Olen jonkun aikaa seuraillut täällä käytävää keskustelua puhtaasti uteliaisuudesta. Näyttää siltä, että moni syyttää lihavuuttaan jostakin sairaudesta. Esimerkiksi "ahmimishäiriö" tuntuu olevan listan kärjessä. Ennen sitä tietääkseni kutsuttiin pelkästään ahneudeksi. Nykypäivänä yritetään medikalisoida kaikki yksilön piirteet, jopa syöminen, eritoten liikasyöminen.
Normaalipainoisia tai hoikkia pidetään jonkinlaisina kummajaisina, vaikka kyseessä on ihmisen luonnollinen olotila, tasapaino. Syö sen, minkä kuluttaa, ei siinä sen kummempia ihmeitä ole. Hoikkuus on terveellinen ja normaali olotila.
Lihavuuteen haetaan syitä, että se voitaisiin yhdistää ihmisen normaaliolotilaan, mitä se ei ole. Enkä nyt puhu kalliista sairauksien hoidoista, niistä täällä on puhuttu jo ennenkin.
Voidaanko tosiaan kieltää se tosiseikka, että kuka tahansa on paremman näköinen hoikkana kuin lihavana? Kuka voi väittää, että miellyttää toisen sukupuolen edustajia, vaikka olisi kuinka nätti kasvoiltaan, mutta ylimääräistä on runsain mitoin kaulasta alaspäin. Minusta se on toiveajattelua ja itsensä lohduttamista.
Sitten syyllistetään kaikki hoikat, kuinka he eivät voi hyväksyä lihavuutta. Minun puolestani ihmiset saa olla minkä näköisiä tai -kokoisia tahansa. Ei se minun elämääni uhkaa. Mutta älkää pettäkö itseänne. En usko, että lihavilla on kauheasti vientiä baareissa, vaikka he täällä muuta väittävät. Tietysti valomerkin jälkeen mukakaan oteaan kuka tahansa. Tähän ilmeisesti perustuu lihavien luulo omasta viehättävyydestään.
Olen pahoillani, jos olen loukannut tunteitanne, mutta eikö totuus kuitenkin ole parempi kuin elää satumaailmassa, sillä siellä teistä monet asustaa. Itse olen hoikka, koulutettu, alle 3kymmppinen nuori nainen, jolla seuraa riittää vaikka toisille jakaa. Minulla vain sattuu rima olemaan sen verran korkealla, että kuka tahansa ei kelpaa. Täytyy olla saman tasoinen kuin itsekin olen.
Normaalipainoisia tai hoikkia pidetään jonkinlaisina kummajaisina, vaikka kyseessä on ihmisen luonnollinen olotila, tasapaino. Syö sen, minkä kuluttaa, ei siinä sen kummempia ihmeitä ole. Hoikkuus on terveellinen ja normaali olotila.
Lihavuuteen haetaan syitä, että se voitaisiin yhdistää ihmisen normaaliolotilaan, mitä se ei ole. Enkä nyt puhu kalliista sairauksien hoidoista, niistä täällä on puhuttu jo ennenkin.
Voidaanko tosiaan kieltää se tosiseikka, että kuka tahansa on paremman näköinen hoikkana kuin lihavana? Kuka voi väittää, että miellyttää toisen sukupuolen edustajia, vaikka olisi kuinka nätti kasvoiltaan, mutta ylimääräistä on runsain mitoin kaulasta alaspäin. Minusta se on toiveajattelua ja itsensä lohduttamista.
Sitten syyllistetään kaikki hoikat, kuinka he eivät voi hyväksyä lihavuutta. Minun puolestani ihmiset saa olla minkä näköisiä tai -kokoisia tahansa. Ei se minun elämääni uhkaa. Mutta älkää pettäkö itseänne. En usko, että lihavilla on kauheasti vientiä baareissa, vaikka he täällä muuta väittävät. Tietysti valomerkin jälkeen mukakaan oteaan kuka tahansa. Tähän ilmeisesti perustuu lihavien luulo omasta viehättävyydestään.
Olen pahoillani, jos olen loukannut tunteitanne, mutta eikö totuus kuitenkin ole parempi kuin elää satumaailmassa, sillä siellä teistä monet asustaa. Itse olen hoikka, koulutettu, alle 3kymmppinen nuori nainen, jolla seuraa riittää vaikka toisille jakaa. Minulla vain sattuu rima olemaan sen verran korkealla, että kuka tahansa ei kelpaa. Täytyy olla saman tasoinen kuin itsekin olen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Liika ravinto ja vähäinen liikunta aiheuttaa ylipainoa-totta.Mutta sairaudet, jotka eivät välttämättä ole edes itse hankittuja aiheuttavat myös ylipainoa, useimmiten se on kyllä rajunlaista nesteen keräytymistä, eikä läskiä.
Moni selittelee(naiset) ylipainoaa lasten syntymällä ja raskaudella, sitä en tajua.Raskauden aikana tosin kertymää voi helposti tullakkin, hormonit voi laittaa aineenvaihdunnan ym.sekaisin ja esim.nestettä kertyy helposti.Raskauden aikan esim.munuaiset ovat normaalia lujemalla.
Jostakin syystä hirveän moni nainen tekee raskaudesta sairauden, kuten myös liikunta jää hävyttömän vähälle.Lapsen synnyttyä luulisi viimeistään kilojen karisevan. Imetys on tehokas kilojen viejä ja kävely ulkona raittiissa ilmassa lapsen kanssa, tekee hyvää molemmille.Kuntoliikuntaa tulee jo lasta nostellessa ym.
Taitaa kaiken ydin olla siinä, ettei vanhemmat enää vie lapsia ulos ja liikkumaan, kaikki korvataan tv:n katselulla, tietsikkapeleillä ym.ulkona ei olla ja puuhata kuin ennen.Pieni lapsi ei lähde harrastuksiin yksin, tarvitsee vanhemman mukaansa ja jos vanhempi on laiska viemään,kulkemaan lapsen mukana, niin näinhän uudet pulleat sukupolvet syntyy.
Lihava lapsi on vanhempiensa aikaansaannos.Minkälaiset vanhemmat syöttää lapsensa sairaan lihavaksi?
Mutta totuus on että tämän palstan viestit ovat aika ajoin räävittömiä.
Ainakaan näissä kahdessa viestissä ei just vikaa ollut.On todellakin keksittyjä tekosyitä lihavuudella tai sit laiskuus.
Ja vanhemmat syöttää lapsensa sairaiksi.
" Ainakaan näissä kahdessa viestissä ei just vikaa ollut "
Ei siis ei joku voi olla noin tyhmä. Päivän paras kommentointi, ehdottomasti! :D
Ei raskauskilot kyllä lähde tuosta noin vain synnytyksen jälkeen, eikä vain imettämällä ja lasta nostelemalla. Aivan samalla tavalla raskauskilot pitää karistaa kun muutenkin lihotut kilot, eikä se ole noin helppoa.
Mutta aivan oikeassa nämä kaksi ensimmäistä kirjoittajaa ovat siinä että kun syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo. Sairaudet voivat vaikuttaa, mutta useimmiten tuo on perussyy.
Mutta kumpikaan ei kertonut mikä on lihava? Tarkoitatteko oikeasti sairaan lihavia vai onko pituus -90 jo teille lihava? Itse olen kuullut olevani hoikka, normaali ja lihava ollessani koko ajan samanpainoinen.
Raskauden aikana painon ei tarvitse nousta 10kg enempää! Siitäkun lasketaan pois vauvan paino,istukka ja lapsivesi, ei ylimääräistä pitäisi jäädä!! Raskaudenkin aikana syödään normaalisti, eikä ahdeta kuin syöpöt,koska jokatapauksessa lihotaan...ja liikunta muistetaan tuolloinkin.
Itse olin 61,5kg viimeisilläni raskaana, synnytyksen jälkeen sairaalasta lähtiessä paino oli 52,5.Siitä ei olisi ollut varaa enää laihtua, mutta laihduin vaikka söinkin kuin hevonen, imetin 8kk ja liikuin jo pakonkin vuoksi paljon.
Tuo lapsen nosteleminen tarkoittanee että yleinen lihaskunto, esim.käsissä pysyy ja vahvistuu lapsen kasvun vuoksi.Näin kävi itsellänikin.Siinäkun lapset kasvoi isoiksi eikä tarvinnut nostella enää, alkoi selvästi lihasvoima ja käsivarsien muoto huonontua. onneksi siihenkin löytyy apu muusta lihastreenistä.
Raskaus on näköjään edelleen tekosyy ylikiloille.Imetys nimittäin todella polttaa kiloja.Siitä ei pidäkkään palkita itseään sokerilla ja kermalla.Sokeria ja suolaa mätetään aivan liikaa.Hyötyliikuntaakaan ei tunnuta enää harrastavan.
noin 700 kilokaloria vuorokaudessa, joten totta mooses laihtuu helpommin kuin normaaliaikoina.
Sehän on sama kuin tekisit joka päivä kahden tunnin hölkkälenkin.
Tietysti jos syö tämän vajeen verran, niin sitten ei luonnollisestikaan laihdu.
Itse laihduin 15 kiloa vuoden imetyksen aikana. Ja koska synnytyksen jälkeinenkään paino ei ollut huima (65 kg), niin olin jopa liian laiha viiskytkiloisena, kun olen melkein 170 pitkä.
Oi niitä aikoja! Nyt painan yli 70 :(
"Raskauden aikana painon ei tarvitse nousta 10kg enempää!"
Älä yleistä, koska se, kuinka paljon paino nousee raskauden aikana, on hyvin yksilöllistä.
Minulla on takana kolme raskautta, ja joka raskauden aikana paino nousi 16-18 kiloa. Elimistöön kertyi hurjasti nestettä, ja yleensä viikon kuluttua synnytyksestä paino oli laskenut jo noin 13 kiloa. Loput kilot lähtivät sitten noin puolen kilon viikkovauhdilla.
Kukaan lääkäreistä ei koskaan sanonut mitään, koska he huomasivat, että elimistöön kertyi nestettä eikä läskiä.
Nyt lapseni ovat kouluikäisiä ja olen taas/edelleen samoissa mitoissa kuin 13 vuotta sitten mieheni tavatessani. Painoindeksini on 20,3.
Painon lisääntyminen raskauden aikana on todellakin yksilöllistä, eikä se aina välttämättä tarkoita sitä, että odottava äiti olisi lihonut.
Niin raskauskilot vaihtelee kovasti ja ei kaikki voi/kykene imettämään.Hassua sanoa,että laihtuuhan raskauden jälkeen kun vaan imettää...meillä imettelyt ei onnistunut vaikka olisin halunnut.
Jos paino nousee lähes 20kg raskauden aikan,se on jo liikaa.Hyvä määrä on n.10kg. Liika painon nousu kertoo jo jostain ylimääräisestä,on se sitten sairautta tai ruokaa.
Kauhean moni raskaana oleva mässyttää ja venyttää ittensä elefantin mittoihin,sitten selitellään asiaa=ylipainoa raskauden syyksi.
esti imettämisen?
Taisit vain lappaa tuttelia naamaan naperolle ja siitähän kierre sitten lähti.
Jos pystyy tulemaan raskaaksi, pystyy myös imettämään. Sama jos väittäisi, että juon ja juon ja juon, mutta pissa ei vain tule.
Maito tulee kyllä! (ja pissa)
ja lakkaa lässyttämästä turhanpäiväsiä asioita
Ei muuten pidä paikkansa toi pissan tuleminen. Kokemuksesta voin kertoa, että voi tulla ns. virtsaumpi, syystä tai toisesta. Vaikka joisi kuinka paljon (siis ei ole kyseessä alkoholi), pissa ei tule, ei ole edes hätä. Sairastuessani ja jouduttuani sairaalaan, laitettiin kestokateri. ja pissaa tuli yht. 12 litraa kahden päivän aikana.
Suhun tepsii toi polyuretaani, koklaappa.
Kukas muu täällä elää satumaailmassa kuin sinä? Minä en kumppania valittaessa tuijottanut ulkonäköpuoleen vaan se mitä ihmisen sisin kertoi. Onneksi ei tarvitse enään käydä baareissa. En hakenutkaan mitään ihme prinssiä vaan otin miehen joka tulisesti rakastui ja suhde on kestänyt yli 20 vuotta. Pulska olin jo silloin, nyt vieläkin pulskempi ja rakkaus roihuaa edelleen kuumana. Kyllä se sisäinen tasapaino on tuhat kertaa tärkeämpää kuin joku täydellinen ulkokuori jolla ei tee yhtään mitään jos luonne ei ketään hetkauta pitemmänpäälle.
Toivottavasti löydät pian sen oman tasoisesi tai kohta ympärilläsi ei pörrää enään muita kuin yhden yön huvia hakevia ukkomiehiä.
Jotain tämäntapaista odotinkin. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään. Esitin vain oman mielipiteeni asiasta.
Tuosta satumaailmasta sanoisin, että meillä kaikilla on omat satumaailmamme, eli jonkinlainen unelma hyvästä elämästä. Niin minullakin. Satumaailmaani ei kuulu jatkuva bilettäminen ja baareissa juoksu. Seuraa löytää muutenkin, joskus kiinnostavaa, joskus vähemmän kiinnostavaa.
Eikö meistä jokainen etsi "samantasoista" = itselleen sopivaa ihmistä? Luulen, että kaikilla on jonkinlaiset kriteerit kumppanin suhteen. Täytyy olla jotain, mikä yhdistää. Oliko alkuperäisessä kirjoituksessani, että tuijotan ulkonäköön? Ei siinä minusta niin lukenut.
Onnittelut sinulle pitkästä liitosta! Toivottavasti minäkin löydän sellaisen kumppanin, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Asia vain on niin, että mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä suuremmiksi vaatimukset kasvaa. Ei ole enää niin halukas luopumaan vapaudestaan.
Silti olen edelleen sitä mieltä, että hoikkuus on ihmisen normaaliolotila, joka voi jostain syystä ruveta muuttumaan. Yksi asia on kuitenkin varma: kulutuksen ja syömisen on oltava tasapainossa, muuten niitä kiloja alkaa tulla. Tämä ei ole minun keksimääni, kuten varmasti tiedät.
Jep! Osa lihavista ihmisistä ovat varmasti onnellisia olomuotoonsa eivätkä harrasta ikuista jojoleikkiä joka kuluttaa sen ollessa vain puuhasteluasteella. Hyvä näin, mutta väitän suurimman osan varsinkin naispuolisista ylipainoisista henkilöistä kärsivän ja pyrkivän kiloistaan irti vaikka ovatkin näennäisen leppoisia ja hyväntuulisia. Varsinkin jos on jotakin kosketuspintaa siitä minkälaista oli elämä normaalipainoisena ilman omia rajoitteita.
Monella ylipainoisella on itse asetettuja rajoitteita jotka perustuvat ulkomuodon häpeään tai ruokailutilanteisiin yleisellä paikalla. Rajoitteet myös asettavat henkilön helposti tilanteeseen jossa pian ollaan noidankehässä. Pitäisi laihtua, mutta uimahalliin tai salille ei kehtaa mennä, sosiaaliset menot rajoittuvat ja sohvan ja jääkaapin vetovoima on voimistuva. Tästä irti repäisy vaatii aika paljon, vaikkakin en itse pidä tätä kovin ihmeellisenä temppuna
- Kaikki herkkuruokien,einesten,makeisten jne osto
ja kotonasäilytys lopetetaan x-päivästä lähtien.
- Istutaan hetki alas ja mietitään mitä itseltä
haluaa ja ennenkaikkea minkälaisena kokee
tulevaisuutensa nykyisillä tottumuksilla.
Olisiko syytä miettiä elämäntavan muutosta
lahjana itselleen ja läheisilleen?
- Muutokseen päädyttäessä ei heti astuta siihen
näkyvimpään miinaan joka on liikunnan
harjoittamisen mahdottomuus jos tästä ei ole
lääkärin mielipidettä kuultu. Lajeja löytyy
pilvinpimein ja osa käy jopa sairaalloisen
lihavillekin.
- Lopetetaan lihavuuden/liikkumattomuuden/
mässäilyn medikalisointi ja otetaan vastuu
omasta hyvinvoinnista siirtämättä sitä
lääkärikirjan sivuilta napattuihin päätelmiin.
- Unohdetaan poppakonstit! Millään patukoilla,
jauheilla tai lääkekuureilla ei koskaan voi
oppia elämänhallintaa eikä siihen vaadittavaa
kohtuutta ja tasapainoa. Tämä syntyy vain ja
ainoastaan oman työn tuloksena pikkuhiljaa.
- Ei selitellä omien tunnusomaisten piirteiden
katoamista persoonallisuudella. Voimakkaasti
lihavilla ihmisillä omat identiteetin luovat
piirteet katoavat pikkuhiljaa jolloin ulkoinen
olemus on "yhtä massaa" joka vääristää
ulkoisten piirteiden lisäksi ikää. 30-vuotias
näyttää 50-vuotiaalta.
- Kokeillaan edes kerran elämässä terveyden mukana
tuomaa tunnetta. Tästähän pääsee takaisin jos
tunne ei miellytä? Kannattaa kokeilla!!
-
ja kateudentäyteisistä vastauksista!
Osasit varmasti niitä odottaakin.
Minä tuen kantaasi. Olet ajatellut asiaa, tiedät, mistä puhut, mielipiteesi ovat todenmukaisia. Ja uskottavia.
Lihavat puolustautuu nyt yhtenä rintamana. Sallitaan se heille.
Nauti sinä elämästä ja viehättävyydestäsi.
Aauu sattuu SATTUUU.... perkele ku sattuu...!
Sillä elämä ei ole helppoo kenellekkään oli sitten minkä kokoinen tahansa. Helpompaa olisi tietenikin itselle jos kuormaa olisi vähemmän kropassa mutta kun en ole itsestäni saanut irti tämän kummempaa niin siihen on tyytyminen tällä hetkellä.
Sellainen muiden ihmisten kauhisteleminen ja vahtaaminen alkaa vituttaan niin että tekis mieli lyödä nyrkillä silmään sellaisia. Kumpa ihmiset voisivat suhtautua niin kuin normaaliin ihmiseen vaikka kuinka erilaista näkisivätkin. Fiksut kyllä kykeneekin mutta täysin törppöjen korvienvälystän tyhjyyttä kylläkin ihmettelen.
Kaksi pystyyn kuivunutta kelohonkaista rusinan ryppyistä muoriakiakin jäi kerran vahtaamaan ja supisemaan perääni törkeästi. Ystäväni huomasi ja jäi tuijottaan heitä vihaisesti, sitten he nolona lähtivät. Jos kukaan ei kadehdi ylipainooni niin miksi pitää ilkeä olla? Kauppaankin menen itse keskittymään muuhun kuin asiakkaiden arvostelemiseen ja kyttäämiseen. Että täytyy tyhjää ja onnetonta oma elämä olla jos sellaista viitsii harrastaa kuin nämä muorit.
Itselläni ainakin on omassa elämässä ihan tarpeeksi tekemistä jottei tarvitse kenellekkään saarnata ja kytätä painoo. Ja jokainen saa olla mielessään mitä mieltä tahansa eikä omia "totuuksia" tarvitse kaikkialle kailottaa, puutteita ja vikoja meistä löytyy ihan jokaisesta, toisilla se näkyy ulospäin ja toisilla ei. Elämän hallinnassa varmaankin jokaisella parantamisen varaa.
Elämässä pitää käydä jotain vastoinkäymisiä läpi jotta silmälaput putoo. Itselleni tuli ylipaino ja hienoo kun nyt vasta tajuan kuinka henkisesti jälkeenjääneitä ihmisiä voikaan olla vanhuksissakin joidenka pitäisi olla elämää nähneitä ja kaikenlaista kokeneita. Ikäkään ei kaikille tuo viisautta, nyt sen oikein huomasin.
Laihdutin kaksvitosena itseni jakapäiväisillä juoksulenkeillä hoikaksi, kolmekymppisenä en enään jaksanut pitää kovaa kuria ja päästin repsahtamaan. Itsetuntoni oli kuitenkin heikko nuorena vaikka olin hyvässä kunnossa. Nyt vasta ylipainoisena ikääkin karttuessa olen oppinut rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen ja elän niin kuin lystään muiden mielipiteistä välittämättä. Vahva itsetunto tuli vasta iän myötä. Tiedän että nuoret ovat epävarmoja mutta ylipainoiset vielä enemmän jotenka en ymmärrä miksi hoikkien heidän itsetuntoo pitää vieläkin enemmän latistaa kaikilla viehättävyys jutuilla sillä kyllä vakka kantensa löytää sanoo sananlaskukin. Varokoon jottei itsestään liikoja luuleva jää rannalle ruikuttaan loppujen lopuksi.
samaa mieltä aloittajan kanssa, jos ei mitään sairautta ole niin aikuinen ihminen ei voi syyttää liikakiloistaan kuin itseään! Vaatii pikkusen sinniä ja itsekuria niin kyllä painon saa tippumaan. Siihen on helpot lääkkeet syö vähemmän ja liikkuu enemmän. Niin juu ja kokemusta on vuodessa n. 30kg. on muuten pikkusen kivempaa...;-)
"samaa mieltä aloittajan kanssa, jos ei mitään sairautta ole niin aikuinen ihminen ei voi syyttää liikakiloistaan kuin itseään!"
Ei se laihduttaminen aina ja kaikille ole niin helppoa kuin sinulle. Aiemmin olen laiduttanut enemmänkin kuin sinä ja lyhyemmässä ajassa, nyt ei enää onnistunutkaan... Ei me ihmiset, lihavatkaan, olla samanlaisia.
Kaikki mitä kirjoitit on totta, vain pieni prosentti ylipainoisista voi syyttää ylipainostaan lihavuuttaan. Muilla syyt ovat puhtaasti siinä että syödään liikaa kulutukseen nähden. Minäkään en syytä sairauttani ja kortisonia siitä, että olen ylipainoinen vaikka voisinkin piilotella sen syyn takana. Kortisonin aloitettuani lihoin todella lyhyessä ajassa kymmenen kiloa, kun entisten 20 ylikilon kerääminen oli sentään kestänyt 20 vuotta!
Syy ylipainoon on todellakin siinä että syödään liikaa. Sen sisimmässään tietää jokainen. Mutta miksi näin tehdään, se on mielestäni se avainkysymys joka tekee asiasta vähän monimutkaisemman. Jos asia olisi niin yksinkertainen, että jokainen ylipainoinen tiedostasi olevansa lihava ja alkaisi syödä vähemmän, ei liikapainoisia tämän maan päällä nähtäisi. Jokainen varmasti kuitenkin mieluummin olisi normaalipainoinen, vaikka jollakin lailla nykyiseen olotilaansa on sopeutunutkin. Laihduttaminen ei todellakaan ole pelkkää laiskuutta ja liikasyöminen ahneutta. Kyllä itse ainakin olen tiedostanut missä elämänvaiheessa aloin lohduttaa itseäni ruualla. Olen käynyt pitkän tien ja pääsemässä vihdoin pysyvän elämäntapamuutoksen ytimeen. Ei ole tärkeintä laskea kaloreita vaan tiedostaa miksi syö liikaa! Satunnaisista kuureista ei ole mitään hyöytä, ne eivät ole ratkaisseet mitään.
On hyvin helppoa olla asiantuntija asioissa, joista ei ole mitään kokemusta. Tämä lihavuus on yksi niistä. Kyllä itsekin varmasti ihmettelisin nähdessäni itsensä muodottamaksi syöneitä ihmisiä, miksi ovat itsensä tuohon kuntoon päästäneet, ellei itsellä olisi takana niin kipeitä kokemuksia. Varmasti löytyy näitä iloisissa illanistujaisissa itsensä lihottaneita ihmisiäkin, mutta monella, monella ylipainoisella on kannettavanaan muitakin, paljon raskaampia taakkoja kuin ne ylikilot, jotka ovat vain jäävuoren huippu.
Missähän lienevät ajatukset olleet kun olen kirjoittanut, että "vain pieni prosentti voi syyttää ylipainostaan lihavuuttaan"..:) tarkoitin tietenkin sairauttaan. Toinen tökkönen on kohdassa että "laihduttaminen ei ole pelkkää laiskuutta". Tarkoitin tietenkin että ihminen ei välttämättä liho pelkkää laiskuuttaan.
Ja muka vielä tarkistin tekstin kirjoittamisen jälkeen...
Eli välttämättä ei syödä liikaa, mutta syödään aivan väärin! Eli pelkkiä puppuhiilareita ja kovaa rasvaa.
Väärin syömistä voi olla myös esimerkiksi se, että syödään yksi karjalanpiirakka päivässä, kyytipojaksi litra kahvia.. yksi kaverini laihtui nimittäin tällä keinolla, mutta ihmetteli koko ajan kun väsyttää niin kauheesti =)
Ja vaikka olen alkuperäisen ja monen muun kanssa sama mieltä siitä, että HOIKKA ja SOPIVAN LIHAKSIKAS, ei siis laiha, ihminen on kauniinpi, kuin kasa ihraa, väitän, että joillekin se hoikkana pysyminen on vaan helpompaa kuin toisille. Kaksi samankokoista ihmistä saattaa liikkua ja syödä samalla lailla, silti toinen on hoikka ja toinen pyöreä! Eli lihomiseen taipuvien ihmisten täytyy tavallaan nähdä enemmän vaivaa pysyäkseen hoikkana...
Ja kuten tuossa äsken jo kirjoitin, henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kauniisti lihaksikas, siis sellainen urheilullinen, ( ei siis mikään hormonibarbara!) ihminen on kaunis kropaltaan, vaikka painoindeksi saattaakin olla yläkantissa.
"...väitän, että joillekin se hoikkana pysyminen on vaan helpompaa kuin toisille. Kaksi samankokoista ihmistä saattaa liikkua ja syödä samalla lailla, silti toinen on hoikka ja toinen pyöreä!"
Näinhän se on. Ja tässä on vielä sellainen ironinen seikka, että helposti lihova pärjäisi paremmin sellaisessa maailmassa, jossa ruoka on työllä ja vaivalla metsästettävä. Mutta asia on toinen näiden nykyisten lihapatojen äärellä...
Eläämääsi uhkaa kuitenkin uhkeammat naiset ja sehän sinua riepoo. Jäät yksinäiseksi kun kaikki muut pariutuu. Laitat sen tiliin ettei kukaan muka ole tasoisesi kun jäät yksin rannalle ruikuttaan. Hoikkana rumiluksena sulla ei ole muuta vaihtoehtoo kuin haukkua lihavia kun itse olet epäonnistunut. Katso itseäsi peiliin ja mieti mikä vika on itsessäsi?
täällä lihavien keskustelupalstalla surffailet???
Ensimmäisessä viestissäni jo kerroin, että ihan uteliaisuuttani tätä palstaa olen lueskellut. On muuten muutkin hoikat ihmiset. Olen surffailut monella muullakin palstalla, että ei siinä mitään ihmeellistä pitäisi olla.
Arvasin, että saan ryöpyn asiallisia ja asiattommia vastauksia. No, syntyipähän ainakin keskustelua.
Noista kauppakyttääjistä sen verran, että minä en syynää, mitä ihmisillä sattuu ostoskärryissään olemaan. Se on jokaisen oma asia, niin kuin painokin. Jokainen valitsee olotilansa, onko lihava vai hoikka. Kunhan mielipiteitäni kirjoitin. Olen mielummin hoikka ja aktiivinen kuin väsynyt ja masentunut ylipainoinen.
Otsikon piti olla aloittaja vastaa, ei vastuussa.
Olin hieman pettynyt viimeiseen lauseeseesi että olet mieluummin hoikka ja aktiivinen kuin masentunut ylipainoinen. Se kertoi mielestäni siitä, että todellisesta elämästä et vielä paljonkaan ymmärrä. Tiedätkö että kaikki yleistäminen on pahasta. Nuokaan asiat eivät todellakaan kulje käsi kädessä keskenään. Tiedän monia langanlaihoja nysveröitä, jotka eivät juuri kotiovesta uskalla päätään pistää ulos kuin myös ylipainoisia aktiivisia ja moneen osallistuvia, vireitä ihmisiä. Kilot eivät välttämättä kerry korvien väliin estämään aktiivista elämää. Itse matkustelen ulkomailla 3-4 kertaa vuodessa, harrastan monenlaista ja toimin järjestöissä sen lisäksi että olen monen lapsen äiti ja vaimo miehelle, joka on rinnallani pysynyt kiloistani huolimatta. Elän täyttä, tasapainoista elämää.
Sen lisäksi ajatus siitä että lihavuus olisi pelkkä valinta, ei ole totta. Totta on että sairaus tai lääkkeet ovat harvalla ylipainon aiheuttajia. Silloin kuitenkin kun on sairas, on usein väsynyt ja estynyt liikkumaan, joten pitäisi olla äärettömän lujatahtoinen estääkseen painon nousemasta mikäli on tähän taipuvainen. Sairaalla ja väsyneellä ei tätä tahtoa usein ole. Kaikilla ei näitä ongelmia ole. Itse ehkä kuulut tähän tyyppiin, joka ei liho vaikka elämäntyyli muuttuisikin. Vaikka itse en pahoita mieltäni näistä tietämättömistä yksioikoisista heitoista, pyytäisin pysähtymään miettimään sitä, että elämä ei ole niin yksinkertaista. Kaikki ei mene aina niin yksi yhteen kuin ihminen pienessä mielessään voisi kuvitella. Kaikki ei aina ole omaa valintaa tässä elämässä vaikka paljon siihen voi vaikuttaa.
Olemme ihmisinä erilaisia, etsimme ratkaisuja ongelmiimme ja lapsuutemme traumoihin erilaisilla tavoilla. Toisesta voi tulla himoliikkuja tai himosiivooja sairaalloisuuteen asti, toinen voi alkaa lohduttaa itseään ruoalla sitä itse edes tiedostamatta. Ikävä kyllä tämä viimeinen saa osakseen halveksuntaa ja ensimmäiset kiitosta ja kehuja vaikka voivat olla yhtä kaaoksessa sisimmässään ja toimivat niillä keinoilla mitä heillä on. Mutta näitä asioita ei voi ymmärtää kuin kokemuksen kautta, niitä ei voi kirjoista opiskella. Ja joillekin ei tähän koko elämä riitä, silloin syntyy näitä streotypioita siitä miten lihavat ovat ahneita, laiskoja ja masentuneita paskiaisia, jotka pitäisi saada pois normaalipainoisten ihmisten silmistä, että heidän maailmankuvansa pysyisi täydellisenä.
että mikä mielestäsi on lihava?
Itse en ole hoikka ja luustoni on sellainen että perinteisessä mielessä hoikkaa minusta ei saa kuin luita poistamalla joten varmaan mielestäsi olisin lihava jos vain kiloja tuijottaisi.
Ja usko pois, ei se ole kiloista kiinni onko vientiä baarissa. Katso joskus muualle kuin omaan napaasi niin huomaat että ei ne pullukat ole niitä seinäkukkasia.
Sun tasoisia miehiä on kyllä paljon ja varmasti sellaisen saat, suurimmalle osalle kun sun tasoiset miehet eivät kelpaa.
Ei lihavuutta voi pelkästään painosta tai painoindeksistä katsoa. Täytyy nähdä ihminen. Joku voi painaa enemmän ja painoindeksi on ylipainon puolella ja silti ihminen ei ole lihava. Riippuu lihasten määrästä, sillä lihaksethan painaa enemmän kuin läski. Eli ihminen voi olla hoikka, vaikka luvut muuta kertoisivat. Kyllähän oikean lihavan näkee katsomalla, ei siinä painoa tarvitse kysellä.
Oma painoindeksini on noin 19.
Mitä sinä sitten tarkoitat, että suurimalle osalle ei minun tasoiset miehet kelpaa? Ethän tarkkaan ottaen edes tiedä, mitä tarkoitin ko. sanonnalla.
itse lihoin 12 kiloa mielialalääkkeiden ja ehkäisypillerien takia. Omassa tapauksessa olin todella laiha ennen tuota satsia, joten painoni on vielä normaalilukemissa.
Mitä hemmetin TOIVEAJATTELUA ja itsensä lohdutamista muka?? Kyllähän se vaan pysyy faktana sekin, että sadat tai tuhannet miehet tässäkin maassa palvovat runsaita muotoja. Ei muutu tuo tosiasia, vaikka joku hoikkuuden ihannoija kitisisi näillä palstoilla lopun ikänsä. Mikähän ihmeellnen tarve näillä kuivakampaa vartaloa ihailevilla on julistella oma makunsa yleiseksi totuudeksi? Ei se ole sitä.
Ei minua ainakaan kiinnosta pohtia olisinko vielä kauniimpi hoikempana jostakin kohdasta. Kiinnostavampaa on tapailla miehiä, jotka ovat ennakkoluulottomia ja avarakatseisia. Jos mies kitisee läskeistä, hän on auttamatta minun makuuni toivoton tapaus, ja epäkiinnostava. Kyllä tämä näkökulma on yhtälailla tosi ja "oikea" kuin tämän alkuperäisen viestin kirjoittajankin mielipiteet.
Ja mikä siinä 'kipeää' tekisi, että painaa enemmän kuin joku toinen? Ihmisethän on muutenkin erilaisia. Ei auta hoikkuuskaan, jos yläpää ei skulaile kunnolla. Silloinhan naisen täytyy vaan tyytyä hymyilemään ja olemaan hiljaa, tai odottamaan että mies kelpuuttaa seurakseen. Kun mun muhkeat muodot ainakin on hankittu ja ylläpidetty reilusti suklaatia käyttelemällä, niin ei siinä sen kummempaa medikalisaatiota tarvita. Mutta ei siinä myöskään mitään syyllistymistä tai katumusta tarvita. En ole huomannut, että hoikkia pidettäisiin kummajaisina. Päinvastoin, painoindeksejä ja vyötärönympäryksiä kirkuvat kaikki mediat kilvan ja ne ovat korottaneet ihannepainoisuuden yleiseksi hyveeksi.
Eihän nyt baareista kannata seuraa edes hakea, jos osaa käyttää nykytekniikkaakin. Netissä voi karsia surutta pikaisella kädenliikkellä seurastaan pois kaikki vähänkin kilokammoiset hemmot. Ei minua haittaa lainkaan, jos joku himoitsee kuivempaa runkoa kuin omani. Hänellä vaan ei ole mulle rehevälle naiselle silloin mitään asiaa. Selkeää ja yksinkertaista. Tämänkin viestiketjun aloittaja tuntuu odottavan meiltä tukevammilta jonkinlaista 'häpeän itseäni ja tunnustaudun huonommaksi' -asennetta.
Oli ihminen nyt sitten minkäpainoinen tahansa, niin kyllä se viehätysvoima taitaa olla aika paljon kiinni muistakin seikoista. Minua ainakaan ei viehätä pätkääkään miekkonen, jolla on huonosti toimiva yläpää, olkoon kroppa miten ihanteellinen hyvänsä.
Kaikenlaiset "totuus tekee kipeää" -julistelut ovat viattomassa naiviudessaan huvittavia. Kyllä se vielä pahemmin taitaa kirpaista se TODELLINEN totuus: maailmassa tulee aina olemaan erikokoisia ihmisiä. Osa hyväksyy itsensä ja toiset, osa ei voi koskaan hyväksyä minkäänlaista normeista poikkeamista.
Minä olen paremman näköinen ja itseni näköinen rehevänä, ja siksi aion jatkossakin vartioida etten tipahda anorektikkosarjaan eli alle satakiloisiin :)Tai no, ehkä 99,9 kiloa vielä menettelisi jotenkin... Mutta miesten suhteen rima on tosiaan korkealla. Täytyy olla ehdottomasti samantasoinen kuin itsekin olen, ja se tarkoittaa, että täytyy olla viisas ja suora.
Siihen pääsee harva, koska treenaus on kohdistunut heillä vääriin kohtiin, ei aivoihin.
hyvää ja mehevää jatkoa kaikille!
Minun puolestani saa olla vaikka miljoona miestä, jotka palvovat "runsaita muotoja". Kauniisti sanottu, jos niitä muotoja on kahdenkin edestä, niin ne on "runsaita". Omapa on asiasi. Eikö siis ole olemassa kuin kuivakkaita ja liiallisia muotoja? Eiköhän siihen väliin mahdu ihan normaalejakin muotoja?
"Ei auta hoikkuuskaan, jos yläpää ei skulaile kunnolla." Jos minua tarkoitit, niin voin vakuuttaa, että yläpää toimii keskivertoa paremmin. Ei siis tarvitse tuppisuuna hymyillä. Mikä kumma siinä on että, jos nainen on hyvännäköinen, se on auttamattomasti bimbo? Se on sitä vanhaa mantraa, että kauneus ja äly ei mahdu samaan päähän. Ja jos minulla on älyä, en todellakaan valitse seuralaisekseni älytöntä.
Ei tarvitse noin riehaantua yhden ihmisen (minun) mielipiteistä. Jokainenhan saa olla ja ajatella niin kuin itselle parhaaksi sopii. Minä olen minä ja sinä olet sinä, ja sillä siisti. Osia en kyllä vaihtaisi sinun tai kenenkään muunkaan kanssa. Minusta on mukavaa olla ihailtu!
Kerroit ajatuksiasi totuutena ihan otsikkoa myöten, joten kyllä siitä sai kuvan että kyse on enemmänkin kuin yhden ihmisen mielipiteistä. Niinpä siitä on helppo provosoitua, jos on sitä tyyppiä.
Tuosta olen samaa mieltä että järki, viisaus, empatiakyky ja kauneus voivat tosiaan asustella saman päänupin sisällä. Hyvä ulkonäkö ja täydellinen vartalo eivät sulje pois sitä ettei kyseinen henkilö voisi olla vielä miellyttävä ihminenkin. Välimuotoja rubensmaisesta naisihanteesta kuivaan kukkakeppiin on tosiaan muitakin.
Tärkeämpää kuin olla muiden ihailema on kuitenkin mielestäni se, että ihminen itse on kutakuinkin tyytyväinen itseensä ja olosuhteisiin jossa elämäänsä elää. Aina ei voi kaikkea valita vaan elämään voi tulla sävyjä joita siihen ei olisi halunnut, mutta on vain sopeuduttava. Mikäli ylipaino hallitsee elämää ja vie elämisenhalun, se rajoittaa liikaa elämää. Silloin kannattaa tehdä voitavansa sen kukistamiseksi. Itse olen näennäisesti sopetunut ylipainooni mutta sisimmässäni tietänyt että ulkokuoren alla entinen minäni, joka rakasti esimerkiksi vaatteita ja harrasti kilpaurheilua piirimestaruustasolla, mutta meni kauan ennnkuin olin päässyt pääkopan kanssa sopimukseen siitä että elämänmuutos oli mahdollinen. Kaikella on aikansa. Totean edelleen että mielestäni kaloreiden laskemisesta ei ole mitään hyötyä ellei tiedosta sitä miksi on lihonut. Ja tällä en tarkoita sitä, että on syönyt liikaa. Se on vain se ulos näkyvä osa asiasta.
En ole tuo nimimerkki "Reilusti täyteläistä" - en osaa kirjoittaa yhtä hienosti - mutta pakko on kommentoida kuitenkin tuota sun vastaustasi.
"Jos minua tarkoitit, niin voin vakuuttaa, että yläpää toimii keskivertoa paremmin. Ei siis tarvitse tuppisuuna hymyillä. Mikä kumma siinä on että, jos nainen on hyvännäköinen, se on auttamattomasti bimbo? Se on sitä vanhaa mantraa, että kauneus ja äly ei mahdu samaan päähän."
Eihän tässä nyt väitetä, että kaunis ihminen olisi automaattisesti tyhmä. Käsitit vähän väärin. Kyse on siitä, ettei sillä (ainakaan minulle) ole väliä onko ihminen lihava vai hoikka, kaunis vai ruma, JOS ihminen on "älytön" ja keskustelukyvytön. Se on se joka merkkaa, niin mulle kuin onneksi monelle muullekin.
Ja ei, en usko että hän tarkoitti tyhmällä ihmisellä suakaan, vaikka sulle näköjään tulikin heti tarve puolustautua. =)
"Jokainenhan saa olla ja ajatella niin kuin itselle parhaaksi sopii."
No sitähän tässä on yritetty jo vuosikaudet sanoa ja saada muutkin ymmärtämään tuo, mutta kun eräät tuntuu näillä keskustelupalstoilla ja muuallakin ajattelevan, että ihminen ei missään nimessä kelpaa tukevana tai lihavana.
"Osia en kyllä vaihtaisi sinun tai kenenkään muunkaan kanssa. Minusta on mukavaa olla ihailtu!"
Siis tarkoitatko, ettei ylipainoinen nainen voi olla ihailtu? Mulla on muutama reilusti ylipainoinen ystävätär, jotka saa runsaasti ihailua erityisesti miehiltä. Jopa niin komeilta ja fiksuilta, että olen itse ajoittain kateellinen.
En haasta riitaa, ajattelinpa vain kertoa mielipiteeni. Hyvää syyspäivän jatkoa kaikille! =)
"Mulla on muutama reilusti ylipainoinen ystävätär, jotka saa runsaasti ihailua erityisesti miehiltä. Jopa niin komeilta ja fiksuilta, että olen itse ajoittain kateellinen."
Miksi minun on vaikea uskoa tuota väittämää? Ei sen takia, että menettäisin jotain, vaan siksi, että tuo kuulostaa toiveajattelulta. Oletko jossain nähnyt oikein lihavaa naista ja tosi hyvännäköistä fiksua miestä yhdessä (sama pätee toisinkinpäin)? Jos olet, ovatko suhteet olleet pitkäaikaisia? Mikä lihavassa naisessa viehättää miehiä (ja toisinpäin)? Osaako kukaan vastata?
Mikä siinä mättää, jos sanon, että minusta on mukavaa olla ihailtu, mutta minun pitäisi uskoa, että "reilusti täyteläiset" ovat niitä ihailtuja?
Mikä lihavassa naisessa viehättää miehiä? Outo kysymys, johon näin naisimmeisenä yritän vastata. Mikä naisessa ylipäätään viehättää miestä? Varmaan korea ulkomuoto voi pistää silmään, mutta ei se yksistään jaksa kovin pitkälle kiinnostaa. Voisikin muotoilla vastaavasti kysymyksen että oletko nähnyt kaunista, mutta tyhjäpäistä naista ja hyvännäköistä miestä yhdessä? Ovatko nämä suhteet olleet pitkäaikaisia? Joillekin ihmisille riittää kummpanissa pelkkä ulkonäkö, toiset yleensä asioista vähän syvällisemmät etsivät seuralaisestaan myös henkistä sielunkumppania.
Nämä kaksi voivat toteutua samassa ihmisessä, korea ulkonäkö ei elimoi mahdollisuutta että ihminen olisi samalla myös mukava ja fiksu.
Niinpä vastaisin kysymykseesi, että lihavassa naisessa varmaan viehättää se ihminen, joka kilojen alla on. Suurin osa ihmisistä odottaa elämänkumppaniltaan muutakin kuin seksikästä ulkonäköä.
Minä kuulkaas luulen, että tämän aloittajan ketju on pelkkää provoa. Kellä on aikaa koko päivä istua koneella lukemassa ja vastaamassa samantien toisten viesteihin. Tää "ihailtu" ihminen elää itse siellä satumaailmassa ja hakee todisteita täältä itselleen. Tai sitten se on itse lihava ja ihan huvikseen ärsyttää. Minusta ihminen ei ole kovin "fiksu", kun tällä tavalla itseään kehuu. PROVO, mikä PROVO, uskokaa pois!
Olen realistihumoristi. Ilmeisesti se jollekin hahmottuu "riehaantumiseksi", mutta so what? Kyseiseen tyylilajiin kuuluu aina pienoinen kärjisteleminen ja karrikoiminen.
Minustakin on mukavaa olla ihailtuna useilta eri tahoilta, joten mehän olemme lopulta siis täysin samassa tilanteessa ja samaa mieltä :) En riehaannu enkä riitele virtuaalisesti. Tämä on aina vain tekstiä. IRL-keskustelut myös läskiteemasta vaativat ihmiseltä yleensä jo ihan toisella tavalla avointa otetta kuin tämä mukava harmiton nimettömänä räiskiminen.
Ja kun on runsaasti muotoja, niin on. Ei se ole OIKEAMPAA TAI VÄÄREMPÄÄ TAI RIKOLLISEMPAA TAI TUOMITTAVAMPAA kuin hoikat tai normaalit muodot. Vain erilaista. Sitä en koskaan voi hyväksyä, että täällä tai muualla joku yrittäisi julistella millaisia kaikkien ihmisten PITÄÄ olla. Hänhän olisi silloin nimittänyt itsensä koko maailmankaikkeuden ohjaajaksi.
Minunkin puolestani saa olla vaikka tuhat miljoonaa miestä, jotka palvovat liki anorektisia karmean nälkiintyneen näköisiä kuivia lautamaisia naisia (tämäkin on vain minun näköhavaintoni, ei mikään yleispätevä näkemys). Sehän on upeata, että makuja on monenlaisia, ja jokaisella saa olla omansa. Älyttömyyksiin lipsutaan vain silloin, jos ruvetaan väittämään että KAIKKI pitävät hoikkuutta viehättävämpänä kuin rehevyyttä, tai jotain vastaavaa kapea-alaista yleistelevää soopaa.
En tarkoittanut loukata sinua tai ketään muutakaan. Meitä tuhdimpia naisia (jopa minua!) pidetään joskus jotenkin laiskoina ja tyhminä. Omalta kohdaltani tuo väärä tulkinta korjaantuu kohdalleen viiden minuutin keskustelulla. Sama pätee varmaan kauniiden naisten kohdalla. Kun ilmaisupuoli ja ajatustoiminta on kohdallaan, ei tarvitse edes murehtia moisesta.
Siis tavoittelevatko jotkut ihmiset keskuudessamme aina ja kaikessa NORMAALIUTTA? Mistähän se mahtaa kertoa? No jääköön se sitten muille areenoille analysoitavaksi.
"Oletko jossain nähnyt oikein lihavaa naista ja tosi hyvännäköistä fiksua miestä yhdessä (sama pätee toisinkinpäin)?"
No esimerkiksi mun serkku ja sen aviomies. Serkku on n. 120-kiloinen nainen, mies on tumma, komea (muidenkin kuin mun mielestä, toki komeus on aina katsojan silmässä), fiksu, hauska, lempeä, hyvä isä jne.
"Jos olet, ovatko suhteet olleet pitkäaikaisia?"
Hmm, onhan ne suunnilleen 15 vuotta olleet yhdessä, eikä loppua näy.
"Mikä lihavassa naisessa viehättää miehiä (ja toisinpäin)?"
Varmaan mun serkussa viehättää mm. se, että sillä on loistava huumorintaju, eikä se pyytele anteeksi olemassaoloaan. Lisäksi sillä on kauniit kasvot ja kauniit hiukset.
"Mikä siinä mättää, jos sanon, että minusta on mukavaa olla ihailtu, mutta minun pitäisi uskoa, että "reilusti täyteläiset" ovat niitä ihailtuja?"
Siinä ei mätä mikään, jos susta on mukavaa olla ihailtu - niin mustakin on. =) Siinä taas mättää, jos sä et usko että myös reilusti täyteläiset voi olla ihailtuja, koska se on totuus eikä mitään toiveajattelua. Se, ettet sä ole ikinä tavannut ylipainoista ihmistä, jolla olisi vientiä, ei tarkoita etteikö sellaisia ihmisiä olisi olemassa. Makuja on monia, sen sä varmaan älykkäänä naisena ymmärrät. =)
on tosiaan tuollainen mustavalkoinen, lohkova ajattelu.
Sitä paitsi mielelstäni fiksu ihminen pitää huolta myös kropastaan. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että väittäisin lihavien ÄO:ää heikommaksi automaattisesti.
Totuus on kuitenkin, että mitä koulutetumpi nainen, sitä epätodennäköisemmin lihava. TÄMÄ ON KANSANTERVEYSLAITOKSEN TUTKIMAA!
Kyllä ne tonnikeijut siis useimmin amislinjoilta löytyy. Eli mikä lie syynä?
Minulla ei ole yhtään lihavaa tuttua, joka saisi ihailua tasokkailta miehiltä.
Itsekin nyt lihottuani olen menettänyt kaikki saumat miesmarkkinoilla. Olisin vapaa, mutta ei löydy enään minulle kelpaavaa miestä.
Totuin tasoon, joka ei enää ole minun ulottuvillani. Yritän nyt epätoivoisesti laihduttaa, jottei yksin tarvitse loppuelämäänsä talloa.
"Minulla ei ole yhtään lihavaa tuttua, joka saisi ihailua tasokkailta miehiltä."
Kyllä niitä silti on, vaikka niitä ei sun tuttavapiiriisi kuuluisikaan. Mulla ainakin on useampia. Ei sillä että olisin mikään lihavuuden puolestapuhuja, se nyt vaan on noin.
Olen itse muutamaan otteeseen kommentoinut palstan kirjoituksia. Olen kirjoittanut asiallisesti, asiasta - en yksilöistä. Silti vastaan tulee lapsellista uhoamista ja syytöksiä ennakkoluuloisuudesta ja ties mistä.
Ihmiset ovat tosiaan syvällä itsepetoksen suossa, jos oikeasti väittävät näyttävänsä hyvältä 120 kiloisina, ja ettei siinä 40 kilon painonpudotus olisi minkäänlainen parannus ulkonäköön. Suosittelisin huomattavan ylipainoisille reilua laihdutuskuuria ja sen jälkeen, verratkaapa vain sitä kohtelua, jonka kanssaihmisiltänne saatte! Vastakkainen sukupuoli innostuu huomattavasti enemmän, ja monipuolisemmin: ei enää vain näitä seksiseuralaisia. Ja muutenkin.
En sano, että tämä kuvaamani asennemuutos olisi "oikein", tai "väärin", mutta niin se nyt vain on, että ehdoton enemmistö pitää normaalipainoista tai korkeintaan lievästi ylipainoista (BMI alle 30) paremman näköisenä kuin ihmistä, joka painaa tuplasti sen mitä pitäisi.
Vielä kerran vastaan.
1. Olen kipeänä kotona ja siksi minulla on ollut aikaa vastailla tällä palstalla.
2. Miksi ihmeessä kirjoittaisin jotain soopaa huvikseni?
3. Ja ettei nyt vain kenellekään jää epäselväksi, kerron senkin, että olen 175cm pitkä ja painan 57kg. Eli en ole mikään kukkakeppi tai kuivakka naisihminen.
ei sinun tai kenenkään muunkaan tarvitse perustella miksi tai milloin täällä kirjoittelee.
Tämä on KESKUSTELUPALSTA YMPÄRI VUOROKAUDEN.
Ovatko nämä toisten elämän kyttääjät kuulleet eläkeläisyydestä, työttömyydestä, opiskelusta, sairauslomista, lasten kotihoidosta, sairaan lapsen hoidosta, etätyöstä, vuorotyöstä...
Ilmeisesti he tuntevat vain kahdeksasta neljään työpäivän vauvasta vaariin.
Olen kanssasi periaatteessa ihan samaa mieltä. En kuitenkaan tuota loppua näe ihan noin. Kyllä teikäläisiä pääsee aika helposti painamaan, kun vain osaa sitä teidä minä kuvaa oikein hivellä. Ja hiukan timmiä kroppaakin kyllä tarvitaan.
Sinäkin olet lähinnä varmaan tradenomi ja kuvittelet, että ulkonäkösi avulla tulet saavuttamaan onnellisen parisuhteen.
Esim. minulla sellainen jo on, mutta aina sillointällöin baarista tarttuu joku nirppanokka. En siis ole kovin hyvä mies itsekkään. Saan kuitenkin tietyn kicksin siitäkin, kun saan aamulla olla hiukan tyly oikein hyvä kroppaiselle nirppanokalle. En minä kuitenkaan omaa kultaani mihinkään nuoreen kauppakoulun tyttöön vaihtaisi.
Tuosta ylipainoisten ihannoinnista olen kyllä kanssasi samalla aaltopituudella.
En ole tradenomi. Minulla on yliopistokoulutus. Enkä ukkomiesten ja typeryyksiä puhuvien kanssa lähde mihinkään. Varsinkaan en harrasta yhdenyönjuttuja. Joten ne sinun nirppanokkasi ovat ihan jotain muita kuin minä.
Hyviä jatkoja vain sinulle! Tuskin koskaan tapaamme, ainakaan noissa merkeissä!
Sinähän oot suoraan sanoen sika mieheksi! Mitähän vaimos sanoisi, jos tietäisi moiset touhut? Jos sulla on niin ihana kulta himassa odottamassa, mihin tarvitset jonkun nirppanokkaisen timmivartaloisen ämmän. Miten selität vaimokullalles missä oot yösi viettäny? Ja vielä yks kysymys, onko nää hyvännäköiset nirppanokat parempia petikavereita kuin vaimos vai voitko toteuttaa niitten kanssa jotain mihin vaimosi ei suostu?
kun nämä lihavat leidit täällä yrittää esiintyä miehenä. Hohhoijaa!
Oletpahan senkin ajan hiljaa kun ei tunnu olevan mitään sanottavaa. Säälittävää.
namis hankkia vaikka töitä, niin olisit senkin ajan hiljaa ja poissa mussuttamasta niitä namejasi. Säälittävää.
Namiksen namit loppui puoli vuotta sitten :/ Ei ole mussuteltu eikä massuteltu. Enempää töitäkään ei yksi ihminen ehdi. Yli 17 v. nykyisen työnantajan palveluksessa ollut. Taisit silloin itse olla vielä vaipoissa, vai liekö edes syntynytkään ? Saat säästää säälisi itsellesi :)
vaipoissa(jos olit jo syntynyt)taisit olla itse silloin kun minä menin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani v.1972. Syksyllä aloitin sitten lukion.
Joo, eihän tässä ole lainkaan epäilystä alkuperäisen kirjoittajan diagnoosista. Kun hän ensin väittää, että jokainen olkoon sen painoinen kuin on, ja sitten heti perään ilmaisee vahvasti halveksivia, vihamielisiä ja kielteisiä näkemyksiä painavammista ihmisistä - niin kyseessähän on aivan selkeä LÄSKIFOBIA.
Kirjoittaja ei niinkään pelkästään vihaa, inhoa tai kammoksu lihavia ihmisiä, vaan pelkää neuroottisesti omaa lihomistaan. Hänhän on kytkenyt itsetuntonsa ja kelpoisuutensa ihmisenä hyvin voimakkaasti normaalipainoisena pysymiseen. Keskivaikea foobikkotapaus, josta voi kehittyä vaikeakin. Painontarkkailu ja lihavien mollaaminen voivat saada mielentervyettä vaarantavat mittasuhteet.
Jos ihminen on itseensä tyytyväinen ja tasapainoinen, MIKSI IHMEESSÄ hän katsoisi tehtäväkseen kirjoitella netissä lihavien ihmisten itsepetoksesta hyvin painokkaasti ja vankkumattomia mutu-näkemyksiä totuutena esitellen? Jo nimimerkki "totuus tekee kipeää" on sitä lajia, jota omia fobioitaan torjuvat neurootikot näissä kirjoitusketjuissa usein käyttävät provosoivassa tarkoituksessa.
taas älähtelevät. Miksette voi ymmärtää ja hyväksyä,että jokainen normaali, terve ihminen luonnostaan kavahtaa ja inhoaa läskiä, vaikka useimmat sen arkielämässä peittävätkin. On asioita jotka yksinkertaisesti ovat kuvottavia. Esim. mädän ja rikin katku, likaisuus ja läski.
No, nyt on sitten diagnoosi tehty. Jos on hoikka ja tyytyväinen itseensä, on heti läskifoobikko. Tällä palstalla hyvin odotettava diagnoosi.
Minä en kammoksu, enkä vihaa tai inhoa ketään koon perusteella. Enkä ole sellaista edes kirjoittanut, enkä aio kirjoittaa. Kysymys ei ollut siitä, vaan siitä, että minä olen tyytyväinen itseeni. Sitä ei ilmeisesti saa täällä ilmaista ellei paina vähintää 100kg ja ole kaunis kuin kuva, jonka perässä juoksee niin miehet kuin naiset.
Lihomista en pelkää. Olen ollut aina hoikka, syönyt, kun on nälkä, enkä sen kummemmin miettinyt syömisiä tai syömmättömyyttä. Ruoka on polttoainetta, että jaksaa, ei sen kummempaa, ainakaan minulle.
Pikkuisen kyllä naurattaa tämä "psykiatrinen arvio". Ammatti-ihminen ei tee diagnooseja tällaisten kirjoitusten perusteella. Taidat ollakin näitä ns. kotianalyytikkoja. Mutta tiedätkö mitä, psykiatrisen arvion tekemiseen tarvitaan useampia tapaamisia ja keskusteluja, ei palstakirjoittelua. Eikä siihen riitä myöskään oma terapiassa käynti. Se ei anna välineitä toisten arvioimiseen.
Mielestäni tässä viestissäsi tuli hyvin esille avainasia tässä keskustelussa. Sinä olet syönyt kun on nälkä sen kummemmin asiaa ajattelematta ja olet aina ollut hoikka. Sinulla ei ole mitään kosketuspintaa siihen miksi joku on ylipainoinen ja mättää edelleen lisää vaikka ennestään on jo kiloja mitä kantaa. On hyvin helppo olla asiantuntija silloin kun ko. asiasta ei ole mitään kokemusta. Kaikki ihmiset eivät ole lihovaa laatua eivätkä kavavoi tunteitaan syömiseen.
Kenenkään mielenterveyden arvioiminen tällä tai millään muullakaan palstalla ei ole mielekästä eikä tasaveroista keskustelua synnyttävää. Jokainen katsoo asiaa helposti asiaa omista lähtökohdistaan eikä välttämättä tule ajattelleeksi että asiat eivät koskaan ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne näyttävät. Jos laihduttamiseen riittäisi vain tahto laihtua ei tämänkään maan kamaralla yhtään ylipainoista olisi.
"Jokainen katsoo asiaa helposti asiaa omista lähtökohdistaan eikä välttämättä tule ajattelleeksi että asiat eivät koskaan ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne näyttävät."
Mistä arvelet, että minun asiani ovat/ovat olleet, niin yksinkertaisia? Enhän tässä keskustelussa ole tuonut itsestäni esille kuin yhden asian. Ei sen perusteella voi tehdä päätelmiä, että minun elämäni on ollut "helppoa ja yksinkertaista".
Mistä teistä kukaan voi tietää elämästäni yhden seikan perusteella yhtään mitään? Entäpä jos kerron, että minulla on leukemia, ei tukkaa, jatkuva pahoinvointi, pituus kyllä sen 175cm, mutta paino huitelee 45kg:n tuntumissa? Ruoka ei pysy sisuksissa jatkuvan pahoinvoinnin takia ym.
Entäpä jos olen tähän asti kertonut aikaisemmista vaiheista elämässäni ja yrittänyt pitää tällä tavoin itseäni edes jotenkin "pirteänä"? Yhdessä vastauksessahan kerroin olevani sairas, mutta kukaan ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Ehkä olen nyt sitten "pettänyt" teitä, johdattanut harhaan, tai sitten en. Mutta jokainenhan katsoo asioita omista lähtökohdistaan, minäkin.
Miksi nyt ei kukaan kommentoi? Tehän tulitte "petetyiksi" pahemman kerran. Missä arvostelu, paheksunta, jos vakavalla asialla laskee hurttia huumoria? Pelkäättekö te kuolemaa, alle kolmekymppisenä? Minä pelkään.
En tiedä mitä viestistäsi pitäisi ajatella, siitä ei käynyt selväksi kerroitko itsestäsi oikeasti vai et. Siinä jos kukaan ei reagoinut siihen, että kerroit olevasi sairauslomalla ja siksi koneen ääressä ei minusta ole mitään ihmeellistä. Jokainen on sairas milloin flunssasta milloin mistäkin, ei siinä varmasti kukaan arvaa lukea rivien välistä että voisi olla vakavammasta asiasta kysymys. Jos oikeasti kerroit omasta tilanteestasi, toivon sinulle jaksamista sairauden keskellä. Olen vastikään erään lähisukulaiseni kanssa elänyt vakavaa sairautta läpi, joten voin vähän laidasta kuvitella miltä se tuntuu.
Pointtina ainakin omissa kirjoituksissani on ollut se että kun ei tiedä mistä asioissa on kenenkin kohdalla kysymys, niitä ei kannattaisi oikopäätä yksinkertaistaa. Ahmiminen on ahneutta ja lihavat on laiskoja. Yhtälailla yksioikoisesti voisi syöpäsairasta, laihtuvaa ihmistä arvella anorektiseksi ja neuvoa hoitoon, kun ei tiedä mistä on kysymys. Vaikka lähes jokaisen ylipainoisen on mahdollista laihtua, keinoja ei siihen kaikilla ole. Kaikella on aikansa ja joskus se lopulta epäonnistuneiden yritysten jälkeen onnistuu. Laihtuminen vaatii sitä että oppii kuuntelemaan itseään ja sisintään ei niinkään laskemaan kaloreita. Ylipainoisen pitää myös opetella rakastamaan aidosti itseään. Sitä ei ainakaan helpota mikäli ihmiset joilla ei ole ylipainosta ja sen synnystä mitään käsitystä, jakelevat jyrkkiä tuomioita ja tyypittävät lihavat massaksi, joka ei voi viehättää ketään normaalilla älynlahjoilla varustettua ihmistä.
Siksi koska olemme lihavuuspalstalla olemme käsitelleet asioita nimenomaan ylipainoisten näkökulmasta.
Taidettiin kirjoittaa yhtä aikaa. Anteeksi kaikilta aiheuttamin harmi, ihan oikeasti. Typeryyksiä keksii typerä pää ilman hiuksia. Minulla oli kuitenkin vähän aikaa "hauskaa". Nyt on tämä "leikki" leikitty.
Ei minulla oikeasti ole mitään lihavia vastaan, ei ole koskaan ollutkaan. Kyllä omasta lähipiiristä löytyy jos jonkin kokoista ja näköistä ihmistä, eikä kenenkään sisintä ulkokuori huononna.
Hyvää jatkoa kaikille ja anteeksi vielä kerran!
Useimmat hoikat / normaalipainoiset / urheilijat miettivät, mitä syövät. Tuliko tämä yllätyksenä? Itse lasken kalorien lisäksi ruokien "jakaumat" (hiilari/protsku/rasva) ja syön puhdasta, terveellistä kotiruokaa. Kaikki käsitellyt moskat skippaan suosilla, en edes pidä niitä ruokana. Varmasti, jos söisin aina mitä haluan enkä harrastaisi liikuntaa, olisin lihava. Mutta en syö aina mitä tekee mieli, vaan syön sitä, mitä kroppa tarvitsee. Se vähentää mielitekoja kummasti: ei ole koskaan nälkä eikä mielitekoja ehdi syntyä. Silloin, kun herkuttelen, on helppo pysyä kohtuudessa kun ei syö herkkuja nälkäänsä vaan muun ruoan päälle. En siis syö suklaalevyä vaan pari palaa suklaata royal-patukasta. En osta jättikokoisia sipsipusseja, vaan 70gr pikkupussin jne. Terveet ruokailutottumukset saavat lihavankin normaalipainoiseksi. Mutta useimmat ihmiset eivät oikeasti tiedä, mitä terveellinen syöminen on. "Vältä huonoja rasvoja ja huonoja hiilareita" on usein kuultu lause, jonka sisältöä moni ei ymmärrä.
Tiedän että suurin osa ihmisistä lihoisi, ellei yhtään katsoisi mitä syö. Mutta se miksi osa ihmisistä syö miten sattuu, on se avainkysymys, johon eivät voi vastata ne jotka eivät ko. asiasta ole kärsineet. Ruoanhan pitäisi olla vain polttoainetta elimistölle. Itsekin parikymppiseksi söin vain silloin kuin oli nälkä ja painoin tuolloin vain 48 kiloa. En usko, että yhtäkkiä laiskuuttani aloin himoitsemaan ruokaa ja herkkuja siinä vaiheessa kun elämääni tuli paljon muutoksia, joita en pystynyt käsittelemään. Ruoasta tuli jonkun asian korvaaja minun itsenikään sitä tiedostamatta.
Olen eri mieltä siitä että ylipainoiset eivät tietäisi miten syödään terveellisesti. Veikkaanpa että 90 % osaa kertoa vaikka unissaankin sopivan päivän kaloritarpeen ja mistä se viisaimmin kertyy. Tiedon puutteesta asia ei monellakaan ole kiinni. Varmasti niillä voi olla jotka vaan ovat syrjäytyneet elämästä eivätkä viitsi katsoa mitä suuhunsa pistävät. Pelkkä tieto ei riitä. Tarvitaan motivaatio ja se, että sinut itsensä kanssa ja ymmärtää miksi on päästänyt itsensä lihomaan. Ennen sitä pysyviä muutoksia tuskin tulee ja epäonnistumisen kokemukset vain kertautuvat.
"Mutta se miksi osa ihmisistä syö miten sattuu, on se avainkysymys, johon eivät voi vastata ne jotka eivät ko. asiasta ole kärsineet."
Tästä on paljon tutkimuksia: osa on tunnesyöppöjä, osa syö niin epäsäännöllisesti että kroppa menee sekaisin, osaa ei kiinnosta, osa syö yksinkertaisesti väärin.
"En usko, että yhtäkkiä laiskuuttani aloin himoitsemaan ruokaa ja herkkuja siinä vaiheessa kun elämääni tuli paljon muutoksia, joita en pystynyt käsittelemään."
Henk koht en usko, että ylipaino johtuu laiskuudesta eikä sitä tietääkseni tue mikään näyttö.
"Olen eri mieltä siitä että ylipainoiset eivät tietäisi miten syödään terveellisesti. Veikkaanpa että 90 % osaa kertoa vaikka unissaankin sopivan päivän kaloritarpeen ja mistä se viisaimmin kertyy. Tiedon puutteesta asia ei monellakaan ole kiinni."
Minä taas uskon, että iso osa ihmisistä painosta riippumatta ei oikeasti tiedä ravinnosta hölkäsen pöläystä vaan syö mitä sattuu: yleensä joko aivan liikaa tai aivan liian vähän. Tämä näkyy ulkona, kun katsot nykyajan 20v tyttöjä tai poikia. Harva on terveen normaalipainoinen. Useimmat ovat ylipainoisia TAI alipainoisia. Kaikki näyttävät elävän karkilla ja light-limulla. Ilmeisesti vaan ylipainoiset syövät enemmän. Ja kyllähän tämän ilmiön huomaa kaupassa. Ihmiset painosta riippumatta karsastavat edelleen tuoreita kasviksia ja keveitä lihoja, ostavat kaikenlaista valmismarinadia ja sipsiä. Osa vain syö moskaa enemmän, osa vähemmän ja tästä tulee se ero painoon. Erittäin harva syö terveellisesti.
"Pelkkä tieto ei riitä."
Ei niin. Tarvittaisiin jo ala-asteelta lähtien ravinto- ja liikuntakasvatusta. Ensimmäistä myös vanhemmille, sillä kukaan kotona ei syö karkkia eikä sipsejä ellei joku sitä kotiin osta. Tärkeää on, että ihmisiä opetettaisiin tekemään terveellistä ja hyvänmakuista ruokaa sekä nauttimaan liikunnasta.
"Tarvitaan motivaatio ja se, että sinut itsensä kanssa ja ymmärtää miksi on päästänyt itsensä lihomaan."
Motivaatio on todella tärkeää. Siksi pitää saada ihmiset ymmärtämään todella oikeanlaisen ravinnon merkitys terveydelle. Tämän vuoksi on myös tärkeää opettaa ihmiset nauttimaan liikunnasta. Kilpailu ei lisää liikuntanautintoa kaikilla, joten myös kilpailuvapaat urheiluryhmät ja -seurat ovat tarpeen. Kaikista ei tule ammattiurheilijoita, mutta he voivat silti harjoitella ja nauttia liikunnasta.
Onpas tämä keskustelu saanut monenlaisia sävyjä. Halusin kuitenkin vaan itse tuoda esiin näkökulman, jota olen omalla ja muiden kohdalla joutunut pohtimaan. Ei painonhallinnan tai laihtumisen kysymykset tosiaankaan ole niin yksinkertaisia että joku kun sanoo "pudota painoasi", niin se sitten toteutuu siitä vaan ongelmitta. Jos noin olisi, niin koko ongelmahan olisi helposti ratkaistavissa.
Mutta ruuan ja herkkujen mässäyksen taustallahan on usein isoja syviä asioita: yksinäisyyttä, rakkauden puutetta, lohdun hakemista, kosketuksen kaipuuta, mielihyvän metsästystä. Miten NE korjataan kenenkään ohjeilla tai neuvoilla? Niiden perusta voi olla hyvin syvällä ihmisen sisimmässä. Eivät silloin jotkut suoraviivaiset "rupea nyt laihduttamaan" -neuvonnat yksistään auta. Tarvitaan varmaan paljon perusteellisempaa elämäntavan ja ajatustavan muutosta. Ja sehän sitten taas ei ole välttämättä nopeaa, helppoa eikä kivutonta.
Kyllä toivoisin hieman laaja-alaisempaa näkemystä näihin lihavuuskeskusteluihin. Asioita aivan liian helposti yleistellään ja ihmisiä syyllistellään. Ei se ainakaan edistä kenenkään terveyttä.