Pitää laittaa tässä vähän korjausta eiliseen, kun minulle tuli vähän huono omatunto eilisestä suorasanaisuudestani nimimerkki maija... !!!
Juu eilen sitten taas spontaanisti ilmaisin mielipiteeni tällä kirjailijanalut –palstalla tekstistä Rakkauden voitto, ja tänään heti aamulla sitten tuli mieleeni, että mitä sitä itsekin aina tuleekaan oikein kirjoitettua. Minäkin jatkokertomus –osia kirjoittelen sormet syhyten ja lähettelen välillä niitä tukka putkella, ja sitten kun luen jälkeenpäin niin mitä hevon.... olenkaan kirjoittanut, ja kauhistuneena ajattelen sitten, että nyt lukija saa kyllä vedettyä tästä ties mitä salaliittoteorioita!
Otan esimerkin vaikkapa jatkonovellista
KIUSAAJA
(Joka on vielä täydessä vauhdissa keskeneräisenä siis... ei siitä sen kummempia muiden kirjoittajien osalta, vaikka heilläkin ehkä olisi jossain vaiheessa selittelemistä joistakin lauseistaan!!!???)
Korrektisti puutun nyt siis vain omiin nokkeluuksiini ja tässä pari esimerkkiä siis, että vähän saisin selitettyä kirjoittajan ja lukijan harmaata välivyöhykettä. Tässä siis vähän seli-seli-selitystä ja omaa näkemystäni:
- - -
”Erämaan rauha.
Juu. Erämaan rauha oli tasan tarkkaan siihen asti, kunnes ulko-ovelta alkoi kuulua roimaa jytkettä ja kopinaa. Sieltähän ryntäsikin paikalle sitten itse omistaja ”vanha” ukko, eli paroni Jyväjemmari kolmannen veljenpoikansa (Superjuntin ja Kaapon velipoika Jaska) kera. Paronilla ei ollut haulikkoa tällä kertaa olallaan, vaan tuoda römysivät nyt kimpassa kalja- ja whiskykärryä tohkeissaan oikein olan takaa. Olivat olleet laivareissulla ja tulollaan risteilyltä. Paroni poltteli pikkusikariaan ja yllättyi iloisesti, kun majassa oli enemmänkin porukkaa. Siinä vasta oli mies paikallaan, jaksoi aina ilahtua yllätyksistä. Ja niitähän veljenpojilla kyllä riittikin riittävästi, ellei suorastaan ylitsepursuavasti.
- Mahtava meininki. Täällähän vasta pirskeet onkin. Mitenkäs nyt alkaa haiskahtamaan siltä, että taitaa sittenkin jäädä kuule Jaska Siljaristeilyn ikimuistoinen yö nyt pimentoon. Täällä ei ainakaan tarjoilut lopu kesken onhan meillä omat eväät taas mukana. Ja siellä ruosteisessa proomussahan tulikin vedettyä sitä itsepaahdettua kalaakin sen verran, että kyllä nää nallentassut nyt maistuu kaksinverroin paremmilta vaikka Kaapo onkin ne valmistanut. Kaapolta tosin on se erämieskoulu vielä vähän keskeneräinen, mutta ei hätiä mitiä. Esittelepäs nyt Kaapo arvon leidit.
Kaapohan ei huonosta keittotaidostaan huolimatta jäänyt koskaan sanattomaksi ja esitteli heti reippaasti tytöt Jyväjemmarille. Paronin silmät välkähtivät komeettamaisesti ja porautuivat typyjen kurvikkaisiin kaarteisiin.”
- - -
Siis jokuhan ottaa närettä (ja toiset pärettä kainaloon) heti vaikkapa tästä kalja- ja whiskykärryn olan takaa vetämisestä, ja myönnänhän toki, että
- aivan tolkuttoman tavanomaista ja kliseemäistä.
Kuinka kukaan tänä päivänä viitsii sellaisesta edes kirjoittaa.
Sitten joku toinen taas ihmettelee, että ”syödään nallentassuja”.
Siis mitä h-vettiä? ajattelee lukija tässä vaiheessa, koska lukija ei ole koskaan kuullutkaan paroni Jyväjemmarin pihveistä.
Joten selityksen paikkahan se tämäkin on:
No, osittain juttu selittyy sillä, että paroni Jyväjemmarin etunimi on Nalle.
Juu.
Osa ei ymmärrä vieläkään, joten parempi selvittely ehkä sittenkin tarpeen:
Siis nallentassu = karjalanpiirakka, joka on kieritelty marinadissa. Marinadiliemihän oli pullossa Jyväjemmarin metsästys”majan” (siis sellaisen K. Rosböökin Levimörskän kokoinen hirsihökötys jossain korvessa susilaumojen keskellä) keittiönpöydällä kun Kaapo huitaisi sen vahingossa piirakoiden päälle hakiessaan tulipalokiireellä yöpalaa seurueelle, koska hovimestari oli mennyt yöjuoksuun, sillä hänelle ei kukaan ollut ilmoittanut veljenpoikien tulosta ja niinpä oli pöräyttänyt Corvettellaan tyttöystävänsä Daisyn luokse, joka oli yllättäen tullut isoäitinsä sisaren luokse tuomaan tuliaisia rapakon takaa.
Että tällainen tapaus.
Ja nyt ymmärrätte ainakin toivottavasti sen nallentassu -sapuskan alkuperän.
¤
Ja tästä taas tämän maanantaiaamun tuoksinassa tulikin mieleeni, että oikeastaanhan näitä jatkonovelleja voisikin alkaa tekemään sillä mielellä, että tehdään niistä novellikirjoja kaikkiin R-kioskeihin ja kaikkiin muihinkin kauppoihin.... siis jatkonovellikirjoja. Tästäkin Kiusaaja –novellista kaikki siihen osallistuneet saisivat sitten kivasti pientä kilisevää, puhumattakaan siitä, mitä muut saisivat... ”va kostar haukikilo idag?”.
Ai, et ei oo hyvä juttu. Ookoo. Ei sit. Loppu – Slut.
Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun asti. Kiitos!
Juu eilen sitten taas spontaanisti ilmaisin mielipiteeni tällä kirjailijanalut –palstalla tekstistä Rakkauden voitto, ja tänään heti aamulla sitten tuli mieleeni, että mitä sitä itsekin aina tuleekaan oikein kirjoitettua. Minäkin jatkokertomus –osia kirjoittelen sormet syhyten ja lähettelen välillä niitä tukka putkella, ja sitten kun luen jälkeenpäin niin mitä hevon.... olenkaan kirjoittanut, ja kauhistuneena ajattelen sitten, että nyt lukija saa kyllä vedettyä tästä ties mitä salaliittoteorioita!
Otan esimerkin vaikkapa jatkonovellista
KIUSAAJA
(Joka on vielä täydessä vauhdissa keskeneräisenä siis... ei siitä sen kummempia muiden kirjoittajien osalta, vaikka heilläkin ehkä olisi jossain vaiheessa selittelemistä joistakin lauseistaan!!!???)
Korrektisti puutun nyt siis vain omiin nokkeluuksiini ja tässä pari esimerkkiä siis, että vähän saisin selitettyä kirjoittajan ja lukijan harmaata välivyöhykettä. Tässä siis vähän seli-seli-selitystä ja omaa näkemystäni:
- - -
”Erämaan rauha.
Juu. Erämaan rauha oli tasan tarkkaan siihen asti, kunnes ulko-ovelta alkoi kuulua roimaa jytkettä ja kopinaa. Sieltähän ryntäsikin paikalle sitten itse omistaja ”vanha” ukko, eli paroni Jyväjemmari kolmannen veljenpoikansa (Superjuntin ja Kaapon velipoika Jaska) kera. Paronilla ei ollut haulikkoa tällä kertaa olallaan, vaan tuoda römysivät nyt kimpassa kalja- ja whiskykärryä tohkeissaan oikein olan takaa. Olivat olleet laivareissulla ja tulollaan risteilyltä. Paroni poltteli pikkusikariaan ja yllättyi iloisesti, kun majassa oli enemmänkin porukkaa. Siinä vasta oli mies paikallaan, jaksoi aina ilahtua yllätyksistä. Ja niitähän veljenpojilla kyllä riittikin riittävästi, ellei suorastaan ylitsepursuavasti.
- Mahtava meininki. Täällähän vasta pirskeet onkin. Mitenkäs nyt alkaa haiskahtamaan siltä, että taitaa sittenkin jäädä kuule Jaska Siljaristeilyn ikimuistoinen yö nyt pimentoon. Täällä ei ainakaan tarjoilut lopu kesken onhan meillä omat eväät taas mukana. Ja siellä ruosteisessa proomussahan tulikin vedettyä sitä itsepaahdettua kalaakin sen verran, että kyllä nää nallentassut nyt maistuu kaksinverroin paremmilta vaikka Kaapo onkin ne valmistanut. Kaapolta tosin on se erämieskoulu vielä vähän keskeneräinen, mutta ei hätiä mitiä. Esittelepäs nyt Kaapo arvon leidit.
Kaapohan ei huonosta keittotaidostaan huolimatta jäänyt koskaan sanattomaksi ja esitteli heti reippaasti tytöt Jyväjemmarille. Paronin silmät välkähtivät komeettamaisesti ja porautuivat typyjen kurvikkaisiin kaarteisiin.”
- - -
Siis jokuhan ottaa närettä (ja toiset pärettä kainaloon) heti vaikkapa tästä kalja- ja whiskykärryn olan takaa vetämisestä, ja myönnänhän toki, että
- aivan tolkuttoman tavanomaista ja kliseemäistä.
Kuinka kukaan tänä päivänä viitsii sellaisesta edes kirjoittaa.
Sitten joku toinen taas ihmettelee, että ”syödään nallentassuja”.
Siis mitä h-vettiä? ajattelee lukija tässä vaiheessa, koska lukija ei ole koskaan kuullutkaan paroni Jyväjemmarin pihveistä.
Joten selityksen paikkahan se tämäkin on:
No, osittain juttu selittyy sillä, että paroni Jyväjemmarin etunimi on Nalle.
Juu.
Osa ei ymmärrä vieläkään, joten parempi selvittely ehkä sittenkin tarpeen:
Siis nallentassu = karjalanpiirakka, joka on kieritelty marinadissa. Marinadiliemihän oli pullossa Jyväjemmarin metsästys”majan” (siis sellaisen K. Rosböökin Levimörskän kokoinen hirsihökötys jossain korvessa susilaumojen keskellä) keittiönpöydällä kun Kaapo huitaisi sen vahingossa piirakoiden päälle hakiessaan tulipalokiireellä yöpalaa seurueelle, koska hovimestari oli mennyt yöjuoksuun, sillä hänelle ei kukaan ollut ilmoittanut veljenpoikien tulosta ja niinpä oli pöräyttänyt Corvettellaan tyttöystävänsä Daisyn luokse, joka oli yllättäen tullut isoäitinsä sisaren luokse tuomaan tuliaisia rapakon takaa.
Että tällainen tapaus.
Ja nyt ymmärrätte ainakin toivottavasti sen nallentassu -sapuskan alkuperän.
¤
Ja tästä taas tämän maanantaiaamun tuoksinassa tulikin mieleeni, että oikeastaanhan näitä jatkonovelleja voisikin alkaa tekemään sillä mielellä, että tehdään niistä novellikirjoja kaikkiin R-kioskeihin ja kaikkiin muihinkin kauppoihin.... siis jatkonovellikirjoja. Tästäkin Kiusaaja –novellista kaikki siihen osallistuneet saisivat sitten kivasti pientä kilisevää, puhumattakaan siitä, mitä muut saisivat... ”va kostar haukikilo idag?”.
Ai, et ei oo hyvä juttu. Ookoo. Ei sit. Loppu – Slut.
Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun asti. Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Wanha ukko polttelee muuten tosi isoja sikareita, ei pikkusikareita!
sillä kaikki me jatkonovellikirjoittajatkin tilaamme omat siggemme Kuubasta heti kun R-kioski ja muut puljut älyävät alkaa levittämään meidän kirjallisia tuotoksiamme janoaville lukutoukille.
Ei huolta huomisesta ei.
Yesss!!!
kirjoittamisiin