Perhe-elämä pitää ymmärtää, sillä lasten tehtävä on leikkiä. Viittä mölyapinaa tulee ymmärtää kun he paukuttavat leluvasaralla lattiaan yötäpäivää ja nuorimmainen huutaa kuin hinaaja. Täytyy myös ymmärtää että ei se kotiäidin elämä ole helppoa ja lapset ovat tulevaisuutemme. Täytyy ymmärtää että kokoajan on siivottava koska lapset sotkevat ja koska ikkunani on matalalla ja pihaan päin, lapset saattavat leikkiä siinä pihassa. Lasten leikkiä on myös pimpotella ovikelloani ja juosta karkuun, sitähän minäkin pienenä tein! Pitää ymmärtää että lapset leikillään hautasivat autoni hiekkaan, eivät he ymmärrä sitä että se maksaa niin perkeleesti maalata. Isi ja äiti tosin maksoivat sen. Koira perheistä minulla ei ole valittamista ja joillekkin se koira on lapsi. Aika pieniäänisiä lapsia on. Ymmärrän naapureideni jokailtaisen saunomisen ja suihkun lorinan joka kuuluu minun asuntooni, onhan heillä iso perhe saunotettavana ja siinä kestää.
Mutta kuka ymmärsi minun sinkkuelämääni? Kun olin sinkku, naapureilta tuli valitusta juhlista joissa tosin ei niin hirveää melua saatu aikaan vain viikonloppuna ja loppuivat viim. klo 24. Ja kavereistani jotka huutaa yöllä ikkunani alla (helvetinkö minä sille teen että ne tulevat pihaamme, mikään maailman omistaja ole. Juu, olen kieltänyt.) Öisistä kotiinpaluistani jos järkättiin jatkot (hiljaiset sellaiset) jossa on max 2-3 kaveria mukana, ei musiikkia. Valitusta siitä että kuuntelen siivotessa musiikkia, siivoan aina lauantaisin ja lomapäivinä. Valitusta siitä että kaverit tulivat joskus viikolla käymään aika myöhäsiin aikoihin, melua ei yhäkään kun katsomme vain telkkua ja juttelemme paskaa, mutku se rappukäytävä kolis 3 minuttia kello puol 12 yöllä!!!
Nyt en ole sinkku, elän parisuhteessa ILMAN LAPSIA. Riitelemme joskus mieheni kanssa, siis joskus ja kovaäänisesti. Ei väkivaltaa. Vihan keskellä rakkaus, harrastamme seksiä silloin tällöin, aika useinkin eikä sekään mitään äänetöntä ole, kai sitä ihmisellä on oikeus toteuttaa eläimellisiä halujaan, jokainen meistä tekee niin, ja jos se tapahtuu ennen hiljaisuutta tai edes suunnileen niihin aikoihin, mitä se muille kuuluu. Valitusta valitusta. Aion hankkia koiran sillä en usko haluavani lapsia Mutta jos hommaisin koiran, olisi sen melu aivan eri asia kuin lasten 24/7 melu... Saakelin huutava piski.
Että olisikohan ymmärrystä toiseenkin suuntaan, joillakin se elämä ei keskity niitten parkuvien kakaroiden keskelle vaan elämässä on muutakin. Naapurin lasten yöitkut herättävät minut joka yö tasasin väliajoin. Kerran viikossa minä herätän naapurini juhlimalla mahdollisimman hiljaisella äänellä, välillä vahinkokolahduksia sattuu. Sitten tulee valitusta että herätit minut viimeyönä. Minä vastaan että kirkuva kakarasi herättää minut joka yö huudollaan 4 kertaa. Mutku se on eri asia kun se on lapsi.. Helvettiäkö niitä kakaroita mennä tekemään tai muuttaisi omakitotaloon!!!
Sitten vielä parveketupakoinnista, tottahan siitä on valitettu. Se tunnin välein kantautuva röökin lemu vain on pientää siihen paskavaippojen lemuun verrattuna mitä naapurin äiti rahtaa partsilleen. En voi mitään, sisällä en ala polttamaan. Varma se!!!
Mutta kuka ymmärsi minun sinkkuelämääni? Kun olin sinkku, naapureilta tuli valitusta juhlista joissa tosin ei niin hirveää melua saatu aikaan vain viikonloppuna ja loppuivat viim. klo 24. Ja kavereistani jotka huutaa yöllä ikkunani alla (helvetinkö minä sille teen että ne tulevat pihaamme, mikään maailman omistaja ole. Juu, olen kieltänyt.) Öisistä kotiinpaluistani jos järkättiin jatkot (hiljaiset sellaiset) jossa on max 2-3 kaveria mukana, ei musiikkia. Valitusta siitä että kuuntelen siivotessa musiikkia, siivoan aina lauantaisin ja lomapäivinä. Valitusta siitä että kaverit tulivat joskus viikolla käymään aika myöhäsiin aikoihin, melua ei yhäkään kun katsomme vain telkkua ja juttelemme paskaa, mutku se rappukäytävä kolis 3 minuttia kello puol 12 yöllä!!!
Nyt en ole sinkku, elän parisuhteessa ILMAN LAPSIA. Riitelemme joskus mieheni kanssa, siis joskus ja kovaäänisesti. Ei väkivaltaa. Vihan keskellä rakkaus, harrastamme seksiä silloin tällöin, aika useinkin eikä sekään mitään äänetöntä ole, kai sitä ihmisellä on oikeus toteuttaa eläimellisiä halujaan, jokainen meistä tekee niin, ja jos se tapahtuu ennen hiljaisuutta tai edes suunnileen niihin aikoihin, mitä se muille kuuluu. Valitusta valitusta. Aion hankkia koiran sillä en usko haluavani lapsia Mutta jos hommaisin koiran, olisi sen melu aivan eri asia kuin lasten 24/7 melu... Saakelin huutava piski.
Että olisikohan ymmärrystä toiseenkin suuntaan, joillakin se elämä ei keskity niitten parkuvien kakaroiden keskelle vaan elämässä on muutakin. Naapurin lasten yöitkut herättävät minut joka yö tasasin väliajoin. Kerran viikossa minä herätän naapurini juhlimalla mahdollisimman hiljaisella äänellä, välillä vahinkokolahduksia sattuu. Sitten tulee valitusta että herätit minut viimeyönä. Minä vastaan että kirkuva kakarasi herättää minut joka yö huudollaan 4 kertaa. Mutku se on eri asia kun se on lapsi.. Helvettiäkö niitä kakaroita mennä tekemään tai muuttaisi omakitotaloon!!!
Sitten vielä parveketupakoinnista, tottahan siitä on valitettu. Se tunnin välein kantautuva röökin lemu vain on pientää siihen paskavaippojen lemuun verrattuna mitä naapurin äiti rahtaa partsilleen. En voi mitään, sisällä en ala polttamaan. Varma se!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
....
Voi kun ihanaa että on muitakin jotka ovat huomanneet saman asian:)Kirjoituksesi sopisi täydellisesti keskustelusivulle meluavat kakarat, siellä on puitu tätä asiaa nyt oikein kunnolla.
Ei sitä silti niin vakavasti tarvitse ottaa. Tuskinpa kukaan tai mikään lapsi huutaa 24/7, ja vaikka lapsia olisi useampiakin niin ei siltikään. Otahan koira tai vaikka kaksi, kyllä ne sinua käyvät sitten vanhana katsomassa.
Vanha sananlasku "niin metsä vastaa kuin sille huudetaan" pitää yllättävän usein paikkansa. Aina vain ei tiedä kumpi on huutaja ja kumpi on metsä... siitä huolimatta koeta kestää, kyllä ne lapset kasvavat kunnes niistä tulee nuorisorikollisia ja joutuvan vankilaan loppuiäkseen ;) pois häiritsemästä.
No eipä tuo lasten huuto ole 24/7 mutta aamu klo 8 - ilta klo 21. Mutta sehä se pointti onkin! Enhän minäkään melua ja mökää 13 tuntia yhteen putkeen, harvoin edes 4 tuntia... Ja mökä voi olla sellaista mitä nyt juhlista kuuluu, siellä ei hakata vasaralla lattiaan! Että mitä ihmettä se haittaa.
Voi olla että otan koiran tai kaksi ja näiden tilalle koiran tai kaksi ja kun ne kuolee, koiran tai kaksi. Tekeekö kaikki lapsia vain siksi että on joku katsomassa vanhana??? Siitä luulen että sisarteni lapset huolehtivat.
Siitä sananlaskusta, kun enpä ole huutanut. En ole siitä valittanut koska se että ymmärrän kaikesta huolimatta että lapset pitää meteliä. Lasten leikki on niiden työtä enkä usko että lapsi on täysin kyvykäs ymmärtämään että naapurin täti käy aika hermona. Mutta jos minä ymmärrän heidän perhe-elonsa, jossa on lapsia, jokapäiväistä siivousta ja kaikenlaisia konnankoukkuja (josta en KOSKAAN ole valittanut muuten kuin silloin kun minun "melustani" on valitettu) niin miksi minun elostani jaksetaan, samoista perheistä jossa lapsia on, valittaa jatkuvasti minun normaalielostani kuten juhlista, kavereista, seksistä, rappukäytävän käytöstä???? Ja jos pitäisi vastata kuten sinne huudetaan, en alennu valittamaan AINAKAAN TALONYHTIÖLLE KUTEN MINUN KOHDALLANI, voipi olla että muutaman valituksen jälkeen heidänkin perheautonsa on yksi yö peitetty hiekalla...
Mielestäni puhut todellakin asiaa,varsinkin koirien ääntelyn puolesta.
Mielestäni koirani on oikeutettu metelöimään ihan yhtä paljon luin naapurin lapsetkin.
Naapurit voivat pakottaa jopa luopumaan koirasta,(omasta perheenjäsenestä) mutta lapsesta ei.
luuletko tosiaan että jotkut sisarten lapset huolehtivat susta kun olet vanha ja käyvät katsomassa? Hoidon vanhuksia työkseni ja olen huomannut ett vain omat lapset käyvät katsomassa ja hoitamassa näitä vanhuksia, ei tosiaankaan mitkään sisarusten lapset ja onhan niillä omat äidit ja isätkin ketä pitää hoitaa...
suvaitsevaisuus ei aina toimi molempiin suuntiin, se on aivan totta .
Kyllä elämää täytyy ymmärtää molemmin puolin.
Eli tämäkö siis on ainoa syy miksi minun tulisi tehdä lapsia? Että joku on vanhana katsomassa? Jos en näe mitään muuta syytä tehdä lapsia? Jos en varsinaisesti pidä lapsista? Ainakaan katsoa niitä ympäri vuorokautta? Jos en usko olevani hyvä äiti? Ainakaan vielä biologinen kelloni ei ole herännyt? Idea on utopinen mutta jos se olisi minulle ainoa syy, lapsethan vievät rahaa ok? Säästäisin kaikki rahat jotka minulla olisi mennyt lapsiin ja vaikka palkkaisin itselleni vanhuksena katsojan jos se siitä nyt on kiinni!!!!! Ideahan oli vitsi sinäänsä mutta en ala tekemään lapsia tuollaisen syyn vuoksi!!!
Lasken sen varaan että olen sisarteni lasten kanssa sen verran hyvää pataa että he käyvät todennäköisesti katsomassa minua.
Ja tähän vielä loppuhuomautus ennen kuin joku ehtii sen sanomaan, en kuitenkaan sano etten koskaan tee lapsia. En halua niitä vain nyt enkä lähitulevaisuudessa. En ole varma haluanko koskaan, mutta mahdollisuus on.
Jos todella olet vanhustyössä, niin tiedät ettei omat lapset ole mikään tae siihen ettei vietä vanhuuttaan yksin!