Eppari vai ei?

Tosta ollaan tosiaan kahta mieltä. Voithan pyytää ettei sitä turhaan tehdä "varmuuden vuoksi", vaan vasta viimeisenä apuna. Jotkut kätilöt kun (kuulemma) tekevät sen rutiinitoimenpiteenä, vaikka ilmankin selviäisi eikä välttämättä repeä.

Itsellä oli tiukka imukuppisynnytys, jossa tehtiin eppari (ei kysytty siinä hötinässä mielipidettä) ja se vielä repesi sitten lisää, tuli myös toinen repeämä, mutta kaikki parani kyllä muutamassa viikossa eikä siitä traumoja jäänyt.

Itse luottaisin kätilön ammattitaitoon, että hän osaa arvioida onko eppari tarpeen vai ei, etukäteen sitä on vaikea tietää miten synnytys sujuu. :)

on, että sanot sille kätilölle ettet halua sitä tehtäväksi "varmuuden vuoksi" vaan vain siinä tapauksessa että on välttämätöntä suurien repeämien ehkäisemiseksi.

se on totta, että ellei vauva muuten mahdu, se ottaa sen tilansa jostain ja väkisin. silloinhan on kaikkien kannalta parasta että hän syntyy hallitusti leikatusta tilasta, kuin että repii itselleen väkisin lisää tilaa. mut ellei sitä lisätilaa tarvita, on epparin teko myöskin täysin turhaa.

ammattitaitoinen kätilö osaa kyllä arvioida tilanteen siinä kohtaa kun aiheellista on. itse sanoin tuon saman toiveen kun synnyttämään menin ja mulle ei epparia tehty, koska paikat venyi riittävästi muutenkin. eikä mulle tullut yhtään repeämääkään.

luottavaisin mielin vaan =)

Eppari tehdään vielä nykyäänkin Suomessa yli puolelle ensisynnyttäjistä, joten kyllä se taitaa ainakin joissakin sairaaloissa olla rutiinitoimenpide ja jäänne jostain 70-luvulta. Esimerkiksi Hollannissa episiotomia tehdään alle 10 prosentille synnyttäjistä, joten kulttuurieroja näissä asioissa on. (En nimittäin usko, että hollannittaret ovat yhtään sen venyvämpiä kuin suomineidot.)

Mitkään tieteelliset tutkimukset eivät ole vahvistaneet väitettä, että eppari estäisi pahoja repeämiä. Myös leikattu episiotomia voi nimittäin revetä jopa peräsuoleen saakka. Toiseksi, episiotomiassa katkaistaan aina lihassäikeitä eli se on "repeämäluokituksessa" toisen asteen veroinen. Ei mikään pieni nippaisu siis.

Luonnolliset repeämät tekevät tilaa juuri sen verran ja juuri siihen kohtaan, johon tilaa tarvitaan. Episiotomiassa tilaa tehdään siihen mihin pystytään eli välilihaan klo seitsemän ja/tai viiden kohtaan.

Repeämien ompelu on toki vaikeampaa kuin suorareunaisen episiotomiaviillon. Se vaatii siis kätilöltä enemmän osaamista. Useat naiset ovat kokeneet että luonnolliset repeämät paranevat nopeammin ja aiheuttavat vähemmän kipuja.

jos kerran repeäminen on parempi ku eppari ni miks niitä eppareita sitte leikataa ollenkaa?
Mulle tehtii episiotomia ja parani tosi nopeesti enkä tuntenu sitä leikkausta kun oli epiduraali paikallispuudutus enkä revenny ollenkaa.
Mä en ois tollasta toivonu koska kätilö kattoo tarpeen mukaan tarviiko leikata vai ei ja mä luotan kätilöiden arviointikykyyn ja ammattitaitoon näissä asioissa enemmän ku omiin luuloihin.

On totta, että synnytyksessä tulee usein repeämiä varsinkin ensikertalaisille. Lähes aina repeämät ovat kuitenkin pieniä, ensimmäisen tai toisen asteen. Vaikeampia repeämiä tulee lähinnä tapauksissa, joissa vauva on erittäin iso tai virhetarjonnassa, tai käytetään esim. imukuppia.

Vaikka nämä melko yleisetkin pienet (1. ja 2. asteen) repeämät suuntautuisivat suoraan kohti peräsuolta, ne eivät ylety vaurioittamaan suolta, sulkijalihaksia tms. Näissä tapauksissa episiotomia on täysin turha, haitallinen toimenpide.

Episiotomia kannattaa kieltää, koska ihan varmasti, jos on todellinen tarve, kätilö leikkaa. Lukipa siinä paperissa sitten mitä tahansa. Sehän on kuitenkin vain toive, ei vaatimus. Ei siis tarvitse pelätä, että tuon toiveensa takia ei tarvittaessa leikattaisi. Jos on toimenpiteen kieltänyt, niin kätilö vain miettii ehkä kaksi kertaa, onko se tosiaan tarpeen.

WHO on laatinut suositukset synnytysten hoidosta. Suositukset pohjautuvat useisiin aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Laitan tuohon alle lainauksen WHO:n raportista.

In conclusion, there is no reliable evidence that liberal or routine use of episiotomy has a beneficial effect, but there is clear evidence that it may cause harm. (Care in normal birth: A practical guide. WHO: Report of a technical working group.)

Kielsin välilihan leikkaamisen ellei ole aivan pakko ja kätilö oli kanssani samoilla linjoilla. Tosin olen kuullut, että monet kätilöt tykkäävät edelleen leikata ihan rutiininomaisesti :(

Ei siis leikattu ja repesin minkä repesin. Enimmäkseen tuli vain pintanirhaumia ja montaa tikkiä ei tarvittu. Haavat paranivat parissa viikossa, ainoastaan tikkien sulamiseen kului pidempi aika.

Erittäin tyytyväinen olen "valintaani". Ja siis ensimmäistäni olin synnyttämässä.

Mulla oli operoitu alapäätä raskausaikana ja synnytyksessä jouduttiin käyttämään imukuppia. Auuts! Kätilö leikkasi pienen epin, mutta repesin silti arven suuntaan, eli alapää oli auki klitasta välilihaan. Vittu on yleensä vasta viiden lapsen äidillä, mutta kyllä sen voi huonolla tuurilla ekankin jälkeen saada.

Mulle tehtiin eppari ja se oli SUURI helpotus siinä vaiheessa. Mulla kesti ponnistusvaihe tunnin ja mulla ei ollu mitään puudutteita epäonnistuneen yrityksen jälkeen.. En jaksanut enää oikeen ponnistaa, veti suonta molemmista jaloista (jota en saanut sanotuksi ääneen) ja kipu oli melkoinen.

Mulle eivät puhuneet mitään sen laitosta. Ensin laittoivat puudutteen, joka vähän nippasi ja josta arvasin mitä on tekeillä ja seuraavalla supistuksella leikkasivat. Se ei tuntunut ollenkaan. Vauvan pää syntyi samantien ja oi ihanaa sitä helpotuksen tunnetta.. Tikkaus nyt vähän tuntui mutta kyllä sen kestää kun on nyytti sylissä ja ei kipu ole mitään verrattuna edellisiin tunteihin..