Oon 58v mies perusterve. Vähä ihmettelen verenpainettani.
Vuosi sitten mulle tehtiin nivustyräleikkaus.
Kun olin istualtaan ennen leikkausta , vielä omat vaatteet päällä, paineet oli jotain 200/100,,siis hirveen korkeet.
Koko leikkauksen ajan ja sen jälkeen verenpaineen mittaus oli koko ajan päällä. Näin ne koko ajan.
Lukemat olivat jotain 120...130../ noin 80, siis koko ajan ku olin makuullani.
Misthä voi näin iso ero johtua ?
Vuosi sitten mulle tehtiin nivustyräleikkaus.
Kun olin istualtaan ennen leikkausta , vielä omat vaatteet päällä, paineet oli jotain 200/100,,siis hirveen korkeet.
Koko leikkauksen ajan ja sen jälkeen verenpaineen mittaus oli koko ajan päällä. Näin ne koko ajan.
Lukemat olivat jotain 120...130../ noin 80, siis koko ajan ku olin makuullani.
Misthä voi näin iso ero johtua ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Leikkauksissa potilaille annetaan lihaksia rentouttavia lääkkeitä, esim. esilääkkeessä, jolloin myös verisuonet rentoutuvat ja paineet laskevat.
Yläpaine nousee herkäsi jännityksessä, mutta alapaineen kohoaminen on usein jo tautia???
Jos ikämiehen paineet pysyvät n.170/95 lukemissa pitkällä aikavälillä, en alkaisi syömään lääkkeitä.
Mutta käyhän mittauttamassa paineitasi, vaan älä kovin helpolla ala syömään verenpainelääkkeitä, koska
useat verenpainelääkkeet aiheuttavat potenssiongelmia ja väsymystä, ym, ym,, vaikka
lääkärit eivät sitä useinkaan halua myöntää.
Varsinkin beetasalpaajat ovat "pahoja", mutta
sartaanit tässä asiassa eivät niinkään????
Lääkärit usein määräävätkin juuri b-salpaajia ikäihmisille niiden sydän vaikutusten vuoksi, vaikka kaikilla verenp.lääkkeillä on sydänvaikutusta.
Sartaanit ovat varsin uusi lääkeryhmä, joten niiden muita sivuvaikutuksia ei ole ehkä ehditty tutkia tarpeeksi, esim. maksa-, ja munuais vaurioiden osalta.
Lue lisää verenpaineesta os:
http://www.medicina.fi/fato/36.pdf
Sydäntietoa ja lääkeopas, ym... sivulta:http://www.tohtori.fi/sydanklinikka/
Mulla samanlainen käsitys asiasta. En mielelläni lääkkeitä syö.
En mitenkään huomaa verenpainetta normaalissa elämässä. En juo enkä polta.Mulla on hyvä kestävyys,,marathonkin menee. Siis lenkkeilen paljon. Mulla on nuoresta asti ollu verenpaine korkeahkolla tasolla ,, alapaine kuitenki yl 80....alle sata
Oon ajatelluki että en vaivaan hoitoa hae.
Verenpainehan, korkeakin, ei yl. aiheuta tuntuvia oireita,
se on piilevä ja salakavala, pikkuhiljaa vaurioittaa aivo-, sydän- ja keuhkoverisuonia ja voi aiheuttaa siellä infarktin.
Käy kuitenkin säännöllisesti, ainakin pari kertaa vuodessa, mittauttamassa paineesi etteivät ne karkaa pilviin.
Minun on täytynyt alistua syömään niitä paskoja, kun paineeni alkoivat jatkuvasti olla 180/115 luokkaa. En tupakoi, en juo, liikun.
Sivuvaikutuksia kyllä nyt piisaa ja lääkkeitä vaihdellaan, koskahan löytyy sopiva ??? Kaikki voimat ovat menneet ja tunnen itseni vanhaksi, näin 50:senä.
ORTOSTAATTINEN KOE
Ortostatismilla tarkoitetaan makuuasennosta pystyyn nousun aiheuttamaa verenpaineen laskua ja siihen liittyviä subjektiivisia oireita.
Kun aikuinen ihminen nousee seisomaan, aiheuttaa painovoima 300-800 ml:n suuruisen verimäärän laskeutumisen alaraajoihin. Hydrostaattinen paine alaraajojen verisuonistossa kohoaa noin 90 mmHg:lla. Tämän seurauksena kudosten vesipitoisuus lisääntyy ja tapahtuu hemokonsentraatio. Laskimoita pitkin sydämeen palaava verimäärä alenee, sydämen kammioiden täyttyminen pienenee, sydämen minuutissa pumppaama verimäärä pienenee ja verenpaine pyrkii laskemaan. Elimistön on sopeuduttava nopeasti tähän tilanteeseen, jotta verenpainetaso pysyisi riittävänä pystyasennossa.
Pystyyn noustua elimistössä käynnistyy nopeasti joukko kompensatorisia mekanismeja. Ensimmäinen kompensaatiomekanismi on sydämen ja keuhkojen sentraalisen veritilavuuden mobilisointi. Nuoret ihmiset pystyvät mobilisoimaan helposti tämän ylimääräisen systolisen reservitilavuuden. Keskeisveritilavuuden pienentyessä aortan ja karotispoukaman sekä oikean eteisen ja keskeisten laskimoiden painereseptorit (baroreseptorit) välittävät tiedon seinämäjännityksen heikkenemisestä aivorungon vasomotoriseen keskukseen. Baroreseptorien aktivaatio johtaa edelleen sympaattisen hermoston aktivaatioon. Katekoliamiineja vapautuu sympaattisista hermopäätteistä. Noradrenaliinin pitoisuus veressä nousee kaksinkertaiseksi makuuarvoon verrattuna. Sydämen lyöntitaajuus ja valtimopuolen perifeerinen vastus nousevat. Laskimopuolella vastuksen nousu on heikommasta lihasrakenteesta johtuen huomattavasti vähäisempi. Näiden välittömien reaktioiden merkitys on keskeinen riittävän verenpainetason säilyttämiseksi.
Elimistössä tapahtuu myös hormonaalisia kompensaatiomuutoksia, mutta ne alkavat hitaammin. Antidiureettisen hormonin eritys lisääntyy parin minuutin kuluttua pystyyn noususta. Ensimmäisten minuuttien aikana käynnistyy myös reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä, joka nostaa verenpainetta sen kautta, että veritilavuus lisääntyy. Yöllä kompensaatiomekanismit ovat alhaisimmillaan. Pitempään seistessä arterielli keskipaine pysyy normaalisti muuttumattomana. Kuitenkin laskimopaluu pysyy alhaisempana, minuuttitilavuus alhaisempana ja sydämen lyöntitaajuus korkeampana kuin makuuasennossa. Ruumiinasennon muutos ei keskushermoston alueella aiheuta suuria funktionaalisia muutoksia, sillä aivoselkäydinneste toimii tasapainottajana. Kävely tai muu työskentely vähentävät ortostaasin aiheuttamaa muutosta, sillä lihaskontraktioiden pumppuvaikutus helpottaa laskimopaluuta alaraajoista.
Mikäli säätelyjärjestelmä ei toimi riittävästi, voi pystyynnousuun liittyä erilaisia oireita. Tyypillisintä on huimaus, joka voi olla pyörittävää. Lisäksi voi esiintyä sydämentykytystä, silmissä hämärtämistä ja mustenemista, sydämenlyönnit voivat tuntua epämiellyttäviltä, olo voi tuntua voimattomalta ja jopa pyörtyminen (synkope) on mahdollista. Subjektiiviset oireet johtuvat aivojen verenkierron tilapäisestä häiriintymisestä.
Ortostaattisen häiriön taustalla voivat olla esimerkiksi alaraajojen suonikohjut, jotkut lääkeaineet, raskaus, pitkäaikainen vuodelepo tai huono fyysinen suorituskyky. Kysymyksessä voi olla myös sokeritaudin tai alkoholismin seurauksena syntynyt autonomisen hermoston vaurio. Ortostaattisen verenkiertohäiriön diagnostisoimiseksi ei riitä pelkkä lepoverenpaineen mittaus, vaan on tehtävä ns. ortostaattinen koe.
Kokeen aluksi tutkittava henkilö lepää 5-10 minuuttia makuulla. ja sen jälkeen hän nousee seisomaan ja seisoo 5- 7 minuuttia. Ortostaattisessa kokeessa voidaan myös käyttää passiivista seisomista, jolloin kokeessa käytetään kippipöytää. Verenpaine mitataan heti ylösnousun jälkeen ja sitten kerran minuutissa muutaman minuutin ajan. Sydämen syketaajuus rekisteröidään. Normaalisti syketaajuus nousee vähemmän kuin 20 lyöntiä ja verenpaine laskee enintään 10 mmHg.