Olen Henkilö Num Jotain Listassasi

että vieläkin luulet minusta, että haluan olla toisia yläpuolella, maailmankaikkeuden napa
tai olisin arvokkaampi kuin joku muu?

itse teidän ettei näin ole

runoni syntyi tekstistäsi missä kipeästi purit pettymystä että lankesit taas naisen syliin
ja petyit. Olin listasi viimeinen numero
enkä yhtään väheksynyt muita siinä.
Tuo joka paikassa jankkaamasi lause
että en hyväksy, ei ole totta.
Ja jotenkin nyt huomaan miten itse et hyväksy
että olisin muuttunut? katsot koko ajan menneeseen jos kirjoitan teksteihisi jotain, kommentoit sen negatiiviseksi ja syyllistät minua kun luet tekstejäni että jäät jotenkin nalkkiin, masennut ja mistään muusta ei tule mitään... kummallista että silti surffailet tällä palstalla, vaikka silloin kerran sanoit:
miten sua tympii koko rakkausruno palsta
mutta kuitenkin joka päivä täällä kirjoittelet -
Mutta toki, hyviä runosi ovatkin, jokainen saa kirjoitella missä haluaa ja oikeesti
tunnut jopa koomiselta, noitten viisauksiesi kanssa, joista muuten huokuu, että kaikki mitä sinä sanot, on juuri oikein eli kukakohan omaan napaansa tuijottaa ja pyörii itsensä ympärillä?

kysyn vaan :-)

telma kirjoitti:

että vieläkin luulet minusta, että haluan olla toisia yläpuolella, maailmankaikkeuden napa
tai olisin arvokkaampi kuin joku muu?

itse teidän ettei näin ole

runoni syntyi tekstistäsi missä kipeästi purit pettymystä että lankesit taas naisen syliin
ja petyit. Olin listasi viimeinen numero
enkä yhtään väheksynyt muita siinä.
Tuo joka paikassa jankkaamasi lause
että en hyväksy, ei ole totta.
Ja jotenkin nyt huomaan miten itse et hyväksy
että olisin muuttunut? katsot koko ajan menneeseen jos kirjoitan teksteihisi jotain, kommentoit sen negatiiviseksi ja syyllistät minua kun luet tekstejäni että jäät jotenkin nalkkiin, masennut ja mistään muusta ei tule mitään... kummallista että silti surffailet tällä palstalla, vaikka silloin kerran sanoit:
miten sua tympii koko rakkausruno palsta
mutta kuitenkin joka päivä täällä kirjoittelet -
Mutta toki, hyviä runosi ovatkin, jokainen saa kirjoitella missä haluaa ja oikeesti
tunnut jopa koomiselta, noitten viisauksiesi kanssa, joista muuten huokuu, että kaikki mitä sinä sanot, on juuri oikein eli kukakohan omaan napaansa tuijottaa ja pyörii itsensä ympärillä?

kysyn vaan :-)

täydellinen, mutta miksi ryhtyisin omia virheitäni ja kaikkia epäonnistumisia ja ehkä salaisia lankeemuksia tänne syytämään? Runot on runoja, ja sitten kun niitä kommentoit ja vastaan kommentteihisi, toki silloin kirjoitan niin kuin minä ajattelen asioiden olevan ja minkä oikeaksi koen, on se sitten koomista tai ei. En luule että olen kaikessa siinä täysin oikeassa, mutta kirjoitan niin kuin ajattelen ja moni asia on käytännön kautta opittua, kipeästikin. Tietysti minulla on omat sokeat pisteeni.

Käyttäytymisesi vaan osoittaa että haluat olla muita arvokkaampi ja asioiden pitäisi mielestäsi mennä niin kuin sinä haluat. Muiden rakkautta ja empatiaa arvioit sitten sen mukaan kuinka he sinun haluihisi suostuu. Tiedät itsekin aivan hyvin että näin on. Mutta jos olet muuttunut, ok, hyvä niin. Ei sinun tarvitse sitä todistella. Tämän päiväiset vuodatuksesi lähes kaikkiin eilisiin runoihini vaan osoittavat - mielestäni - jotain ihan muuta.

En muista sanoneeni että koko rakkausrunot-palsta tympii. Toisinaan tietysti tympii. Mutta on määrätyt asiat jotka tympii, ei palsta kokonaisuudessaan.

mamabeard kirjoitti:

täydellinen, mutta miksi ryhtyisin omia virheitäni ja kaikkia epäonnistumisia ja ehkä salaisia lankeemuksia tänne syytämään? Runot on runoja, ja sitten kun niitä kommentoit ja vastaan kommentteihisi, toki silloin kirjoitan niin kuin minä ajattelen asioiden olevan ja minkä oikeaksi koen, on se sitten koomista tai ei. En luule että olen kaikessa siinä täysin oikeassa, mutta kirjoitan niin kuin ajattelen ja moni asia on käytännön kautta opittua, kipeästikin. Tietysti minulla on omat sokeat pisteeni.

Käyttäytymisesi vaan osoittaa että haluat olla muita arvokkaampi ja asioiden pitäisi mielestäsi mennä niin kuin sinä haluat. Muiden rakkautta ja empatiaa arvioit sitten sen mukaan kuinka he sinun haluihisi suostuu. Tiedät itsekin aivan hyvin että näin on. Mutta jos olet muuttunut, ok, hyvä niin. Ei sinun tarvitse sitä todistella. Tämän päiväiset vuodatuksesi lähes kaikkiin eilisiin runoihini vaan osoittavat - mielestäni - jotain ihan muuta.

En muista sanoneeni että koko rakkausrunot-palsta tympii. Toisinaan tietysti tympii. Mutta on määrätyt asiat jotka tympii, ei palsta kokonaisuudessaan.

Et siis ala salaisia lankeamuksiasi tänne syytämään ja vaikka tässä kerrot jopa rakastelustasi ex-vaimosi kanssa
että hohohoijaa, mieti myös mitä puhut
kaikella ystävällisyydellä :-)


>> Liian henkilökohtainen?
Kirjoittanut: äitiparta 19.11.2006 klo 00.55

Muistatko. Makasimme vierekkäin
aamun tuloa odottaen,
olin juuri menettänyt poikuuteni,
ja amfetamiini suonissamme ei päästänyt
meitä uneen.
Silloin painoin pääni syliisi
ja itkin, en osannut kertoa miksi.

Muistatko.
Kävelimme lumista hiekkarantaa
ja pysähdyin katsomaan valkoista dyyniä.
Ajattelin: voisinpa olla karhu
ja nukkua dyynin sisällä tuhat vuotta.
Kyyneleet valuivat poskellani, tartuit käteen
ja lähdit hinaamaan rannalta pois.

Muistatko, kun tutustuit parhaaseen kaveriini.
Muistatko kun ihastuitte.
Muistatko, kun keskellä yötä rikoin ala-ovesta lasin
ja hakkasin nyrkillä oveenne.
Muistatko kun saitte häädön - menitte naimisiin
ja muutitte Amerikkaan.

Miehesi tuli sieltä yksin pois,
sinä jäit.

Tahtoisin kertoa sinulle etten enää itke.
En osaa.
Valkoiset dyynit rannoilla
eivät saa minua enää haaveilemaan.

Muistatko. Olin pahasti koukussa
kun tapasimme, pillerikierteessä ja vähän muussakin,
aineissa joista en irti päässyt - sinä veit kotiisi
ja autoit hiljentämään tahtia.
Tulit raskaaksi ja potkaisit minut ulos.

Muistatko. Minä vannoin jättäväni naiset,
ja aineet.
Vähän ajan kuluttua käytin enemmän kuin koskaan ennen
ja tutustuin sinuun, nuoruuteni väkevä rakkaus!

Olit juuri tullut kaupunkiin,
pidit puukkoa piilossa takkisi alla.
Muistatko, kun vein sinut kotiini, siihen murjuun:
kaikki petivaatteeni olivat vielä
entisen luona, sen joka odotti lastani, ja
me nukuimme kylmässä, peitottomassa sängyssä, tuulen
puhaltaessa huonosti tiivistettyjen
ikkunoiden reunoista, kuinka yritimme
lämmittää toisiamme?

Sinun edellinen miehesi oli pahoinpidellyt
vasemmasta korvastasi kuulon, ja
viimeisellä kerralla hänen potkiessaan
olit saanut keskenmenon.
Yritit tulla raskaaksi kanssani, ja olit kateellinen
entiselleni, jonka kohdussa lapseni kehittyi, viikkojen kuluessa
ja kierteeni paheni.

Pelkäsit, että jonain aamuna herätessäsi
olen kylmä vierelläsi.
Et halunnut enää jatkaa.

Muistatko. Tutustuit kaupungin pahimpaan viinatrokariin,
aloitte seurustella,
varastit hänen rahansa ja lähdit kaupungista.
Monta vuotta näin sinusta unta.

Muistatko, pyysit anteeksi että olit heittänyt minut ulos,
sanoit että minun täytyy tulla takaisin,
koska odotat lastani - ja minulla on
velvollisuuteni isänä.
Olin kahden vaiheilla, ajattelin:
Mitä jos menen, ja sitten minut taaskin
heitetään ulos?

Jouduin lääkemyrkytyksessä sairaalaan.
Olin kolme päivää tajuttomana.
Sitten päästivät omalla vastuulla pois,
jos joku tulee hakemaan ja katsoo
etten tipahda kadulle.
Sinä lupasit tulla, menimme luoksesi.

Rakastelimme varovasti.
Muutaman päivän kuluttua poikani syntyi -
olin synnytyksessä mukana,
samassa sairaalassa, jossa hetkeä aiemmin
olin maannut tajuttomana.

Muutimme takaisin yhteen.
Pääsin irti aineista, aika hyvin viinastakin.
Sitten tulin uskoon.

Sinä olit uskovainen jo ennestään.
Kaikki näytti hyvältä.
Kunnes yhdellä niistä kummallisista reissuistasi
kaupungin yössä, kun annoit itsellesi
luvan irrotella - tulit äkkiä vakuuttuneeksi
että perhe-elämä on sittenkin
liian sitovaa.
Muistatko, kun pieni poika sylissäni
katselimme ikkunasta sinun menoasi pihatiellä.

Minä muistan hänen lohduttoman, hämmentyneen
katseensa
iltaisin, tuttipullo suussa,
kun jotain olennaista kodistamme puuttui.

Seitsemän vuoden kuluttua. Ja ne olivat rikkaita, hyviä
vuosia.
Muistatko. Tapasin sinut kirkossa -
vuoden verran sitä kesti, olimme yhdessä joka päivä, vaikka
alusta asti tiesin ettei siitä tule mitään.
Haavoja jäi varmaan kummallekin.

Muistatko, mekin tapasimme kirkossa,
kaksi uskovaista, viime kertaisesta suhteestani
oli taaskin seitsemän vuotta - ihastuimme.
Rakastuimme?
Luulin että siitä tulisi jotain.
Kaikki vaikutti jotenkin niin hyvältä.

Vaikka aineiden käytöstä
oli aikaa pitkälti toistakymmentä vuotta
silti sielussani varmaan moni rosoinen haava
oli parantumatta vielä niiltäkin ajoilta
ja siinä repeytyivät auki vähän kerrassaan
vanhat ja uudet vammani
riidellessämme niin monin mielettömin tavoin.

Muistatko, kuinka ikävästi meille kävi?
Kaksi vuotta seurustelimme -
vähän yli vuosi sitten se loppui, kipeästi.

Nyt olet jossain siellä, näyttöpäätteesi äärellä,
minä täällä, luemme toistemme tekstejä.
Rukoilen että voisin itkeä,
että osaisin päästää kyyneleet valloilleen.

Itkeä omaa hulluuttani,
miksi aina on tullut paettua
naisen syliin, hakemaan lohdutusta
sieltä missä vanhatkin arvet repeytyvät auki
ja sieluni runnoutuu yhä vain syvempään lukkoon.
Hyvä jos kohta enää edes Jumala
saa lukkojani auki.

Muistatko, sanon itselleni
ja vastaan:
kyllä, minä muistan.
Tänä iltana on kuin puhuisin heille, joita sielussani kannan
toisiinsa limittyvinä muistoina
niistä hauraista hetkistä, kun yritimme
rakastaa - pienet ihmiset.

mamabeard kirjoitti:

täydellinen, mutta miksi ryhtyisin omia virheitäni ja kaikkia epäonnistumisia ja ehkä salaisia lankeemuksia tänne syytämään? Runot on runoja, ja sitten kun niitä kommentoit ja vastaan kommentteihisi, toki silloin kirjoitan niin kuin minä ajattelen asioiden olevan ja minkä oikeaksi koen, on se sitten koomista tai ei. En luule että olen kaikessa siinä täysin oikeassa, mutta kirjoitan niin kuin ajattelen ja moni asia on käytännön kautta opittua, kipeästikin. Tietysti minulla on omat sokeat pisteeni.

Käyttäytymisesi vaan osoittaa että haluat olla muita arvokkaampi ja asioiden pitäisi mielestäsi mennä niin kuin sinä haluat. Muiden rakkautta ja empatiaa arvioit sitten sen mukaan kuinka he sinun haluihisi suostuu. Tiedät itsekin aivan hyvin että näin on. Mutta jos olet muuttunut, ok, hyvä niin. Ei sinun tarvitse sitä todistella. Tämän päiväiset vuodatuksesi lähes kaikkiin eilisiin runoihini vaan osoittavat - mielestäni - jotain ihan muuta.

En muista sanoneeni että koko rakkausrunot-palsta tympii. Toisinaan tietysti tympii. Mutta on määrätyt asiat jotka tympii, ei palsta kokonaisuudessaan.

En käsitä mistä saat nuo oletuksesi?
en ole asettanut itseäni muiden yläpuolelle
ja aina olen sanonut sitä, miten jokainen ihminen on ARVOKAS just omana itsenään. Ei asioiden kuulu mennä niinkuin minä haluan, sait siitä jonkun trauman
kanssani, koska minä en suostunut että asiat AINA menisi niinkuin sinä haluat ja nyt näet vain negatiivisesti jopa kaiken mitä kirjoitan
eli itse katsot haavojesi läpi.

Tämän päiväiset kirjoitukseni olivat runoja runoihisi.

Yksi tärkeä pointti: mene ja kysy ihmisiltä mitä mieltä he ovat minusta ja mitä suurin osa joka minut tuntee ajattelee, ettet niin yksipuolisesti omien tulkintojesi kautta luulisi niin täysin mua tuntevasi. Olet yliherkkä lukamaan minua
sanoinpa ihan mitä tahansa.
En minäkään kuvittele olevani mitään muuta kuin olen ja toivottavasti jonain päivänä
saan hyväksyntää joltain rakkaalta ihmiseltä
joka näkee minut virheineni, mutta silti
ei työnnä pois ja varsinkaan sen takia
että olen toiminut tai tehnyt väärin.
Myöskin että itse oppisin pyyteettömästi rakastamaan ja hyväksymään.

Vielä yksi asia:

mulle on täyttä totta se, ettet hyväksynyt minua
ja sulle on täyttä totta, etten minä hyväksynyt sinua ihmisenä. Ja tähän molempien omaan totuuteen tämä sitten loppuikin.

Ei nuo telmat ja olgat ja aimot keskustelukumppaneinesi oikein vakuuta..:)

telma kirjoitti:

En käsitä mistä saat nuo oletuksesi?
en ole asettanut itseäni muiden yläpuolelle
ja aina olen sanonut sitä, miten jokainen ihminen on ARVOKAS just omana itsenään. Ei asioiden kuulu mennä niinkuin minä haluan, sait siitä jonkun trauman
kanssani, koska minä en suostunut että asiat AINA menisi niinkuin sinä haluat ja nyt näet vain negatiivisesti jopa kaiken mitä kirjoitan
eli itse katsot haavojesi läpi.

Tämän päiväiset kirjoitukseni olivat runoja runoihisi.

Yksi tärkeä pointti: mene ja kysy ihmisiltä mitä mieltä he ovat minusta ja mitä suurin osa joka minut tuntee ajattelee, ettet niin yksipuolisesti omien tulkintojesi kautta luulisi niin täysin mua tuntevasi. Olet yliherkkä lukamaan minua
sanoinpa ihan mitä tahansa.
En minäkään kuvittele olevani mitään muuta kuin olen ja toivottavasti jonain päivänä
saan hyväksyntää joltain rakkaalta ihmiseltä
joka näkee minut virheineni, mutta silti
ei työnnä pois ja varsinkaan sen takia
että olen toiminut tai tehnyt väärin.
Myöskin että itse oppisin pyyteettömästi rakastamaan ja hyväksymään.

Vielä yksi asia:

mulle on täyttä totta se, ettet hyväksynyt minua
ja sulle on täyttä totta, etten minä hyväksynyt sinua ihmisenä. Ja tähän molempien omaan totuuteen tämä sitten loppuikin.

Näin se on. Olen sortunut katsomaan asioita hyvin yksipuolisesti. Kirjoituksesi on oikein terve sivallus tähän suuntaan. Vaikka olenkin monesta asiasta eri mieltä.

Esimerkiksi. En ole vaatinut että asioiden täytyy mennä niin kuin minä haluan. Jokaisella on oikeus omiin päätöksiin, myös sellaisiin mitkä toisesta tuntuu vääriltä. En ole yrittänyt pusertaa sinua mihinkään muottiin, mielestäni. Mutta sellaisiin asioihin olen puuttunut missä olet ylittänyt yksityisyyden rajat ja yrittänyt kontrolloida toisen - minun - elämää. En myönnä että se olisi sinun puristamista johonkin muottiin tai että en hyväksy sinua sellaisena kuin olet.

Minusta vain tuntuu, että hyväksyminen on sinulle sitä että olisin jatkanut seurustelua kanssasi. Ja kun en jatkanut, olet sitä mieltä, etten hyväksy sinua tai että et ollut jotenkin tarpeeksi tai että sinun olisi pitänyt olla parempi. Saat olla sellainen kuin olet. Mutta et voi pakottaa ketään tekemään tahtosi mukaan.

En minäkään pakota sinua tekemään tahtoni mukaan.
Se että en suostu tekemään jotain sinun kanssa, ei ole sinun pakottamista johonkin, se on henkilökohtaiseen tahdonvapauteeni kuuluvaa oikeuksien käyttöä. Jos vaadit että minun täytyisi tehdä sinun kanssa jotain, se taas on pakottamista, koska se ylittää henkilökohtaisen tahdonvapauden rajat. Onko tätä niin vaikea ymmärtää. Sitten kun en ole suostunut tekemään tahtomallasi tavalla, olet hermostunut ja väittänyt että poljen sinut maahan, isken vasten kasvoja ym.
Joten on kait ihan luonnollista minun ajatella, että pidät itseäsi jotenkin kaiken keskuksena ja että asioiden pitäisi mielestäsi mennä sinun pääsi mukaan. Vaikka et ajattelisi niin, sillä tavalla olet kuitenkin käytännössä toiminut.

En myöskään ole väittänyt ettei sinussa ole mitään hyvää. Toki tiedän kuinka ihana ja monin tavoin mukava olet. Siitä ei ole ollut kyse. Olen sanonut tämän monta kertaa. En näe sinua jotenkin likaisena tai inhottavana ihmisenä. Mutta suhteessasi minuun on sitova asenne mitä en voi hyväksyä. Tiedät aivan tarkkaan mistä puhun.

Kehotat kysymään ihmisiltä millainen olet. Ei minun tarvitse sitä heiltä kysyä. Tiedän sen muutenkin. Olet aivan ok. Niin kuin jokainen ihminen on omalla tavallaan. Jokaisella myös on virheensä. On varmaan suuri ero sillä, keneltä ihmiseltä kyselen? Jos menisin kysymään entisiltä seurustelukumppaneiltasi millainen ihminen olet siinä vaiheessa kun seurustelu päättyy, millaisia mahtaisin saada vastauksia.

En ole työntänyt sinua pois niin kuin sanot. Ja jotenkin kostanut sinulle väärää käytöstäsi. Tuota sanaa olet usein käyttänyt. KOSTO. Mutta jos ollaan realistisia en pysty elämään vierelläsi ystävänä nyt. Etkä sinäkään pysty minun vierellä. Olen tästä niin 100% varma kuin olla voi. Et kerta kaikkiaan kykene olemaan kanssani ystävänä ilman että alat vahtia käytöstäni ja sitoa minua. Vaikka tahtoisitkin et yksinkertaisesti pysty siihen. Enkä minäkään pysty kohtaamaan sinua ilman ennakkoluuloisuutta. Sekin on täysin totta.

Asia on niin, että jos meillä vaikka olisi mukavaa yhdessä ja viettäisimme kivan yhteisen hetken, sen kovemmin päällesi tulee mustasukkaisuus seuraavassa hetkessä, kun alat taas ajatella kaikenlaista. Näin nämä asiat on menneet eikä minulla ole mitään perustavaa laatua olevaa syytä ajatella että siinä on tapahtunut muutos. Jotta mitään kohtausta ei tulisi minun täytyisi koko ajan käyttäytyä niin ettet koe tulevasi hylätyksi. Mutta koska emme enää seurustele ja sinulla on omat haavasi, niistä johtuen koet tulevasi hylätyksi aina kun en onnistu käytökselläni vakuuttamaan jotain muuta.

Mutta että olen alkanut katsella sinua yhä enemmän traumojeni läpi, ylireagoida ja tulkita väärin jopa vilpittömiäkin viestejäsi, suhtautua sinuun epäluuloisesti jne. SE ON VARMASTI TOTTA. Myöskin olen tullut kirjoittaneeksi asioita jotka olisi saanut jäädä sanomatta. Että olet parjannut minua julkisesti ei anna minulle pienintäkään oikeutta samalla tavalla julkisesti lähteä repostelemaan haavojasi. Luulin etten ole niin tehnytkään vaan ainoastaan puuttunut sellaiseen mikä viesteissäsi jo muutenkin on ollut nähtävissä, mutta nyt huomaan ettei se ole totta, olen tosiaan kyllä liian kärkevästi tuominnut sinua täällä. Olen toisaalta halunnut että näkisit käytöksesi, sen mikä siinä ilmiselvästi on väärää, mutta toisaalta olen halunnut myös puolustella itseäni ettet antaisi minusta julkisuudessa väärää kuvaa, siinä itseni puolustelemisessa olen sitten sortunut leimaamaan sinua, mikä on tietysti täysin väärin ja omaa typerää pikkumaisuuttani. Monta kertaa olisi parempi olla hiljaa. Niin kyllä alussa olinkin enkä vastannut julkisiin syytöksiisi mitään. En muista missä vaiheessa tämä meni tällaiseksi avoimeksi vänkäämiseksi? Joka tapauksessa olen mennyt liiallisuuksiin vikojesi osoittelemisessa. Siitä ei ole mitään hyötyä. Päinvastoin.

Ikävää että kävi näin.
Siinä kohtaa missä olen väärin tehnyt, olen pahoillani.
Yritän todellakin olla kommentoimatta viestejäsi tästä lähin kirjoitatpa mitä tahansa.

mamabeard kirjoitti:

Näin se on. Olen sortunut katsomaan asioita hyvin yksipuolisesti. Kirjoituksesi on oikein terve sivallus tähän suuntaan. Vaikka olenkin monesta asiasta eri mieltä.

Esimerkiksi. En ole vaatinut että asioiden täytyy mennä niin kuin minä haluan. Jokaisella on oikeus omiin päätöksiin, myös sellaisiin mitkä toisesta tuntuu vääriltä. En ole yrittänyt pusertaa sinua mihinkään muottiin, mielestäni. Mutta sellaisiin asioihin olen puuttunut missä olet ylittänyt yksityisyyden rajat ja yrittänyt kontrolloida toisen - minun - elämää. En myönnä että se olisi sinun puristamista johonkin muottiin tai että en hyväksy sinua sellaisena kuin olet.

Minusta vain tuntuu, että hyväksyminen on sinulle sitä että olisin jatkanut seurustelua kanssasi. Ja kun en jatkanut, olet sitä mieltä, etten hyväksy sinua tai että et ollut jotenkin tarpeeksi tai että sinun olisi pitänyt olla parempi. Saat olla sellainen kuin olet. Mutta et voi pakottaa ketään tekemään tahtosi mukaan.

En minäkään pakota sinua tekemään tahtoni mukaan.
Se että en suostu tekemään jotain sinun kanssa, ei ole sinun pakottamista johonkin, se on henkilökohtaiseen tahdonvapauteeni kuuluvaa oikeuksien käyttöä. Jos vaadit että minun täytyisi tehdä sinun kanssa jotain, se taas on pakottamista, koska se ylittää henkilökohtaisen tahdonvapauden rajat. Onko tätä niin vaikea ymmärtää. Sitten kun en ole suostunut tekemään tahtomallasi tavalla, olet hermostunut ja väittänyt että poljen sinut maahan, isken vasten kasvoja ym.
Joten on kait ihan luonnollista minun ajatella, että pidät itseäsi jotenkin kaiken keskuksena ja että asioiden pitäisi mielestäsi mennä sinun pääsi mukaan. Vaikka et ajattelisi niin, sillä tavalla olet kuitenkin käytännössä toiminut.

En myöskään ole väittänyt ettei sinussa ole mitään hyvää. Toki tiedän kuinka ihana ja monin tavoin mukava olet. Siitä ei ole ollut kyse. Olen sanonut tämän monta kertaa. En näe sinua jotenkin likaisena tai inhottavana ihmisenä. Mutta suhteessasi minuun on sitova asenne mitä en voi hyväksyä. Tiedät aivan tarkkaan mistä puhun.

Kehotat kysymään ihmisiltä millainen olet. Ei minun tarvitse sitä heiltä kysyä. Tiedän sen muutenkin. Olet aivan ok. Niin kuin jokainen ihminen on omalla tavallaan. Jokaisella myös on virheensä. On varmaan suuri ero sillä, keneltä ihmiseltä kyselen? Jos menisin kysymään entisiltä seurustelukumppaneiltasi millainen ihminen olet siinä vaiheessa kun seurustelu päättyy, millaisia mahtaisin saada vastauksia.

En ole työntänyt sinua pois niin kuin sanot. Ja jotenkin kostanut sinulle väärää käytöstäsi. Tuota sanaa olet usein käyttänyt. KOSTO. Mutta jos ollaan realistisia en pysty elämään vierelläsi ystävänä nyt. Etkä sinäkään pysty minun vierellä. Olen tästä niin 100% varma kuin olla voi. Et kerta kaikkiaan kykene olemaan kanssani ystävänä ilman että alat vahtia käytöstäni ja sitoa minua. Vaikka tahtoisitkin et yksinkertaisesti pysty siihen. Enkä minäkään pysty kohtaamaan sinua ilman ennakkoluuloisuutta. Sekin on täysin totta.

Asia on niin, että jos meillä vaikka olisi mukavaa yhdessä ja viettäisimme kivan yhteisen hetken, sen kovemmin päällesi tulee mustasukkaisuus seuraavassa hetkessä, kun alat taas ajatella kaikenlaista. Näin nämä asiat on menneet eikä minulla ole mitään perustavaa laatua olevaa syytä ajatella että siinä on tapahtunut muutos. Jotta mitään kohtausta ei tulisi minun täytyisi koko ajan käyttäytyä niin ettet koe tulevasi hylätyksi. Mutta koska emme enää seurustele ja sinulla on omat haavasi, niistä johtuen koet tulevasi hylätyksi aina kun en onnistu käytökselläni vakuuttamaan jotain muuta.

Mutta että olen alkanut katsella sinua yhä enemmän traumojeni läpi, ylireagoida ja tulkita väärin jopa vilpittömiäkin viestejäsi, suhtautua sinuun epäluuloisesti jne. SE ON VARMASTI TOTTA. Myöskin olen tullut kirjoittaneeksi asioita jotka olisi saanut jäädä sanomatta. Että olet parjannut minua julkisesti ei anna minulle pienintäkään oikeutta samalla tavalla julkisesti lähteä repostelemaan haavojasi. Luulin etten ole niin tehnytkään vaan ainoastaan puuttunut sellaiseen mikä viesteissäsi jo muutenkin on ollut nähtävissä, mutta nyt huomaan ettei se ole totta, olen tosiaan kyllä liian kärkevästi tuominnut sinua täällä. Olen toisaalta halunnut että näkisit käytöksesi, sen mikä siinä ilmiselvästi on väärää, mutta toisaalta olen halunnut myös puolustella itseäni ettet antaisi minusta julkisuudessa väärää kuvaa, siinä itseni puolustelemisessa olen sitten sortunut leimaamaan sinua, mikä on tietysti täysin väärin ja omaa typerää pikkumaisuuttani. Monta kertaa olisi parempi olla hiljaa. Niin kyllä alussa olinkin enkä vastannut julkisiin syytöksiisi mitään. En muista missä vaiheessa tämä meni tällaiseksi avoimeksi vänkäämiseksi? Joka tapauksessa olen mennyt liiallisuuksiin vikojesi osoittelemisessa. Siitä ei ole mitään hyötyä. Päinvastoin.

Ikävää että kävi näin.
Siinä kohtaa missä olen väärin tehnyt, olen pahoillani.
Yritän todellakin olla kommentoimatta viestejäsi tästä lähin kirjoitatpa mitä tahansa.

Asiaa ja tietoa.
Sitähän tämä.

>> Minusta vain tuntuu, että hyväksyminen on sinulle sitä että olisin jatkanut seurustelua kanssasi. Ja kun en jatkanut, olet sitä mieltä, etten hyväksy sinua tai että et ollut jotenkin tarpeeksi tai että sinun olisi pitänyt olla parempi. Saat olla sellainen kuin olet. Mutta et voi pakottaa ketään tekemään tahtosi mukaan.

yksi ja eräs kirjoitti:

Ei nuo telmat ja olgat ja aimot keskustelukumppaneinesi oikein vakuuta..:)

Tässäkin varmaan vastaan itselleni vai mitä? Samoin kuin tuossa vähän ylempänä olevassa nimimerkin olga go aloituksessa, missä vastaan itselleni nimimerkillä (:kuule

älähän nyt äitiparta
Kirjoittanut: (:kuule 20.11.2006 klo 21.38
Kirjoittele monilla nikeilläsi:)

Niin että nämäkin - "(:kuule" ja "yksi ja eräs" - ovat minun monia nimimerkkejäni. Eivät suinkaan sinun monia nimimerkkejäsi, vai mitä?

En ymmärrä kiusantekosi syytä ja saatko siitä jotakin tyydytystä?
Ohhoh! Onpa hassua että tässä puhun itselleni omasta kiusanteostani. Vai?

Olisiko sinussa sen verran miestä tai naista että otat yhteyttä sähköpostiosoitteeseeni ja sovitaan tapaaminen. Pyydän siihen myöskin runiksen ( olga = telma ) mukaan, jotta hänkin voi vakuuttaa sinulle, että me emme ole yksi ja sama henkilö. Kun se sinua ilmiselvästi näin paljon vaivaa. Saamme asian järjestykseen eikä sinun tarvitse sitten enää käyttää kallista aikaasi olemattomien jauhamiseen.

Vai kuinka on?
Luikitko puskan taa piiloon ja jatkat nurkan takaa huutelemista edelleenkin? Sillä yhdellä ja ainoalla nimimerkillä mitä käytät? Mikä se sitten lieneekin...

[email protected]

Jään mielenkiinnolla odottamaan pystytkö vastaamaan huuteluihisi vai et.

Kysyin muutamia kysymyksiä rehellisesti
pystytkö vastaamaan niihin, ilman ennakkoluuloja?

En kestä tässä ruumiini vankilassa
katson itseäni kuin ulkopuolelta
koen ahtaanpaikan kammoa
en halua takaisin itseni vankilaan
häkin ovi on auki
kutsuen takaisin houkutellen
kaltereiden turvallisuuteen
mutta en halua!
itseni vankila on kovempi
kuin yksikään pehmustettu selli
vaikka kuinka huudan
ei kukaan kuule
olen äärettömän yksin
kun rakkaudeltakin
vietiin pohja pois
nyt en näe mihin astun
tuntematon pelottaa
elämäni on kuin pohjaton
kipujen viiltely sydämessä