Olen hoiva-alalle valmentavassa koulutuksessa ja
teen tutkielmaa huumeiden käyttäjistä ja heidän lähipiirinsä kokemuksista.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia sekä huumeiden käyttäjiltä- nykyisiltä sekä entisiltä, että heidän läheisiltään.
Huumeet ovat monelle kaukainen kauhukuva, joihin todennäköisesti ei kohtaa koko elämänsä aikana. Huumeongelma tuntuu olevan "pinnan alla", eikä sen vakavuuteen pääse oikein käsiksi kuin ne, joilla on henkilökohtaista kokemusta siitä.
Tutkielmani tavoite onkin pyrkiä esittelemään huumeongelma sellaisena kuin se todellisuudessa koetaan. Mitä itse huumeidenkäyttäjät että heidän lähipiirinsä kokee ja ajattelee asiasta? Millainen on huumeidenkäyttäjän todellisuus ja arki? Millaista on kun lähipiirissä on huumeidenkäyttäjä?
Lisäksi haluaisin tietää, mitkä asiat koet vaikuttaneen siihen, että sinä tai läheisesi alkoi käyttämään huumeita? Mitä saat/sait huumeista?
Mikä oli toinen vaihtoehto huumeidenkäytölle, vai koitko ettei sellaista ollut?
Koetko/ koitko oman huumeidenkäyttösi ongelmaksi?
Onko huumeita helppo vai vaikea saada?
Onko apua huumeriippuvuuteen helppo saada?
Miten koet sen, että huumeet ovat laittomia?
Jos haluat, voit kertoa ikäsi, sukupuolesi ja sen, asutko pienellä paikkakunnalla vai isossa kaupungissa. Näitä tietoja käytän määrittämään hieman sitä, millaisessa ymäpäristössä huumeongelma vaikuttaa.
Tutkielma tulee luettavaksi sellaiselle aikuiselle yleisölle, jolle huumeet eivät entuudestaan ole juuri millään tavalla tuttuja.
Luonnollisesti, voit kirjoittaa anonyymisti.
Voit kirjoittaa ihan vapaamuotoisen kuvauksen ja käyttää esittämiäni kysymyksiä vain viitteenä. Kaikki kokemukset ovat tervetulleita!
teen tutkielmaa huumeiden käyttäjistä ja heidän lähipiirinsä kokemuksista.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia sekä huumeiden käyttäjiltä- nykyisiltä sekä entisiltä, että heidän läheisiltään.
Huumeet ovat monelle kaukainen kauhukuva, joihin todennäköisesti ei kohtaa koko elämänsä aikana. Huumeongelma tuntuu olevan "pinnan alla", eikä sen vakavuuteen pääse oikein käsiksi kuin ne, joilla on henkilökohtaista kokemusta siitä.
Tutkielmani tavoite onkin pyrkiä esittelemään huumeongelma sellaisena kuin se todellisuudessa koetaan. Mitä itse huumeidenkäyttäjät että heidän lähipiirinsä kokee ja ajattelee asiasta? Millainen on huumeidenkäyttäjän todellisuus ja arki? Millaista on kun lähipiirissä on huumeidenkäyttäjä?
Lisäksi haluaisin tietää, mitkä asiat koet vaikuttaneen siihen, että sinä tai läheisesi alkoi käyttämään huumeita? Mitä saat/sait huumeista?
Mikä oli toinen vaihtoehto huumeidenkäytölle, vai koitko ettei sellaista ollut?
Koetko/ koitko oman huumeidenkäyttösi ongelmaksi?
Onko huumeita helppo vai vaikea saada?
Onko apua huumeriippuvuuteen helppo saada?
Miten koet sen, että huumeet ovat laittomia?
Jos haluat, voit kertoa ikäsi, sukupuolesi ja sen, asutko pienellä paikkakunnalla vai isossa kaupungissa. Näitä tietoja käytän määrittämään hieman sitä, millaisessa ymäpäristössä huumeongelma vaikuttaa.
Tutkielma tulee luettavaksi sellaiselle aikuiselle yleisölle, jolle huumeet eivät entuudestaan ole juuri millään tavalla tuttuja.
Luonnollisesti, voit kirjoittaa anonyymisti.
Voit kirjoittaa ihan vapaamuotoisen kuvauksen ja käyttää esittämiäni kysymyksiä vain viitteenä. Kaikki kokemukset ovat tervetulleita!
Vastaukset 23
Vanhimmat
kolmen vuoden aikana. Kun alkoholin hintaa alennettiin niin, join sitä niin paljon, että suhteellisen vakava riippuvuusongelma pääsi kehittymään. Siitä seurasi perheen laiminlyömistä sekä muiden velvotteiden
hoitamatta jättämistä työnikin alkoi kärsiä.
Alkoholiongelma meinasi aiheuttaa avioeron. Mutta onneksi älysimme lopettaa juomisen.
Nyt on vaikeaa hillitä itseään, mikäli yhdenkän oluen ottaa, niin juominen meinaa siitä riistäytyä käsistä. Maksa-arvot olivat koholla, yleiskunto heikko. Maha oli kasvanut isoksi ja sokeriarvot koholla. Lääkäri määräsi vieroitushoitona bentsoja joihin olin vielä vakavammassa huumekoukussa. No onneksi sain ajettua sen alas yhdessä "oikean" lääkärin kanssa.
No olen ratkaissut tämän alkoholihuumeesta johtuvan ongelma alkamalla käyttämään kannabista.
Eli sitä varsinaista huumetta. siitä ei ole ollut terveydellista haittaa ja sen käyttö on pysynyt hallinassa. Olen rajoittanut huumen käyttöä vain viikonloppuihin. Viikolla kuntoilen ja hoidan työtäni. Viikonloppuisin puolisoni kanssa sitten rentoudumme iltaisin polttelemalla kannabista tai leipomalla jotain kannabisleivonnasisia ja syömällä niitä.
Se on toiminut hyvin, emme ole enää riidelleet. eikä ole ollut alkoholin tai bentsojen himoa.
Makean nälkä tosin kasvaa polttelusta, mutta olemme hoitaneet sen ongelman varaamalla paljon hedelmiä ja vihanneksia mässyihin. Jättäneet kaiken karkit yms.. muut sipsit pois.
Itse 4vuotta sitten juon vähintään jokaviikonlopun päivät ja tupakkaa meni vähintään aski päivässä, kunto oli heikko ei jaksanut tehdä mitään.
Mutta kunnes kyllästyin hommaan luin netistä apuja, Sitten sieltä tuli juttua kannabiksesta.
Siellä väitettiin että on vaaratonpäihde ja paljon alkoholia haitallisempi.
Tulipa sitten kokeiltua, Pakko myöntää rakastuin tähän. Ei krapulaa ei pahaa riippuvuutta ei huonoa oloa ei voi vetää niin paljon että kuolisi.
Hamppu ei ole tappanut ihmishistorian aikana ketään!
Siinä sitten kun kannabis siirtyi elämääni tajusin kuinka myrkkyä alkoholi ja tupakka on!
Ne ovat vaarallisimmat päihteet mitä mailmasta löytyy!
Ja näin kannabiksen henkisen avulla lopetin alkoholin ja tupakan polton.
Kannabista menee vain viikonloppuisin jos silloinkaan.
En muista koska viimeksi olisi ollut henkisesti/fyysisesti näin hyvä olo. :)
"Mutta kunnes kyllästyin hommaan luin netistä apuja, Sitten sieltä tuli juttua kannabiksesta.
Siellä väitettiin että on vaaratonpäihde ja paljon alkoholia haitallisempi. "
--toi oli hauska :D
ei sillä että en uskoisi hampun olevan hyvä vaihtoehto laillisille, mutta mielestäni se ei tarkoita sitä että sitä tarvitsisi hehkuttaa ja pitää lähes lääkkeenä.
ei täällä kukaan alkoholiakaan kehu, vaikka senkin on joissakin tutkimuksissa oikein käytettynä olevan terveellistä
alkoholia voi käyttää väärin. hamppua voi käyttää väärin.
Vaan kerroin OMISTA KOKEMUKSISTA, Hyvin mahdollista että monet käyttävät hamppua väärin.
Minä en ole yksi niistä.
Vaikea ymmärtää?
Viinaa meni mullakin liikaa ja terveyshaittoja alkoi olla. No kaverin kautta sekaannuin silloin noihin huumeisiin, eli hamppua kokeilin. No en siitä erityisemmin tykännyt, mutta polttelin kyllä. Sitten paljastui, että maksa arvot on aivan tähtitieteelliset. Yritin lopettaa juomisen, kerralla, vaan ei onnistunut, vierotusoireet olivat niin rankat. Rytmihäiriöitä, sydänkipuja, jalat ja kädet kramppaili. Puutumista, unettomuutta. No koetin loiventaa, että otan illalla vain yhden oluen, ei yksi riittänyt, ongelma vain pysyi. Lääkäri määräsi sitten antabusta ja bentsoja. Bentsoista olin niin jumissa, ja masentunut, etten halunnut niitä jatkaa. No polttelin sitten pilveä. Se oli siinä vaiheessa hankalaa. Aiheutti lähes joka kerta paranoijaa ja skitsoilua. Vaan se tila kesti sen 20-30 min, jonka jälkeen oli ihan rauhallinen olo ja sain nukutuksi. Ne skitsoilut ja paranoijat liittyi aina siihen juomiseen ja niihin töppäilyihin ja hankaluuksiin mitä se juominen oli aiheuttanut. Se pilvi pisti minut purkamaan niitä ja puhumaan itelleni tail jollekin. No nyt en voi kyllä poltella edelleenkään enkä kyllä juodakaan. Kummastakaan ei tule hyvä olo. Paremmalta tuntuu olla selvinpäin.
Kannabis on paras vaihtoehto hyvään oloon, tosi on ettei kabiin ole kukaan kuollut, ja kabin liikakäyttö on että pitäis polttaa n.41 KG!!! kuka jaksaa polttaa?? eli kannabis on vaaratonta. Alkoholista ei tule ku p*skaa, krapula, päänsärky, vatsa kasvaa.. jne. Hyväksyn kaikki luonnosta otetut ns. "huumausaineet", mutta minun mielestä se on nautintoainetta nuput,kabbabis, sienet...Toivon niin että kannabis laillistettas suomessa, mutta saa nähä.
No ehkäpä tuo kannabis ei niin vaarallista ole, mutta siitä on paljon helpompi siirtyä vahvempiin huumeisiin, jotka sitten tekevät elämästä yhtä helvettiä. Tämä siirtyminen vahvempiin aineisiin ei välttämättä tapahdu hetkessä vaan vuosien kuluessa. Kaikille ei tietenkään välttämättäkäy näin, mutta sanompahan vain että kynnys ylittää tämä raja on PALJON helpompi, jos on vuosia poltellut pilveä.
Puhun nyt kokemuksesta, sillä veljelleni ja nyt siskolleni on käynyt näin. Eikä heillä kummallakaan ollut alunperin tarkotus siirtyä vahvempiin aineisiin, mutta ajautuivat vaan siihen. Sanon vaan ettei kannattaisi hehkuttaa sitä kannabista yhtään, koska siitä on lähtenyt monen ihmisen pitkä alamäki ja kun pohjalle on tippunut niis siitä on TODELLA vaikeaa nousta,vaikka läheiset kannustaisivat ja tekisivät parhaansa.
Nykyinen lainsäädäntö suorastaan ajaa viattomat hamputtelijat rikollisten syliin.. Eipä ihme jos joskus kauniina kevät päivänä pikku jurrissa ekstaasipillerin nappaa.
Ne ketkä pystyy kotonaan kasvattamaan ovat tietysti turvassa näiltä tyypeiltä ja ongelmaa ei ole.
En hehkuta kannabista, mutta sen sanon, että se on se haitattomin päihde mitä maa päällään kantaa...
se on niin viatonta minun mielestä kannabiksen käyttö, mutta tosi on kans se että jonain kauniina päivänä nappaa ekstasy ryynin, mutta elämästä pitää ottaa paljon irti. Itse olen kokeillut kannabista ja sitä pirtsakkaa ja exstasya maistan uv:na. Mutta esim. pirin käyttö useasti alkaa sillä että maistetaan nokkaan vähän niinku minä, mutta pirissäkin on se että siihen ei jää niin helposti koukkuun jos ei nyt ala piikittään. vaikka minä katson aika avoimesti huumeita ja olen valmis kokeileen erilaisia mutta se että miten niitä käytetään on aivan eri asia. monet oikeat narkomaanit jotka piikittää itseänsä on koukussa siihen piikkiin enemmän kuin itse aineeseen mutta en yleistä todellakaan sitä. toivon todella että kannabis laillistettais =)
No niin.. kysyit kokemuksista huumeista. No ilman perspektiiviä on vaikea asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin joten lyhyt historiikki on paikallaan.
Aloitin huumeiden käytön n. 16 vuotiaana. Eka kerta oli heikkolaatuista hasista. Eikä kolissut juuri mitenkään. Sitä sitten pari kertaa koitettuani huomasin sen olevan jotenkin "tylsä" ja unettava päihde. Noh. Elämäntilanteeni heikkeni ihan muista syistä hirvittävää vauhtia. Yhtäkkiä olin koditon, työtön ja masentunut nuori mies (18v) Helsingin kaduilla. Noh, tarvitseeko edes sanoa että mikä tahansa kelpasi mikä sai elämän maistumaan edes jotenkin siedettävältä. Mukaan tulivat mm. ekstaasi ja amfetamiini. Kaiken päälle vielä melko reipas alkoholinkäyttö.
Tätä oli minun nuoruuteni. Ei sillä että olisin katkera, mutta olen minä oman osani paskasta saanut.
Kuitenkin käyttöni oli aina lähinnä "viihde" käyttöä. Lähinnä annoin itselleni muutaman päivän kerrallaan huojentua ja unohtaa kuinka päin vittua koko elämäni oli. Loppujen lopuksi se sitten paranikin.
Vuosiin en koskenut juuri mihinkään laittomiin päihteisiin, mutta sitten aikuistuttuani jotenkin sain itselleni vihdoin kategorisoitua eri huumeet eri lokeroihin. Ei elämäni silti mitään juhlaa ollut. Mutta pystyin vastaamaan jotenkin itsestäni. Eikä päihteiden käytön perimmäinen syy ollut enää itsetuhoisessa olon helpotuksessa. Tähän kaveriksi vielä armeija + muutama vuosi aikuistumista ja olin "valmis".
Valmis tässä tarkoittaa sitä että vihdoinkin osasin käyttää päihteitä edes jotenkin oikein. En enää halunnut vetää päätäni mahdollisimman täyteen vaan olin kiinnostunut elämän eri aspekteista. Oman päihteeni etsintään kuului loppujen lopuksi myös LSD, sienet + muut luonnontuotteet. Alkoholi oli järjestäen mukana kuviossa aina sosiaalisissa tilanteissa.
Yli 10 vuotta myöhemmin olen oman päihteeni löytänyt, eli kannabis (kukka). Se saa minut miettimään asioita ja aspekteja asioista mitä en ikinä muuten olisi miettinyt. Oikeastaan se ainoastaan mahdollistaa kaikkien ennakkoluulojen poistamisen ja tiedon arvioinnin uudelleen. Ja tulokset ovat olleet minulle loistavia. Pystyn miettimään tuntikausia universumia, maailmaa, ihmisiä ja kaikkea siltä väliltä. Ja vaikka ajatukset saattavat pöllyssä harhailla, jää niistä aina joitain mielenkiintoisia juttuja päähän joita voi selvänäkin vielä miettiä.
Mutta olen myös huomannut ettei tämä toimi kuin kerran - kaksi viikossa käytettynä. Mikäli käytän kannabista enemmän olen vain tylsistynyt ja tuijottelen mediaa, ymmärtämättä mitään. Ja tämä on muidenkin pössyttelijöiden hyvä huomata... En tietenkään kaikista voi tuota mennä sanomaan, mutta itselläni se vain on niin. Siitä tulee b-luokan high, jos vetää liian monesti. Ehkä tässäkin on aihetta pohtia koska hyöty kohtaa käytön määrän. Jos ei blosse kolise tarpeeksi hyvin ja hienosti kuin joskus silloin, ehkä sitä käyttää liikaa? Toki myönnän että olisi kiva kun se kolisisi joka kerta, mutta kun ei näin vain ole. Joten joudun odottelemaan päiviä (3-14) että voin taas poltella. Muuten siitä tulee tylsää ja mitään sanomatonta. Niin ja jos joku pohtii että kenen kanssa pilveä polttelen, sanon sen suoraan: yksin. Yksin ainoastaan pystyn keskittymään ajatuksissani tarpeeksi. Porukassa ajatus harhailee liikaa ja muuttuu huumoriksi. Ja sitä en tavoittele. Hauskaa osaan pitää muutenkin. Liian usein jos polttelen, en pysty keskittymään mihinkään – jolloin koko syy miksi poltan, on turha. Toki sitä voi käyttää myös puhtaaseen hauskan pitoonkin ja monet käyttävätkin, itselläni ei vain ole tarvetta moiselle.
Tietenkin osa nyt lukijoista sanoo puoliääneen että mitä ihmettä minä nyt pöllyssä tajuaisin. Noh, annan esimerkin: Maailmaa ei johda hallitukset. Maailmaa johtaa raha. Kuka rahaa hallitsee? No sitä hallitsee keskuspankit. Kuka omistaa keskuspankit…? Ei. Valtiot eivät omista keskuspankkeja. Vaan keskuspankit omistaa yksityiset ihmiset ja yritykset. Esimerkkinä USA:n sekä Brittien keskuspankki ja sitä kautta Euroopan Keskuspankki (EKP) ja Suomen Pankki. Noh, mikä olisi etuna jos valtiot omistaisivat keskuspankit? Esimerkiksi suomessa on yksityisten ihmisten velkakanta n. 320 miljardia euroa. Mikäli valtio olisi myöntänyt nämä luotot, olisivat luottojen 5% korkotuotto pelkästään vuodessa n. 16 miljardia euroa. Ja se on 40% tämän hetken budjetista (valtion vuoden 2006 budjetti oli n. 40 mrd. euroa). Pelkästään tällä rahalla pystytäisiin tiputtamaan veroista n. 30% ja silti saamaan huomattavasti paremmat palvelut kuin valtio on antanut vuosikausiin. Oletteko koska viimeksi nähneet tuloja valtion budjetissa joka olisi korkotuloja luotoista? Eipä niitä näy, sillä en minäkään niitä muista. Mihin kaikkien pankkien korkotulot menevät? Eivät ainakaan meille. Ne menevät yksityisille ihmisille. Miksi asian pitää olla näin? Eikö valtion olisi syytä valvoa rahavaroja? Se että vieraat ihmiset hallitsevat rahalla tätä maata, on paljon vaarallisempaa kuin vieraan vallan armeija (mukailtu teksti Abraham Lincolnilta). Ketkä loppujen lopuksi hyötyvät sodista ja lamasta? Keskuspankit. Kuinka? Keskuspankit antavat rahaa sotien osapuolille jotta he velkaantuisivat. Koska loppujen lopuksi toinen voittaa ja toinen saa toisen omaisuuden. Millä maksetaan velat? Toisilta viedyllä omaisuudella. Mistä muusta keskuspankit saavat rahansa? No mm. sotimiseen käytettynä varusteina (vrt. Irak, Afganistan), uudelleen rakentamiseen tarvittavista luotoista, jne. Keskuspankkien etu on että maailmassa soditaan.
Lama on yksi keino työkalulaatikossa toisten omaisuuden viemiseksi. Jos haluan että joku maa ajautuu taloudelliseen kriisiin, mitä teen? Vedän valuutan kierrosta. Kun ei ole rahaa, omaisuutta myydään jotta saadaan rahaa. Samalla kun laitetaan velat perintään on lama välittömästi kyseessä. Kun on lama, pystytään ostamaan omaisuutta pilkkahintaan. Jokaisen suuren laman tunnusmerkkeinä on ollut reaalivaluutan väheneminen kansalaisilta. Ja kuka loppujen lopuksi hyötyy? Keskuspankkien omistajat. Laman jälkeen aletaan ajamaan inflaatiota. Tuodaan valuttaa saataville. Talous kukoistaa ja kun kaikki on ylikerroksilla, vedetään pohja alta. Tätä sanotaan ekonomiseksi kierroksi. Kuin se olisi jotenkin luonnollista että ajaudutaan lamasta inflaatiokierteeseen ja toisinpäin. Olisi kaunis ajatus että valtiot määräisivät mitä maailmassa tapahtuu. Se ei vain ole näin. Raha määrää ja me emme hallitse rahaa. Mutta meillä on täysi mahdollisuus sitä hallita. Ainoastaan valtion täytyy perustaa pankki joka ajaa muut toimijat ulos lainamarkkinoilta. Samalla meidän tulee ottaa vastuu myös osakemarkkinoista. Mutta jos me emme mitään tee, koko länsimainen maailma ajautuu samaan kriisiin kuin Rooma aikoinaan. Ja siitä seurasi pimeä keskiaika, jossa vain voimakkaimmat pärjäsivät. Olisiko aika herätä?
Eivät keskuspankkien johtajat pelkästään pahoja ole. He vain ovat ihmisiä ja ihmiset ovat ahneita. Heillä ei ole ahneutensa kanssa kykyä nähdä mihin ovat maailmaamme viemässä.
Näin, siis lyhyesti referoituna. Siinä yksi esimerkki pöllyssä tulleesta ajatusketjusta jota sen jälkeen selvin päin varmistelin. Ja asia on todellakin näin, valitettavasti. En haluaisi että asia on näin. Se vain on. Mutta nyt voimme jotain asialle tehdä, kun tiedämme mitä meillä on vastassa. Mutta tämä oli vain yksi esimerkki, mitä mietin pöllyssä. Muita asioita on mm. universumi, kvanttifysiikka, yhtenäisteoria, yhteiskunta ja myös perus kysymyksiä kuten esimerkiksi mikä määrittää mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja onko se oikein vai väärin…
Nämä kaikki ajatus-”matkat” aloitan sillä että käyn kaupassa ja ostan hyvää syötävää, valkkaan dokumentit (leffat) ja tekstit mitä luen ja pistän palamaan. Tällä pystyn aika hyvin ohjaamaan ajatukseni suuntaa siihen mikä sattuu sillä hetkellä kiinnostamaan (minua aika tavalla kiinnostaa kaikki fysiikasta filosofiaan). Ja näiden pohjalta rakentelen omia "ehdotuksia". Ja joista selvinpäin sitten typerimpiä karsitaan pois ja kulmia hiotaan.
Tämän kaiken jälkeen on helppo sanoa syy miksi käytän huumeita: alussa ajauduin huumeiden pariin pelkästään koska minulla oli paha olla. Mutta nykyään haluan ymmärtää maailmaa ja tehdä siitä paremman paikan. …Ja siinä sivussa minulla on ihan hauskaakin, kohtuudella.
Olenko siis suuri väärintekijä, terroristi, paha ja minut tulisi polttaa roviolla?
(ps. numerot ovat tilastokeskuksen sivuilta)
Mitäs sitä kertoisi... tulee pitkä tarina.
Minusta: Vartuin rikkonaisessa uusioperheessä johon en tuntenut kuuluvani. Päihteisiin suhtauduttiin perheessäni kahtiajakautuneesti; äitini ei käyttänyt mitään ja koitti pitää asian salassa; isäpuoleni puolestaan joi viinaksia, poltteli tupakkaa ja ihannoi "kovaa päihdemaailmaa". Huumeita kaikki vihasivat.
Olin nuorena hyvin päihdevastainen ja huumevastainen. Tuonne 24v ikään saakka kaikki huumeet "olivat luuserien valintoja". Viina minulla astui kuvioon 17 kesäisenä jotta voisin kuulua joukkoon (huono itsetunto... definately) ja sitten tupakkaakin aloin polttelemaan myöhemmin.
Alkoholi oli minulle ehdottomasti porttipäihde, sen rajun viikonloppukäytön ansiosta opin että päihtyminen on tapa "kestää elämää" ja lykätä ongelmien ratkaisua aina eteenpäin. Tämän olen tajunnut vasta jälkikäteen. Viinalla valelin huonoa itsetuntoani, rikkonaista sosiaalista elämääni. Kuitenkaan ei voida sanoa että olisin riippuvainen koska käytin suhteellisen harvoin enkä vetänyt aivan vinttiä pimeäksi, ennemminkin alkoholi oli päihdetekninen apuneuvo, vaihtoehto.
Käännekohta elämässäni tuli 25 vuotiaana kun IT-kupla hajosi ja jouduin kortistoon. En päässyt enää rahan puolesta baariympäristöön ja alkoholi ei enää tuottanut kuin pahaa oloa. Join sitä alati harvemmin.
Samaan aikaan tutustuin netissä muutamiin ihmisiin jotka polttelivat pilveä. Tuomitsin heidät heti samalta istumalta mutta koska he kuuluivat sosiaalisesti samaan piiriin kanssani muun "nettijengin" kanssa jouduin viettämään aikaani heidän kanssaan. Vähitellen jouduin kohtaamaan sen tosiasian että nuo sällit olivat sinut itsensä ja päihteensä kanssa. Eivät julistaneet, elämä tuntui sujuvan eivätkä he vuoden päästä tutustumisesta olleet vielä rappionarkkeja. Tässä vaiheessa ennakkoasenteisiin perustuva huume-illuusioni alkoi pitkälti rapistua.
Heräsi tiedonjano. Vietin ehkä 3-4 kuukautta imien itseeni TIETOA huumausaineista. Toisin sanoen, ensimmäinen kertani oli kaikkea muuta paitsi "hetken mielijohde"... se oli hyvin pitkän tietoisen arvotus-prosessin tulosta. Enkä hypännyt tiedonetsinnänkään jälkeen kokeilemaan vaan ... noh. Olen perfektionisti; halusin valmistaa huumeeni itse.
Tilasin siemeniä ja pistin kannabista kasvamaan. Itseasiassa tulin samalla kirjoittaneeksi varsin suuria osia suuresta suomalaisesta kannabiksenkasvatteluoppaasta. Tutustuin uusiin sosiaalisiin ympyröihin ja "jotain avautui" työttömälle ja tyytymättömälle. Kukaan ei painostanut minua, ei odottanut että käyttäisin... minulla oli vain sisäinen mielenkiintoni.
Sato valmistui ja kokeilin ensimmäisen kerran. Tavallaan kokemus ei ollut "uusi" - tiesin pitkälti mitä tuleman pitää. Pidin kokemuksesta ja jatkoin satunnaiskäyttöä sekä uusia kasvatusprojekteja.
Tässä tuli sitten minun mokani - tai nyt en osaa sanoa oliko se moka. Antauduin päihteen vietäväksi. Tiesin asian jo etukäteen; hyväksyinkin sen koska tiesin ettei kannabis voi minua vahingoittaa ainakaan liian vakavasti.
Varsin nopeasti siirryin satunnaiskäytöstä tapakäytön kautta päivittäiskäyttäjäksi. Tutustuin kaltaisiini (osa vanhoista ystävistäni paljastui kannabiksenkäyttäjiksi! Hämmästyttävää!). Kuitenkin erosin porukasta koska olen... noh. en tiedä. Oman tieni kulkija. Äärimmäisen etsijä. Käyttöni oli massiivista, poltin lähes kaikki satoni joka tarkoitti sitä että parhaimmillaan piiputtelin tai söin jopa 50 kertaisia viihdeannoksia.
Syyt ongelmilleni olivat ennenkaikkea vapaassa saatavuudessa. Viranomaisten kanssa en koskaan joutunut tekemisiin. Kuitenkin pelko seuraamuksista ajoi minut neljän seinän sisälle. Eristäydyin ja sosiaaliset verkkoni hajosivat koska olin niin totaalisen pihalla. Olen miettinyt millainen tilanteeni olisi ollut laillisen kannabiksen kanssa; tuskin olisin pihinä ihmisenä poltellut ainakaan niin paljoa. Kannabista saadakseni olisi ollut myös hakeuduttava ihmisten ilmoille, ilman vainotteluja voisi pitää sosiaalisia kontakteja yllä. Luultavasti ilman kieltolakia en olisi joutunut ongelmiin; kieltolaki oikeastaan ajoi minut istumaan kotona kannabispuskien keskellä jotta saisin päihdettä josta pidän. Great.
Käyttöäni lietsoi jatkuvasti halu kohdata aina vaan äärimmäisempiä mielenliikkeitä ja todistaa jotain kannabiksen suurkäytöstä. Etsin raivoisasti asioita jotka pääni perukoilla kummittelevat. En oikein osaa selittää; hankkimani tietopohjan perusteella kannabis ei näemmä voi vahingoittaa minua pysyvästi. Asia on testattava. Kehittelen omaa uskonnollista suuntautumista, mieleni harhailee, kohtaan näkyjä... mitä tahansa mikä tekee päivästä mielenkiintoisen niinsanoakseni.
Noh. Tämä kaikki kulminoitui sitten ensimmäiseksi kannabispsykoosikseni joka käynnistyi kun vierailin uutenavuotena kotonani. Taukoamaton pilventorvitus keskeytyi, aivot palautuivat pilvestä liian nopeasti ja kehittyi se "Delirium Tremens" jota kannabispsykoosiksikin kutsutaan. Tässä vaiheessa alkoi sosiaalinen pelko perheeni kesken; aikaisemmin heillä ei ollut hajuakaan. Vanhempieni kanssa olen huomannut ettei asiasta kannatakaan yrittää keskustella; he eivät enää osaa mieltää kannabista "vain päihteenä", se on heille myyttinen musta peikko.
Enivei, psykoilin ja kävin jollain klinikalla kertomassa mitä on tullut tehtyä. Lähdin mielisairaalaan vapaaehtoisesti. Siellä sitten täyteen rauhoittavia ja pari viikkoa filmi poikki. Päästessäni sairaalasta lomille palautan "vakuudeksi" sairaalaan ison pussillisen huonoa lehteä jonka huumepoliisit vievät pois, kaappiini jää muhimaan vielä vajaa puoli kiloa laatukukkaa...
Kotiudun, napsin neuroleptidejä jotka saavat minut todella sairaaksi. Vajaa kahdessa viikossa heitän lääkkeet helvettiin ja jatkan kannabiksenkäyttöä. Ensin maltillisesti ja kuukaudessa sitten taas entistä mallia päivittäin ja rajusti.
Tilani syvenevät, koen uskonnollisia elämyksiä, rajatilakokemuksia. Hyvin sekavaa aikaa. Sosiaalinen elämäni hyvin lähellä nollaa. Ystäväni ovat henkisesti kaukana.
Seuraava psykoosi iskee kun lähden tapaamaan ex-tyttöystävääni toiselle puolelle suomea. Kosin häntä, hän vastaa "Kyllä". "Sä varmaan haluat että lopetan pilvenpolttelun?" "Jep.".
Matkalla kotiin todellisuus repeää ja joudun taas sairaalaan pakkohoitoon. Pari viikkoa filmi poikki ja sitten ankeisiin oloihin. Tällä välin tuleva vaimoni vetelee 8000euron arvosta kotikasvatustuotteita vessanpöntöstä ja alkaa rakentamaan pesää. Itse päätän että tutkimusretkeni on nyt loppu.
Kuukauden kärsittyäni heitän neuroleptidit lähtee pois lääkärin vastustuksesta huolimatta. Tilani kohenee nopeasti. Menemme viralllisesti naimisiin. Alan harjoitella taas normaalirytmistä elämää, työharjoitteluun uudelle alalle. Päivittäin rytmi kiihtyy. Pääsen jyvälle aina vaan paremmin, opin ällistyttävän nopeasti uuden alan itselleni ja minulle tarjotaan ihan oikeitakin töitä. Alamme odottaa esikoistamme. Esikoisemme syntyy, käyn töissä jossa
pärjään loistavasti, minut vakinaistetaan. Muutamme isompaan asuntoon, vaimoni taas raskaana. Etsimme vielä isompaa kämppää, tällä kertaa omaa jos pankki on suotuisa. Koiraa ei ole eikä tule. Muksuja ehkä muutama lisää. Ehkä.
Nykyhetki.
Tyytyväinen nuori eheä aikuinen.
Huolella kypsytetty.
Se mikä ei tapa vahvistaa :)
Kysyä saa.
Miten olette kokeneet sen miten ihmiset suhtautuu huumeisiin nykyään? Pidetäänkö niitä ihan yleisesti saatanallisina mörköinä?
Miten ihmiset reagoi kun saavat tietää huumeiden käytöstänne? Vai saavatko? Kerrotteko esim. kavereillenne?
Onko todellista, että huumeympyrät on Suomessa niin karuja kuin kuvitellaan, eli polvilumpioita murskataan, läheisiä uhkaillaan ym.? Onko kokemusta tällaisesta?
Kiitos paljon kaikille vastanneille!
No oikeastaan ihmiset jakaantuvat 3 osaan. Osa vain hymyilee ja hyväksyy, yksi osa ei hyväksy muttei tuomitsekaan ja viimeinen osa on sitten näitä kukkahattutätejä, tietämättömiä ja niitä jotka saavat kiksinsä jonkun ihmisryhmän päälle tulemista. Onneksi tuo viimeinen ryhmä alkaa pienentymään päivä päivältä. Kun ihmiset saavat rehellistä tietoa asiasta.
No aika monesti olen ihan kuono kiinni omasta polttelustani. Vaikka baarissa tms. keskustelu siihen ajautuisikin. Se kun ei kenellekään kuulu. Tosin, pyrin jakamaan sitä "oikeaa" tietoa samalla, mutta siten että lopussa keskustelijoilla on kuva että olen vain ottanut asiasta selvää, eikä minulla ole oma kohtaisia kokemuksia. Tietenkin suurin osa lähipiiristäni tietää ja osa myös itsekin polttelee.
Nuo huumeympyrät on vähän erilaisia riippuen siitä mistä aineensa hankkii. Itse pidän vastuuttomana mennä ostamaan välittäjältä jotain lätkää. Koska rahat viimekädessä korjaa mafia. Jos jonkun tuntee joka saa kotikasvatettua kannabista niin näissä ne ympyrät on yhtä ihmeelliset kuin Play Station ilta kenenkä tahansa luona. Kavereita autetaan, niille lainaillaan ja vasta vuoroisesti he taas jeesaavat sitten minua. Ei ole edes mielessä käynyt että näissä piireissä väkivaltaa esiintyisi.
Asia tietenkin on tyystin erilainen kun on mukana kovempia huumeita (heroiini, kokaiini, amfetamiini jne.). Näistä ympyröistä tulee pysyä poissa jos suinkin edes vähän itsestään välittää. Mutta juuri nuoret tuppaavat näihin piireihin ajautumaan, johtuen puhtaasti kannabiksen laittomuudesta ja siitä ettei nämä kotikasvattelijat suostu myymään kuin tutuille. Nuorilla taas harvemmin näitä kontakteja on.
Esim. Hollannissa kovat huumeet ovat saaneet "luuseri"-leiman, mutta mietoja sitten uskalletaan kokeilla. Ja näistä on ihan tutkimustietoa että 2% jää riippuvaiseksi, 10% on suurkuluttajia ja lopuille se ei aiheuta mitään ongelmia. Tämä Hollannin tapa hoitaa huumeongelma on toistaiseksi paras mitä on. Esim. Hollannissahan on vähemmän Heroiinin käyttäjiä kuin suomessa, vaikka väestö on kolminkertainen. Sikäli on surullista että nuoret näihin piireihin ajautuu, koska se on ainoa joka mahdollistaa kovien huumeiden tutustuttamisen nuorille. Ja siihen se aina menee. Nuorilla tuntuu jotenkin olevan niin yksioikoinen näkemys että kun kerran ollaan huumeita käytetty, voidaan käyttää mitä vain. Tämä näkyy sitten mm. heroiinin, amfetamiinin, liuottimien ja muiden erittäin vaarallisten huumeiden käyttönä. Pelkästään sen takia kun ei ole muuta saatavilla...
hamppua. Ei sitä yleisesti hyväksytä. Kaverit hyväksyy kannabiksen käytön kun ensin heitä hyvin valistaa. Moni ei kuitenkaan alkoholista luovu ja ala käyttämään kevyempää kannabista sen laittomuuden takia.
Huumeympyröistä en tiedä kun en niissä liiku, enkä halua liikkuakkaan.
Sen verran on kosketusta rikollisiin huumepiireihin, että eräs nuori sukulaispoika oli sekaantuntu niihin, on nyt vankilassa. Sen verran kertoi sukujuhlissa kun oli päässyt lomille, että homma lähti siinä vaiheessa käsistä kun metamfetamiini tuli mukaan kuvioon. Ja amfetamiinin suonensisäinen käyttö ja siitä seuranneet aggrassiot ja "piripäät" jotka on aivan hulluja siinä touhussa. Se ilmeisesti on sitten sitä tuhoisinta, eikä heroiini kuten olen aina uskonut. Hepohemmot on rauhallisia kuitenkin.
Onko sulla jotain s-postia mihin voi kirjoittaa. Täällä käy niin paljon porukkaa että varmasti joku tunnistaa ja nimimerkistä päätellen en halua tulla tunnistetuksi.
Mutta mielelläni kertoisin, helpottaisi omaakin oloa.
No tässäpä mailiosoitteeni: [email protected]
Muutkin voi kirjoittaa tähän osoitteeseen kokemuksiaan jos ei halua tällä palstalla kertoa.
Ja hotmailissa ainakin voi luoda anonyymin sähköpostiosoitteen ihan vaikka vain tätä varten.
Lähtötilanne ~10v sitten
Työtön sekakäyttäjä, avioero
Liikenneonnettomuus, pysyvät vammat
Paha depressio, itsemurhayritykset
Hyvin lähellä kuolemaa
Breakpoint
Itsevieroitus lääkkeistä avutta
Alkot pois
Jumppa ja liikunta
Hampun kotikasvatuksen opettelu
Hampun käyttö lääkkeenä ja satunnaisesti päihteenä
Nykytila
Työelämässä
Oireet ja vaivat hallinnassa
Ei riippuvuuksia
Avioliitto
Turvattu tulevaisuus
Hamppu satunnaisesti mukana vieläkin, harvoin
Pääkaupunkiseutu, 40 mies, akateeminen koulutus
Olen viimeisen 10 vuoden aikana kokeillut monia eri huumeita hampusta heroiiniin, valilla enemman yleensa aika harvoin. Yksi vuosi meni ekstasia popsiessa, mutta siihen kyllastyin aika nopeasti. Pari vuotta poltin aivan liikaa kannabista. Vielakin ostan muutaman kerran vuodessa kokkelia kun sille paalle sattuu tai poltan kukka jointin valilla ennen elokuvan katsomista.
Katson, etta huumeet ovat osa elamankokemustani ja niiden kokeilu on avartanut maailmannakemystani. Minusta on hienoa, etta on olemassa iso kirjo erilaisia aineita joilla voi paihtya eika aina se kanni. Ainoa huume, josta on minulle seurannut vaikeuksia on kuitenkin alkoholi; tappeluita, poissaoloa toista, muistin menetysta.
En ole ikina katsonut, etta huumeiden kayttoni olisi riistaytymassa kasista, silla itsesuojeluvaisto aina pistaa lopettamaan jos on tullut pidettya liikaa kivaa. Olen vajaa kolmekymppinen korkeasti koulutettu, hyvassa duunissa oleva mies.
"Lisäksi haluaisin tietää, mitkä asiat koet vaikuttaneen siihen, että sinä tai läheisesi alkoi käyttämään huumeita?"
En varsinaisesti käytä huumeita. Poltan kannabista silloin tällöin (alle yksi kerta per kuukausi), joten säännöllistä käyttöä se ei ole. Kaikki lähti siitä liikkeelle että luin internetistä tietoa millaista ainetta se on, sillä kaverini joskus polttivat sitä harvoin ja minä olin alaikäisenä hyvin huume- ja kannabisvastainen. Luin faktatietoa ja käyttäjien kokemuksia (hyvässä ja pahassa), ja päädyin siihen tulokseen että minulle on suoraansanoen ja täydellisesti valehdeltu valistuksessa. Kerran sitten poltin tilaisuuden tullen hamppua ja se oli oikein positiivinen kokemus.
"Mitä saat/sait huumeista?"
Kaveri oli itse kasvattanut. En ole kertaakaan maksanut kannabiksesta (muita huumeita en ole käyttänyt).
"Mikä oli toinen vaihtoehto huumeidenkäytölle, vai koitko ettei sellaista ollut?"
Toinen vaihtoehto olisi ollut, että en päihtyisi laittomista päihteistä mutta halusin tietää millaista hamppu on sillä valistajien kertomat tiedot olivat suuressa ristiriidassa riippumattomista lähteistä saamani tiedon kanssa. Minulla on kuitenkin tarve päihtyä joten valitsin päihtymisen, sillä olenhan päihtynyt useasti myös alkoholista.
"Koetko/ koitko oman huumeidenkäyttösi ongelmaksi?"
En, minulla ei ole ollut mitään ongelmaa näiden muutaman vuoden aikana.
"Onko huumeita helppo vai vaikea saada?"
En ole ikinä lähtenyt etsimään mutta veikkaisin että ei ole kovin vaikeaa.
"Onko apua huumeriippuvuuteen helppo saada?"
Todennäköisesti on, vaikka Suomen valtio kaikessa viisaudessaan haluaakin rangaista huumeidenkäyttäjiä eikä pelkästään ohjata heitä mahdolliseen päihdeongelmahoitoon.
"Miten koet sen, että huumeet ovat laittomia?"
On erittäin kaksinaamaista pitää vahva päihde laillisena ja mieto päihde laittomana. Lisäksi huumeiden laittomuudesta on vain haittaa, ja hyvin monet huumetongelmat saataisiin ratkaistua dekriminalisoimalla huumeet.
"Jos haluat, voit kertoa ikäsi, sukupuolesi ja sen, asutko pienellä paikkakunnalla vai isossa kaupungissa."
Ikä on 20-30 v, mies, isossa kaupungissa.
"Näitä tietoja käytän määrittämään hieman sitä, millaisessa ymäpäristössä huumeongelma vaikuttaa."
Muista että jos joku käyttää kannabista niin se ei ole todellakaan automaattisesti ongelma. Minulla ei ole yhtään ongelmaa kannabiksesta, mutta alkoholia minä kiroan harva se päivä (en ole päässyt siitä eroon).
vittuako sä täällä kyselet saatanan kyttä
Moi ! Meillä perheessämme huumeongelma on läsnä koko ajan....niin tyttäremme kuin poikammekin ovat käyttäjiä (tytär toivottavasti entinen)
Tyttäremme huumeiden käyttö alkoi hänen ollessa 17 vuotias. Se tuli yllätyksenä meille, niinkuin varmaan kaikille vanhemmille.
Alussa jaksoi uskoa ja toivoa että se jää vain kokeiluksi, mutta se oli turhaa toiveajattelua, mukaan tulivat rikollisuus Vahva uskoni on että hän oli hakemassa aineita, millon mistäkin.
Hoitoa hän olisi saanut jo silloin "alkutaipaleella" mutta huumeet veivät vielä silloin voiton.
Tällä hetkellä hän on korvaushoidossa ja kaikki on mennyt hyvin. Paljon hänen haluunsa "parantua" on vaikuttanut silloinen poikaystävä ,nykyinen aviomies. Itsestäni tuntuu että ilman vävypoikaamme tyttäreni olisi edelleen huuumeidenorja ,ellei olisi jo kuollut.Monta hänen ystävää on poistunut luotamme ,kuka kokenut "luonnollisen" kuoleman ,kuka tahtonut lähteä omasta tahdostaan ,sitten lisänä vielä henkirikoksen uhreina huumepiireissä kuolleet (kaikki niin turhia kuolemia)
Tuo esittämäsi polvilumpioiden tuhoaminen on yksi konsti muistuttaa velkasaatavistaan...sitten tulee sormien katkaisut ym. se maailma on raakakin raaenpi. Minusta tuntui itsestäni monta kertaa että "tieto lisää tuskaa" mutta tämän asian kanssa on vain pakko ollut olla ,ja elää myöskin omaa elämäänsä. Helppoa se ei ole ollut ,apua on haettu ja kiitos siintä , myöskin saatu, itse äitinä olen kulkenut mielenterveystoimistossa ja huumenuorten läheisryhmässä...siellä on saanut jakaa pelkonsa ja tuskansa muiden äitien kanssa. Kukapa sitä ymmärtäisikään paremmin kun toinen samassa tilanteessa oleva ihminen (meidän ryhmäämme haastatteli muuten samaa alaa opiskelevat kaksi tyttöä)
Paniikihäiriöön olen sairastunut tämän asian myötä samoin mieheni...jatkuva pelko on iso osa elämäämme...
niin sitte siintä pojasta..aattelin että ei ikinä hän ala käyttämään mitää ..mutta "luulo ei ole tiedon väärtti "tällä hetkellä mukana on jo kovat aineet.
Kaikki alkoi "höpöheinästä" Ainakin hänen kohdallaan siintä oli lyhyt matka piriin ja muuhun "paskaan" Hänellä todettiin nyt c-hepatiitti ,se on tyttärelläkin. Sitähän ei aleta hoitamaan ennenkuin seulat ovat puhtaat vuosi -pari.
Kyllä minusta tuntuu että kuvannollisesti sais kaivaa ison kuopan pihalle ja heittää sinne kaikki haaveet ja toiveet mitä meillä joskus oli lapsiemme suhteen...en tarkota mitään korkeakoulututkintoa ,vaan aivan tavallista elämää.
Valehtelisin jos sanoisin etten ole katkera, edes sisareni eivät tiedä kaikkea tilanteestamme (ONNEKSI) en jaksaisi millään kuunnella kuinka hyvin heidän lapsillaan menee, on osakkeet ja mökit....Meillä tulee pojalle melkovarmasti linnaan kutsu ,enkä tarkota Tarjan vieraaksi...(voi itku tätä elämää!)
Tällä hetkellä en ole itse työelämässä,mutta mieheni on joutunut ottamaan sairaslomaa "pahinpina kausina" Onneksi hänellä on ymmärtäväinen pomo joka on sanonutkin että, hän tietää perheitä ,joissa vanhempien työnteosta ei ole tullut mitään huumenuorten takia. (en halua syyllistää..mutta näinhän asia on)
Monet ovat ne unettomat yöt jotka olen valvonut ja rukoillut lasteni puolesta. (Alkaa tuntua että tästä tulee kohta kirja, sori) Huumeitten saatavuus on ainakin tässä pikkukaupungissa tosi hyvä....puhelimet kuumina ootellaan aina seuraavaa lastia. Eihän sitä minulle suoraan sanota, mutta vuodet ovat opettaneet "salasanoja". Vuorokausi rytmi on juuri päin vastainen kun tavallisella ihmisellä, päivät nukutaa yöt menee "huumassa" jääkaapista ei taia valonlisäksi muuta löytyä...onhan sitä toki tärkeämpiä rahareikiä...itse en ole avustanut kun ruualla poikaamme, sillä senhän tietää minne kaikki eurot uppoaa.
Kyllä jokaisen vanhenman pitäisi nykypäivänä osata ajatella myöskin tätä mahdollisuutta lasten tulevaisuutena, niin kamallaa kun se onkin. Enhän minäkään olisi osannut ajatella elämmämme muutuvan tälläiseksi vielä 10 vuotta sitten, mutta tässä sitä ollaan.Päivä kerrallaan...
väkivalta on yksi ikävä puoli nykyisessä mallissa missä kaikki aineet on vapaasti ja verotta myynnissä.
myyjinä ja perintä miehinä hääräilee ammatti rikollisia.
huumeet eivät tulekatoamaan edes kovemmilla rangaistuksilla mutta valtio voisi milloin tahansa ottaa markkinat haltuun jolloin rikollisuus vähenisi.
coffee shopit hampulle ja kovat kamat apteekista
nisteillä kynnys hoitoon tulisi matalammaksi eikä käyttöä tarvisi rahoittaa rikoksilla koska valtio pystyy halutessaan myymään aineita tosi halvalla.
parempi se on valtio huume kauppiaana kuin igor ja kumppanit.enemmän ehjiä polvia.
"Sää vois tehrä mitä vaa. Jos sää vaa tahros!"