onko kellään kokemusta että efe ois lisänny verenvuoto taipumusta esim. nenästä kerta pari viikossa tai jotain vastaavaa..on totta et efe on vähän kuin vauhtia mutta älkää nyt hyvät ihmiset puhuko oikeista huumeista ja lääkkeistä ees samassa lauseessa. on niiden kaikki niin hyvät kuin huonot ominaisuudet vähän eri luokkaa ja ne on oikeesti VAARALLISIA huumeet siis ei kai niitä huvikseen oo laissa kielletty ja ihmiset menetä koko elämäää niiden takia
efexor
brunette 69
6592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näin masentuneen ihmisen näkövinkkelistä katsottuna, en osaa nähdä kuolemaa välttämättä kovin kielteisenä asiana.
Haluaisin vaan lääkkeen minkä avulla voisin elää ilman jatkuvaa pahan olon tunnetta. Sillätavoin kuin depressiolääkkeitä aikoinaan mainostettiin, "onnellisuuspillerinä" mikä vie ikävät ajatukset pois mielestä.
on mulle ollu parasta lääkerintamalla.
pelkästään lääkkeet ei kuitenkaan riitä vaan muutakin apua on saatava.
mulla ahdistuksen lievittäjänä on ollu lääkkeiden lisäks liikunta ja mahdollisimman säännöllisesti.
ihmisten kans olis hyvä olla tekemisissä, vaikka harrastusten puitteissa . tsemppiä.
minullekin efexor sattui kohdalleen.ja just samalla tavalla vaik ei aina jaksaiskaan välttämättä,niin ulkoilmaan,ja tuttujen pariin tarinoimaan.on vienyt monta pahaa oloa unohduksiin.
Tuon saman lääkityksen kanssa minäkin kamppailen. Puuhastelen vaikka väkisin ulkona, että ikävät tuntemukset helpottaisivat. Vähänkin mielekäs ulkoilu, missä muodossa tahansa auttaa.
Pahimmillaan jo vuoteesta nousu on ollut työn takana, siitä on vaikea ruveta kovin paljoa puuhastelemaan.
Minun kokemus oli se, että ruokavalio muuttui niin silloin tuli ylipäätään MAHDOLLISUUS puuhastella ja liikkua. Nyt en voi elää ilman liikuntaa.
Olen jo vuosia sairastanut vakavaa masennusta, ja lääkekokeiluja on useita. Viime kesänä minulle määrättiin Efeksor. ensin 75mg ja sitten annos tuplattiin. Annostusta oli tarkoitus vielä myöhemminkin korottaa, mutta siihen ei ehditty, kun parin viikon käytön jälkeen verenpaine nousi yhtäkkiä pilviin, ja minut kiidätettiin ambulanssilla lähimpään terveyskeskukseen. Autosta oltiin lääkäriin puhelinyhteydessä, ja lääkkeitä (mm. vahvaa diapamia suoneen) sain sekä tablettina, että pistoksina. Luulin todellakin loppuni tulevan, olo oli niin hirveä! Kolme vuorokautta sitten olin osastolla, joista puolet erityistarkkailuhuoneessa.
Pikkuhiljaa oloni alkoi kohentua, ja saatoin palata mökille. Kohtaus kuitenkin uusi vielä lomalta palattuamme, ja vietin puolivuorokautta rauhottavien avulla oman sairaalamme tarkkailussa.
Lääkityksessä palattiin entiseen, josta ikävä kyllä ei ole 2,5 käyttövuoden jälkeenkään toivottua apua. Lääkkeinä tällä hetkellä Zoloft 150mg aamuisin, Triptyl 25mg ja Stilnocht 10mg iltaisin, Oxamin 15mg iltaisin ja päivällä tarvittaessa, sekä pahoihin kohtauksiin ja paniikkihäiriöön Diapam 5mg tarvittaessa suositus 1-2tabl/pv.
En koe käyttäväni huumeita, ja lääkärin mukaan lääkitystä on syytä jatkaa niin kauan, kuin se on tarpeellista, vaikka niihin onkin vaara tulla riippuvuus.