Edellisissä ketjuissa on jälleen kerran valiteltu riippuvuutta mielialalääkkeistä. Tämä on ymmärrettävää, sillä normaali ihminen ei halua olla riippuvainen mistään. Pitäisi kuitenkin muistaa, että vakavassa masennuksessa itsemurhariski on korkea. Jos vaihtoehtoina on riippuvuus lääkkeestä ja itsemurha, niin lienee selvää, että on parempi olla vaikka koko elämänsä ajan riippuvainen lääkkeistä.
Monissa muissakin sairauksissa ennenaikainen kuolema voidaan estää oikealla lääkityksellä. Tällöin ei kuitenkaan puhuta lääkeriippuvuudesta.
Jos joku kieltäytyy lääkityksestä tai vaikkapa rokotuksesta, josta selvästi olisi hyötyä, vastuu seurauksista siirtyy henkilölle itselleen.
Tietysti sairaaloissa elvytetään itsemurhaa yrittäneitä, jotka ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan hoitoa tai joiden masennusta ei ole edes diagnosoitu. Mutta lääkkeiden ja muun hoidon avulla moni ei onneksi joudu siihen pisteeseen.
Mielialalääkkeet eivät siis takaa jatkuvia hyvänolontunteita tai muuta olosuhteita. Niitä ei ole tarkoitettukaan huumeiksi. Mutta se että niiden avulla voi jotenkin sietää elämäänsä paremmin kuin ilman niitä, on riittävä syy niiden käyttöön. Jos pärjää ilman, niin se on tietysti vain hyvä. Ei elämän normaaleihin vastoinkäymisiin ja suruihin edes ole syytä hakea apua lääketieteestä (päihteistä ja huumeista puhumattakaan).
Sellaista lääkettä, jolla ei ole mahdollisia sivu- tai vieroitusoireita, ei ole olemassakaan. On syytä suhtautua varauksella tuotteisiin ja palveluihin, joiden luvataan vaikuttavan vain myönteisesti ja jopa ihmeen omaisesti.
Se että tuotteen kaikki mahdolliset sivuvaikutukset ovat ennalta tiedossa, auttaa ymmärtämään ja sietämään niitä. Se että jokin lääke ei auta tai tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä, ei merkitse, ettei sopivaakin lääkettä voisi löytyä.
Lyhyillä kokeiluilla ja oma-aloitteisella lääkityksen lopettamisella saatetaan aiheuttaa jopa vaaratilanteita. Lääkkeiden kanssa ei pidä leikkiä!
Monissa muissakin sairauksissa ennenaikainen kuolema voidaan estää oikealla lääkityksellä. Tällöin ei kuitenkaan puhuta lääkeriippuvuudesta.
Jos joku kieltäytyy lääkityksestä tai vaikkapa rokotuksesta, josta selvästi olisi hyötyä, vastuu seurauksista siirtyy henkilölle itselleen.
Tietysti sairaaloissa elvytetään itsemurhaa yrittäneitä, jotka ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan hoitoa tai joiden masennusta ei ole edes diagnosoitu. Mutta lääkkeiden ja muun hoidon avulla moni ei onneksi joudu siihen pisteeseen.
Mielialalääkkeet eivät siis takaa jatkuvia hyvänolontunteita tai muuta olosuhteita. Niitä ei ole tarkoitettukaan huumeiksi. Mutta se että niiden avulla voi jotenkin sietää elämäänsä paremmin kuin ilman niitä, on riittävä syy niiden käyttöön. Jos pärjää ilman, niin se on tietysti vain hyvä. Ei elämän normaaleihin vastoinkäymisiin ja suruihin edes ole syytä hakea apua lääketieteestä (päihteistä ja huumeista puhumattakaan).
Sellaista lääkettä, jolla ei ole mahdollisia sivu- tai vieroitusoireita, ei ole olemassakaan. On syytä suhtautua varauksella tuotteisiin ja palveluihin, joiden luvataan vaikuttavan vain myönteisesti ja jopa ihmeen omaisesti.
Se että tuotteen kaikki mahdolliset sivuvaikutukset ovat ennalta tiedossa, auttaa ymmärtämään ja sietämään niitä. Se että jokin lääke ei auta tai tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä, ei merkitse, ettei sopivaakin lääkettä voisi löytyä.
Lyhyillä kokeiluilla ja oma-aloitteisella lääkityksen lopettamisella saatetaan aiheuttaa jopa vaaratilanteita. Lääkkeiden kanssa ei pidä leikkiä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
lääkkeitä, niin todennäköisesti itse en ainakaan ois enää elossa eli jos fyysisiin sairauksiin ja särkyihinkin jotkut joutuu ottamaan lääkkeitä joka päivä koko elämänsä ajan, niin miksei sitten psyykkisiin vaivoihin? Ja kun ei tällä hetkellä saatavilla keskusteluapuakaan kun jonot niin pitkät mielenterv.toimistoon, niin lääkkeiden avulla tässä selvityy päivä kerrallaan. Itselläni lääkkeet toiminut hyvin ja sivuoireta tms. haittoja ei ole esiintynyt ja käyttökokemus ollut jo n.20v.
Mulla taas on niin, että lääkäri väkisin vähentää Sepram-annosta vaikken ole edelleenkään terve ja haudon itsemurhaa. Lääkärin mukaan elämä ei koskaan ole täysin onnellista ja pienet elämän kolhut kuuluu asiaan. Nyt siis käytän aivan minimaalista annosta päivittäin, koska kuulemma "elämä on siedettävää" tällä 10mg:n päiväannoksella... Lisäksi sovimme annoksen hitaasta pudottamisesta tulevaisuudessa. Minua ainakin pelottaa ihan helvetisti tällä hetkellä. En usko olevani hengissä enää vuoden kuluttua.
minä olisin taatusti taasen jo tappanut itseni ellen olisi ymmärtänyt aikoinaan lopettaa lääkkeitä. Minulla lääkkeet estivät kohtaamasta niitä asioita, mitkä tekivät elämästäni helvettiä. Menetin sairauteni takia ystäväni, perheeni ja myös "auttajat", koska en suostunut jatkamaan lääkitystä. Olen läpikäynyt helvetin, mutta toisaalta se oli ihan sama, kun toinen ovi on kuolema. En usko enkä väitä, että lääkkeettömyys sopisi kaikille, mutta mielestäni ihmisellä pitäisi olla oikeus valita.