Appiukko meni ja koiran osti
oli puhunut siitä jo pitkään
kerran kun jotain päähän saanut
ei auta enää puheet, ei mitkään
Ja toki tuohon oikeus hällä
se harvoinpa vahingoksi
vaan kun koiranpennun sen suloisen
hän nimesi Anteroksi
Vaimon kanssa esikoistamme
olimme pitkään vartoneet
ja nimeksi, ei vielä kerrotun
myös Anteroa kaavailleet
Siitäpä soppa syntyi
että kehdata sanoa emme
kun kuukausia jo aiemmin
nimen keksimme piltillemme
Vaan tulisko siitä nyt mitään
nimestä aiotusta
siitä voisiko kiinni pitää
vai vaatia korjausta?
Pahentaako mies nimeään
vai nimi joka hunningolla
kestääkö kaksi Anteroa
samassa suvussa olla?
oli puhunut siitä jo pitkään
kerran kun jotain päähän saanut
ei auta enää puheet, ei mitkään
Ja toki tuohon oikeus hällä
se harvoinpa vahingoksi
vaan kun koiranpennun sen suloisen
hän nimesi Anteroksi
Vaimon kanssa esikoistamme
olimme pitkään vartoneet
ja nimeksi, ei vielä kerrotun
myös Anteroa kaavailleet
Siitäpä soppa syntyi
että kehdata sanoa emme
kun kuukausia jo aiemmin
nimen keksimme piltillemme
Vaan tulisko siitä nyt mitään
nimestä aiotusta
siitä voisiko kiinni pitää
vai vaatia korjausta?
Pahentaako mies nimeään
vai nimi joka hunningolla
kestääkö kaksi Anteroa
samassa suvussa olla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
MUISTORUNO AAKU-KOIRALLE
( kirjoittanut pojanpoikasi, äitiparta )
Kas sopii sitä Anteroa
samaan sukuun vaikka kaksi
Yksi ukin polvelle,
toinen sorsan noutajaksi
Kun ukko saapuu metsältä
lintuparkaa roikottaen
Ja koira siinä hypähtelee
iltapäivään haukahtaen
On kiva silloin Anteroa
korvan takaa rapsuttaa
Et kelpaa vielä metsälle,
jaksaisitko odottaa
Vuodet kuluu verkalleen
jo oppii poika miehen lailla ampumaan
Myös ukin hiukset harmaantuvat
yksi kerrallaan
Näin koittaa suuri päivä
tänään sorsastamaan mennään
Saapuu ukin luokse Antero
vaan siellä itketään
On yöllä koiran paratiisiin
päässyt rakas Anteromme
Ukki kääntää kasvot seinään,
ei huoli sanoistamme
"Turhaan yritätte lohduttaa,
ei tule Anteroa toista!"
Ja hiljaa ajatuksissaan
poika lähtee ukin porstuasta
Täytyy antaa tunnustusta: tämä "kakkososa" oli varmaan jopa ykköstä parempi.
sinulla on oma mehukas tyylisi. eihän tämä nyt parempi. en pyrkinytkään samaan poljentoon. mutta omalla tyylilläni tyyliäsi mukaellen. jotenkin tuo otsikko oli niin herkullinen - koira nimeltä Antero - houkutteli lukemaan.
kuinkas sitten? vaikka näin
Monta vuotta rakensimme
tätä tietä yhteistä,
rakkauttamme suurta
elon kultalyhteistä
Menneisyyden tuskat kaikki,
historian polveilevat kivut
Samaan kasaan laitoimme,
ne kipeätkin sivut
Siitä kirjaa kokosimme
polville tuleville
Lapsenlapset että kerran
muistaisivat tämän verran:
Hyvä oli luona papan sekä mummin,
heiltä viisautta sai kovin monta
Siellä aina syli oli avoin -
ei torumista onnetonta
Vaan nyt kuinka kävi
ihmispolon haaveiluille?
Et ehkä sitä usko
mutta kerron luotetulle
Kaikki alkoi varmaan siitä,
naapuri kun koiran hankki
En yöllä saanut nukutuksi -
rinnan yli vyöryi raskas tankki
Kylkeä vain kääntelin,
en ymmärtänyt mikä vaivaa
Ja kun vaimon kanssa aamusella
availimme sielun kirjaa
Ei mieleen tullut asiaa
niin yhden yhtäkään,
mikä tällä tapaa vaivaisi
miehen sydäntä!
Äkkiä vain huomasin, en enää
luottaa voinut vaimon rakastaviin huuliin
Hän rakkauttaan jos vannoi mulle
huuliltansa aina toiset äänet kuulin
"Et ole mulle tarpeeksi,
sua salassa jo petän
Ei ole susta mieheksi,
pian sinut, Antero, mä jätän"
Työpaikalle kun aloin
häntä aamuin seurata
Ja alusvaatteet illoin tutkin
kaiken varalta
Et sitä kestää voinut
Liisa-kultaseni
Lapset otit kainaloon
ja jätit Anterosi
Tänään koiraa naapurin
ratokseni rapsuttelin
Iltakaljaa siinä tissutellen
äkkiä kun valkeni
Ukin äänet jostain,
syvälle sieluun haudatut
Korviini nuo kantautuivat
kaukaiset ja alaspainetut:
"Ei tule Anteroa toista" -
kas, koira mennä kupsahti
"Saa metsästys nyt jäädä" -
lunta tupaan tupsahti!
Ja poika kulki kotitiellä
itkuansa nieleskellen
On vieläkin kait haava siellä,
sielussani kaiverrellen
Kuinka sulle kertoisin, tään
rakas Liisa-kulta?
Koiran tähden että vainosin
ja melkein hengen vein jo sulta
Elon sivut repsahdellen
iltatuulessa kun liikkuu
Osaani mä tyydyn hiljaa,
vaan kyynel poskelleni tihkuu:
Voi minkä teki aaku-koira
kun sillä tapaa kuoli pois,
muuten varmaan perhe mulla
tässä vielä ois!
Lieneekö kellekään salaisuus.
Kuurupiiro jatkuu lasin takana, kunnes lukijat putoavat pois.
Kuurupiilo? Mikä ihmeen kuurupiilo? Olet erehtynyt.
Vaan mitähän piilottelua tämä lienee:
"rakkaalla lapsella on monta nimeä" on "(:kuule" on "yksi ja eräs" on "miauhau" on "Aimo Roima Komiapoika" ym. ym. ym.
Tsot tsot. Kiusaatko täällä muitakin kuin minua, millä kaikilla nimimerkillä olet mahtanut tehdä useita trollejasi ja muuta pilkkaamista, ainakin näillä ja kymmenillä muilla?
Jokaisella on tietysti huvinsa ja harrastuksensa.
Ota yhteyttä niin vien sinut syömään. Ihan totta.
Lukijat eivät tietysti tiedä kutsunko tässä itseni syömään, nimittäin jos olen kiusannut itseäni tekeytyen kiusaajakseni, eipä sitten tarvitse maksaa kuin yhden edestä?
Päivälliskutsuni on joka tapauksessa voimassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000021466279
Hyvää illan jatkoa.
ERÄS ANTERO
Runoa kun kirjoittelin
arvaa huvittiko:
Koiran syyksi eron laittoi
eräs Antero
Ääneen siinä kierouttamme
nauroin runoillessa
Ihmispolon hulluuksia
ylös kirjaillessa
Näin mies erehdyksiänsä
aina puolustelee
Sitten toinen vääräleuka
siitä runon vielä tekee
Vaan jos Anteron
nyt täysin kuvittelin -
kuka lienen minä?
Kunhan huvittelin
Myös runoilija keksintöä
onhan tässä aivan -
hetken aikaa suullaan puhuin,
maksoi kyllä vaivan
- -
Tämä runo puolestani
saa siis jäädä tähän,
ellet sinä Aimo
jatka vielä vähän?
kirppu istuu ja heristää sormiaan
naistennaurattajan ylimielisyydelle
HAHhahaahihihiii
En laittais nimeä Antero edes koiralle, sillä muistan kouluajoilta pojan nimeltä Antero. Sillä oli tapana nykiä leteistä, kirjoitella kirjelappusia, joita ainoatakaan en lukenut. Ja kerranpa päätti 'Antsa' tarrata munkkeihinkin niin että livautin ja kovaa.
Mutta anteeksi mielessäni annoin ja jos hän mut tästä sattuu tunnistamaan, niin Terkkuja!
Myöhemmin muutin Etelä-Suomeen ja unohdin kaikki Antero-tyyppiset miehet.
Ja tämä tarina oli muuten tosi.
Tästä kaikestahan nämä runot kertovat. Elämästä.
Niistä munkeista runoilen joskus toiste...
Terveisin Antero - eikun Aimo...
Oikeasti et voi olla SE Antero. Siitä olen aivan varma! Siitä kun on jo paljon aikaa... :))
Sähän oot sitäpaitsi paljon paljon fiksumpikin...?