaisen kuvan (hieman kärjistetysti :) ), että sosiaalityöntekijöiden intohimo on saada huostaan niin monta lasta kuin mahdollista. Tosiasiahan on aivan toinen. Jokainen sossu varmasti mielellään luuopuisi jokaisesta huostaanotosta, jos se vain olisi mahdollista. Lapsen edun ja sossuja velvoittavien lakien mukaan ne vain on tehtävä. Huostaanotot vaativat erittäin paljon työtä. Sen ajan käyttäisi mielellään vaikka siihen ennaltaehkäisyyn. Lisäksi ne tietysti on kunnalle kalliita. Valitettavasti vain suurin osa huostaanotoista on lapsen tulevaisuuden kannalta ainakin tarpeellisia, jopa välttämättömiä.

etkö sitten tiennyt että sosiaalityöntekijät lastensuojelussa saavat palkkansa juuri huostaanotoista. ei huostaanottoja = ei palkkaa.

rautalangasta viäntöä kirjoitti:

Koska koko prosessi on oikeudessa niin totta kai hävitetään asiakirjat (ettei voi todistaa onko allekirjoitusta ollut vai ei yms.) Adoptio on tehty kiista on vain papereista. Risto Reippaiden -tapaisetkaan vanhemmat eivät voi marssia oikeustalolle ja sanoa, että nytpä meidän asia käsitellään ja äkisti. Eli oikeuden päätökseen voi mennä aikaa.

mutta tuollaista tuskin kovin usein tapahtuu, ja kuten sanoin, asiakirjojen häviäminen ei ole todiste. Vaan asia on käsiteltävä uudelleen. Ei mitään päätöstä pidetä voimassa, kun valitus tehdään, vain siksi, ettei voida todistaa. Biologisilla vanhemmilla on lapseen nähden niin suuret oikeudet tässä maassa, että jos asian vie heti eteenpäin, adoptio tod.näk. puretaan.

meneekin, kirjoitti:

mutta tuollaista tuskin kovin usein tapahtuu, ja kuten sanoin, asiakirjojen häviäminen ei ole todiste. Vaan asia on käsiteltävä uudelleen. Ei mitään päätöstä pidetä voimassa, kun valitus tehdään, vain siksi, ettei voida todistaa. Biologisilla vanhemmilla on lapseen nähden niin suuret oikeudet tässä maassa, että jos asian vie heti eteenpäin, adoptio tod.näk. puretaan.

adoption voimassaolo ei lakkaa jos joku tekee siitä valityuksen. Päätöstä ei voi kumota "noin vain". Vai luuletko? Asiakirjan häviäminen voi olla todiste mistä vaan. ainakin se on selkeä virkavirhe. Ei semmoiset paperit saa noin vaan hävitä. Ja kuten sanoit että biologisilla vanhemmilla on valtaa, mutta ymmärrätkö edes mikä on adoptio. Siihen päättyvät kaikki vnahempien oikeudet.

sinisilmäinenkin kirjoitti:

etkö sitten tiennyt että sosiaalityöntekijät lastensuojelussa saavat palkkansa juuri huostaanotoista. ei huostaanottoja = ei palkkaa.

Meillä ei todellakaan ole mitään tulospalkkausta huostaanottojen mukaan! Sama kuukausipalkka tulee aina riippumatta siitä tehdäänkö huostaanottoa vai ei.

sinisilmäinenkin kirjoitti:

etkö sitten tiennyt että sosiaalityöntekijät lastensuojelussa saavat palkkansa juuri huostaanotoista. ei huostaanottoja = ei palkkaa.

Hyvä(?) vitsi...

sinisilmäinenkin kirjoitti:

etkö sitten tiennyt että sosiaalityöntekijät lastensuojelussa saavat palkkansa juuri huostaanotoista. ei huostaanottoja = ei palkkaa.

minun palkkapussissa näkynyt...

Yksi sossu kirjoitti:

Meillä ei todellakaan ole mitään tulospalkkausta huostaanottojen mukaan! Sama kuukausipalkka tulee aina riippumatta siitä tehdäänkö huostaanottoa vai ei.

Olisin todella kiitollinen jos vastaisit tähän.
Kun te kerta pyydätte virka-apua mielenterveys lääkäreiltä niin et pyydätte lausuntoa kertomalla mitä esim.avio-mies on käynyt ensin teille valehtelemassa avio-vaimostaan(huoltajuuskiista tulossa)ja siitä miten avio-vaimo on käyttäytynyt ja tehnyt(toisen käden tieto)siis se et tämmösessä tilanteessa te ette sitten heti neuvo ensimmäisessä kuulemistilaisuudessa vaimoa tekemään rikos-ilmoituksen väärästä tiedosta =loukkauksesta miehensä taholta vaan käytätte äidin haavoittuvaa mielialaa(lapset otettu huostaan kiireesti)ja puhutte vain ja ainoastaan siitä et teistä tuntuu et äiti on sairas(miehen kertomat tarinat otatte todesta) ja haluatte tukea tätä avio-miestä tulevaisuudessa lasten kanssa...jos vain äiti lähtee pois täsätä perheestä yms.AIVAN KAMALAA!

mutta et ole sinäkään kirjoitti:

adoption voimassaolo ei lakkaa jos joku tekee siitä valityuksen. Päätöstä ei voi kumota "noin vain". Vai luuletko? Asiakirjan häviäminen voi olla todiste mistä vaan. ainakin se on selkeä virkavirhe. Ei semmoiset paperit saa noin vaan hävitä. Ja kuten sanoit että biologisilla vanhemmilla on valtaa, mutta ymmärrätkö edes mikä on adoptio. Siihen päättyvät kaikki vnahempien oikeudet.

mutta asia on sentään vireillä. Ja tiedän, mikä adoptio on. Epäselvässä tilanteessa, jota edellä kuvailemasi toki on, eivät biologisen vanhemman oikeudet katoa mihinkään. Jos on syytä epäillä rikosta, niin jokaisella on samat oikeudet. Ja vastoin vanhempien tahtoa tapahtuva adoptio on rikos.

sulle kirjoitti:

haitko yksityiseltä psykiatrilta vai mistä lausunnon jolla sait puollon omaishtukeen? itse olen sitä pyydellyt mutta tuo mainittu hoitolaitos kieltää ja sossu nyökyttelee milon mihinkin suuntaan. mitä teen?

ole jo myönnetty hoitotukea, se haetaan Kelalta tietyllä lomakkeella, johon pitää liittää lääkärinlausunto mukaan. Se haetaan vuosittain ja lausunnon olen pyytänyt aina sieltä, kuka hoitavana lääkärinä on ollut. Kela päättää tapauskohtaisesti, saako hoitotukea siltä ajalta, jos lapsi on huostaanotettu, mutta yleensä se myönnetään, jos lapsella on kotilomia paljon, esim. joka viikonloppu.

Omaishoidontuki haetaan sossusta, toimiston nimi vaihtelee paikkakuntakohtaisesti, mutta keskus osaa yhdistää oikeaan paikkaan kun pyydät henkilölle, joka näitä asioita hoitaa. Sitä varten sain lausunnon yksityiseltä puolelta, koska hoitava lääkäri on tällä hetkellä sieltä.

Onko lapsesi laitoksessa? Ainakin hoitotukea voisit hakea Kelalta, jos lomia on runsaasti. Varmaan oikean vastauksen saisit paikkakuntasi omaishoidontukiasioita hoitavasta toimistosta sen osalta, kun soitat ja kysyt. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että sitä ei makseta, jos lapsi on hoidossa jossain muualla kuin kotonaan.

yks johtaa toiseen... kirjoitti:

Olisin todella kiitollinen jos vastaisit tähän.
Kun te kerta pyydätte virka-apua mielenterveys lääkäreiltä niin et pyydätte lausuntoa kertomalla mitä esim.avio-mies on käynyt ensin teille valehtelemassa avio-vaimostaan(huoltajuuskiista tulossa)ja siitä miten avio-vaimo on käyttäytynyt ja tehnyt(toisen käden tieto)siis se et tämmösessä tilanteessa te ette sitten heti neuvo ensimmäisessä kuulemistilaisuudessa vaimoa tekemään rikos-ilmoituksen väärästä tiedosta =loukkauksesta miehensä taholta vaan käytätte äidin haavoittuvaa mielialaa(lapset otettu huostaan kiireesti)ja puhutte vain ja ainoastaan siitä et teistä tuntuu et äiti on sairas(miehen kertomat tarinat otatte todesta) ja haluatte tukea tätä avio-miestä tulevaisuudessa lasten kanssa...jos vain äiti lähtee pois täsätä perheestä yms.AIVAN KAMALAA!

Poliisin tutkinta olisi kyllä aika tukossa jos jokainen väärän tiedon antanut ilmoitettaisiin sinne, niitähän tulee monta joka päivä!
Lausuntoa pyydämme ko. henkilön kyvystä vastata alaikäisen lapsen kasvatuksesta, ei lausuntopyyntöön kirjoiteta kuka sanoi ja mitä sanoi ja kenelle ja koska, vaan se on hyvin lyhyt ja siihen laitetaan vain perustiedot jotka kaikki tietävät faktoiksi, kuten päivämääriä jne.
Huoltajuuskiistoissa hyvinkin usein kumpikin väittää toista sairaaksi, eihän niitä kaikkia voi mitenkään ottaa heti todesta. Tässä työssä ei oikein pärjää jos uskoo kaiken mitä kerrotaan.

ei lakkaa, kirjoitti:

mutta asia on sentään vireillä. Ja tiedän, mikä adoptio on. Epäselvässä tilanteessa, jota edellä kuvailemasi toki on, eivät biologisen vanhemman oikeudet katoa mihinkään. Jos on syytä epäillä rikosta, niin jokaisella on samat oikeudet. Ja vastoin vanhempien tahtoa tapahtuva adoptio on rikos.

mutta tutkintaa on vaikea tehdä, jos asiakirjat häviävät. Mitä ihmeen puolustelemista tälläisessä toiminnassa on? Vai onko niin, että rikoslakikaan ei koske sossuja?

Yksi sossu kirjoitti:

Poliisin tutkinta olisi kyllä aika tukossa jos jokainen väärän tiedon antanut ilmoitettaisiin sinne, niitähän tulee monta joka päivä!
Lausuntoa pyydämme ko. henkilön kyvystä vastata alaikäisen lapsen kasvatuksesta, ei lausuntopyyntöön kirjoiteta kuka sanoi ja mitä sanoi ja kenelle ja koska, vaan se on hyvin lyhyt ja siihen laitetaan vain perustiedot jotka kaikki tietävät faktoiksi, kuten päivämääriä jne.
Huoltajuuskiistoissa hyvinkin usein kumpikin väittää toista sairaaksi, eihän niitä kaikkia voi mitenkään ottaa heti todesta. Tässä työssä ei oikein pärjää jos uskoo kaiken mitä kerrotaan.

Mies on tehnyt myyräntyötä ennalta niin ettei vaimoke on autuaan tietämätön siitä et mies suunnittelee eroa ja lapsien itselle ottamista.

Tämöinen myyräntyö poliisin mukaan on nykyään miehien uusi villitys saada erossa kaikki.

Mies siis ottaa huom!enin yhteyttä mielenterveyspuolelle naisen heikkona hetkenä(nainen on valvonut vauvan kanssa normaalisti kun imettää jopa tunnin tai kahden pätkissä...esikoinenkaan ei ole kuin vuoden vanhempi tuota uutta vauvaa.perheessä ei ole ketään joka olisi päivääkää auttanut äitiä lasten hoidossa esim.lapsivuodeaikoina..lasten äitiä kidutetaan miehen taholta henkisesti ja ruumiillisesti "pikku-jekuilla" jotta normaali väsymystä poteva äiti saadaan alakynteen,näyttämään sairaalta ja kun viikkosiivous päivä lähenee,kotihan ei silloin ole siisti luonnollisesti).

Mies siis kutsuu ihan yllätys yllätys kriisi ryhmän kotiin katsomaan äidin vointia koska on "huolissaan" äidin jaksamisesta(äiti kyllä jaksaa oikeesti).valehtelee siinä palaverissa ihan törkeitä asioita äidistä ja kun äiti suuauki katsoo juttua ja kieltää tietenkin tällaista tapahtuvan..niin mielenterveys porukka kuitenkin uskoo enakkoluuloisesti et äiti täytyy olla kahden vauvan kanssa väsynyt ei vain myönnä on sairauden tunnoton...sitten kun äitille tämä sanotaan niin miten luulisit äidin reakoivan kun miehen valheet menee läpi....äiti erotetaan vauvoistaan...laitetaan osasto hoitoon(äidin on pakko suostua tähän hoitoon sairaalassa koska muuten voi lämähtää pakko-hoito kriteerit....yleensä se pakko-hoito määrätään jos potilas ei suostu tarkkailuun.

Miten luulisit äidinreakoivan kun samana päivänä huomaakin et mies on näytellyt olevansa normaali ja sitten tosiaan valkeaa et sehän haluaa eron ja lapset.....HULLUKSIHAN SIINÄ TULEE.Tarkkailussa ollessaan äiti yrittää saada apua lapsilleen koska tietää ettei lasten isä pärjää lasten kanssa ja haluaa lapset avohuollontuella lasten kotiin sinä aikana kun on itse sairaalassa.

mitä mies tekee sen ajan kun äiti on sairaalassa.Mies käy myyrän työtä lasten suojelun henkilökunnan kanssa ja saakin soskut vakuuttuneeksi et vaimolla on mielisairaus ja sosku pyytää sairaalalta diagnoosia...yhtäkkiä siis äitillä on diagnoosi ja kaikki on menentetty.

Kuulemis tilanteessa sosku heti kertoo et lapset palaa isälle kun minä olen pakannut kamppeet ja häipynyt tai sitten katsovat sijaisperhettä.

Äitin on pakko siinä tilanteessa antaa lasten mennä sijaisperheeseen mieluummin,koska sosku tukee väärää henkilöä...äidillä vielä kun on hyväsydämminen ihminen se dilemma tiedossa et hän jos saisikin lapset hänen pitäisi antaa lapset ilman valvontaa(sosku ei usko et mies on vaaraksi)ex-miehelleen ja se tukee lisää sijaisperheeseen laittamista äidin mielessä!

Miten tämmönen ois saatu selvitettyä kivuttomasti?Poliisin tutkimuksella tietenkin,äidistä paskan puhumiset eivät oisi saaneet näyttöä ja äiti olisi jopa saanut oikeutta niin et mies oisi saanut rangaistuksen väärästä valasta ja mustamaalaamisesta...jos vielä petoksen yrittämisestä...ja lapset myös olis saaneet kivusta ja särystä korvaukset.

Äiti olisi lapsineen lähetetty uusilla henkilötiedoilla salaiseen paikkakuntaan ja siellä äiti olisi lapsineen saanut avohuollontuet siksi aikaa kun äiti ja lapset olisivat selvinnet alku järkytyksestä.

Minun ja lasten täytyy nyt kitua tämän asian suhteen mitä sosku ei nää koko elämä.

Lapset kuitenkin ovat saaneet kaiken hyvän kotona ekstrana ja miltä heistä tuntui kun heidät napattiin hyvältä äidiltä pois???IHAN KARMEELTA!Esikoinen alkoi oireilla lastenkodissa uni vaikeuksilla,syömättömyydellä ja apaattisuudella/agressiivisuudella.Luonnollinen hymy ja nauru(hersyvä) katosi molemmilta ja pienemmästä tuli todellakin masentunut"!!!!

MIKSI! MIKSI!

Ps:Diagnoosini ei ole syy(toisen lääkärin ja yleisen tiedon mukaan ,edes pitää minua lasteni huoltajana riittämättömänä)TOINEN LÄÄKÄRI TODELLAKIN IHMETTELEE MITÄ SOSKUN PÄÄSSÄ LIIKKUU....Niin minun suvunkin ja ystävienkin)

Voinko minä vaatia soskua uudestaan katsomaan tätä tilannetta eri kantilta ja kuulemaan siis minua!Miten soskun saa myöntämään virheensä!

nimimerkki kirjoitti:

Mies on tehnyt myyräntyötä ennalta niin ettei vaimoke on autuaan tietämätön siitä et mies suunnittelee eroa ja lapsien itselle ottamista.

Tämöinen myyräntyö poliisin mukaan on nykyään miehien uusi villitys saada erossa kaikki.

Mies siis ottaa huom!enin yhteyttä mielenterveyspuolelle naisen heikkona hetkenä(nainen on valvonut vauvan kanssa normaalisti kun imettää jopa tunnin tai kahden pätkissä...esikoinenkaan ei ole kuin vuoden vanhempi tuota uutta vauvaa.perheessä ei ole ketään joka olisi päivääkää auttanut äitiä lasten hoidossa esim.lapsivuodeaikoina..lasten äitiä kidutetaan miehen taholta henkisesti ja ruumiillisesti "pikku-jekuilla" jotta normaali väsymystä poteva äiti saadaan alakynteen,näyttämään sairaalta ja kun viikkosiivous päivä lähenee,kotihan ei silloin ole siisti luonnollisesti).

Mies siis kutsuu ihan yllätys yllätys kriisi ryhmän kotiin katsomaan äidin vointia koska on "huolissaan" äidin jaksamisesta(äiti kyllä jaksaa oikeesti).valehtelee siinä palaverissa ihan törkeitä asioita äidistä ja kun äiti suuauki katsoo juttua ja kieltää tietenkin tällaista tapahtuvan..niin mielenterveys porukka kuitenkin uskoo enakkoluuloisesti et äiti täytyy olla kahden vauvan kanssa väsynyt ei vain myönnä on sairauden tunnoton...sitten kun äitille tämä sanotaan niin miten luulisit äidin reakoivan kun miehen valheet menee läpi....äiti erotetaan vauvoistaan...laitetaan osasto hoitoon(äidin on pakko suostua tähän hoitoon sairaalassa koska muuten voi lämähtää pakko-hoito kriteerit....yleensä se pakko-hoito määrätään jos potilas ei suostu tarkkailuun.

Miten luulisit äidinreakoivan kun samana päivänä huomaakin et mies on näytellyt olevansa normaali ja sitten tosiaan valkeaa et sehän haluaa eron ja lapset.....HULLUKSIHAN SIINÄ TULEE.Tarkkailussa ollessaan äiti yrittää saada apua lapsilleen koska tietää ettei lasten isä pärjää lasten kanssa ja haluaa lapset avohuollontuella lasten kotiin sinä aikana kun on itse sairaalassa.

mitä mies tekee sen ajan kun äiti on sairaalassa.Mies käy myyrän työtä lasten suojelun henkilökunnan kanssa ja saakin soskut vakuuttuneeksi et vaimolla on mielisairaus ja sosku pyytää sairaalalta diagnoosia...yhtäkkiä siis äitillä on diagnoosi ja kaikki on menentetty.

Kuulemis tilanteessa sosku heti kertoo et lapset palaa isälle kun minä olen pakannut kamppeet ja häipynyt tai sitten katsovat sijaisperhettä.

Äitin on pakko siinä tilanteessa antaa lasten mennä sijaisperheeseen mieluummin,koska sosku tukee väärää henkilöä...äidillä vielä kun on hyväsydämminen ihminen se dilemma tiedossa et hän jos saisikin lapset hänen pitäisi antaa lapset ilman valvontaa(sosku ei usko et mies on vaaraksi)ex-miehelleen ja se tukee lisää sijaisperheeseen laittamista äidin mielessä!

Miten tämmönen ois saatu selvitettyä kivuttomasti?Poliisin tutkimuksella tietenkin,äidistä paskan puhumiset eivät oisi saaneet näyttöä ja äiti olisi jopa saanut oikeutta niin et mies oisi saanut rangaistuksen väärästä valasta ja mustamaalaamisesta...jos vielä petoksen yrittämisestä...ja lapset myös olis saaneet kivusta ja särystä korvaukset.

Äiti olisi lapsineen lähetetty uusilla henkilötiedoilla salaiseen paikkakuntaan ja siellä äiti olisi lapsineen saanut avohuollontuet siksi aikaa kun äiti ja lapset olisivat selvinnet alku järkytyksestä.

Minun ja lasten täytyy nyt kitua tämän asian suhteen mitä sosku ei nää koko elämä.

Lapset kuitenkin ovat saaneet kaiken hyvän kotona ekstrana ja miltä heistä tuntui kun heidät napattiin hyvältä äidiltä pois???IHAN KARMEELTA!Esikoinen alkoi oireilla lastenkodissa uni vaikeuksilla,syömättömyydellä ja apaattisuudella/agressiivisuudella.Luonnollinen hymy ja nauru(hersyvä) katosi molemmilta ja pienemmästä tuli todellakin masentunut"!!!!

MIKSI! MIKSI!

Ps:Diagnoosini ei ole syy(toisen lääkärin ja yleisen tiedon mukaan ,edes pitää minua lasteni huoltajana riittämättömänä)TOINEN LÄÄKÄRI TODELLAKIN IHMETTELEE MITÄ SOSKUN PÄÄSSÄ LIIKKUU....Niin minun suvunkin ja ystävienkin)

Voinko minä vaatia soskua uudestaan katsomaan tätä tilannetta eri kantilta ja kuulemaan siis minua!Miten soskun saa myöntämään virheensä!

Siis mies saa terveydenhuollon uskomaan että äiti on sairas ja äiti laitetaan hoitoon ja sairaala antaa lausunnon että äiti on sairas. Ja tämä on sossun syytä? Ollaan me kyllä aika taitavia...

tutkii asiaa kirjoitti:

mutta tutkintaa on vaikea tehdä, jos asiakirjat häviävät. Mitä ihmeen puolustelemista tälläisessä toiminnassa on? Vai onko niin, että rikoslakikaan ei koske sossuja?

Asiakirjojen häviäminen ei ole syy jättää rikosta tutkimatta. Monia rikoksia aletaan tutkimaan ilman ensimmäistäkään asiakirjaa. Ja nimenomaan siksen usko ko. juttua, koska myös sossua koskee rikoslaki.

Yksi sossu kirjoitti:

Siis mies saa terveydenhuollon uskomaan että äiti on sairas ja äiti laitetaan hoitoon ja sairaala antaa lausunnon että äiti on sairas. Ja tämä on sossun syytä? Ollaan me kyllä aika taitavia...

Siis kysehän on siitä, että ko.henkilö menetti lapsensa isälleen sen takia, että sossu uskoi ukon juttuja. Eli siinä mielessä ko.tapahtumaan on syyllinen sossu. Ei niinkään diagnooseihin yms. Ja koko tilanteeseen tietenkin äijä. Pointti kai oli siinä että kritiikittömästi ja aina lähtöolettamuksena äidin "syyllistäminen" tämmöstä tapahtuu. Ja tätä tapahtuu paljon.

mutta vastaan kirjoitti:

Siis kysehän on siitä, että ko.henkilö menetti lapsensa isälleen sen takia, että sossu uskoi ukon juttuja. Eli siinä mielessä ko.tapahtumaan on syyllinen sossu. Ei niinkään diagnooseihin yms. Ja koko tilanteeseen tietenkin äijä. Pointti kai oli siinä että kritiikittömästi ja aina lähtöolettamuksena äidin "syyllistäminen" tämmöstä tapahtuu. Ja tätä tapahtuu paljon.

kertovat, että 90% huoltajuuskiistoista lapset määrätään äidille... Vai paljon? Eikö isä saa haluta pitää lapsiaan? Ovatko lapset sitten vain äidin?

puolustellut? kirjoitti:

Asiakirjojen häviäminen ei ole syy jättää rikosta tutkimatta. Monia rikoksia aletaan tutkimaan ilman ensimmäistäkään asiakirjaa. Ja nimenomaan siksen usko ko. juttua, koska myös sossua koskee rikoslaki.

lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä sijoistuspaikassaan tekee poliisille rikosilmoituksen, seuraa piiiiiitkäääääää hiljaisuus, jonka jälkeen paperit palautetaan 'tutkimatta jätetty' -merkinnällä takaisin lapsen vanhemmille??

Ja samoin tapahtuu jokaisen rikosilmoituksen kohdalla, mitä lastensuojeluun liittyvissä asioissa teet.

Niin minäkin luulin koko ikäni viime vuoteen asti, että Suomi on länsimainen sivistysvaltio, jossa oikeus toimii edes rikoksia vastaan. Mutta kyllä se niin nähty juttu on, että viranomaisten rikoksia vastaan on miltei mahdoton itselleen oikeutta saada.

Niin minäkin luulin,

jos ei aiemmin kirjoitti:

ole jo myönnetty hoitotukea, se haetaan Kelalta tietyllä lomakkeella, johon pitää liittää lääkärinlausunto mukaan. Se haetaan vuosittain ja lausunnon olen pyytänyt aina sieltä, kuka hoitavana lääkärinä on ollut. Kela päättää tapauskohtaisesti, saako hoitotukea siltä ajalta, jos lapsi on huostaanotettu, mutta yleensä se myönnetään, jos lapsella on kotilomia paljon, esim. joka viikonloppu.

Omaishoidontuki haetaan sossusta, toimiston nimi vaihtelee paikkakuntakohtaisesti, mutta keskus osaa yhdistää oikeaan paikkaan kun pyydät henkilölle, joka näitä asioita hoitaa. Sitä varten sain lausunnon yksityiseltä puolelta, koska hoitava lääkäri on tällä hetkellä sieltä.

Onko lapsesi laitoksessa? Ainakin hoitotukea voisit hakea Kelalta, jos lomia on runsaasti. Varmaan oikean vastauksen saisit paikkakuntasi omaishoidontukiasioita hoitavasta toimistosta sen osalta, kun soitat ja kysyt. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että sitä ei makseta, jos lapsi on hoidossa jossain muualla kuin kotonaan.

siis lapsellani on vaikea laaja-alainen kehityshäiriö joka on tullut laitoshoidosta(tällaiset diagnoosit todettu jorvissa) ja aattelin että lapsi kotiin omaishoitoon... eikö mielestäsi onnistu?

tilastot kirjoitti:

kertovat, että 90% huoltajuuskiistoista lapset määrätään äidille... Vai paljon? Eikö isä saa haluta pitää lapsiaan? Ovatko lapset sitten vain äidin?

on sellanen akka et vittuillessa ottaa miestä rangaistaakseen lapset itelle...puhun vaan itteni puolesta.

En ole täällä tilstoja hakemassa ja ei kiinnosta sellaset ukot ja akat jotka toisiaan kiduttaa.

Miksi yleensäkkin tuijotetaan tilastoja inhoon niitä samaistajia joka suhteessa.

Nyt on minun lasten kohtalosta kyse ja on tapahtunut suuri vääryys lapsille.

Ex-mieheni ei todelakaan ole lapsille terveellinen ja olisin uskokaa vaan iki onnellinen jos olisikin koska sehän olis lasten kannalta hyvä asia.

Ei tämmöseen osannut ikinä varautua ja kysehän olikin miehen tekosista ennen avio-ero uhkaa...siis tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta mulle tää...ARVATKAA VAAN MENEKÖÖ SITÄ IHAN SEKASIN....Siis pallo hukassa on tämmösestä hommasta monta kuukautta.Kyselee kyselemisen perään ,et miten voi olla näin julmia ihmisiä...

Ei se mene kaaliin ei millään ja minun pitäs elää sitten tämän valheellisen (miehen keksimän elämän) kanssa:(((

Ei mitään enakkoa ollut tiedossa.

Miksi näin saa käydä?Tämä on pahin painajainen mikä kohille tulee...pahoina päivinä tosiaan toivoo et heräisin ja se todella olikin pahaa unta..........entä sitten pienien viattomien lasten olo sitten.

Tiedoksi et sosku otti lapset sitten huostaan eli kumpikaan ei saanut lapsia.

Kuulemis tilaisuudet oli yhtä farssia....sosku kehuu miestäni ja minä tiedän ettei se ole hyvä ihminen ja sit minä olen sairas kun puolustan itseäni ja niitä tekoja mitä minusta on valheellisesti kerrottu ja suru painaa päälle kun lapset pois yhtäkkisesti.

Edelleenkään en saa vastakaikua kun rehellisesti kerron totuuden ja silloin valtaa entistä enemmän epätoivo yms....

Anteeksi pyydänkin niiltä naisilta etukäteen mut pahimman surun keskellä jopa ajattelin näin:

- Olisivat ne naiset tyytyväisiä joiden mies vaan ottaa ja lähtee eikä ota enään ikinä yhteyttä.(siis tietävät olevansa huonoa seuraa lapsilleen ja ottavat näin vastuun lasten elämästä)Siis olin kade!

Näin alas voi ihminen vajota kun kokee jotain järkyttävää, ei järjellä selitettävää, täällä Suomessa...mikä piti olla turvallinen paikka olla ja asua lapsineen.

Nimimerkki kirjoitti:

on sellanen akka et vittuillessa ottaa miestä rangaistaakseen lapset itelle...puhun vaan itteni puolesta.

En ole täällä tilstoja hakemassa ja ei kiinnosta sellaset ukot ja akat jotka toisiaan kiduttaa.

Miksi yleensäkkin tuijotetaan tilastoja inhoon niitä samaistajia joka suhteessa.

Nyt on minun lasten kohtalosta kyse ja on tapahtunut suuri vääryys lapsille.

Ex-mieheni ei todelakaan ole lapsille terveellinen ja olisin uskokaa vaan iki onnellinen jos olisikin koska sehän olis lasten kannalta hyvä asia.

Ei tämmöseen osannut ikinä varautua ja kysehän olikin miehen tekosista ennen avio-ero uhkaa...siis tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta mulle tää...ARVATKAA VAAN MENEKÖÖ SITÄ IHAN SEKASIN....Siis pallo hukassa on tämmösestä hommasta monta kuukautta.Kyselee kyselemisen perään ,et miten voi olla näin julmia ihmisiä...

Ei se mene kaaliin ei millään ja minun pitäs elää sitten tämän valheellisen (miehen keksimän elämän) kanssa:(((

Ei mitään enakkoa ollut tiedossa.

Miksi näin saa käydä?Tämä on pahin painajainen mikä kohille tulee...pahoina päivinä tosiaan toivoo et heräisin ja se todella olikin pahaa unta..........entä sitten pienien viattomien lasten olo sitten.

Tiedoksi et sosku otti lapset sitten huostaan eli kumpikaan ei saanut lapsia.

Kuulemis tilaisuudet oli yhtä farssia....sosku kehuu miestäni ja minä tiedän ettei se ole hyvä ihminen ja sit minä olen sairas kun puolustan itseäni ja niitä tekoja mitä minusta on valheellisesti kerrottu ja suru painaa päälle kun lapset pois yhtäkkisesti.

Edelleenkään en saa vastakaikua kun rehellisesti kerron totuuden ja silloin valtaa entistä enemmän epätoivo yms....

Anteeksi pyydänkin niiltä naisilta etukäteen mut pahimman surun keskellä jopa ajattelin näin:

- Olisivat ne naiset tyytyväisiä joiden mies vaan ottaa ja lähtee eikä ota enään ikinä yhteyttä.(siis tietävät olevansa huonoa seuraa lapsilleen ja ottavat näin vastuun lasten elämästä)Siis olin kade!

Näin alas voi ihminen vajota kun kokee jotain järkyttävää, ei järjellä selitettävää, täällä Suomessa...mikä piti olla turvallinen paikka olla ja asua lapsineen.

lasten hoidon ja huollon väen väkisin ittelleen niin siinähän antaisin koko katraan ja kattoisin kuinka kauan se sitä showta kersojen kanssa jaksaa.
Ja kauaahan isännät ei yleensä jaksakaan,
varsinkin jos ei ole aiemminkaan mitenkään erityisesti lasten hoitoon ja huoltoon osallistunut.
(Riskinä tässä tälläisesssa
on kuitenkin että äijä pärjääkin kersojen kanssa ja haluaakin kersat todellakin kokonaan ittelleen...).
Mutta jotenkin luulen
että sen työmäärän alle
äijä uupuu ja hyvinkin pian kyselee
josko sittenkin äitee haluaisi olla se pääasiallinen lasten huoltaja ja hoivaaja.
Tässä mallissa on todella riskinsä,
mutta siinäpä lasten isäkin näkee,
mikä jumalaton työmäärä huushollaamisessa lasten kanssa on ja siihen vielä sitten se
henkinenkin selviytymishuoli päälle.

Et varmasti ole menetellyt omalta kohdaltasi väärin.
Mutta niin harvassa on vielä edelleenkin kuitenkin nykyäänkin todella ne lasten isät,
jotka ihan tosissaan ovat lapsiaan itselleen hoitoonsa ja huoltoonsa kokopäiväisesti ja aikaisesti haluamassa.

No viimeistään jossain vaiheessa kyselevät mahdollisesti,
että jos vaikka puolet ja puolet lapsien kanssa......


Yritä "kasata" ja hoitaa itsesi hyvään kuntoon
ja saada itsellesi hyvä olo ja mieli ja yritä painaa taka-alalle äijän turjakkeesi "metkut".
Ota selvää millä lailla ja tavalla Sinulla on mahdollisesti
mahdollisuus saada lapset takaisin kotiin.
Selvitä myös millaista apua ja tukea saisit jo nyt sekä mahdollisesti siinä vaiheessa
kun lapsilla olisi sossujen mielestä
mahdollisuus palata kotiin.


Jos vaan olette edes missään väleissä lastesi isän kanssa, niin menkää yhdessä pitkäaikaiseen terapiaan, kannattaa selvittää noinkin kamala sotku, minkä olette yhdessä aikaansaaneet,
toinen on enemmän syyllinen kuin toinen.
Lapset ovat kuitenkin aivan yhtä paljon teidän molempien ja he rakastavat teitä molempia yhtä paljon.
Te molemmat vanhemmat olette lapsillenne
tärkeitä nyt ja vielä hyvin pitkälle
heidän aikuisuuteenkin saakka.

Jaksamisia Sinulle.

Nimimerkki kirjoitti:

on sellanen akka et vittuillessa ottaa miestä rangaistaakseen lapset itelle...puhun vaan itteni puolesta.

En ole täällä tilstoja hakemassa ja ei kiinnosta sellaset ukot ja akat jotka toisiaan kiduttaa.

Miksi yleensäkkin tuijotetaan tilastoja inhoon niitä samaistajia joka suhteessa.

Nyt on minun lasten kohtalosta kyse ja on tapahtunut suuri vääryys lapsille.

Ex-mieheni ei todelakaan ole lapsille terveellinen ja olisin uskokaa vaan iki onnellinen jos olisikin koska sehän olis lasten kannalta hyvä asia.

Ei tämmöseen osannut ikinä varautua ja kysehän olikin miehen tekosista ennen avio-ero uhkaa...siis tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta mulle tää...ARVATKAA VAAN MENEKÖÖ SITÄ IHAN SEKASIN....Siis pallo hukassa on tämmösestä hommasta monta kuukautta.Kyselee kyselemisen perään ,et miten voi olla näin julmia ihmisiä...

Ei se mene kaaliin ei millään ja minun pitäs elää sitten tämän valheellisen (miehen keksimän elämän) kanssa:(((

Ei mitään enakkoa ollut tiedossa.

Miksi näin saa käydä?Tämä on pahin painajainen mikä kohille tulee...pahoina päivinä tosiaan toivoo et heräisin ja se todella olikin pahaa unta..........entä sitten pienien viattomien lasten olo sitten.

Tiedoksi et sosku otti lapset sitten huostaan eli kumpikaan ei saanut lapsia.

Kuulemis tilaisuudet oli yhtä farssia....sosku kehuu miestäni ja minä tiedän ettei se ole hyvä ihminen ja sit minä olen sairas kun puolustan itseäni ja niitä tekoja mitä minusta on valheellisesti kerrottu ja suru painaa päälle kun lapset pois yhtäkkisesti.

Edelleenkään en saa vastakaikua kun rehellisesti kerron totuuden ja silloin valtaa entistä enemmän epätoivo yms....

Anteeksi pyydänkin niiltä naisilta etukäteen mut pahimman surun keskellä jopa ajattelin näin:

- Olisivat ne naiset tyytyväisiä joiden mies vaan ottaa ja lähtee eikä ota enään ikinä yhteyttä.(siis tietävät olevansa huonoa seuraa lapsilleen ja ottavat näin vastuun lasten elämästä)Siis olin kade!

Näin alas voi ihminen vajota kun kokee jotain järkyttävää, ei järjellä selitettävää, täällä Suomessa...mikä piti olla turvallinen paikka olla ja asua lapsineen.

myös minun mieheni häipyi, satuili sossulle ja lapsi lähti... minusta lukee nyt papereissa vaarallinen haitaksi lapsen kehitykselle ja turvallisuudelle, valvotut tapaamiset. lapsi kysyy miksi äiti ajetaan pois, se on sydäntäsärkevää, kun yritän selittää lapselle kirjataan että äiti puhuu sopimattomia lapselle ja lapsi kyselee onko hän vankilassa kun ovet lukossa ymärivrk valvonta yritän muka kaapata lasta ulkomaille(sossun uskomaton mielikuvitus!)

Yksi sossu kirjoitti:

Siis mies saa terveydenhuollon uskomaan että äiti on sairas ja äiti laitetaan hoitoon ja sairaala antaa lausunnon että äiti on sairas. Ja tämä on sossun syytä? Ollaan me kyllä aika taitavia...

isisai ainoastaan sossun uskomaan juttuihinsa, muuut näkivät jutun lävitse

ja kiitos kirjoitti:

siis lapsellani on vaikea laaja-alainen kehityshäiriö joka on tullut laitoshoidosta(tällaiset diagnoosit todettu jorvissa) ja aattelin että lapsi kotiin omaishoitoon... eikö mielestäsi onnistu?

'laaja-alaiset...' ovat kai yksi ryhmä, jolla saa. Hakemuksessa kannattaa hyvin kuvata tavallista arkipäivää, miten se poikkeaa tavallisen lapsen hoitamisesta, plus kaikki mahdolliset, tutkimus/hoito/ kuntoutus/terapia/ lääkärissä /palavereissa käynnit, kaikki mahdolliset lisäkustannukset jne. Kelan päätöksen odottaminen kestää n. 3 kk, kun sen saat ja jos se on myönteinen, soita omaish-tukea käsittelevälle henkilölle, kerro tilanteesi ja kysy, kannattaako hakea. Kyllä sen sitten lääkärit ja muut arvioivat, onko mahdollista vai ei. Lykkyä tykö!

Yksi sossu kirjoitti:

Meillä ei todellakaan ole mitään tulospalkkausta huostaanottojen mukaan! Sama kuukausipalkka tulee aina riippumatta siitä tehdäänkö huostaanottoa vai ei.

Virkamiehillähän on ajettuna läpi palkkausuudistus perustuen ....?

Millä muuten lastensuojelusossujen työn onnistumista mitataan?
Nykyäänhän on joka valtion ja kunnan putiikissa
jos minkänäköistä "mittarointia" ja arviointia työn onnistumisesta ja tuloksesta.

Yksi sossu kirjoitti:

Siis mies saa terveydenhuollon uskomaan että äiti on sairas ja äiti laitetaan hoitoon ja sairaala antaa lausunnon että äiti on sairas. Ja tämä on sossun syytä? Ollaan me kyllä aika taitavia...

ammatillsemmin. Esimerkiksi jos toinen vanhemmista alkaa "juosta sossulla" ja mustamaalta toista osapuolta niin voihansille laittaa rajat, esimerkiksi että suostuu vastaanottamaan vain molemmat yhdessä. Puhelinkeskusteluissa voi myös sanoa, että asioista puhutaan yhteispalaverissa. Jos otetaan sähköpostia /kirjeitä asian tiimoilta vastaan nini saatetaan niiden olemassaolo myös toisen osapuolen tietoon. Täytyy osata käyttää harkintaa eikä lähteä "soitellen sotaan". Tietenkin jos haluaa työntää nokkansa joka asiaan...

isä haluaa kirjoitti:

lasten hoidon ja huollon väen väkisin ittelleen niin siinähän antaisin koko katraan ja kattoisin kuinka kauan se sitä showta kersojen kanssa jaksaa.
Ja kauaahan isännät ei yleensä jaksakaan,
varsinkin jos ei ole aiemminkaan mitenkään erityisesti lasten hoitoon ja huoltoon osallistunut.
(Riskinä tässä tälläisesssa
on kuitenkin että äijä pärjääkin kersojen kanssa ja haluaakin kersat todellakin kokonaan ittelleen...).
Mutta jotenkin luulen
että sen työmäärän alle
äijä uupuu ja hyvinkin pian kyselee
josko sittenkin äitee haluaisi olla se pääasiallinen lasten huoltaja ja hoivaaja.
Tässä mallissa on todella riskinsä,
mutta siinäpä lasten isäkin näkee,
mikä jumalaton työmäärä huushollaamisessa lasten kanssa on ja siihen vielä sitten se
henkinenkin selviytymishuoli päälle.

Et varmasti ole menetellyt omalta kohdaltasi väärin.
Mutta niin harvassa on vielä edelleenkin kuitenkin nykyäänkin todella ne lasten isät,
jotka ihan tosissaan ovat lapsiaan itselleen hoitoonsa ja huoltoonsa kokopäiväisesti ja aikaisesti haluamassa.

No viimeistään jossain vaiheessa kyselevät mahdollisesti,
että jos vaikka puolet ja puolet lapsien kanssa......


Yritä "kasata" ja hoitaa itsesi hyvään kuntoon
ja saada itsellesi hyvä olo ja mieli ja yritä painaa taka-alalle äijän turjakkeesi "metkut".
Ota selvää millä lailla ja tavalla Sinulla on mahdollisesti
mahdollisuus saada lapset takaisin kotiin.
Selvitä myös millaista apua ja tukea saisit jo nyt sekä mahdollisesti siinä vaiheessa
kun lapsilla olisi sossujen mielestä
mahdollisuus palata kotiin.


Jos vaan olette edes missään väleissä lastesi isän kanssa, niin menkää yhdessä pitkäaikaiseen terapiaan, kannattaa selvittää noinkin kamala sotku, minkä olette yhdessä aikaansaaneet,
toinen on enemmän syyllinen kuin toinen.
Lapset ovat kuitenkin aivan yhtä paljon teidän molempien ja he rakastavat teitä molempia yhtä paljon.
Te molemmat vanhemmat olette lapsillenne
tärkeitä nyt ja vielä hyvin pitkälle
heidän aikuisuuteenkin saakka.

Jaksamisia Sinulle.

...antaa lapsia päiväksikään,myöhemmin nimittäin sain itseteosta kiinni kun hän teki sitä tietsikan edessä ja hän oli niillä pedosivuilla.

En ole turhaan hätää kärsimässä.Tässä tapauksessa myöhemmin paljastui myös muita sairaita asioita.

Olen nimittäin yllätyksen jälkeen minkä mies järjesti alkanut selvitteleen hänen motiiveja.

Kun hän jäi kiinni itseteosta hän on uhkaillut et jos suoraan käyn sanoon siitä jollekkin en näe lapsiani enään koskaa.

Soskun järjen juoksua olen ihmetellyt kun olen vienyt lehtileikkeitä yms.vihjeitä kuulemistilaisuuksiin mut ei se näytä älyävän...vai älyääkö sosku sitä et kiristystä ja väkivaltaa voi olla parisuhteen päättymisen jälkeenkin?

Tuntuu aivan uskomattomalta ettei uskota.

Poliisissakin kävin(myöhemmin) ja siellä oleva poliisi ilmeisestikkin tunsi siviilissä minun exä:n ja kuittasi ilmoitukseni:
- Ei kait se nyt (HENKKA) sellaista tekis...yms.

Olo oli kuin syytetyllä ja lähdin pois itku kurkussa.

isä haluaa kirjoitti:

lasten hoidon ja huollon väen väkisin ittelleen niin siinähän antaisin koko katraan ja kattoisin kuinka kauan se sitä showta kersojen kanssa jaksaa.
Ja kauaahan isännät ei yleensä jaksakaan,
varsinkin jos ei ole aiemminkaan mitenkään erityisesti lasten hoitoon ja huoltoon osallistunut.
(Riskinä tässä tälläisesssa
on kuitenkin että äijä pärjääkin kersojen kanssa ja haluaakin kersat todellakin kokonaan ittelleen...).
Mutta jotenkin luulen
että sen työmäärän alle
äijä uupuu ja hyvinkin pian kyselee
josko sittenkin äitee haluaisi olla se pääasiallinen lasten huoltaja ja hoivaaja.
Tässä mallissa on todella riskinsä,
mutta siinäpä lasten isäkin näkee,
mikä jumalaton työmäärä huushollaamisessa lasten kanssa on ja siihen vielä sitten se
henkinenkin selviytymishuoli päälle.

Et varmasti ole menetellyt omalta kohdaltasi väärin.
Mutta niin harvassa on vielä edelleenkin kuitenkin nykyäänkin todella ne lasten isät,
jotka ihan tosissaan ovat lapsiaan itselleen hoitoonsa ja huoltoonsa kokopäiväisesti ja aikaisesti haluamassa.

No viimeistään jossain vaiheessa kyselevät mahdollisesti,
että jos vaikka puolet ja puolet lapsien kanssa......


Yritä "kasata" ja hoitaa itsesi hyvään kuntoon
ja saada itsellesi hyvä olo ja mieli ja yritä painaa taka-alalle äijän turjakkeesi "metkut".
Ota selvää millä lailla ja tavalla Sinulla on mahdollisesti
mahdollisuus saada lapset takaisin kotiin.
Selvitä myös millaista apua ja tukea saisit jo nyt sekä mahdollisesti siinä vaiheessa
kun lapsilla olisi sossujen mielestä
mahdollisuus palata kotiin.


Jos vaan olette edes missään väleissä lastesi isän kanssa, niin menkää yhdessä pitkäaikaiseen terapiaan, kannattaa selvittää noinkin kamala sotku, minkä olette yhdessä aikaansaaneet,
toinen on enemmän syyllinen kuin toinen.
Lapset ovat kuitenkin aivan yhtä paljon teidän molempien ja he rakastavat teitä molempia yhtä paljon.
Te molemmat vanhemmat olette lapsillenne
tärkeitä nyt ja vielä hyvin pitkälle
heidän aikuisuuteenkin saakka.

Jaksamisia Sinulle.

...mukaan,et hokee joka kerta et olen niin sairas hänestä et luultavasti en saa lapsia kuin vasta aikuisena.

Olen ottanut selvää tästä diagnoosistakin ja se ei ole kuulemma mikään syy pitää lapsia huostassa.

Lääkäri sanoikin et kaikki loppujen lopuksi riippuu soskun arvomaailmasta ja miten hän kokee lapsille olevan kasvatuksen hyväksi.

Tässä nyt haenkin sitä ,et en ole ollut sellainen kun mieheni väittää eli olen ollut todella hyvä kasvattaja....tämän todistuksen ainoana syyttömyyteeni uskoen olen saanut neuvolan tätiltä jopa hallinto-oikeuteen.

Soskulle sanoi rehellisesti heti alussa et kyllähän neuvolan täti tietää miten hyviä lapsia minulla on ja halusin tietenkin hänet sinne yhteispalaveriin....siis soskun piti esittää kutsu.

Tänä päivänäkään ei ole tätä ihmistä näkynyt.

Olen myös tehnyt valituksia valituksen perään ja asianajakin sanoi ,et taistelu soskuja vastaan on kuin tuulimyllyjä vastaan pyristelis.

Mistään en ole saanut apua,minä olen täällä kuin ilmaa...ilmaksi muutuin mieheni avustamana.

Sairaalassakin kun olin, en saanut mitään infformaatiota henkilökunnalta mitä oikeuksia minulla on potilaana(tästäkin tein valituksen)Jos ja kun minulle olisi sairaalassakin sanottu et minä saan valita lähimmän omaiseni olisin välittömästi kutsunut serkkuni joka minut tuntee todella hyvin lapsesta asti ja veikkaan et silloin olis tuo diagnoosikin jäänyt pois.....se olis kumonnut mieheni sepostuksen.

nimimerkki kirjoitti:

...antaa lapsia päiväksikään,myöhemmin nimittäin sain itseteosta kiinni kun hän teki sitä tietsikan edessä ja hän oli niillä pedosivuilla.

En ole turhaan hätää kärsimässä.Tässä tapauksessa myöhemmin paljastui myös muita sairaita asioita.

Olen nimittäin yllätyksen jälkeen minkä mies järjesti alkanut selvitteleen hänen motiiveja.

Kun hän jäi kiinni itseteosta hän on uhkaillut et jos suoraan käyn sanoon siitä jollekkin en näe lapsiani enään koskaa.

Soskun järjen juoksua olen ihmetellyt kun olen vienyt lehtileikkeitä yms.vihjeitä kuulemistilaisuuksiin mut ei se näytä älyävän...vai älyääkö sosku sitä et kiristystä ja väkivaltaa voi olla parisuhteen päättymisen jälkeenkin?

Tuntuu aivan uskomattomalta ettei uskota.

Poliisissakin kävin(myöhemmin) ja siellä oleva poliisi ilmeisestikkin tunsi siviilissä minun exä:n ja kuittasi ilmoitukseni:
- Ei kait se nyt (HENKKA) sellaista tekis...yms.

Olo oli kuin syytetyllä ja lähdin pois itku kurkussa.

on joka lähtöön, luulisi poliisin sen ymmärtävän! Ettei vain sattunut koppalakki olemaan saman alan miehiä itse...

nimimerkki kirjoitti:

...mukaan,et hokee joka kerta et olen niin sairas hänestä et luultavasti en saa lapsia kuin vasta aikuisena.

Olen ottanut selvää tästä diagnoosistakin ja se ei ole kuulemma mikään syy pitää lapsia huostassa.

Lääkäri sanoikin et kaikki loppujen lopuksi riippuu soskun arvomaailmasta ja miten hän kokee lapsille olevan kasvatuksen hyväksi.

Tässä nyt haenkin sitä ,et en ole ollut sellainen kun mieheni väittää eli olen ollut todella hyvä kasvattaja....tämän todistuksen ainoana syyttömyyteeni uskoen olen saanut neuvolan tätiltä jopa hallinto-oikeuteen.

Soskulle sanoi rehellisesti heti alussa et kyllähän neuvolan täti tietää miten hyviä lapsia minulla on ja halusin tietenkin hänet sinne yhteispalaveriin....siis soskun piti esittää kutsu.

Tänä päivänäkään ei ole tätä ihmistä näkynyt.

Olen myös tehnyt valituksia valituksen perään ja asianajakin sanoi ,et taistelu soskuja vastaan on kuin tuulimyllyjä vastaan pyristelis.

Mistään en ole saanut apua,minä olen täällä kuin ilmaa...ilmaksi muutuin mieheni avustamana.

Sairaalassakin kun olin, en saanut mitään infformaatiota henkilökunnalta mitä oikeuksia minulla on potilaana(tästäkin tein valituksen)Jos ja kun minulle olisi sairaalassakin sanottu et minä saan valita lähimmän omaiseni olisin välittömästi kutsunut serkkuni joka minut tuntee todella hyvin lapsesta asti ja veikkaan et silloin olis tuo diagnoosikin jäänyt pois.....se olis kumonnut mieheni sepostuksen.

ITSE kutsua mihin tahansa palaveriin KUKA TAHANSA haluamasi henkilö, joko esim. asianajaja tai kuka vain tuttu läheinen henkilö vaikka vain henkiseksi tueksi - tai todistajaksi viranomaisten puheista jälkeen päin.

Näin minuakin jossain kohden yritettiin hämätä, että olisi ollut lastenkodin tehtävä kutsua esim. lääkäreitä, sossuja tai muita viranomaisia. Sekä keskussairaalan lääkäri että sossut ihmettelivät, kun lastenkodista ei kutsua koskaan tullut. Totuus oli se, että lastenkoti oli joka suhteessa niin sisään lämpiävä ja lain ulkopuolella toimiva, että he eivät sinne halunneet ketään kutsua. Vasta kun tilanne lopullisesti kärjistyi, en palauttanut lasta enää lomalta sinne ja laitos vaati ns. kriisipalaverin pidettäväksi, sinne he vasta olivat kutsuneet myös nuo ulkopuoliset henkilöt, joiden kutsumisesta olin monta kertaa pyytänyt.

Kriisipalaverissa tuli aivan selvään esille, että MINUN olisi pitänyt esittää kutsu aikaisemmin!!!! No sitä sitten vähäteltiin väärinkäsitysten summaksi lastenkodin taholta.

Miten minä olisin voinut esittää kutsua keskussairaalan lääkärille, koska lastenkoti ei koskaan antanut esim. päivämäärää, mille päivälle kutsu esitetään? Lääkäreiden kalenterit ovat täynnä pitkälle tulevaisuuteen, joten kutsu olisi pitänyt esittää viikkoja etukäteen. Mutta syy oli kaiken muun kieroilun lisäksi se, että lastenkoti halusi harjoittaa omaa mielivaltaansa kaikessa mahdollisessa, eikä minkään todistajaksi ulkopuolisia kaivattu.

Miksi sitten sossu ei sinun tapauksessasi esittänyt neuvolaan kutsua? Sitä sopii vain arvailla.

Kyllä niitä Henkkojakin kirjoitti:

on joka lähtöön, luulisi poliisin sen ymmärtävän! Ettei vain sattunut koppalakki olemaan saman alan miehiä itse...

..et täällä pienelläpaikkakunnalla...Hyvä-veli jyllää.

Sain eräältä kunnanedustajalta varmuudenkin hänen kirjoittamassa kirjassa on maininta et täällä tehdään suuret päätökset "sauna"-illoissa.

Tämä edustaja onkin tuoreen kirjansa julkistamisen jälkeen saanut hyviltä-veljiltä karvat pystyyn ja ilmeisesti yrittävät lynkata hänet viralta kohta pois.

Siitä todisteena on kolumni paikallisessa lehdessä jossa lehden osakas haukkuu tämän edustajan ja kirjan.Siitä tulee,toivottavasti herjauksesta syyte.

olisi voinut toimia kirjoitti:

ammatillsemmin. Esimerkiksi jos toinen vanhemmista alkaa "juosta sossulla" ja mustamaalta toista osapuolta niin voihansille laittaa rajat, esimerkiksi että suostuu vastaanottamaan vain molemmat yhdessä. Puhelinkeskusteluissa voi myös sanoa, että asioista puhutaan yhteispalaverissa. Jos otetaan sähköpostia /kirjeitä asian tiimoilta vastaan nini saatetaan niiden olemassaolo myös toisen osapuolen tietoon. Täytyy osata käyttää harkintaa eikä lähteä "soitellen sotaan". Tietenkin jos haluaa työntää nokkansa joka asiaan...

..et oltas todellakin otettu asia harkintaan.
Kun sitten puolustelin (tietenkin)itseäni syytteiltä sosku raadollisesti vain hymisi et luottaa lääkäriin....lääkäri taas sanoi et luottaa soskuun.Tästä tuli semmonen piirileikki et ei mitään mahdollisuuksia.
Jälkeenpäin kyselin myös, et miksi meille ei tarjottu perheneuvolaa(en tiennyt sellaista edes olevan)?Mulle sanottiin isossa palaverissa et he katsoivat paremmaksi tään mielenterveys palvelun suoraan.

Olen sata ja tuhat kertaa kertonut,lukiessani omia asiakirjoja huostaanoton ajalta ja jälkeen päinkin(kaikki pahat asiat on miehen kertoman mukaan laitettu totena)että kyllähän minäkin tuollaiselta ihmiseltä ottasin lapset huostaan ja et en tunnista tuosta kuvauksesta itseäni ja tapahtumatkin ovat kuin ilta-sanomien lööpeistä suoraan.....siis minun pitää elää tämän asian kanssa muka koko elämä,herran jeesus sentään.

Kaikista pahin oli se kirjoitus jolle asianajajakin nauroi melko makeesti oli merkintä potilaskertomuksessa:- Potilaan mies kertoo että, potilas kotona on hakannut itseään löylykauhalla ja huudellut tappavansa itsensä=(tämä oli yks syy miksi mulle annettiin diagnoosi)...itse kun tämän ensin luin olin pyörtyä ja meinas järki lähtee=(järki ei lähtenyt, mut olen nyt masentunut,tämän vääryyden takia mitä me koettiin lasten kanssa...tuskin loppuakaan tulee tälle ololle....tietysti yritän kovasti.)

Kaiken kukkuraksi tämä mieheni oli niin luotettava kertoja näille huostaajille et kun olin ollut hänen kanssaan suhteessa vasta n.2v.3kk..töissä oltiin tutustuttu...niin kaikkien muiden läheisten kertoma ei kuulemma vaikuta enään jälkeenpäinkään minun terveydentilan uudelleen arvioitavaksi.

Tietysti kun asianajajakin kuuli tään hän kehoitti toiselle lääkärille koska hänen ammatitaidolla vaikutti siltä et mielenterveyslääkäri oli soskun puolella ja tulee olemaankin.

Yritin saada julkiselta puolelta uutta arviota, mut toinen lääkäri sanoi diagnoosin kuultuaan, ettei se ole syy ottaa lapsia huostaan ja tässä tulee nyt uudestaan se, et sanoi kokemuksestaan sen et se soskun arvomaailma ratkaisee.

Sen vuoksi ei lääkäri kirjoittanut uutta arviontia minulle...kuulemma ihan turha vaiva.

Tämä samanen neuvoja antava lääkäri nainen on nyt kuultuaan, et se menikin minun diagnoosin takia läpi ,se huosta, et alkaa kiireenvilkkaa järjestämään palalveria purku asia mielessä....

Nyt sitten odotellaan.Kulunut on kuukausi tästä.

nimimerkki kirjoitti:

..et oltas todellakin otettu asia harkintaan.
Kun sitten puolustelin (tietenkin)itseäni syytteiltä sosku raadollisesti vain hymisi et luottaa lääkäriin....lääkäri taas sanoi et luottaa soskuun.Tästä tuli semmonen piirileikki et ei mitään mahdollisuuksia.
Jälkeenpäin kyselin myös, et miksi meille ei tarjottu perheneuvolaa(en tiennyt sellaista edes olevan)?Mulle sanottiin isossa palaverissa et he katsoivat paremmaksi tään mielenterveys palvelun suoraan.

Olen sata ja tuhat kertaa kertonut,lukiessani omia asiakirjoja huostaanoton ajalta ja jälkeen päinkin(kaikki pahat asiat on miehen kertoman mukaan laitettu totena)että kyllähän minäkin tuollaiselta ihmiseltä ottasin lapset huostaan ja et en tunnista tuosta kuvauksesta itseäni ja tapahtumatkin ovat kuin ilta-sanomien lööpeistä suoraan.....siis minun pitää elää tämän asian kanssa muka koko elämä,herran jeesus sentään.

Kaikista pahin oli se kirjoitus jolle asianajajakin nauroi melko makeesti oli merkintä potilaskertomuksessa:- Potilaan mies kertoo että, potilas kotona on hakannut itseään löylykauhalla ja huudellut tappavansa itsensä=(tämä oli yks syy miksi mulle annettiin diagnoosi)...itse kun tämän ensin luin olin pyörtyä ja meinas järki lähtee=(järki ei lähtenyt, mut olen nyt masentunut,tämän vääryyden takia mitä me koettiin lasten kanssa...tuskin loppuakaan tulee tälle ololle....tietysti yritän kovasti.)

Kaiken kukkuraksi tämä mieheni oli niin luotettava kertoja näille huostaajille et kun olin ollut hänen kanssaan suhteessa vasta n.2v.3kk..töissä oltiin tutustuttu...niin kaikkien muiden läheisten kertoma ei kuulemma vaikuta enään jälkeenpäinkään minun terveydentilan uudelleen arvioitavaksi.

Tietysti kun asianajajakin kuuli tään hän kehoitti toiselle lääkärille koska hänen ammatitaidolla vaikutti siltä et mielenterveyslääkäri oli soskun puolella ja tulee olemaankin.

Yritin saada julkiselta puolelta uutta arviota, mut toinen lääkäri sanoi diagnoosin kuultuaan, ettei se ole syy ottaa lapsia huostaan ja tässä tulee nyt uudestaan se, et sanoi kokemuksestaan sen et se soskun arvomaailma ratkaisee.

Sen vuoksi ei lääkäri kirjoittanut uutta arviontia minulle...kuulemma ihan turha vaiva.

Tämä samanen neuvoja antava lääkäri nainen on nyt kuultuaan, et se menikin minun diagnoosin takia läpi ,se huosta, et alkaa kiireenvilkkaa järjestämään palalveria purku asia mielessä....

Nyt sitten odotellaan.Kulunut on kuukausi tästä.

edes mitään diagnoosia ole. ja lapsen huolto siirtyi ei siis h-ottoa. En tunnista itseäni papereista. ja jos ulkopuolisena lukisin niin ajattelisin että oikea päätös. Ex miehen valheita kirjattu totena, ei ole edes laitettu että ex-mies kertoo.... tai että ex-miehen käsityksen mukaan.

Sinulla on oikeus kirjoitti:

ITSE kutsua mihin tahansa palaveriin KUKA TAHANSA haluamasi henkilö, joko esim. asianajaja tai kuka vain tuttu läheinen henkilö vaikka vain henkiseksi tueksi - tai todistajaksi viranomaisten puheista jälkeen päin.

Näin minuakin jossain kohden yritettiin hämätä, että olisi ollut lastenkodin tehtävä kutsua esim. lääkäreitä, sossuja tai muita viranomaisia. Sekä keskussairaalan lääkäri että sossut ihmettelivät, kun lastenkodista ei kutsua koskaan tullut. Totuus oli se, että lastenkoti oli joka suhteessa niin sisään lämpiävä ja lain ulkopuolella toimiva, että he eivät sinne halunneet ketään kutsua. Vasta kun tilanne lopullisesti kärjistyi, en palauttanut lasta enää lomalta sinne ja laitos vaati ns. kriisipalaverin pidettäväksi, sinne he vasta olivat kutsuneet myös nuo ulkopuoliset henkilöt, joiden kutsumisesta olin monta kertaa pyytänyt.

Kriisipalaverissa tuli aivan selvään esille, että MINUN olisi pitänyt esittää kutsu aikaisemmin!!!! No sitä sitten vähäteltiin väärinkäsitysten summaksi lastenkodin taholta.

Miten minä olisin voinut esittää kutsua keskussairaalan lääkärille, koska lastenkoti ei koskaan antanut esim. päivämäärää, mille päivälle kutsu esitetään? Lääkäreiden kalenterit ovat täynnä pitkälle tulevaisuuteen, joten kutsu olisi pitänyt esittää viikkoja etukäteen. Mutta syy oli kaiken muun kieroilun lisäksi se, että lastenkoti halusi harjoittaa omaa mielivaltaansa kaikessa mahdollisessa, eikä minkään todistajaksi ulkopuolisia kaivattu.

Miksi sitten sossu ei sinun tapauksessasi esittänyt neuvolaan kutsua? Sitä sopii vain arvailla.

...kun lapsemme oli huostattu ja sijoitettu lastenkotiin kumpikin siis vaippa-ikäisiä,minulle annettiin kuukauden porttikielto lastenkodin johtajalta.Minulta ei kyselty miten olen hoitanut lapset edes kirjallisesti siis ne rutiinit yms.

Myöhemmin näitäkin papereita luin niin kauhukseni:
- Lapseni olivat yöllä heräilleet, (kuulemma painajaisiin)rääkyneet kuin kidutettu ois,poika oli kuulemma ollut hikinenkin.
Vauva ei ollut antanut pestä pyllyä lavuaarissa ja kummatkin olivat pelänneet kylpyammetta.

Vauva oli vierastanut hoitajia ja kuopukseni oli villi ja rauhaton.

Nämä kaikki oli kuulemma oireita koti-tilanteesta.Minulle on sanoneet ihmiset(muut äitit) et ihan normaalisti lapsi reakoi, kun yhtäkkiä tempastaan omalta äidiltään pois.Kyllähän nyt itelläkin järki sanoo noin...mut soskuilla yms.ei mee kaaliin.

Ensinnäkin nämä "oireet" eivät olisi kaikelta osin tulleet, jos minun hoitotavat ois kysytty.

En ole koskaan roikottanut vauvoja lauvuuarilla vaan olen pessyt hellävaraen paksuilla pyyhkeillä vauva siinä selällän maaten, huljutellut kupista lämpimällä vedellä ja vauva on silloin ollut rauhallinen ja jokellellut minulle niinkuin yleensäkkin...tyytyväinen vauva tekee.

Toisekseen kuopusta ei enään pitkään aikaan olla pidetty ammeessa vaan hän kävi jo suihkussa yhtäaikaa äitin ja isän kanssa...eikä olis edes mahtunut punkkaan.

Minä en ollut vanhimpaa lasta vielä vieroittanut tuttipullosta edes yöllä, vaan kerran pari annoimme yölläkin velliä tutti-pullosta...samaan aikaan kun pienelle maitoa.

Meillä ei ollut käynyt kun pari vierasta koko aikana ja emme olleet nuorinta vielä käyttäneet edes kaupassa sattui oleen sellaset helteet koko kesän että pidin lasta viileässä kotona(ai,niin ja tästä tullaan siihen et vauvasta sanottiinkin et se on "kalpea"koska en ahavoittanut vauvan ihoa suorassa auringon paahteessa...vanhempaa ei pystynyt enään niin varomaan kun se meni ja lujaa.)Eli kun lapsia ei totuta vieraisiin (eikä ole edes pakko ihan vauvana kuskatakkaan lasta joka kissan ristiäisissä)niin kyllähän se nyt vierastaa.

Lapset laihtuivat ja ihot meni huonoksi lastenkodilla ollessaan ja olivat väsyneitä kun eivät olleet tottuneet siihen älyttömään mölyyn mikä lastenkodeilla on.

Halusin heti nähdessäni lapsieni huonon kunnon et ne käyttäs tai sitten minä käyttäsin lapset terkkarillamme(terkkari ite ehdotti minulle tätä,kun vihdoin sain hänet kiinni ja kerroin tään tragedian perheessämme).Vastustusta tuli heti sekä soskusta että lasten kodista(lasten koti porukka loukkaantui kun sanoin et huomaan lapsien kärsimyksen.)

Voi,ette tiiäkkään mitä kaikkea tässä on tapahtunut, kaikkee outoa.

Kun olen antanut erään ihmisen lukea näitä myös siis mitä kaikkee huostaanoton aikana on kirjoitettu ja ylös laitettu on tämäkin henkilö ihmetellyt suuresti toimintaa.(henkilö on toisessa lastenkodissa eripaikkakunnalla ollut töissä ja mitään näin kamalaa ei ole kuullut ja nähnyt)

Tämä henkilö aloittaakin nyt sosionomin koulutuksen ja katotaan voiko hän auttaa myös jälkeenpäin saamaan OIKEUTTA!

paitsi ettei kirjoitti:

edes mitään diagnoosia ole. ja lapsen huolto siirtyi ei siis h-ottoa. En tunnista itseäni papereista. ja jos ulkopuolisena lukisin niin ajattelisin että oikea päätös. Ex miehen valheita kirjattu totena, ei ole edes laitettu että ex-mies kertoo.... tai että ex-miehen käsityksen mukaan.

..rikos ilmoitus tästä miehestä....ensin tietty oikeusavustaja avustaan...hei sulla on vielä kaikki mahdollista lastesi suhteen.

Sano tämä kaikki oikeusavustajalle, niin kyllä lähtee...

Kun saat miehelle rangaistuksen tästä väärästä ja valheellisesta panettelusta,lasten huoltajuus katotaan varmaankin uudestaan.

Onko elämäsi kunnossa nyt (siis oletko hankkinut super-äidin lausunto papereita itsestäsi).

En ihmettele jos olisitkin vielä väsynyt ja voimaton vääryyden jäljiltä, minä ainakin olen.Mutta pyristellään yhdessä.

nimimerkki kirjoitti:

...kun lapsemme oli huostattu ja sijoitettu lastenkotiin kumpikin siis vaippa-ikäisiä,minulle annettiin kuukauden porttikielto lastenkodin johtajalta.Minulta ei kyselty miten olen hoitanut lapset edes kirjallisesti siis ne rutiinit yms.

Myöhemmin näitäkin papereita luin niin kauhukseni:
- Lapseni olivat yöllä heräilleet, (kuulemma painajaisiin)rääkyneet kuin kidutettu ois,poika oli kuulemma ollut hikinenkin.
Vauva ei ollut antanut pestä pyllyä lavuaarissa ja kummatkin olivat pelänneet kylpyammetta.

Vauva oli vierastanut hoitajia ja kuopukseni oli villi ja rauhaton.

Nämä kaikki oli kuulemma oireita koti-tilanteesta.Minulle on sanoneet ihmiset(muut äitit) et ihan normaalisti lapsi reakoi, kun yhtäkkiä tempastaan omalta äidiltään pois.Kyllähän nyt itelläkin järki sanoo noin...mut soskuilla yms.ei mee kaaliin.

Ensinnäkin nämä "oireet" eivät olisi kaikelta osin tulleet, jos minun hoitotavat ois kysytty.

En ole koskaan roikottanut vauvoja lauvuuarilla vaan olen pessyt hellävaraen paksuilla pyyhkeillä vauva siinä selällän maaten, huljutellut kupista lämpimällä vedellä ja vauva on silloin ollut rauhallinen ja jokellellut minulle niinkuin yleensäkkin...tyytyväinen vauva tekee.

Toisekseen kuopusta ei enään pitkään aikaan olla pidetty ammeessa vaan hän kävi jo suihkussa yhtäaikaa äitin ja isän kanssa...eikä olis edes mahtunut punkkaan.

Minä en ollut vanhimpaa lasta vielä vieroittanut tuttipullosta edes yöllä, vaan kerran pari annoimme yölläkin velliä tutti-pullosta...samaan aikaan kun pienelle maitoa.

Meillä ei ollut käynyt kun pari vierasta koko aikana ja emme olleet nuorinta vielä käyttäneet edes kaupassa sattui oleen sellaset helteet koko kesän että pidin lasta viileässä kotona(ai,niin ja tästä tullaan siihen et vauvasta sanottiinkin et se on "kalpea"koska en ahavoittanut vauvan ihoa suorassa auringon paahteessa...vanhempaa ei pystynyt enään niin varomaan kun se meni ja lujaa.)Eli kun lapsia ei totuta vieraisiin (eikä ole edes pakko ihan vauvana kuskatakkaan lasta joka kissan ristiäisissä)niin kyllähän se nyt vierastaa.

Lapset laihtuivat ja ihot meni huonoksi lastenkodilla ollessaan ja olivat väsyneitä kun eivät olleet tottuneet siihen älyttömään mölyyn mikä lastenkodeilla on.

Halusin heti nähdessäni lapsieni huonon kunnon et ne käyttäs tai sitten minä käyttäsin lapset terkkarillamme(terkkari ite ehdotti minulle tätä,kun vihdoin sain hänet kiinni ja kerroin tään tragedian perheessämme).Vastustusta tuli heti sekä soskusta että lasten kodista(lasten koti porukka loukkaantui kun sanoin et huomaan lapsien kärsimyksen.)

Voi,ette tiiäkkään mitä kaikkea tässä on tapahtunut, kaikkee outoa.

Kun olen antanut erään ihmisen lukea näitä myös siis mitä kaikkee huostaanoton aikana on kirjoitettu ja ylös laitettu on tämäkin henkilö ihmetellyt suuresti toimintaa.(henkilö on toisessa lastenkodissa eripaikkakunnalla ollut töissä ja mitään näin kamalaa ei ole kuullut ja nähnyt)

Tämä henkilö aloittaakin nyt sosionomin koulutuksen ja katotaan voiko hän auttaa myös jälkeenpäin saamaan OIKEUTTA!

penttala tuosta laitoksesta kirjoitti meillekin nuo samat lausunnot mutta tiesin lapseni tuntien etteivät ne voineet pitää paikkaansa. hän keksii kaikenlaisia juttuja ja sama se mikä lapsi jutut tuntuu sopivan jokaiseen, perheiden eri tilanteists riippumatta. hän saneli lapsellenikin paikkansapitämättömät oireet joten diagnoosikin tuli vähän mitä sattuu. otan osaa tilanteeseesi.

mutta vastaan kirjoitti:

Siis kysehän on siitä, että ko.henkilö menetti lapsensa isälleen sen takia, että sossu uskoi ukon juttuja. Eli siinä mielessä ko.tapahtumaan on syyllinen sossu. Ei niinkään diagnooseihin yms. Ja koko tilanteeseen tietenkin äijä. Pointti kai oli siinä että kritiikittömästi ja aina lähtöolettamuksena äidin "syyllistäminen" tämmöstä tapahtuu. Ja tätä tapahtuu paljon.

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, että on se niin kummallista, miten kaikki tyhmimmät ihmiset ovat hakeutuneet juuri sosiaalityöntekijän ammattiin. Kaikki muut ihmiset näkevät miten asiat oikeasti ovat, paitsi sossut. Ja miten nämä sosiaalityöntekijät ovat vielä onnistuneet läpäisemään yliopiston ja suorittamaan maisterin tutkinnon.

Vai olisiko niin, että sosiaalityöntekijät tekevät ehkä sitä kaikista vaikeinta yhteiskunnan määräämää tehtävää, eli päättävät siitä, missä toisten ihmisten lapset asuvat, jopa ottavat vanhemmilta lapset pois vastoin vanhempien tahtoa. En ainakaan nyt heti keksi mikä voi olla vielä vaikeampi tehtävä jossain toisessa ammatissa. Tietysti vanhemmat ovat vähintäänkin pettyneitä huostaanotosta. He ovat ehkä pettyneitä itseensäkin, miksi asioiden pitikin mennä niin... Helpoin kohde pettymyksen purkamiseen on päätöksen tehnyt henkilö. On erittäin vaikea myöntää, että on toiminut vanhempana väärin/huonosti (tai mikä se syy kelläkin huostaanottoon on ollut).

Myös sosiaalityöntekijät tekevät työssään virheitä, se on selvää. Kaikki ihmiset ovat varmasti tehneet työssään virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä. Sosiaalityöntekijän työ, samoin kuin esimerkiksi lääkärin työ, keskittyy ihmisten elämään, sen yksityisimpään puoleen. Sen vuoksi työntekijän tekemät virheet voivat tuntua virheen kohteesta todella suurilta ja vaikeilta, mitä ne tietysti ovatkin. Esimerkiksi teollisuudessa tehty työvirhe yleensä maksaa vain rahaa, mutta ei vaikuta kenenkään ihmisen elämään kovinkaan suuresti.

Onneksi huostaanotot ovat sosiaalityöntekijän työstä yleensä vain hyvin pieni osa, itselleni niitä sattuu vuodessa ehkä noin 3. Määrä riippuu tietysti mitä työtä tarkalleen tekee. Huostaanotot ovat sosiaalityöntekijällekin aina vaikeita. Sen tietää ja näkee, miten suuri mullistus huostaanotto on sekä lapselle että vanhemmille, eikä se kenestäkään tunnu sillä hetkellä hyvältä. Lapsethan ovat lähes aina vanhempiensa puolella ja uskollisia heille. Asiaa täytyykin ajatella pidemmällä tähtäimellä, mikä lapselle on parasta. Huostaanoton perusteet myös täytyvät olla vahvat. Usein täytyy luottaa myös muiden ammatti-ihmisten lausuntoihin perheestä. Esimerkiksi jos lääkäri antaa diagnoosin vanhemmasta, ei sosiaalityöntekijällä ole asiaan mitään sanomista, annettu diagnoosi on uskottava. Lääkäri on ammattilainen omalla alueellaan. Lääkäri vastaavasti ei voi määrätä huostaanottoa. Lääkäri voi tehdä lastensuojeluilmoituksen tai antaa lausunnon, mutta sosiaalityöntekijät tekevät työn siitä eteenpäin ja päättävät mitä asiassa tehdään.

Vaikka huostaanotot ovat vaikein osa työtä, myös
muu osa on vastuullista, juuri siitä johtuen, että käsitellään toisten ihmisten elämää silloin kun heillä on vaikeinta. Sosiaalityöntekijät päättävät mitä apua kukin saa, rahallista tai muuta tukea. Useimmiten palaute on kuitenkin positiivista, vaikka täällä saa erilaisen käsityksen. Ihmisillä on tarve puhua vaikeuksistaan. Sosiaalityöntekijälle voi puhua luottamuksellisesti ja häneltä voi saada myös apua. Sen vuoksi työtä jaksaa tehdä, että joskus saa hyvääkin palautetta ja näkee, kuinka ihmisten elämä lähtee rullaamaan omillaan, eikä heidän tarvitse tulla enää sosiaalitoimistoon. Sehän se tavoite meidän työssä on, että ihmiset eivät enää tarvitsisi meidän apua. Täällä palstalla kirjoittavat ihmiset ovat kokeneet sosiaalityöntekijän työn hyvin negatiivisesti. Täällä on helppo vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Ihmisillä, jotka ovat saaneet apua ongelmiinsa ja kokevat sossun positiivisesti, ei ole tarvetta kirjoitella asiasta näillä palstoilla.

Näissä keskusteluissa saa myös sen kuvan, että sosiaalityöntekijä on lähtenyt tähän ammattiin vain siksi, että saisi kiusata muita ihmisiä. Luulenpa, että sitä voisi tehdä vähemmällä koulutuksella ja suuremmalla palkallakin. Kyllä se motiivi lähteä sosiaalityöntekijäksi on juuri se, että voisi auttaa niitä ihmisiä, joilla menee huonommin. Valitettavasti vain sosiaalityöntekijän työ sosiaalitoimistossa sisältää niin paljon vastuuta, valtaa ja suuria päätöksiä, että siihen on totuttava, että kaikki eivät ole koskaan tyytyväisiä, vaikka niin tietysti itse toivoisi. Onneksi sosiaalityöntekijän työtä voi tehdä monessa muussakin paikassa (sairaalassa, hoitolaitoksissa, yhdistyksissä yms), jos suuri vastuu alkaa olla liikaa.

toinen sossu kirjoitti:

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, että on se niin kummallista, miten kaikki tyhmimmät ihmiset ovat hakeutuneet juuri sosiaalityöntekijän ammattiin. Kaikki muut ihmiset näkevät miten asiat oikeasti ovat, paitsi sossut. Ja miten nämä sosiaalityöntekijät ovat vielä onnistuneet läpäisemään yliopiston ja suorittamaan maisterin tutkinnon.

Vai olisiko niin, että sosiaalityöntekijät tekevät ehkä sitä kaikista vaikeinta yhteiskunnan määräämää tehtävää, eli päättävät siitä, missä toisten ihmisten lapset asuvat, jopa ottavat vanhemmilta lapset pois vastoin vanhempien tahtoa. En ainakaan nyt heti keksi mikä voi olla vielä vaikeampi tehtävä jossain toisessa ammatissa. Tietysti vanhemmat ovat vähintäänkin pettyneitä huostaanotosta. He ovat ehkä pettyneitä itseensäkin, miksi asioiden pitikin mennä niin... Helpoin kohde pettymyksen purkamiseen on päätöksen tehnyt henkilö. On erittäin vaikea myöntää, että on toiminut vanhempana väärin/huonosti (tai mikä se syy kelläkin huostaanottoon on ollut).

Myös sosiaalityöntekijät tekevät työssään virheitä, se on selvää. Kaikki ihmiset ovat varmasti tehneet työssään virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä. Sosiaalityöntekijän työ, samoin kuin esimerkiksi lääkärin työ, keskittyy ihmisten elämään, sen yksityisimpään puoleen. Sen vuoksi työntekijän tekemät virheet voivat tuntua virheen kohteesta todella suurilta ja vaikeilta, mitä ne tietysti ovatkin. Esimerkiksi teollisuudessa tehty työvirhe yleensä maksaa vain rahaa, mutta ei vaikuta kenenkään ihmisen elämään kovinkaan suuresti.

Onneksi huostaanotot ovat sosiaalityöntekijän työstä yleensä vain hyvin pieni osa, itselleni niitä sattuu vuodessa ehkä noin 3. Määrä riippuu tietysti mitä työtä tarkalleen tekee. Huostaanotot ovat sosiaalityöntekijällekin aina vaikeita. Sen tietää ja näkee, miten suuri mullistus huostaanotto on sekä lapselle että vanhemmille, eikä se kenestäkään tunnu sillä hetkellä hyvältä. Lapsethan ovat lähes aina vanhempiensa puolella ja uskollisia heille. Asiaa täytyykin ajatella pidemmällä tähtäimellä, mikä lapselle on parasta. Huostaanoton perusteet myös täytyvät olla vahvat. Usein täytyy luottaa myös muiden ammatti-ihmisten lausuntoihin perheestä. Esimerkiksi jos lääkäri antaa diagnoosin vanhemmasta, ei sosiaalityöntekijällä ole asiaan mitään sanomista, annettu diagnoosi on uskottava. Lääkäri on ammattilainen omalla alueellaan. Lääkäri vastaavasti ei voi määrätä huostaanottoa. Lääkäri voi tehdä lastensuojeluilmoituksen tai antaa lausunnon, mutta sosiaalityöntekijät tekevät työn siitä eteenpäin ja päättävät mitä asiassa tehdään.

Vaikka huostaanotot ovat vaikein osa työtä, myös
muu osa on vastuullista, juuri siitä johtuen, että käsitellään toisten ihmisten elämää silloin kun heillä on vaikeinta. Sosiaalityöntekijät päättävät mitä apua kukin saa, rahallista tai muuta tukea. Useimmiten palaute on kuitenkin positiivista, vaikka täällä saa erilaisen käsityksen. Ihmisillä on tarve puhua vaikeuksistaan. Sosiaalityöntekijälle voi puhua luottamuksellisesti ja häneltä voi saada myös apua. Sen vuoksi työtä jaksaa tehdä, että joskus saa hyvääkin palautetta ja näkee, kuinka ihmisten elämä lähtee rullaamaan omillaan, eikä heidän tarvitse tulla enää sosiaalitoimistoon. Sehän se tavoite meidän työssä on, että ihmiset eivät enää tarvitsisi meidän apua. Täällä palstalla kirjoittavat ihmiset ovat kokeneet sosiaalityöntekijän työn hyvin negatiivisesti. Täällä on helppo vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Ihmisillä, jotka ovat saaneet apua ongelmiinsa ja kokevat sossun positiivisesti, ei ole tarvetta kirjoitella asiasta näillä palstoilla.

Näissä keskusteluissa saa myös sen kuvan, että sosiaalityöntekijä on lähtenyt tähän ammattiin vain siksi, että saisi kiusata muita ihmisiä. Luulenpa, että sitä voisi tehdä vähemmällä koulutuksella ja suuremmalla palkallakin. Kyllä se motiivi lähteä sosiaalityöntekijäksi on juuri se, että voisi auttaa niitä ihmisiä, joilla menee huonommin. Valitettavasti vain sosiaalityöntekijän työ sosiaalitoimistossa sisältää niin paljon vastuuta, valtaa ja suuria päätöksiä, että siihen on totuttava, että kaikki eivät ole koskaan tyytyväisiä, vaikka niin tietysti itse toivoisi. Onneksi sosiaalityöntekijän työtä voi tehdä monessa muussakin paikassa (sairaalassa, hoitolaitoksissa, yhdistyksissä yms), jos suuri vastuu alkaa olla liikaa.

ikävää päättää että toisilta lapset pois...hmm.

toinen sossu kirjoitti:

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, että on se niin kummallista, miten kaikki tyhmimmät ihmiset ovat hakeutuneet juuri sosiaalityöntekijän ammattiin. Kaikki muut ihmiset näkevät miten asiat oikeasti ovat, paitsi sossut. Ja miten nämä sosiaalityöntekijät ovat vielä onnistuneet läpäisemään yliopiston ja suorittamaan maisterin tutkinnon.

Vai olisiko niin, että sosiaalityöntekijät tekevät ehkä sitä kaikista vaikeinta yhteiskunnan määräämää tehtävää, eli päättävät siitä, missä toisten ihmisten lapset asuvat, jopa ottavat vanhemmilta lapset pois vastoin vanhempien tahtoa. En ainakaan nyt heti keksi mikä voi olla vielä vaikeampi tehtävä jossain toisessa ammatissa. Tietysti vanhemmat ovat vähintäänkin pettyneitä huostaanotosta. He ovat ehkä pettyneitä itseensäkin, miksi asioiden pitikin mennä niin... Helpoin kohde pettymyksen purkamiseen on päätöksen tehnyt henkilö. On erittäin vaikea myöntää, että on toiminut vanhempana väärin/huonosti (tai mikä se syy kelläkin huostaanottoon on ollut).

Myös sosiaalityöntekijät tekevät työssään virheitä, se on selvää. Kaikki ihmiset ovat varmasti tehneet työssään virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä. Sosiaalityöntekijän työ, samoin kuin esimerkiksi lääkärin työ, keskittyy ihmisten elämään, sen yksityisimpään puoleen. Sen vuoksi työntekijän tekemät virheet voivat tuntua virheen kohteesta todella suurilta ja vaikeilta, mitä ne tietysti ovatkin. Esimerkiksi teollisuudessa tehty työvirhe yleensä maksaa vain rahaa, mutta ei vaikuta kenenkään ihmisen elämään kovinkaan suuresti.

Onneksi huostaanotot ovat sosiaalityöntekijän työstä yleensä vain hyvin pieni osa, itselleni niitä sattuu vuodessa ehkä noin 3. Määrä riippuu tietysti mitä työtä tarkalleen tekee. Huostaanotot ovat sosiaalityöntekijällekin aina vaikeita. Sen tietää ja näkee, miten suuri mullistus huostaanotto on sekä lapselle että vanhemmille, eikä se kenestäkään tunnu sillä hetkellä hyvältä. Lapsethan ovat lähes aina vanhempiensa puolella ja uskollisia heille. Asiaa täytyykin ajatella pidemmällä tähtäimellä, mikä lapselle on parasta. Huostaanoton perusteet myös täytyvät olla vahvat. Usein täytyy luottaa myös muiden ammatti-ihmisten lausuntoihin perheestä. Esimerkiksi jos lääkäri antaa diagnoosin vanhemmasta, ei sosiaalityöntekijällä ole asiaan mitään sanomista, annettu diagnoosi on uskottava. Lääkäri on ammattilainen omalla alueellaan. Lääkäri vastaavasti ei voi määrätä huostaanottoa. Lääkäri voi tehdä lastensuojeluilmoituksen tai antaa lausunnon, mutta sosiaalityöntekijät tekevät työn siitä eteenpäin ja päättävät mitä asiassa tehdään.

Vaikka huostaanotot ovat vaikein osa työtä, myös
muu osa on vastuullista, juuri siitä johtuen, että käsitellään toisten ihmisten elämää silloin kun heillä on vaikeinta. Sosiaalityöntekijät päättävät mitä apua kukin saa, rahallista tai muuta tukea. Useimmiten palaute on kuitenkin positiivista, vaikka täällä saa erilaisen käsityksen. Ihmisillä on tarve puhua vaikeuksistaan. Sosiaalityöntekijälle voi puhua luottamuksellisesti ja häneltä voi saada myös apua. Sen vuoksi työtä jaksaa tehdä, että joskus saa hyvääkin palautetta ja näkee, kuinka ihmisten elämä lähtee rullaamaan omillaan, eikä heidän tarvitse tulla enää sosiaalitoimistoon. Sehän se tavoite meidän työssä on, että ihmiset eivät enää tarvitsisi meidän apua. Täällä palstalla kirjoittavat ihmiset ovat kokeneet sosiaalityöntekijän työn hyvin negatiivisesti. Täällä on helppo vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Ihmisillä, jotka ovat saaneet apua ongelmiinsa ja kokevat sossun positiivisesti, ei ole tarvetta kirjoitella asiasta näillä palstoilla.

Näissä keskusteluissa saa myös sen kuvan, että sosiaalityöntekijä on lähtenyt tähän ammattiin vain siksi, että saisi kiusata muita ihmisiä. Luulenpa, että sitä voisi tehdä vähemmällä koulutuksella ja suuremmalla palkallakin. Kyllä se motiivi lähteä sosiaalityöntekijäksi on juuri se, että voisi auttaa niitä ihmisiä, joilla menee huonommin. Valitettavasti vain sosiaalityöntekijän työ sosiaalitoimistossa sisältää niin paljon vastuuta, valtaa ja suuria päätöksiä, että siihen on totuttava, että kaikki eivät ole koskaan tyytyväisiä, vaikka niin tietysti itse toivoisi. Onneksi sosiaalityöntekijän työtä voi tehdä monessa muussakin paikassa (sairaalassa, hoitolaitoksissa, yhdistyksissä yms), jos suuri vastuu alkaa olla liikaa.

asioille, kun esim. maisterin tutkinto nyt ei varsinaisesti vasta ihmisen älykkyydestä todista vasta kuin sen, että ihminen on suorittanut lukion ja on ollut halua opiskella sen jälkeenkin? Ja mitä tekemistä sillä on vielä käytännön työn kanssa? Lisäksi todettu on, että ammattitaitoisia sossuja on mahdoton saada avoimiin virkoihin tänä päivänä?

Olen itse kokenut laittoman huostaanoton ja nähnyt toisten elämässä niin paljon käsittämättömiä 'lastensuojelullisia' tilanteita, että kyse ei todellakaan ole läheskään aina siitä, ettei vanhempi pystyisi myöntämään omia virheitään. Mutta eipä noita omia virheitään pysty myöntämään sossutkaan!

'Aina täytyykin ajatella pidemmällä tähtäimellä, mikä lapselle on hyväksi.' Siis päätökseen vaikuttaa, minkälaatuinen ennustajaeukko sattuu vallan kahvassa sillä hetkellä istumaan. Kuka todellisuudessa pystyy ennustamaan tulevaisuutta? Ja kyllä sellaisiakin tilanteita on, että lääkärit vaativat sossuilta h-ottoa ilman h-ottoperusteita. Kukas sen sitten määrittää, mitkä vanhempien dg:t saavat johtaa h-ottoon? Sossu. Millä perusteella? Tiedän omasta kokemuksesta, että sossujen psykiatrinen ja psykologinen tietämys on olematonta.

Ja onpa mahtavasti sanottu tuokin, että 'sosiaalityöntekijät päättävät, mitä apua kukakin saa, rahallista tai muuta tukea. Entä kun ei ole antaa em. tukea? Puhut jostain käsittämättömistä ihannetilanteista.

Mikä oma motiivisi on ollut lähteä sosiaalityöntekijäksi nimenomaan lastensuojeluun? On väärin yleistää mitään täällä kirjoittavista, esim. itse olen kokenut sossujen taholta niin hyvää kuin huonoakin. Ja se huono liittyy nimenomaan vallan väärään käyttämiseen. On käsittämätöntä, että joku ammattiryhmä on oikeutettu käyttämään valtaansa lainvastaisesti ilman, että vallan käytön kohteelle saadaan silti oikeutta myöhemminkään. Kyllä tämä on se todellinen peruste sossuihin kohdistuvalle kaunalle, ei sinun esittämäsi. Jos siihen todella uskot, taitaa motiivisi työssä ololle olla juuri mahdollisuus väärän vallan käyttämiseen. Sitä on tietysti ihan mahdoton myöntää, ainakaan julkisesti.

Asenteesi on hyvin epärealistinen monessa mielessä. Jos myönnät tekeväsi työssäsi 3 virhettä vuodessa, on se sinun käsityksesi asiasta. Mitä muuten teet noiden virheiden korjaamiseksi?

onpa vaikeeeta kirjoitti:

ikävää päättää että toisilta lapset pois...hmm.

Olisiko se sinusta sitten mukavaa? Sen kuvan kommentistasi sai...

irvistelemään näille kirjoitti:

asioille, kun esim. maisterin tutkinto nyt ei varsinaisesti vasta ihmisen älykkyydestä todista vasta kuin sen, että ihminen on suorittanut lukion ja on ollut halua opiskella sen jälkeenkin? Ja mitä tekemistä sillä on vielä käytännön työn kanssa? Lisäksi todettu on, että ammattitaitoisia sossuja on mahdoton saada avoimiin virkoihin tänä päivänä?

Olen itse kokenut laittoman huostaanoton ja nähnyt toisten elämässä niin paljon käsittämättömiä 'lastensuojelullisia' tilanteita, että kyse ei todellakaan ole läheskään aina siitä, ettei vanhempi pystyisi myöntämään omia virheitään. Mutta eipä noita omia virheitään pysty myöntämään sossutkaan!

'Aina täytyykin ajatella pidemmällä tähtäimellä, mikä lapselle on hyväksi.' Siis päätökseen vaikuttaa, minkälaatuinen ennustajaeukko sattuu vallan kahvassa sillä hetkellä istumaan. Kuka todellisuudessa pystyy ennustamaan tulevaisuutta? Ja kyllä sellaisiakin tilanteita on, että lääkärit vaativat sossuilta h-ottoa ilman h-ottoperusteita. Kukas sen sitten määrittää, mitkä vanhempien dg:t saavat johtaa h-ottoon? Sossu. Millä perusteella? Tiedän omasta kokemuksesta, että sossujen psykiatrinen ja psykologinen tietämys on olematonta.

Ja onpa mahtavasti sanottu tuokin, että 'sosiaalityöntekijät päättävät, mitä apua kukakin saa, rahallista tai muuta tukea. Entä kun ei ole antaa em. tukea? Puhut jostain käsittämättömistä ihannetilanteista.

Mikä oma motiivisi on ollut lähteä sosiaalityöntekijäksi nimenomaan lastensuojeluun? On väärin yleistää mitään täällä kirjoittavista, esim. itse olen kokenut sossujen taholta niin hyvää kuin huonoakin. Ja se huono liittyy nimenomaan vallan väärään käyttämiseen. On käsittämätöntä, että joku ammattiryhmä on oikeutettu käyttämään valtaansa lainvastaisesti ilman, että vallan käytön kohteelle saadaan silti oikeutta myöhemminkään. Kyllä tämä on se todellinen peruste sossuihin kohdistuvalle kaunalle, ei sinun esittämäsi. Jos siihen todella uskot, taitaa motiivisi työssä ololle olla juuri mahdollisuus väärän vallan käyttämiseen. Sitä on tietysti ihan mahdoton myöntää, ainakaan julkisesti.

Asenteesi on hyvin epärealistinen monessa mielessä. Jos myönnät tekeväsi työssäsi 3 virhettä vuodessa, on se sinun käsityksesi asiasta. Mitä muuten teet noiden virheiden korjaamiseksi?

Älykkyydestä en varsinaisesti maininnut mitään. Älykkyyttähän voidaan mitata monella eri tavalla. Lähinnä ajatuksena oli se, ettei nyt aivan tyhmä voi olla, jos opiskelee pitkälle. Vaatiihan se viitseliäisyyttäkin, kuten mainitsit. Koulutuksestahan tässä(kin) tapauksessa saa pohjan varsinaiselle käytännön työlle, niin kuin kai yleensä on tarkoitus. Pitkässä koulutuksessa toivottavasti saa paremman pohjan vaativalle työlle. Käytännössä opitaan sitten loput.

Täällä puhutaan paljon laittomista huostaanotoista. Jos se on mennyt läpi hallinto-oikeudessa, voiko olla kyse laittomasta? Niin kuin moni täällä tietää, lastensuojelulaissa on paljon tulkinnanvaraa, koska mitään tarkkaa ohjeistoa ei voida antaa, koska tilanteet ovat hyvin erilaisia. Onneksi niinkin on käynyt, että huostaanottoja on purettu, kun on huomattu ne perusteettomiksi. Sehän on kaikille positiivinen asia. Tietysti se vaatii vanhemmalta hirvittävästi työtä.

Ennustajaeukoksi ei ole tarvinnut vielä alkaa. Sen(kin) takia on se pitkä koulutus, että tällaisia asioita pystyisi käsittelemään ja ratkomaan.

Ja niin kuin jo aiemmin sanoin, lääkärit voivat vaatia ihan mitä vaan, mutta he eivät päätä asiasta (siis huostaanotosta). Kyllä niitä vaatimuksia tulee aina silloin tällöin. Kertaakaan ei olla otettu huostaan, koska perusteita ei ole ollut. Niin kuin sanoit, sossu ei ole psykiatri eikä psykologi, koska meillä ei ole sen alan koulutusta. Sitä varten ovat sen alan koulutuksen saaneet ihmiset. Ja tarvittaessa heidän mielipidettä asiasta voidaan kysyä.

3 huostaanottoa on eri asia kuin 3 virhettä. Vai oletko sinä sitä mieltä, että kaikki huostaanotot ovat perusteettomia?

toinen sossu kirjoitti:

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, että on se niin kummallista, miten kaikki tyhmimmät ihmiset ovat hakeutuneet juuri sosiaalityöntekijän ammattiin. Kaikki muut ihmiset näkevät miten asiat oikeasti ovat, paitsi sossut. Ja miten nämä sosiaalityöntekijät ovat vielä onnistuneet läpäisemään yliopiston ja suorittamaan maisterin tutkinnon.

Vai olisiko niin, että sosiaalityöntekijät tekevät ehkä sitä kaikista vaikeinta yhteiskunnan määräämää tehtävää, eli päättävät siitä, missä toisten ihmisten lapset asuvat, jopa ottavat vanhemmilta lapset pois vastoin vanhempien tahtoa. En ainakaan nyt heti keksi mikä voi olla vielä vaikeampi tehtävä jossain toisessa ammatissa. Tietysti vanhemmat ovat vähintäänkin pettyneitä huostaanotosta. He ovat ehkä pettyneitä itseensäkin, miksi asioiden pitikin mennä niin... Helpoin kohde pettymyksen purkamiseen on päätöksen tehnyt henkilö. On erittäin vaikea myöntää, että on toiminut vanhempana väärin/huonosti (tai mikä se syy kelläkin huostaanottoon on ollut).

Myös sosiaalityöntekijät tekevät työssään virheitä, se on selvää. Kaikki ihmiset ovat varmasti tehneet työssään virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä. Sosiaalityöntekijän työ, samoin kuin esimerkiksi lääkärin työ, keskittyy ihmisten elämään, sen yksityisimpään puoleen. Sen vuoksi työntekijän tekemät virheet voivat tuntua virheen kohteesta todella suurilta ja vaikeilta, mitä ne tietysti ovatkin. Esimerkiksi teollisuudessa tehty työvirhe yleensä maksaa vain rahaa, mutta ei vaikuta kenenkään ihmisen elämään kovinkaan suuresti.

Onneksi huostaanotot ovat sosiaalityöntekijän työstä yleensä vain hyvin pieni osa, itselleni niitä sattuu vuodessa ehkä noin 3. Määrä riippuu tietysti mitä työtä tarkalleen tekee. Huostaanotot ovat sosiaalityöntekijällekin aina vaikeita. Sen tietää ja näkee, miten suuri mullistus huostaanotto on sekä lapselle että vanhemmille, eikä se kenestäkään tunnu sillä hetkellä hyvältä. Lapsethan ovat lähes aina vanhempiensa puolella ja uskollisia heille. Asiaa täytyykin ajatella pidemmällä tähtäimellä, mikä lapselle on parasta. Huostaanoton perusteet myös täytyvät olla vahvat. Usein täytyy luottaa myös muiden ammatti-ihmisten lausuntoihin perheestä. Esimerkiksi jos lääkäri antaa diagnoosin vanhemmasta, ei sosiaalityöntekijällä ole asiaan mitään sanomista, annettu diagnoosi on uskottava. Lääkäri on ammattilainen omalla alueellaan. Lääkäri vastaavasti ei voi määrätä huostaanottoa. Lääkäri voi tehdä lastensuojeluilmoituksen tai antaa lausunnon, mutta sosiaalityöntekijät tekevät työn siitä eteenpäin ja päättävät mitä asiassa tehdään.

Vaikka huostaanotot ovat vaikein osa työtä, myös
muu osa on vastuullista, juuri siitä johtuen, että käsitellään toisten ihmisten elämää silloin kun heillä on vaikeinta. Sosiaalityöntekijät päättävät mitä apua kukin saa, rahallista tai muuta tukea. Useimmiten palaute on kuitenkin positiivista, vaikka täällä saa erilaisen käsityksen. Ihmisillä on tarve puhua vaikeuksistaan. Sosiaalityöntekijälle voi puhua luottamuksellisesti ja häneltä voi saada myös apua. Sen vuoksi työtä jaksaa tehdä, että joskus saa hyvääkin palautetta ja näkee, kuinka ihmisten elämä lähtee rullaamaan omillaan, eikä heidän tarvitse tulla enää sosiaalitoimistoon. Sehän se tavoite meidän työssä on, että ihmiset eivät enää tarvitsisi meidän apua. Täällä palstalla kirjoittavat ihmiset ovat kokeneet sosiaalityöntekijän työn hyvin negatiivisesti. Täällä on helppo vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Ihmisillä, jotka ovat saaneet apua ongelmiinsa ja kokevat sossun positiivisesti, ei ole tarvetta kirjoitella asiasta näillä palstoilla.

Näissä keskusteluissa saa myös sen kuvan, että sosiaalityöntekijä on lähtenyt tähän ammattiin vain siksi, että saisi kiusata muita ihmisiä. Luulenpa, että sitä voisi tehdä vähemmällä koulutuksella ja suuremmalla palkallakin. Kyllä se motiivi lähteä sosiaalityöntekijäksi on juuri se, että voisi auttaa niitä ihmisiä, joilla menee huonommin. Valitettavasti vain sosiaalityöntekijän työ sosiaalitoimistossa sisältää niin paljon vastuuta, valtaa ja suuria päätöksiä, että siihen on totuttava, että kaikki eivät ole koskaan tyytyväisiä, vaikka niin tietysti itse toivoisi. Onneksi sosiaalityöntekijän työtä voi tehdä monessa muussakin paikassa (sairaalassa, hoitolaitoksissa, yhdistyksissä yms), jos suuri vastuu alkaa olla liikaa.

..ja todellakin joku heistä on työssänsä (kiusatakseen)..siis kamalaa.

nimimerkki kirjoitti:

..ja todellakin joku heistä on työssänsä (kiusatakseen)..siis kamalaa.

Joo, enhän minäkään voi yleistää, niin kuin en toivo muidenkaan tekevän. En tunne kaikkia sossuja, joten en voi puhua kaikkien puolesta. Mutta on todella surullista jos näin on. Ihmiset tulevat luoksemme ongelmansa kanssa ja toivovat apua. Ei silloin toivoisi saavansa osakseen kiusaamista. Siitähän meidän kuuluisi palkkamme saada, että pyrimme auttamaan ihmisiä.

Täytyy kyllä sanoa, että on ihan hyvä käydä täällä lukemassa asiakkaiden kommentteja, vaikka haukkuminen välillä sapettaakin. Olisi hyvä itsekin muistaa, että minulle tämä on vain työtä ja voin (ainakin yritän) unohtaa työasiat kun lähden kotiin. Asiakkaamme eivät sitä voi tehdä, heille se on elämää. Täytyisi myös pyrkiä siihen, että omasta työstä ei tulisi rutiinia. Kun koko työpäivän käsittelee samanlaisia asioita eri asiakkaiden kanssa, helposti ajattelee, että elämä on tällaista. Mutta asiakkaalle asia, jonka vuoksi hän on luonani, on todella suuri ja vaikea.

Lisäykseksi haluan mainita, että en ole kirjoittanut näitä työajallani.. :)

toinen sossu kirjoitti:

Älykkyydestä en varsinaisesti maininnut mitään. Älykkyyttähän voidaan mitata monella eri tavalla. Lähinnä ajatuksena oli se, ettei nyt aivan tyhmä voi olla, jos opiskelee pitkälle. Vaatiihan se viitseliäisyyttäkin, kuten mainitsit. Koulutuksestahan tässä(kin) tapauksessa saa pohjan varsinaiselle käytännön työlle, niin kuin kai yleensä on tarkoitus. Pitkässä koulutuksessa toivottavasti saa paremman pohjan vaativalle työlle. Käytännössä opitaan sitten loput.

Täällä puhutaan paljon laittomista huostaanotoista. Jos se on mennyt läpi hallinto-oikeudessa, voiko olla kyse laittomasta? Niin kuin moni täällä tietää, lastensuojelulaissa on paljon tulkinnanvaraa, koska mitään tarkkaa ohjeistoa ei voida antaa, koska tilanteet ovat hyvin erilaisia. Onneksi niinkin on käynyt, että huostaanottoja on purettu, kun on huomattu ne perusteettomiksi. Sehän on kaikille positiivinen asia. Tietysti se vaatii vanhemmalta hirvittävästi työtä.

Ennustajaeukoksi ei ole tarvinnut vielä alkaa. Sen(kin) takia on se pitkä koulutus, että tällaisia asioita pystyisi käsittelemään ja ratkomaan.

Ja niin kuin jo aiemmin sanoin, lääkärit voivat vaatia ihan mitä vaan, mutta he eivät päätä asiasta (siis huostaanotosta). Kyllä niitä vaatimuksia tulee aina silloin tällöin. Kertaakaan ei olla otettu huostaan, koska perusteita ei ole ollut. Niin kuin sanoit, sossu ei ole psykiatri eikä psykologi, koska meillä ei ole sen alan koulutusta. Sitä varten ovat sen alan koulutuksen saaneet ihmiset. Ja tarvittaessa heidän mielipidettä asiasta voidaan kysyä.

3 huostaanottoa on eri asia kuin 3 virhettä. Vai oletko sinä sitä mieltä, että kaikki huostaanotot ovat perusteettomia?

lainvastaisista toimista, että epäillään väittävän kaikki huostia perusteettomiksi.
En todellakaan väitä, en ole koskaan väittänyt.

Huonoja vetoja sinulta vedota hallinto-oikeuteen; sellaisiakin huostatapauksia on, jotka lopulta puretaan niin äkkiä, että mitään hallinto-oikeutta ei edes tarvita. Kuule elämää on sinun asuinkuntasi ulkopuolellakin ja monenlaisia tapauksia on niiden lisäksi, joita itse olet joutunut käsittelemään. Miten mielestäsi on selitettävissä suuret erot huostaanottojen osalta eri kuntien välillä?

Epäsuorasti älykkyyteen viittaamista oli mainintasi sossujen tyhmänä pitämisestä ja jatko maisterin tutkintoineen sun muineen. Totta kai pitkä koulutus antaa hyvän pohjan käytännön työlle, mutta todellinen viisaus tulee vasta kokemuksen plus inhimillisen ihmisasenteen ja maalaisjärjen käytön myötä. Tulevaisuuden ennustaminen kuuluu yleisen ennustamisen kategoriaan eittämättä.

Sossujen työn vaativuutta ja vaikeutta en pidä halpana ollenkaan, päinvastoin vaadin moniammatillisen työryhmän konsultaatiomahdollisuutta sossujen päätösten tueksi. Ja niin tärkeästä asiasta on kyse, että päätökset pitäisi vielä alistaa käräjäoikeuden käsittelyyn, hallinto-oikeudet ovat jonnin joutavia pilipalipoppoita virkamiespäätösten käsittelyssä. Jos vanhempien purkuhakemuksista menee läpi vain pari prosenttia, se kertoo jo puolestaan, millaisina läpihuutojuttuina asiat siellä käsitellään. Eikä tämä ole vain yhden ihmisen käsitys asiasta, samaa on kuultu juippujuristilta, joka on tutustunut tuhansiin sivuihin asiakkaidensa asiakirjoja ja seurannut hallinto-oikeuskäytäntöjä.

Jos et näe oman kuntasi sosiaalityössä korjaamisen varaa, se ei poista sitä, etteikö sitä koko maata ajatellen olisi. Ja jos motiivisi työhön on lasten olosuhteiden auttaminen, on hyvä huomioida, että myös omasta kokemuksestaan kertovien erilaisten mielipiteiden mollaaminen 'kun vanhemman on vaikea nähdä epäonnistumistaan kasvattajana' on lasten oikeuksien toteutumisen vastustamista omalta osaltaan.

Media ei suostu käsittelemään esim. hoidollisia huostaanottoja muuta kuin sivulauseviittauksilla maininnoilla 'suurin osa huostaanotoista on lastensuojelullisia' kuten mm. Hesarin pääkirjoituksessa elokuun loppupuolella. Vaikka pyytäisi, ko. lehden toimitus ei anna tarkempaa selvitystä siitä, mitä ovat ei-lastensuojelulliset huostaanotot.

En ymmärrä sitä, miksi jopa sossujen taholta tulee vastustusta lasten olosuhteiden parantamiselle ja teidän oman työnne helpottamisyrityksille. Vai onko vallan käyttö niin makeaa, että sen väärästä käyttämistä on vaikea luopua? Lisäksi on vastannut siihen, mitä olet tehnyt huomaamiesi omassa työssäsi tapahtuneiden virheiden korjaamiseksi. Olisi vain mielenkiintoista kuulla.

jos puhuu viranomaisten kirjoitti:

lainvastaisista toimista, että epäillään väittävän kaikki huostia perusteettomiksi.
En todellakaan väitä, en ole koskaan väittänyt.

Huonoja vetoja sinulta vedota hallinto-oikeuteen; sellaisiakin huostatapauksia on, jotka lopulta puretaan niin äkkiä, että mitään hallinto-oikeutta ei edes tarvita. Kuule elämää on sinun asuinkuntasi ulkopuolellakin ja monenlaisia tapauksia on niiden lisäksi, joita itse olet joutunut käsittelemään. Miten mielestäsi on selitettävissä suuret erot huostaanottojen osalta eri kuntien välillä?

Epäsuorasti älykkyyteen viittaamista oli mainintasi sossujen tyhmänä pitämisestä ja jatko maisterin tutkintoineen sun muineen. Totta kai pitkä koulutus antaa hyvän pohjan käytännön työlle, mutta todellinen viisaus tulee vasta kokemuksen plus inhimillisen ihmisasenteen ja maalaisjärjen käytön myötä. Tulevaisuuden ennustaminen kuuluu yleisen ennustamisen kategoriaan eittämättä.

Sossujen työn vaativuutta ja vaikeutta en pidä halpana ollenkaan, päinvastoin vaadin moniammatillisen työryhmän konsultaatiomahdollisuutta sossujen päätösten tueksi. Ja niin tärkeästä asiasta on kyse, että päätökset pitäisi vielä alistaa käräjäoikeuden käsittelyyn, hallinto-oikeudet ovat jonnin joutavia pilipalipoppoita virkamiespäätösten käsittelyssä. Jos vanhempien purkuhakemuksista menee läpi vain pari prosenttia, se kertoo jo puolestaan, millaisina läpihuutojuttuina asiat siellä käsitellään. Eikä tämä ole vain yhden ihmisen käsitys asiasta, samaa on kuultu juippujuristilta, joka on tutustunut tuhansiin sivuihin asiakkaidensa asiakirjoja ja seurannut hallinto-oikeuskäytäntöjä.

Jos et näe oman kuntasi sosiaalityössä korjaamisen varaa, se ei poista sitä, etteikö sitä koko maata ajatellen olisi. Ja jos motiivisi työhön on lasten olosuhteiden auttaminen, on hyvä huomioida, että myös omasta kokemuksestaan kertovien erilaisten mielipiteiden mollaaminen 'kun vanhemman on vaikea nähdä epäonnistumistaan kasvattajana' on lasten oikeuksien toteutumisen vastustamista omalta osaltaan.

Media ei suostu käsittelemään esim. hoidollisia huostaanottoja muuta kuin sivulauseviittauksilla maininnoilla 'suurin osa huostaanotoista on lastensuojelullisia' kuten mm. Hesarin pääkirjoituksessa elokuun loppupuolella. Vaikka pyytäisi, ko. lehden toimitus ei anna tarkempaa selvitystä siitä, mitä ovat ei-lastensuojelulliset huostaanotot.

En ymmärrä sitä, miksi jopa sossujen taholta tulee vastustusta lasten olosuhteiden parantamiselle ja teidän oman työnne helpottamisyrityksille. Vai onko vallan käyttö niin makeaa, että sen väärästä käyttämistä on vaikea luopua? Lisäksi on vastannut siihen, mitä olet tehnyt huomaamiesi omassa työssäsi tapahtuneiden virheiden korjaamiseksi. Olisi vain mielenkiintoista kuulla.

Tiedän, että eri kunnissa elämä on erilaista, muuta en ole väittänytkään. Siksi puhunkin vain omasta puolestani, omasta työstäni ja kokemuksistani. Muiden kokemuksista en voi tietää. Ymmärtääkseni te muutkin puhutte vain omista kokemuksistanne?

Huostaanottomäärät riippuvat varmasti monesta tekijästä, enkä ole asiaa tutkinut niin paljon, että osaisin kaikkia määritellä. Eri kunnissa varmasti asuu erilaisia ihmisiä, etelässä asuu erilaisia kuin pohjoisessa. Pienissä kunnissa saattaa olla vielä vanhaa kyläperinnettä, että naapurit ja sukulaiset auttavat, jolloin viranomaisia ei tarvita niin paljon.

Hallinto-oikeuden ammattitaidosta olen huono sanomaan mitään. Mutta sen tarkoitus on juuri tarkastaa se, että huostaanotto on lakien mukainen. Jos huostaanotto menee h-oikeudessa läpi, eikö se silloin ole laillinen? Hallinto-oikeudessa niin kuin muissakaan oikeuksissa ei ole varsinaisesti sosiaalialan ammattilaisia vaan lakiasioiden asiantuntijoita. He pystyvät tarkistamaan, että kaikki yksityiskohdat on tehty pykälien mukaan, eikä mitään pientäkään asiaa ole jäänyt tekemättä, tai tehty väärin. Huostaanotossahan on paljon erilaisia yksityiskohtia, paperihommaa yms, jotka täytyy olla oikein tehty. Mutta varsinaisesti oikeudessa ei varmaankaan pystytä ottamaan kantaa huostaanoton sosiaalisiin puoliin. Se on varmasti yksi syy siihen, että huostaanotot useimmiten menee läpi myös hallinto-oikeudessa.

Olet kovasti utelias kuulemaan tekemistäni virheistä työssäni. Huostaanotoissa mielestäni ei ole kuin yksi virhe. Tuolloin juuri oli jäänyt tekemättä yksi pieni yksityiskohta (ymmärrät varmaan, etten voi kertoa tarkemmin), joka huomattiin hallinto-oikeudessa. Asia tuli sieltä takaisin, teimme puuttuvan kohdan ja sen jälkeen huostaanotto hyväksyttiin. Tuo asia vain lähinnä tuotti lisätyötä meille ja pidemmän jännitysajan vanhemmille. Lapsen tilanne (asuminen) ei tuona aikana muuttunut. Muita virheitä on varmaan sattunut toimeentulotuessa, jos olen huomioinut tuloja tai menoja liikaa tai liian vähän. Ne korjataan, kun asiakas siitä ilmoittaa. Tällaisia tuli mieleeni, kun aloin miettiä tekemiäni virheitä.

toinen sossu kirjoitti:

Tiedän, että eri kunnissa elämä on erilaista, muuta en ole väittänytkään. Siksi puhunkin vain omasta puolestani, omasta työstäni ja kokemuksistani. Muiden kokemuksista en voi tietää. Ymmärtääkseni te muutkin puhutte vain omista kokemuksistanne?

Huostaanottomäärät riippuvat varmasti monesta tekijästä, enkä ole asiaa tutkinut niin paljon, että osaisin kaikkia määritellä. Eri kunnissa varmasti asuu erilaisia ihmisiä, etelässä asuu erilaisia kuin pohjoisessa. Pienissä kunnissa saattaa olla vielä vanhaa kyläperinnettä, että naapurit ja sukulaiset auttavat, jolloin viranomaisia ei tarvita niin paljon.

Hallinto-oikeuden ammattitaidosta olen huono sanomaan mitään. Mutta sen tarkoitus on juuri tarkastaa se, että huostaanotto on lakien mukainen. Jos huostaanotto menee h-oikeudessa läpi, eikö se silloin ole laillinen? Hallinto-oikeudessa niin kuin muissakaan oikeuksissa ei ole varsinaisesti sosiaalialan ammattilaisia vaan lakiasioiden asiantuntijoita. He pystyvät tarkistamaan, että kaikki yksityiskohdat on tehty pykälien mukaan, eikä mitään pientäkään asiaa ole jäänyt tekemättä, tai tehty väärin. Huostaanotossahan on paljon erilaisia yksityiskohtia, paperihommaa yms, jotka täytyy olla oikein tehty. Mutta varsinaisesti oikeudessa ei varmaankaan pystytä ottamaan kantaa huostaanoton sosiaalisiin puoliin. Se on varmasti yksi syy siihen, että huostaanotot useimmiten menee läpi myös hallinto-oikeudessa.

Olet kovasti utelias kuulemaan tekemistäni virheistä työssäni. Huostaanotoissa mielestäni ei ole kuin yksi virhe. Tuolloin juuri oli jäänyt tekemättä yksi pieni yksityiskohta (ymmärrät varmaan, etten voi kertoa tarkemmin), joka huomattiin hallinto-oikeudessa. Asia tuli sieltä takaisin, teimme puuttuvan kohdan ja sen jälkeen huostaanotto hyväksyttiin. Tuo asia vain lähinnä tuotti lisätyötä meille ja pidemmän jännitysajan vanhemmille. Lapsen tilanne (asuminen) ei tuona aikana muuttunut. Muita virheitä on varmaan sattunut toimeentulotuessa, jos olen huomioinut tuloja tai menoja liikaa tai liian vähän. Ne korjataan, kun asiakas siitä ilmoittaa. Tällaisia tuli mieleeni, kun aloin miettiä tekemiäni virheitä.

jonka hallintoaikana kymmenittäin lapsia huostaanotetaan
aiempien vuosien tilanteesta yksi huostaanotettu lapsi per vuosi.
ja sitten kun tämä yli-innokas huostaaja
vaihtaa maisemaa
huostat kunnassa vähenee ja seuraavan kunnan luvut nousevat .....


Hallinto-oikeushan olisikin voinut olla automaattisesti tarkistamassa kaikkien lasten oikeusturvaa jo kymmenien vuosien ajan.
Jos kaikkien lasten vanhemmat eivät edes "ymmärrä" miksi lapsi on huostaanotettu, niin olisipa joku juridisen puolen viranomainen tarkistanut
että edes lastenesuojelulakeja olisi
jokaisen huostaanotetun lapsen kohdalla noudatettu.

Jokainen tekee virheitään työsään, niitä ei voi kukaan todellakaan välttää.
Mutta lastensuojelutyö on
niin ammattitaitoa vaativaa työtä
ettei lapsilla ja heidän perheillään
voida harjoitella tai tehdä "maanantai" päätöksiä.

Ja mitä ennustamiseen tulee
jossain vaiheessa yhden sortin ennustajia poltettiin roviolla.
Ajat ovat onneksi niistäkin ajoista muuttuneet
mutta tämä tulevien "mutu" ennustaminen on kuitenkin valitettavasti jäänyt.

jos puhuu viranomaisten kirjoitti:

lainvastaisista toimista, että epäillään väittävän kaikki huostia perusteettomiksi.
En todellakaan väitä, en ole koskaan väittänyt.

Huonoja vetoja sinulta vedota hallinto-oikeuteen; sellaisiakin huostatapauksia on, jotka lopulta puretaan niin äkkiä, että mitään hallinto-oikeutta ei edes tarvita. Kuule elämää on sinun asuinkuntasi ulkopuolellakin ja monenlaisia tapauksia on niiden lisäksi, joita itse olet joutunut käsittelemään. Miten mielestäsi on selitettävissä suuret erot huostaanottojen osalta eri kuntien välillä?

Epäsuorasti älykkyyteen viittaamista oli mainintasi sossujen tyhmänä pitämisestä ja jatko maisterin tutkintoineen sun muineen. Totta kai pitkä koulutus antaa hyvän pohjan käytännön työlle, mutta todellinen viisaus tulee vasta kokemuksen plus inhimillisen ihmisasenteen ja maalaisjärjen käytön myötä. Tulevaisuuden ennustaminen kuuluu yleisen ennustamisen kategoriaan eittämättä.

Sossujen työn vaativuutta ja vaikeutta en pidä halpana ollenkaan, päinvastoin vaadin moniammatillisen työryhmän konsultaatiomahdollisuutta sossujen päätösten tueksi. Ja niin tärkeästä asiasta on kyse, että päätökset pitäisi vielä alistaa käräjäoikeuden käsittelyyn, hallinto-oikeudet ovat jonnin joutavia pilipalipoppoita virkamiespäätösten käsittelyssä. Jos vanhempien purkuhakemuksista menee läpi vain pari prosenttia, se kertoo jo puolestaan, millaisina läpihuutojuttuina asiat siellä käsitellään. Eikä tämä ole vain yhden ihmisen käsitys asiasta, samaa on kuultu juippujuristilta, joka on tutustunut tuhansiin sivuihin asiakkaidensa asiakirjoja ja seurannut hallinto-oikeuskäytäntöjä.

Jos et näe oman kuntasi sosiaalityössä korjaamisen varaa, se ei poista sitä, etteikö sitä koko maata ajatellen olisi. Ja jos motiivisi työhön on lasten olosuhteiden auttaminen, on hyvä huomioida, että myös omasta kokemuksestaan kertovien erilaisten mielipiteiden mollaaminen 'kun vanhemman on vaikea nähdä epäonnistumistaan kasvattajana' on lasten oikeuksien toteutumisen vastustamista omalta osaltaan.

Media ei suostu käsittelemään esim. hoidollisia huostaanottoja muuta kuin sivulauseviittauksilla maininnoilla 'suurin osa huostaanotoista on lastensuojelullisia' kuten mm. Hesarin pääkirjoituksessa elokuun loppupuolella. Vaikka pyytäisi, ko. lehden toimitus ei anna tarkempaa selvitystä siitä, mitä ovat ei-lastensuojelulliset huostaanotot.

En ymmärrä sitä, miksi jopa sossujen taholta tulee vastustusta lasten olosuhteiden parantamiselle ja teidän oman työnne helpottamisyrityksille. Vai onko vallan käyttö niin makeaa, että sen väärästä käyttämistä on vaikea luopua? Lisäksi on vastannut siihen, mitä olet tehnyt huomaamiesi omassa työssäsi tapahtuneiden virheiden korjaamiseksi. Olisi vain mielenkiintoista kuulla.

Unohtui vielä kommentoida yhteen asiaan kirjoituksessasi, eli tuohon, millä aloitit, että "jos puhuu viranomaisten lainvastaisista toimista, epäillään väittävän kaikkia huostia perusteettomiksi" Kerroit, ettet väitä, etkä ole koskaan väittänyt. Minä kerroin aiemmassa kirjoituksessani tekeväni kolme huostaanottoa vuodessa. Sinä muutit sen vastauksessasi niin, että teen kolme virhettä vuodessa. Minä ainakin ymmärrän kommenttisi niin, että kaikki tekemäni huostaanotot ovat virheellisiä (vaikka et niistä mitään tiedäkään)...

toinen sossu kirjoitti:

Unohtui vielä kommentoida yhteen asiaan kirjoituksessasi, eli tuohon, millä aloitit, että "jos puhuu viranomaisten lainvastaisista toimista, epäillään väittävän kaikkia huostia perusteettomiksi" Kerroit, ettet väitä, etkä ole koskaan väittänyt. Minä kerroin aiemmassa kirjoituksessani tekeväni kolme huostaanottoa vuodessa. Sinä muutit sen vastauksessasi niin, että teen kolme virhettä vuodessa. Minä ainakin ymmärrän kommenttisi niin, että kaikki tekemäni huostaanotot ovat virheellisiä (vaikka et niistä mitään tiedäkään)...

ettei tule käsitystä että kaikki sosiaalilastentyöntekijät olisivat huostakoneita tai psyykk.sairaita kuten ilmeisesti omaa asiaani hoitanut.minusta on niin pöyristyttäviä juttuja levitelty ympäriinsä ettei ole tosikaan! hän vaan huusi mulle että lapsesi on nyt meillä itse voit mennä minne haluat kun yritin kysellä että mitäs nyt tehdään ja mitä voisin tehä etä saisin lapsen takaisin.

toinen sossu kirjoitti:

Tiedän, että eri kunnissa elämä on erilaista, muuta en ole väittänytkään. Siksi puhunkin vain omasta puolestani, omasta työstäni ja kokemuksistani. Muiden kokemuksista en voi tietää. Ymmärtääkseni te muutkin puhutte vain omista kokemuksistanne?

Huostaanottomäärät riippuvat varmasti monesta tekijästä, enkä ole asiaa tutkinut niin paljon, että osaisin kaikkia määritellä. Eri kunnissa varmasti asuu erilaisia ihmisiä, etelässä asuu erilaisia kuin pohjoisessa. Pienissä kunnissa saattaa olla vielä vanhaa kyläperinnettä, että naapurit ja sukulaiset auttavat, jolloin viranomaisia ei tarvita niin paljon.

Hallinto-oikeuden ammattitaidosta olen huono sanomaan mitään. Mutta sen tarkoitus on juuri tarkastaa se, että huostaanotto on lakien mukainen. Jos huostaanotto menee h-oikeudessa läpi, eikö se silloin ole laillinen? Hallinto-oikeudessa niin kuin muissakaan oikeuksissa ei ole varsinaisesti sosiaalialan ammattilaisia vaan lakiasioiden asiantuntijoita. He pystyvät tarkistamaan, että kaikki yksityiskohdat on tehty pykälien mukaan, eikä mitään pientäkään asiaa ole jäänyt tekemättä, tai tehty väärin. Huostaanotossahan on paljon erilaisia yksityiskohtia, paperihommaa yms, jotka täytyy olla oikein tehty. Mutta varsinaisesti oikeudessa ei varmaankaan pystytä ottamaan kantaa huostaanoton sosiaalisiin puoliin. Se on varmasti yksi syy siihen, että huostaanotot useimmiten menee läpi myös hallinto-oikeudessa.

Olet kovasti utelias kuulemaan tekemistäni virheistä työssäni. Huostaanotoissa mielestäni ei ole kuin yksi virhe. Tuolloin juuri oli jäänyt tekemättä yksi pieni yksityiskohta (ymmärrät varmaan, etten voi kertoa tarkemmin), joka huomattiin hallinto-oikeudessa. Asia tuli sieltä takaisin, teimme puuttuvan kohdan ja sen jälkeen huostaanotto hyväksyttiin. Tuo asia vain lähinnä tuotti lisätyötä meille ja pidemmän jännitysajan vanhemmille. Lapsen tilanne (asuminen) ei tuona aikana muuttunut. Muita virheitä on varmaan sattunut toimeentulotuessa, jos olen huomioinut tuloja tai menoja liikaa tai liian vähän. Ne korjataan, kun asiakas siitä ilmoittaa. Tällaisia tuli mieleeni, kun aloin miettiä tekemiäni virheitä.

jatku juuri niin kauan kuin huostaanottoa kestää? ainakin itse aion jatkaa taistelua kaikin keinon niin kauan että lapseni saa oikeutetusti äitinsä ja oman kodin. Lastenkotia pidän väliaikaisena ratkaisuna, sossu ei suostu keskustelemaan kanssani, ilmoittivat että heidän tarvitsee antaa tapaamisaika kuuden kk välein silloinkaan ei tarvi kuunnella asiakasta. tämä on kin Espoon tyyli itse olet jostain muualta nähtävästi jos pystyt kertomaan asiakkaillesi miksi lapsensa on huostattu, tai jos itse edes tiedät jonkin syyn toimiisi?

olej kirjoitti:

minun palkkapussissa näkynyt...

voi olla tyhmä vaikka olisi opiskellut pitkälle. toisaalta itsekin ylpeilet huostaanotoillasi. meidän kunnan sossuilla on ainoastaan syytä hävetä! taitamattomuuttaan, niitä huostaaanottoja joita he eivät itsekään osaa asiallisesti perustella. jos asiallisia perusteluja löytyisi eiköhän niitä voisi ihan julkisestikin puhua? huostaanottopitää lain mukaan purkaa jossei lapsi vaaranna jen. pitää tarkemmin selvittää miten olosuhteet vaarantuvat eikä vaan keksiä että entäpä jos äiti kaappaa lapsen ulkomaille kluten tapauksessani. ei asiallinen perustelu!

toinen sossu kirjoitti:

Olisiko se sinusta sitten mukavaa? Sen kuvan kommentistasi sai...

ymmärrän sinua kyllä, itsekin olen toiminut sossuna. lapseni on kuitenkin huostaanotettuna. kun itse joudut vääryyden kohteeksi ymmärrät sitten mitä tarkoitin edellisellä kommentillani. tuntuu että sossut nauravat pilkaten vaikeuksilleni eivätkä auta vaan määräävät pakkohuostan ja tapaamisrajoitukset, valvotut tapaamiset jne, vaikka pyydän vin apua kun mieheni on väkivaltainen ja keksii minust amielikuvituksellisia juttuja. sossummekin uskoo tosissaan että yrittäisin kaapata lapsein ulkomaille, interpoli perässä kaahaten... edelleen sanon että HEH HEH!

nimimerkki kirjoitti:

..rikos ilmoitus tästä miehestä....ensin tietty oikeusavustaja avustaan...hei sulla on vielä kaikki mahdollista lastesi suhteen.

Sano tämä kaikki oikeusavustajalle, niin kyllä lähtee...

Kun saat miehelle rangaistuksen tästä väärästä ja valheellisesta panettelusta,lasten huoltajuus katotaan varmaankin uudestaan.

Onko elämäsi kunnossa nyt (siis oletko hankkinut super-äidin lausunto papereita itsestäsi).

En ihmettele jos olisitkin vielä väsynyt ja voimaton vääryyden jäljiltä, minä ainakin olen.Mutta pyristellään yhdessä.

joka levittä sinust perättömiä juttuja. kun tarpeeksi monet tuhannet tekevt samasta sossusta tämän ilmoituksen ehkä joku lopulta herää, itse sain oman sossuni palliltaan pois!

huomautus kirjoitti:

voi olla tyhmä vaikka olisi opiskellut pitkälle. toisaalta itsekin ylpeilet huostaanotoillasi. meidän kunnan sossuilla on ainoastaan syytä hävetä! taitamattomuuttaan, niitä huostaaanottoja joita he eivät itsekään osaa asiallisesti perustella. jos asiallisia perusteluja löytyisi eiköhän niitä voisi ihan julkisestikin puhua? huostaanottopitää lain mukaan purkaa jossei lapsi vaaranna jen. pitää tarkemmin selvittää miten olosuhteet vaarantuvat eikä vaan keksiä että entäpä jos äiti kaappaa lapsen ulkomaille kluten tapauksessani. ei asiallinen perustelu!

Kyllähän sossulla jotain perusteluja pitäisi olla epäilyilleen, ei kai niitä viranomainenkaan voi vain hihasta repiä, että 'musta tuntuu, että sinä olet varmaan lähitulevaisuudessa suunnittelemassa jonkinlaista rikosta.'

Eikös lapsikaappaus ole rikos?
Oikaistaa jos olen väärässä.

Onko tuomioistuimessa joskus ollut syytettynä joku rikoksesta epäilty, jonka rikos poliisin musta tuntuu -epäilyn perusteella saattaisi olla tapahtumassa lähitulevaisuudessa. Ihan vakavalla naamallako oikeuden tuomarikin suhtautuisi tuollaisiin syytöksiin, jos niille ei olisi MITÄÄN todisteita todellisuudessa.

huomautus kirjoitti:

voi olla tyhmä vaikka olisi opiskellut pitkälle. toisaalta itsekin ylpeilet huostaanotoillasi. meidän kunnan sossuilla on ainoastaan syytä hävetä! taitamattomuuttaan, niitä huostaaanottoja joita he eivät itsekään osaa asiallisesti perustella. jos asiallisia perusteluja löytyisi eiköhän niitä voisi ihan julkisestikin puhua? huostaanottopitää lain mukaan purkaa jossei lapsi vaaranna jen. pitää tarkemmin selvittää miten olosuhteet vaarantuvat eikä vaan keksiä että entäpä jos äiti kaappaa lapsen ulkomaille kluten tapauksessani. ei asiallinen perustelu!

..ole sekään syy huostassa pitämiseksi tai muutenkaan tapaamisissa etävanhempana.

Mutta näin se menee soskuilla(mielenterveys ongelmaisilla sellaisilla):- MUTU,MUTU...kerro totuus,pelkoni ,traumani,katkeruuteni,kade, tietä näyttäkää ,päätöksien teoissa.

nimimerkki kirjoitti:

..ole sekään syy huostassa pitämiseksi tai muutenkaan tapaamisissa etävanhempana.

Mutta näin se menee soskuilla(mielenterveys ongelmaisilla sellaisilla):- MUTU,MUTU...kerro totuus,pelkoni ,traumani,katkeruuteni,kade, tietä näyttäkää ,päätöksien teoissa.

Vaikuttaa siltä et mielenterveys ongelma on tätä laatua:
* Paranoija Skitsofreenikko
* Narsistinen persoonallis häiriö
* Paniikki-häiriö

Eihän näitä miesten valehtelu,panettelu juttuja muu tue, kun toinen (psykopaatti).

Oletko ulkomaalainen? kirjoitti:

Kyllähän sossulla jotain perusteluja pitäisi olla epäilyilleen, ei kai niitä viranomainenkaan voi vain hihasta repiä, että 'musta tuntuu, että sinä olet varmaan lähitulevaisuudessa suunnittelemassa jonkinlaista rikosta.'

Eikös lapsikaappaus ole rikos?
Oikaistaa jos olen väärässä.

Onko tuomioistuimessa joskus ollut syytettynä joku rikoksesta epäilty, jonka rikos poliisin musta tuntuu -epäilyn perusteella saattaisi olla tapahtumassa lähitulevaisuudessa. Ihan vakavalla naamallako oikeuden tuomarikin suhtautuisi tuollaisiin syytöksiin, jos niille ei olisi MITÄÄN todisteita todellisuudessa.

isukkini asustelee ulkomailla ja kävin häntä tapaamassa lapsen kanssa... siitä syyte että olisin salaa piileskellyt viranomaisia ulkomailla ja yrittänyt kaapata lasta sinne...muuten olemme kyllä kaikki suomalaisia. sossu ei kai itse keksinyt tuota kaappausta, vaan sai idean jostain...

että kirjoitit tuon kirjoitti:

ettei tule käsitystä että kaikki sosiaalilastentyöntekijät olisivat huostakoneita tai psyykk.sairaita kuten ilmeisesti omaa asiaani hoitanut.minusta on niin pöyristyttäviä juttuja levitelty ympäriinsä ettei ole tosikaan! hän vaan huusi mulle että lapsesi on nyt meillä itse voit mennä minne haluat kun yritin kysellä että mitäs nyt tehdään ja mitä voisin tehä etä saisin lapsen takaisin.

..neuvonut kullan arvoisen neuvon eli kun olette soskun kanssa tekemisissä ei pelkkä puhe tehoo.

Kirjallisena kannattaa kaikki kyselyt toimittaa ja pyytää valituskelpoista päätöstä heiltä.

Asianajaja neuvoo jos on ollut aikaisemmin huosta asioiden kanssa tekemisissä.

Ja aina valittaa kirjallisesti kun siihen on syyt.

Tämäkin katsostaan soskulassa kuulemma vastuulliseksi vanhemmuuseksi kun näyttää kongreettisesti et "osaa hakee oikeutta virallista kautta"...eikö ole nurin kurista ja suorastaan jo testaamiset on eläimellistä menoa....Mut koulutuksellehaan ei voi mitään semmonen joka kirjaviisauden kuvittelee ilman elämän kokemusta totuudeksi, oikeaksi.

Onneksi on niitäkin soskuja jotka panostaa työssään inhimillisiin ratkaisuihin...eikä tuijota kirjan tuomiin suppeisiin ohjeisiin.

En ihmettele jos heikommat lähtökohdat saanut äiti ei jaksa taistella ja tekee itsemurhankin....tuokin pitäs kertoo sen ettei soskun mielestä pikku testaaminen kaikille tunnu pikkuselta...varsinkaan meille äideille jotka on kotonaan joutuneet henkisen ja ruumiillisen väkivallan kourissa oleen...kyllähän se on selvää et ihminen on iahn loppu ja syyllistäminen tällaisen kokeneelle lisää sekä henkistä et ruumiillista heikkoutta.

kujan juoksu kirjoitti:

..neuvonut kullan arvoisen neuvon eli kun olette soskun kanssa tekemisissä ei pelkkä puhe tehoo.

Kirjallisena kannattaa kaikki kyselyt toimittaa ja pyytää valituskelpoista päätöstä heiltä.

Asianajaja neuvoo jos on ollut aikaisemmin huosta asioiden kanssa tekemisissä.

Ja aina valittaa kirjallisesti kun siihen on syyt.

Tämäkin katsostaan soskulassa kuulemma vastuulliseksi vanhemmuuseksi kun näyttää kongreettisesti et "osaa hakee oikeutta virallista kautta"...eikö ole nurin kurista ja suorastaan jo testaamiset on eläimellistä menoa....Mut koulutuksellehaan ei voi mitään semmonen joka kirjaviisauden kuvittelee ilman elämän kokemusta totuudeksi, oikeaksi.

Onneksi on niitäkin soskuja jotka panostaa työssään inhimillisiin ratkaisuihin...eikä tuijota kirjan tuomiin suppeisiin ohjeisiin.

En ihmettele jos heikommat lähtökohdat saanut äiti ei jaksa taistella ja tekee itsemurhankin....tuokin pitäs kertoo sen ettei soskun mielestä pikku testaaminen kaikille tunnu pikkuselta...varsinkaan meille äideille jotka on kotonaan joutuneet henkisen ja ruumiillisen väkivallan kourissa oleen...kyllähän se on selvää et ihminen on iahn loppu ja syyllistäminen tällaisen kokeneelle lisää sekä henkistä et ruumiillista heikkoutta.

tuo sana kirjoitetaan kokreettisesti eikä kongreettisesti! olet onnekas jos olet tavannut rehelisen sossun, ikävä totuus on vaan että toinen sossu ei lähde auttamaan psyko-sossun uhria, menee kuulema puurot ja vellit siloin sekaisin. tämäkin on epärehellisyyttä, mielistellä kollegaa asiakkaan kustannuksella!

toinen sossu kirjoitti:

Tiedän, että eri kunnissa elämä on erilaista, muuta en ole väittänytkään. Siksi puhunkin vain omasta puolestani, omasta työstäni ja kokemuksistani. Muiden kokemuksista en voi tietää. Ymmärtääkseni te muutkin puhutte vain omista kokemuksistanne?

Huostaanottomäärät riippuvat varmasti monesta tekijästä, enkä ole asiaa tutkinut niin paljon, että osaisin kaikkia määritellä. Eri kunnissa varmasti asuu erilaisia ihmisiä, etelässä asuu erilaisia kuin pohjoisessa. Pienissä kunnissa saattaa olla vielä vanhaa kyläperinnettä, että naapurit ja sukulaiset auttavat, jolloin viranomaisia ei tarvita niin paljon.

Hallinto-oikeuden ammattitaidosta olen huono sanomaan mitään. Mutta sen tarkoitus on juuri tarkastaa se, että huostaanotto on lakien mukainen. Jos huostaanotto menee h-oikeudessa läpi, eikö se silloin ole laillinen? Hallinto-oikeudessa niin kuin muissakaan oikeuksissa ei ole varsinaisesti sosiaalialan ammattilaisia vaan lakiasioiden asiantuntijoita. He pystyvät tarkistamaan, että kaikki yksityiskohdat on tehty pykälien mukaan, eikä mitään pientäkään asiaa ole jäänyt tekemättä, tai tehty väärin. Huostaanotossahan on paljon erilaisia yksityiskohtia, paperihommaa yms, jotka täytyy olla oikein tehty. Mutta varsinaisesti oikeudessa ei varmaankaan pystytä ottamaan kantaa huostaanoton sosiaalisiin puoliin. Se on varmasti yksi syy siihen, että huostaanotot useimmiten menee läpi myös hallinto-oikeudessa.

Olet kovasti utelias kuulemaan tekemistäni virheistä työssäni. Huostaanotoissa mielestäni ei ole kuin yksi virhe. Tuolloin juuri oli jäänyt tekemättä yksi pieni yksityiskohta (ymmärrät varmaan, etten voi kertoa tarkemmin), joka huomattiin hallinto-oikeudessa. Asia tuli sieltä takaisin, teimme puuttuvan kohdan ja sen jälkeen huostaanotto hyväksyttiin. Tuo asia vain lähinnä tuotti lisätyötä meille ja pidemmän jännitysajan vanhemmille. Lapsen tilanne (asuminen) ei tuona aikana muuttunut. Muita virheitä on varmaan sattunut toimeentulotuessa, jos olen huomioinut tuloja tai menoja liikaa tai liian vähän. Ne korjataan, kun asiakas siitä ilmoittaa. Tällaisia tuli mieleeni, kun aloin miettiä tekemiäni virheitä.

huolimattomasti, koska luulin sinun puhuvan kolmasta virheestä 3:n huostan sijasta. En ole ollenkaan innokas kaivelemaan toisten virheitä, päinvastoin olen huomannut parhaaksi olla niitä kohtaan hyvinkin suvaitsevainen.

Hallinto-oikeuksista kuuluu niin paljon negatiivista arvostelua muidenkin kuin bio-vanhempien taholta, että... hmm. Olikohan joku kansanedustaja maininnut, että hallinto-oikeuksiin olisi nyt tulossa lisäjäseniä ja nimenomaan sellaisia henkilöitä, jotka pystyisivät arvostelemaan lastensuojeluasioita. Itse vain ihmettelen, että jos niiden asioiden käsittelytavoissa on ollut toivomisen varaa, niin miksi ne siitä muuttuisivat. Ja kun tarkistaisivat asioista edes sen lakipykäläpuolen...

Ai, taisin lukea kirjoitti:

huolimattomasti, koska luulin sinun puhuvan kolmasta virheestä 3:n huostan sijasta. En ole ollenkaan innokas kaivelemaan toisten virheitä, päinvastoin olen huomannut parhaaksi olla niitä kohtaan hyvinkin suvaitsevainen.

Hallinto-oikeuksista kuuluu niin paljon negatiivista arvostelua muidenkin kuin bio-vanhempien taholta, että... hmm. Olikohan joku kansanedustaja maininnut, että hallinto-oikeuksiin olisi nyt tulossa lisäjäseniä ja nimenomaan sellaisia henkilöitä, jotka pystyisivät arvostelemaan lastensuojeluasioita. Itse vain ihmettelen, että jos niiden asioiden käsittelytavoissa on ollut toivomisen varaa, niin miksi ne siitä muuttuisivat. Ja kun tarkistaisivat asioista edes sen lakipykäläpuolen...

kuulin että ovat tehneetkuten sosilautakunnan lapsijaostot: eivät ole lukeneetkaan papereita vaan vahvistaneet autom. sossun päätökset... siihen muutos voisi olla valtava jos jutut josiaan tutkittaisiin asiallisesti

toinen sossu kirjoitti:

Näitä kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, että on se niin kummallista, miten kaikki tyhmimmät ihmiset ovat hakeutuneet juuri sosiaalityöntekijän ammattiin. Kaikki muut ihmiset näkevät miten asiat oikeasti ovat, paitsi sossut. Ja miten nämä sosiaalityöntekijät ovat vielä onnistuneet läpäisemään yliopiston ja suorittamaan maisterin tutkinnon.

Vai olisiko niin, että sosiaalityöntekijät tekevät ehkä sitä kaikista vaikeinta yhteiskunnan määräämää tehtävää, eli päättävät siitä, missä toisten ihmisten lapset asuvat, jopa ottavat vanhemmilta lapset pois vastoin vanhempien tahtoa. En ainakaan nyt heti keksi mikä voi olla vielä vaikeampi tehtävä jossain toisessa ammatissa. Tietysti vanhemmat ovat vähintäänkin pettyneitä huostaanotosta. He ovat ehkä pettyneitä itseensäkin, miksi asioiden pitikin mennä niin... Helpoin kohde pettymyksen purkamiseen on päätöksen tehnyt henkilö. On erittäin vaikea myöntää, että on toiminut vanhempana väärin/huonosti (tai mikä se syy kelläkin huostaanottoon on ollut).

Myös sosiaalityöntekijät tekevät työssään virheitä, se on selvää. Kaikki ihmiset ovat varmasti tehneet työssään virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä. Sosiaalityöntekijän työ, samoin kuin esimerkiksi lääkärin työ, keskittyy ihmisten elämään, sen yksityisimpään puoleen. Sen vuoksi työntekijän tekemät virheet voivat tuntua virheen kohteesta todella suurilta ja vaikeilta, mitä ne tietysti ovatkin. Esimerkiksi teollisuudessa tehty työvirhe yleensä maksaa vain rahaa, mutta ei vaikuta kenenkään ihmisen elämään kovinkaan suuresti.

Onneksi huostaanotot ovat sosiaalityöntekijän työstä yleensä vain hyvin pieni osa, itselleni niitä sattuu vuodessa ehkä noin 3. Määrä riippuu tietysti mitä työtä tarkalleen tekee. Huostaanotot ovat sosiaalityöntekijällekin aina vaikeita. Sen tietää ja näkee, miten suuri mullistus huostaanotto on sekä lapselle että vanhemmille, eikä se kenestäkään tunnu sillä hetkellä hyvältä. Lapsethan ovat lähes aina vanhempiensa puolella ja uskollisia heille. Asiaa täytyykin ajatella pidemmällä tähtäimellä, mikä lapselle on parasta. Huostaanoton perusteet myös täytyvät olla vahvat. Usein täytyy luottaa myös muiden ammatti-ihmisten lausuntoihin perheestä. Esimerkiksi jos lääkäri antaa diagnoosin vanhemmasta, ei sosiaalityöntekijällä ole asiaan mitään sanomista, annettu diagnoosi on uskottava. Lääkäri on ammattilainen omalla alueellaan. Lääkäri vastaavasti ei voi määrätä huostaanottoa. Lääkäri voi tehdä lastensuojeluilmoituksen tai antaa lausunnon, mutta sosiaalityöntekijät tekevät työn siitä eteenpäin ja päättävät mitä asiassa tehdään.

Vaikka huostaanotot ovat vaikein osa työtä, myös
muu osa on vastuullista, juuri siitä johtuen, että käsitellään toisten ihmisten elämää silloin kun heillä on vaikeinta. Sosiaalityöntekijät päättävät mitä apua kukin saa, rahallista tai muuta tukea. Useimmiten palaute on kuitenkin positiivista, vaikka täällä saa erilaisen käsityksen. Ihmisillä on tarve puhua vaikeuksistaan. Sosiaalityöntekijälle voi puhua luottamuksellisesti ja häneltä voi saada myös apua. Sen vuoksi työtä jaksaa tehdä, että joskus saa hyvääkin palautetta ja näkee, kuinka ihmisten elämä lähtee rullaamaan omillaan, eikä heidän tarvitse tulla enää sosiaalitoimistoon. Sehän se tavoite meidän työssä on, että ihmiset eivät enää tarvitsisi meidän apua. Täällä palstalla kirjoittavat ihmiset ovat kokeneet sosiaalityöntekijän työn hyvin negatiivisesti. Täällä on helppo vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Ihmisillä, jotka ovat saaneet apua ongelmiinsa ja kokevat sossun positiivisesti, ei ole tarvetta kirjoitella asiasta näillä palstoilla.

Näissä keskusteluissa saa myös sen kuvan, että sosiaalityöntekijä on lähtenyt tähän ammattiin vain siksi, että saisi kiusata muita ihmisiä. Luulenpa, että sitä voisi tehdä vähemmällä koulutuksella ja suuremmalla palkallakin. Kyllä se motiivi lähteä sosiaalityöntekijäksi on juuri se, että voisi auttaa niitä ihmisiä, joilla menee huonommin. Valitettavasti vain sosiaalityöntekijän työ sosiaalitoimistossa sisältää niin paljon vastuuta, valtaa ja suuria päätöksiä, että siihen on totuttava, että kaikki eivät ole koskaan tyytyväisiä, vaikka niin tietysti itse toivoisi. Onneksi sosiaalityöntekijän työtä voi tehdä monessa muussakin paikassa (sairaalassa, hoitolaitoksissa, yhdistyksissä yms), jos suuri vastuu alkaa olla liikaa.

tyytymättömiä itseensä vaan sinuun sossu.olet aiheuttanut pettymyksen sekä lapselle että hänen vanhemmilleen. häpeä!

nimimerkki kirjoitti:

Vaikuttaa siltä et mielenterveys ongelma on tätä laatua:
* Paranoija Skitsofreenikko
* Narsistinen persoonallis häiriö
* Paniikki-häiriö

Eihän näitä miesten valehtelu,panettelu juttuja muu tue, kun toinen (psykopaatti).

iusaa voisi tehdä jossain muussakin ammatissa ja vieläpä ansaita paremminkin... mikähän tuo ammatii olisi, itse en ainakaan itiedä muuta ammattia jossa voisi sadismiaan purkaa yhtä tehokkaasti kuin lastensuojelun huostaaanottaja. Palkassakaan ei ole moittimista.

mitä kerrotaan kirjoitti:

kuulin että ovat tehneetkuten sosilautakunnan lapsijaostot: eivät ole lukeneetkaan papereita vaan vahvistaneet autom. sossun päätökset... siihen muutos voisi olla valtava jos jutut josiaan tutkittaisiin asiallisesti

aikanaan. Ja olen nähnyt aiheesta Leeni Ikosenkin joskus lehteen (oisko ollut HÄmeen Sanomat) kirjoittaneen.

toinen sossu kirjoitti:

Joo, enhän minäkään voi yleistää, niin kuin en toivo muidenkaan tekevän. En tunne kaikkia sossuja, joten en voi puhua kaikkien puolesta. Mutta on todella surullista jos näin on. Ihmiset tulevat luoksemme ongelmansa kanssa ja toivovat apua. Ei silloin toivoisi saavansa osakseen kiusaamista. Siitähän meidän kuuluisi palkkamme saada, että pyrimme auttamaan ihmisiä.

Täytyy kyllä sanoa, että on ihan hyvä käydä täällä lukemassa asiakkaiden kommentteja, vaikka haukkuminen välillä sapettaakin. Olisi hyvä itsekin muistaa, että minulle tämä on vain työtä ja voin (ainakin yritän) unohtaa työasiat kun lähden kotiin. Asiakkaamme eivät sitä voi tehdä, heille se on elämää. Täytyisi myös pyrkiä siihen, että omasta työstä ei tulisi rutiinia. Kun koko työpäivän käsittelee samanlaisia asioita eri asiakkaiden kanssa, helposti ajattelee, että elämä on tällaista. Mutta asiakkaalle asia, jonka vuoksi hän on luonani, on todella suuri ja vaikea.

Lisäykseksi haluan mainita, että en ole kirjoittanut näitä työajallani.. :)

olen ollut tekemistä ainakin 18 sossun kanssa (olosuhdeselvitykset, lastensuojelu yms)n 4 oli järkeviä. Kerrotakoon kuitenkin että lapsiani ei ole huostaanotettu olen työssä ja ok. Sosiaalisysteemi "imaisi" mukaan ennen näitä prosesseja olen ollut itsekin sossuna.

nimimerkki kirjoitti:

..rikos ilmoitus tästä miehestä....ensin tietty oikeusavustaja avustaan...hei sulla on vielä kaikki mahdollista lastesi suhteen.

Sano tämä kaikki oikeusavustajalle, niin kyllä lähtee...

Kun saat miehelle rangaistuksen tästä väärästä ja valheellisesta panettelusta,lasten huoltajuus katotaan varmaankin uudestaan.

Onko elämäsi kunnossa nyt (siis oletko hankkinut super-äidin lausunto papereita itsestäsi).

En ihmettele jos olisitkin vielä väsynyt ja voimaton vääryyden jäljiltä, minä ainakin olen.Mutta pyristellään yhdessä.

teki syyttämättäpäätöksen. Että silleen. Remmissä on ollut yhteensä (väliin vaihtoja) neljäkin asianajajaa.

nimimerkki kirjoitti:

..rikos ilmoitus tästä miehestä....ensin tietty oikeusavustaja avustaan...hei sulla on vielä kaikki mahdollista lastesi suhteen.

Sano tämä kaikki oikeusavustajalle, niin kyllä lähtee...

Kun saat miehelle rangaistuksen tästä väärästä ja valheellisesta panettelusta,lasten huoltajuus katotaan varmaankin uudestaan.

Onko elämäsi kunnossa nyt (siis oletko hankkinut super-äidin lausunto papereita itsestäsi).

En ihmettele jos olisitkin vielä väsynyt ja voimaton vääryyden jäljiltä, minä ainakin olen.Mutta pyristellään yhdessä.

että olen työssä lapsi ok. Toinen lähti (huoltajuudenvaihto) Oikeudenkäynnit ohi (onha niitä ollutkin yli 10) jne.. Tasaista mukavaa elämää. Vain jos alan miettiä näitä vääryyksiä alkaa verenpaine nousta....