Löytisikö entisiä Ruotsinsuomalaisia jotka pystyisivät ketomaan kokemuksistaan.
Olen vähän yli 40:en ikäinen Ruotsinsuomalainen ja asunut täällä 21 vuotta. Hätää täällä ei ole tähän asti ollut mutta Ruotsalaisen vaimoni kuoltua 3 vuotta sitten olen vähitellen alkanut miettimään Suomeen muuttoa. Viihdyn Ruotsissa ja aikuinen poikanikin asuu täällä mutta kaipaus entiseen kotimaahan iskee aina välillä. Minulla on ystäviä molemmissa maissa. Käyn Suomessa 1 - 2 kertaa vuodessa mutta koska ne ovat lomamatkoja ei asiaa voi tavallisen arjen aherrukseen verrata.
Olisin tosi kiinnostunut kuulemaan sinne takaisin muuttaneiden ja täällä kauan asuneiden kokemuksista. Paluumuuttaja ei varmaankaan monen vuoden jälkeen enään ole sama ihminen joka sieltä Suomesta kerran lähti.
Minkälaisia sopeutumisongelmia on mahdollisesti ollut? Mitä suurempia eroja maiden välillä huomasitte takaisin muutettuanne olevan? Kaipaatteko takaisin Ruotsiin? Ja kaikkea muuta mikä on mielestänne ajattelemisen arvoista.
Etukäteen kiittäen
Olen vähän yli 40:en ikäinen Ruotsinsuomalainen ja asunut täällä 21 vuotta. Hätää täällä ei ole tähän asti ollut mutta Ruotsalaisen vaimoni kuoltua 3 vuotta sitten olen vähitellen alkanut miettimään Suomeen muuttoa. Viihdyn Ruotsissa ja aikuinen poikanikin asuu täällä mutta kaipaus entiseen kotimaahan iskee aina välillä. Minulla on ystäviä molemmissa maissa. Käyn Suomessa 1 - 2 kertaa vuodessa mutta koska ne ovat lomamatkoja ei asiaa voi tavallisen arjen aherrukseen verrata.
Olisin tosi kiinnostunut kuulemaan sinne takaisin muuttaneiden ja täällä kauan asuneiden kokemuksista. Paluumuuttaja ei varmaankaan monen vuoden jälkeen enään ole sama ihminen joka sieltä Suomesta kerran lähti.
Minkälaisia sopeutumisongelmia on mahdollisesti ollut? Mitä suurempia eroja maiden välillä huomasitte takaisin muutettuanne olevan? Kaipaatteko takaisin Ruotsiin? Ja kaikkea muuta mikä on mielestänne ajattelemisen arvoista.
Etukäteen kiittäen
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä se Suomikaan ole sama Suomi kuin mistä läksit, joten molemmat on muuttuneet. Sekä kotimaa että sinä.
Huomaat kyllä, että esim. kieleen on tullut uusia sanoja joita et tunnista tai ole kuullut ennenkäytetyn. Samoin yhteiskunta on muuttunut. Suomi muuttuu kovaa vauhtia. Seuraava sukupolvi on kansainvälisempää kuin edellinen, samoin kuin avoimempaa ja vähemmän sodan traumojen varjoissa kasvanutta jne.
Ei minulla mitään suurempia sopeutumisvaikeuksia ollut. Jotkut Suomen virkamiehet (esim. tulli) ovat vähän byrokraattisen ja virkaintoisen sorttisia. Esimn muuttoauton tullaus oli vähän semmoista. Mutta sehän nyt on pikku juttu loppujen lopuksi ja ihan samanlaisia pässinpäitä löytyy kyllä Ruotsistakin kun kohdalle sattuu. Eihän kaikki ruotsalaiset vieläkään pidä suomalaisia ihmisinä...
En kaipaa suuremmin takaisin Ruotsiin. Ruotsi on hyvä yhteiskunta, mutta niin on nyky-Suomikin.
Suomi on ehkä hieman kilpailuhenkisempi yhteiskuntana, samoin kuin työpaikoilla henki vaihtelee enemmän kuin Ruotsissa. Mutta esim. työpaikkaa vaihtamalla se korjaantuu, jos tarttee korjata jotain.
Suomessa palkkojen verotus on aika lailla kevyempää kuin Ruotsissa. Sen huomasin, että Ruotsi himoverottaa kaikkia, jopa pienituloisia. Joten samasta palkasta jää enempi käteen Suomessa. Varsinkin jos älyää tuoda uuden auton mukanaan sieltä Ruotsista, sillä autot on kalliita Suomessa. Muuta sieltä ei juuri kannata mukanaan tuoda muuta kuin muistoja.
Ja ainahan täältä takaisin Sverigeen pääsee jos kauhea ikävä iskee. Jostain syystä ei oo vaan iskeny.
Suuret kiitokset kokemuksistasi. Aloin jo miettimään että missä ne kaikki paluumuuttajat ovat.
Vielä 10 vuotta sitten olisin muuttanut pelkästään tunnesyistä ilman kummempaa miettimistä. Mutta silloin oli ruotsalainen vaimoni vielä elossa eli asia oli paljon monimutkaisempi. Nyt kun poikakin on muuttanut pois kotoa ja ei mikääm estäisi lähtemään niin mietityttää kuitenkin. Täällä on paljon kavereita ja koska lähes kaikki täkäläiset ystäväni ovat tänä päivänä ruotsalaisia niin ehkä sitä on itsekin näiden kohta 22 vuoden aikana ruotsalaistunut. Itse en ole koskaan törmännyt siihen ongelmaan että en olisi tähän yhteiskuntaan kuuluva. Ansionikin ovat hyvät ja kontaktiverkostoni täällä on hyvin toimiva eikä ole 10:een vuoteen tarvinnut töitä etsiä vaan työ on etsinyt minua enkä ole vielä tässä 45 vuoden iässä edes minkäänlaiseen ikärasismiin törmännyt. Kun tätä miettii niin herää kysymys että minkä takia yleensä miettii muuttoa? No Suomi on kuitenkin se maa missä elin 23 ensimmäistä vuottani ja siellä on monta hyvää ystävää.
Verotuksesta sen verran että löysin taulukoita joita vertaamalla kävi selväksi että Ruotsissa on kovempi verotus keskiverto- sekä vähän keskivertoa parempipalkkaisilla. Kun palkka on tarpeeksi korkea niin Suomen verotus oli kovempi, ainakin sen taulukon mukaan. Tämä olisi merkinnyt omalta osaltani pienempää palkkaa Suomessa. Ero oli tosin pieni enkä sitten ole tietoinen muista mahdollisita palkkaeduista.
Täytyy yrittää saada se päätös aikaiseksi. Jos vielä muutaman vuoden mietin niin se voi olla vielä vaikeampaa.
sinäkin
Tuossa palkkavertailussa kannattaa muistaa, että Ruotsissa työnantaja maksaa työttömyysvakuutusmaksut, Suomessa ne maksetaan verojen jälkeen palkasta, joten Nettovaikutus kuukausipalkkaan on aika reilu, vaikka itse veroprosentti saattaa vaikuttaa pienemmältä.
Ruotsissa työnantaja maksaa nk. arbetsgivaravgifter, suoraan suomennettuna työnantajamaksuja. Työnantajamaksut ovat 32,28 % bruttopalkasta tarkoittaen sitä että jos työntekijän palkka on 30 000 kr/kk niin työnantaja maksaa edellä mainitun palkan lisäksi 9 684 kr/kk valtiolle. Tämä työnantajamaksu koostuu seitsemästä eri osasta joista yksi on nk. arbetsmarknadsavgift, taas suoraan suomennettuna työmarkkinamaksu. Työntekijä puolestaan maksaa nk. a-kassamaksua. A-kassamaksu on vapaaehtoinen ja sisältyy liiton jäsenmaksuihin. Myös liittoon kuulumaton voi maksaa a-kassa maksun suoraan a-kassaan. A-kassamaksu on tähän asti ollut vähennyskelpoinen verotuksessa. Mahdollisen työttömyyden sattuessa saa a-kassaan kuuluva huomattavasti korkeamman työttömyyskorvauksen kuin a-kassaan kuulumaton.
Tästä vuodesta lähtien on kylläkin yllä olevaan tullut muutoksia huonompaan suuntaan. Uusi porvarihallitus on nostanut A-kassamaksuja huomattavasti. Omalla kohdallani liiton jäsenmaksu nousee 351 kr/kk 550kr/kk pelkästään A-kassamaksun korotuksen vuoksi. Samalla mahdollisuus verovähennykseen on poistunut. Työttömät tulevat saamaan korvausta korkeintaan 300 päivää. Jos työttömällä on alle 18 vuotiaita lapsia, voi 300 päivän jälkeen anoa 150 päivän jatkoaikaa. Jos sen jälkeen ei ole töitä löytynyt, niin sosiaalipalvelu on seuraava mahdollisuus. Tällä tavalla siirretään kustannuksia valtion budjetista kuntien budjettiin.
Syynä yllä oleviin muutoksiin on mm. veronalennuksien finansiointi. Tulovero alenee jonkin verran ja kiinteistövero joissakin tapauksissa hyvinkin paljon. Esimerkiksi ihmiset (lue varakkaat ihmiset) joilla on kalliita tontteja halutuilla paikoilla tulevat kiinteistöveromuutoksien takia saamaan huomattavia veronalennuksia. Lisäksi hallitus haluaa pudottaa minimipalkkoja ja luoda matalapalkkamarkkinat joihin työttömät pakotettaisiin. Koska liiton jäsenmaksut nousevat huomattavasti A-kassamaksun nousun myötä, niin hallitus luultavasti toivoo (vaikka ei sitä tunnusta) että työntekijät jättävät liitot ja ovat vain A-kassassa mukana. Tämä vähentäisi liittojen valtaa ja helpottaisi porvarihallituksen mahdollisuuksia päästä päämääräänsä.
Volvoa
Olen 44 v. suomalainen, joka on asunut Ruotsissa pennusta asti. Olen utelias siitä kuinka paluumuuttjat Ruotsista viihtyvät Suomessa.
Tässä foorumissa pengotaan prosenttisatseja... Joskus aikoinaanhan Suomi oli huomattavasti Ruotsia "köyhempi" maa. Nykyään paluumuttoa ei mielestäni pidä harkita taloudellisista syistä. Elintasohan on suunnilleen sama.
Jos on Ruotsissa asunut kauan, ja muuttaa Suomeen, miltä tuntuu? Jos itse on vähän puolisvenski, mutta puhuu aivan puhdasta suomea, niin kuinka suomalainen asentuu meihin? Mikä ihmetyttää Suomessa? Mikä on erinlaista Suomessa?
Olisi kiinostavaa kuulla joltakin , jolla on omaa kokemusta.
En ole paras mahdollinen kysymyksiisi vastaamaan mutta yritän kuitenkin. Olen itsekin 44 v ja asunut täällä kohta 22 vuotta. Olen ajatellut ongelmaa näin: jos en kohtapuoliin muuta niin alkaa ikä vaikuttamaan työnsaantiin. Jos taas muutan ja tulee ikävä Ruotsiin niin saan kyllä täältä omalta alatani työtä. Eli siis pitäisi kokeilla.
Ystäviä mulla on molemmissa maissa enkä ole koskaan kohdannut "huonoa" suhtautumista. Osa Suomalaisista ystävistäni on muuttanut takaisin Suomeen ja he ovat sopeutuneet hyvin. He tosin asuivat täällä vain muutaman vuoden. Omalta kohdaltani olen varma että jos muutan, niin tulen jonkuntasoista kaipausta tännepäin tuntemaan. Tukholma esimerkiksi on yksi ehdottomista suosikkikaupungeistani koko telluksella ja olen kuitenkin käynyt 17 maassa ja osittain työskennellyt ulkomailla.
Suomalainen mentaliteetti on mun mielestä vähän erilaista. Ruotsalaiset osaavat olla diplomaattisempia. Sitten on vielä Suomalaisia joilla on nk pikkuvelikompleksi Ruotsia kohtaan. Se on kylläkin mielestäni vähentymään päin. Management tyyli on hiukan erilaista. Suomessa ei mun mielestäni ankkuroida päätöksiä samalla tavalla kuin Ruotsissa. Proseduuri on nopeampi ja enemmän "toppstyrd".
Lopuksi voisin sanoa että jos tekee mieli Suomeen niin kannattaahan sitä koeilla, ainakin itse tulen luultavasti kokeilemaan. Pääseehän tänne takaisin joa ei tunnu hyvältä. Se suurin ongelma on varmaankin psykologisella tasolla: "man vet vad man har, men man vet inte vad man får".