milloin huomasit olevasi bi?

Kolmenkympin kieppeille uskoin olevani vain naisiin rakastuva ihminen, kunnes elämääni astui Mies, joka "koskaan hellittänyt ei ja työvoiton minusta niin vei". Sen jälkeen olen luokitellut itseni bi-seksuaaliksi. Elämä vei kuitenkin eri suuntaan ja nyt olen jälleen rakastunut Naiseen :)

tiedä huomaanko koskaan

... olevani bi, kun rakastuin ystävääni. Sitä aikaisemmin tapahtuneet pienet ihastumiset ja muut tuntemukset eivät vielä saaneet minua tiedostamaan asiaa.

Eli se tapahtui vasta ihan muutama vuosi sitten.

Tämä oivallus ei herättänyt ristiriitaisia tunteita, vaan pikemminkin antoi vastauksen aikaisempiin ristiriitaisiin tunteisiin. Kuva omasta itsestäni tuli selvemmäksi ja kirkkaammaksi.

Kun tässä aikaa mietin taaksepäin niin muistan tilanteita joista voisi ajatella että olen ollut bi jo jonkun aikaa mutta en vain ole sitä ajatellut tai tiedostanut.Kuitenkin vasta näin "myöhemmällä" iällä,olen siis 22-vuotias,olen myöntänyt sen itselleni ja läheisilleni täysin.Asian täydellinen myöntäminen varmaan lähti siitä kun parhaan ystäväni kanssa jotain humalassa joskus touhuttiin,suudeltiin ja näin.Sitten myöhemmin elämääni tuli tyttö joka oli kiinnostunut minusta ja minä hänestä mutta se juttu jäi hyvin lyhyeen.Ristiriitaisia tunteita tämä asia ei oikeen koskaan herättänyt.Olin helpottunut että vihdoin myönsin asian itselleni ja pystyin myös myöntämään asian kumppanilleni.Kaiken kaikkiaan olen asian tiedostamisesta hyvin iloinen.Suuntautumiseni kautta olen saanut paljon uutta mielenkiintoa elämääni.

henkisesti betoniseinään ja heräsin, aivan äskettäin.

Olen betoniseinäihanaiseni riivaamana joutunut toteamaan jotain ilmeistä minkä olen aiemmin tiennyt mutta kieltänyt.
Nyt istun ja ihmettelen maailmaani uudesta lokerostani.

En ole enää ihan nuori.

onhan noita, ristiriitaisia tunteita, ainakin vielä. Helpotusta, ehetytymistä ja naurua yhdistettynä pakokauhuun ja uteliaisuuteen.

N

Mä olen ilmeisesti ollut bi ihan aina. Huomasin sen kertaheitolla 14-vuotiaana kun rakastuin tulisesti erääseen tyttöön rinnakkaisluokalta. Tarkemmin ajatellen olin jo aivan lapsena ihastunut niin poikiin kuin tyttöihin, yleensä vähän itseäni vanhempiin. No meistä tuli parhaat ystävät ja yhteys on edelleenkin säilynyt vaikkei meille koskaan suhdetta kehkeytynyt. Mutta sellainen oli se ensirakkauteni.
Vaikka nuoruusiässä oli poikaystäviä ym. ihastuksia niin ehtihän sitä olla hiukan huolissaan että olenko lesbo vai bi kunnes 20-vuotiaana rakastuin aivan päättömästi erääseen miespuoliseen josta sitten tuli nykyinen mieheni ja tuota suhdetta onkin riittänyt kohta parikymmentä vuotta.
Tässä välillä onkin ollut monta ihastusta lähinnä naisiin mutta jokunen myös miehiin, ja yksi oikein dramaattinen tapaus tässä vuoden-puolitoista sisään...mutta siitä ei kannata enempää mainita kun ei sitä ilmeisesti ole tarkoitettu...

Ehdin elää noin 25 vuotta täyttä heteroelämää, perustaa parisuhteen ja mennä naimisiin miehen kanssa, kunnes tänä syksynä ihastuin toiseen naiseen. Se oli nimenomaan tuo yksi henkilö, mitään yleistä kiinostusta en samaan sukupuoleen tunne. Ihastumisen tunne tuli minulle täytenä yllätyksenä, mutta tavallaan olen hyväksynyt sen alusta saakka ja päättänyt vain elää sen kanssa. Ristiriitaista tässä on vain se, että rakastan aviomiestäni aivan yhtä paljon kuin tähänkin saakka ja haluan yhä elää hänen kanssaan loppuelämäni enkä tiedä mitä tekisin tämän toisen ihastukseni kanssa. Mitään suhdetta siitä tuskin koskaan voi tulla, sillä hänelläkin on heteroelämä eikä hän välttämättä vastaa tunteisiini mitenkään. Vaikeaa elämää tämä on ja aina välillä haluaisin epätoivoisesti saada asiaan jonkun ratkaisun, edes tietää ihastukseni tunteista... Mutta sitten on näitä päiviä, jolloin tyydyn vain hiljaa kaipaamaan.

Sekavaa tekstiä, mutta on vähän huono paikka ja tilanne kirjoittaa. Piti vain saada vastata :)

Huomasin ala-asteella kun toiset tytöt hihittelivät ja keskustelivat pojista.. minä, olisin halunnut jutella välillä tytöistä..

No tiedostin asian paremmin yläasteella. Ja myönsin että näin on, olen kai bi, mutten kertonut kenellekkään..

Nyt kun olen omillani ja kertonut asiasta, vanhempieni suhtautuminen on saanut minut miettimään, olisiko pitänyt olla kertomatta..

Muutama vuosi sitten tajusin kuin unesta heränneenä, että olin rakastunut aivan päättömästi toiseen naiseen. Oivallus herätti aivan valtavasti ristiriitaisia tunteita ja ahdistusta, mutta se myös selitti joitakin asioita itsessäni.

Ristiriitaisten tunteitteni takia ja siksi, että olen myös hyvin utelias uusia asioita kohtaan, minä aloin ottaa selvää ilmiöstä homoseksuaalisuus ja lesbous. Eiväthän ne uusia asioita olleet, mutta kun ne tulivat omakohtaisiksi, ne tuntuivat kuitenkin aivan uusilta!

Vieläkin välillä ihmettelen itseäni ja oivallustani, että taidanpa ollakin biseksuaali.
Vieläkin ristiriitaiset tunteet yllättävät. Periaatteessa se kaikki tieto, mikä minulla tällä hetkellä on asiasta, on minulle mieleistä. Pidän ajatuksenakin biseksuaalisuudesta - siinä ei ihminen ole puristettu mihinkään yhteen tiukkaan muottiin. Se on vapauttava ajatus. Se sopii minulle. On todella ihanaa ajatella, että minä saan rakastaa aivan vapaasti ja niin paljon kuin haluan naisia tai miehiä! Vau.

Se hiipi elämääni kuin uni, rynnisti tajuntaani kuin villihevonen, se löi minut ällikällä, se tainnutti tietoisuudella, se jätti minuun lähtemättömät jäljet!

en tiedä huomasin vain kun huomasin että ajatus että voisin seurustella naisen kanssa kasvoi ja kasvoi. olin 21 vuotta. kyllä tuijotan hänen kuviaan vieläkin silloin tällöin en voi sille mitään jotenkin hän vain viehättää. Se tuli pikku hiljaa. varmaan miksi ei voisi seurustella naisen kanssa ja että en välittäisi mitä muut olisivat siitä mieltä ja pystyisin rakastamaan häntä vaikka sukupuoli olisi sama . kyllä rupesin miettimään oliko tullut kenties hulluksi vai luulinko vaan että olen bi mutta sitten kun näin sen tietyn ihmisen kuvat tiesin että se oli totta

Jaa'a, taidan olla parhaillaan huomaamassa. Nuorempana pidin itseäni heterona ja yritin olla poikien kanssa, koska se "kuului asiaan". Ja aina oli sellainen olo, että jokin tässä kuviossa ei ole kohdallaan. Sitten elämääni tuli nainen, joka sai minut tuntemaan suurempia tunteita, kuin kukaan poika/mies aiemmin. Hänen kanssaan tunsin puuttuvien palojen ikään kuin loksahtavan kohdalleen ja aloin ajatella, että lesbohan minä olenkin. Hän on edelleen elämäni suurin rakkaus, vaikka en häntä omakseni saanutkaan. Hänen jälkeensä pari pienempää naisihastusta. Mutta nyt olen huomannut yllätyksekseni ihastuneeni mieheen, vaikka pidänkin edelleen naisia seksuaalisesti puoleensavetävämpinä. Se on saanut minut pohtimaan, että olisinkohan sittenkin bi. Ehkä. Niin ja ikää minulla on 28v.

Asia tuli minulle oikeastaan yllätyksenä, sillä aiemmin olin ajatellut, että kai se on mies, joka jossain vaiheessa astuu elämääni.

Mutta mutta, tässä reilut puoli vuotta sitten ihastuin/rakastuin naispuoliseen kaveriini. Kaveripiirissäni lepakot eivät ole outo asia, mutta silti minulle se tuntui kaukaiselta, kunnes tosiaan tämä tyttö valtasi sydämeni. Tai pikemminkin rikkoi sen samantein, mutta se onkin jo eri tarina se...

Nyt siis ymmärrän olevani bi ja sillä selkee. Ei siinä ole mitään pahaa, kunhan vain löytäisi sen oman kullan - miehen tai naisen, ihan sama...pääasia että olisi onnellinen!:)

Muutuin lesbosta biksi pari vuotta sitten. Näin baarissa erään miehen ja se oli menoa sitten. Aiemmin olin ajatellut itseni ihan lesboksi mutta hän onnistui muuttamaan minua vaikkei jutustamme mitään tullutkaan.. On se maailma ihmeellinen paikka!

Kaikella todennäkösyydellä olen aina ollu Bi, ja oikeestaa tienny siitä aina.
Ne perus lääkärileikit ym leikin naapurin tytön kanssa. Ja jo ala-asteella pidin sitä normaalina että kattelen myös tyttöjä.
Lukiossa sit vasta ekan kerran ihastuin aivan täysillä hyvään ystävääni. Olin kuullu että tämä seurusteli tytön kanssa ja kai jotenki se sit tavallaan aukas sen portin täysin. Ku oli mahdollisuus siihen että saisi vastakaikua.

Oon seurustellu poikien kanssa sekä naisten kanssa. Mutta vähään aikaan ei ole miehiä romanttisessa mielessä mun elämässä ollu. En kuitenkaan halua lukea itseäni lesboksi, sillä tiedän ettei sillä sukupuolella ole väliä loppuen lopuksi. Ja eihän sitä tiedä mitä elämä tuo eteen.

Huomasin olevan bi-seksuaali noin 13-14 vuoden iässä. Kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan alkoi pikkuhiljaa.

Reilu viikko sitten se kai tapahtui... Olen 22-vuotias ja viikko sitten tutustuin erääseen tyttöön ja nyt jo olen aivan rakastunut ja hän minuun. Olen todellakin hämmentynyt ja risti-riitaisia tunteita on enemmänkin. Mutta tiedän kumminkin että haluan olla hänen kanssaan. Aina olen ollut hetero ja vain poikasuhteita takana. Ja muutenkin muut tytöt eivät niin kiinnosta, vaan vain tämä yksi tietty. Ja yksi suuri kysymys on MIKSI!

Kyseisen henkilön kanssa on aivan ihana olla mutta päänvaivaa tällä hetkellä tuottaa seksi.... Tiedän kyllä että haluan, mutta en tiedä mitä hän odottaa minulta. Ja tosiaan en ikinä naisen kanssa ole ollut niin en tiedä miten. Asiasta on kyllä puhuttu. Mutta haluaisikohan joku vähän valaista minua :DD APUVA !! :D

Siitä lähtien, kun olen seksistä mitään tiennyt ja asioista fantasioinut (9-10vee), on fantasioissa ollut sekä miehet, että naiset. Enemmän kyllä naiset, (eikä mulla itseasiassa koskaan ole minkään sortin suhdetta mieheen ole ollutkaan, kertaalleen olen eksynyt miehen kanssa hirveässä kännissä sänkyyn, eikä se ollut mikään menestys) mutta aina olleet mukana miehetkin. Välillä enemmän, välillä vähemmän.

Aloin pikkuhiljaa tajuta asian teini-ikään tullessani. Varma en voinut tuolloin olla, teinit ovat kuitenkin teinejä, mutta vuosi vuodelta asia sitten alkoi tuntua varmemmalta. Mitään mietteitä asia ei synnyttänyt enää sitten kun varmistui, tuumasin vain että tällainen sitä sitten ollaan. Jokin aika sitten tajusin kyllä olleeni bi jo aivan lapsesta saakka, en vain tajunnut sitä ennen seksuaalisuuden "aktivoitumista".

Olin 22 ja luullut olevani hetero kunnes, olin viettämässä iltaa baarissa kavereiden kanssa ja seuraan liittyi erään kaverini työkaveri. Kun näin hänet jouduin jotenkin hämilleni ja joka kerta kun hän katsoi minua huiii... se tunne vatsanpohjassa. :) Siitä sitten ilta eteni ja tultiin todella hyvin juttuun ja loppuillasta tanssilattialla suudeltiin. Ja seuraavalla viikolla treffeille jne. vuosi tuli oltua yhdessä kunnes hän minut petti ja jätti. :/

Teini-ikään tullessa aloin huomata pitäväni myös kauniiden tyttöjen kuvista, mutta oikean elämän ihastuksen kohteet olivat kuitenkin aina poikia. 17-vuotiaana se oli menoa, tuli kohdalle sellainen tyttö joka vei jalat alta... ihastumisen tunteesta ei voinut erehtyä.

Opiskelupiirit muuttuvat ja ehdittiin olla toistemme kanssa tekemisissä vain hyvin lyhyen aikaa. En olisi uskaltanut kuitenkaan kertoa. Nyt seurustelen vakavasti miehen kanssa, mutta tuo nimenomainen tyttö tai ajatus naisen kanssa seurustelemisesta tulee aina välillä mieleeni.

En ole koskaan seurustellut tytön kanssa tai edes suudellut tyttöä, joten tavallaan myös "pelkään" että suhteeni tuohon mieheen kestää enkä pääse toteuttamaan sitä puolta itsestäni. Olen kuitenkin uskollinen seurustelukumppanilleni. Ja koska tunnen vetoa ihmiseen sukupuolesta riippumatta (bi), en tunne oloani erityisen tukahdutetuksi.