Mitä tehdä kun ujous painaa päälle joka tilanteessa. EIKÄ auta yhtään se että sanotaan, kyllä se siitä ja että RENTOUDU!!!!!!!!!!!
Olen AINOA UJO MAANPÄÄLLÄ vaikka niin monet SÄÄLISTÄ sanovat myöskin olevansa ujoja tai aikoinaan ovat olleet.
Kunnon neuvoja kaivattaisiin sillä tämä on yhtä helvettiä kun HALUAISI puhua mutta ei USKALLA:
Olen AINOA UJO MAANPÄÄLLÄ vaikka niin monet SÄÄLISTÄ sanovat myöskin olevansa ujoja tai aikoinaan ovat olleet.
Kunnon neuvoja kaivattaisiin sillä tämä on yhtä helvettiä kun HALUAISI puhua mutta ei USKALLA:
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikille vinkiks että kannattaa lukea uusimmasta demistä(teinilehti, mutta tällä kertaa ihan asiaa) on juttua ujoudesta.. Saattaa jopa olla avuksi jollekkin..
itse olen sairastanut vuosia paniikkihäiriötä ja jännitän juuri sellaisia sosiaalisia tilanteita ym.esim just kaupassa käyntiä..menin muinoin lopulta lääkärille ja sain lääkityksen ja terapiaa.Kävin myös jännittäjien ryhmässä ja sain hyvien rentoutusohjeiden lisäksi mahtavia ystäviä jotka kärsivät ihan samoista oireista kuin itsekin..punastelu,hikoilu,vapina,änkytys..Mene ihmeessä reilusti lääkärille,saat apua.Tiedän että ilman asiantuntijan neuvoja olisin edelleen neljän seinän sisällä hokemassa itselleni että olen ainoa maailmassa!!!
Onko lääkäri todella määritellyt vaivasi paniikkihäiriöksi? Paniikkihäiriöön liittyy tietääkseni kohtauksia joissa potilas on varma että kuolee siihen paikkaan, tunnetta että happi loppuu, hyperventilaatiota jne. No siitä sitten seuraa ettei uskalla lähteä minnekään koska pelkää että kohtaus iskee julkisella paikalla.Kohtaus alkaa äkkiä. Olen kuullut että varsinkin terv.keskuslääkärit saattavat tehdä vääriä diagnooseja jännittäjille koska paniikkihäiriö on kuitenkin helpommin hoidettava sairaus kuin sosiaaliset pelot ja sosiaalisten tilanteiden jännittäminen. Itse olen ollut nuoresta asti jännittäjä mutta ei minulla paniikkihäiriön kaltaisia oireita ole ollut koskaan. No toisaalta sama kai se on minkä diagnoosin lääkäri tekee jos hoito tepsii ;)
juu itsellä samaisia hankaluuksia,kaupas käynti ta suoraan sanoen ahistaa mennä ulos päivällä,kaikki vaan tuijottaa,miks ne mua tuijottaa,hmm no oon päässyt jo eteen päin ja heitän tuijottajille sillo tällö kunnon mulkaisun ni loppuu se tuijottelu tai sitte hymy huulessa ohi kävellään,aaahh kyllä minä luulen ett se on vaan yks vaihe elämässä jokaisella ja se menee ohi sitten kun tajuaa että huumorilla tämä otetaan ei siitä muuten mitään loppujen lopuks tule:DD kestä vielä ja yritä nauraa kaikelle ja kaikille:DDDDD
Apu on yhtä lähellä kuin lähin Alko....
Kossupullo tai mieluummin kaksi jos rahat riittää...puolitoista kierrosta vasempaan,jonka jälkeen anna raikkaan väkijuoman ohittaa nielurisasi katkeamattomana virtana kohti vatsalaukun hellää pohjaa...
Ja katso pian ujous tipotiessään.Yrität tehdä tuttavuutta epätoivoisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa,tuloksetta...
Mutta ei hätää,kansalaisella on kaveri joka tarjoaa yösijan lämmössä ja on kiinnostunut jopa sinun kaltaisen sosiaalisen yksilön tarpeista.
Näin olet keksinyt keinon,jolla saa aina kavereita...voit vielä tehostaa ystäväpiirin hankkimista potkimalla autoja liikennevaloissa kylkeen(erityisesti taksi-kyltillä varustetut autot) ja sylkemällä nahkaliivisen yli satakiloisen motoristin päälle...ja katso sinua kaipaavia ystäviä saattaa kertyä paljon...
Luulen että sulla on patoutuma. Tälläiset tuntee kuten pelko pitää vapauttaa. Kuten surukin. Ainoa keino on vahvistaa itseään. Joko ystävien kautta taikka elämän muutosten.
Terve vaan, äläkä yhtään luule että olisit yksin "ongelmasi" kanssa, siltä se tuntuu mutta usko pois että jollain ON pahempikin tilanne kuin sinulla.
Itselläni on parhaillaan samanlaista ujoutta/pelkoa esiintymisestä jne. enkä oikeen tiiä mitä tehdä. Oikeestaan koulussa tunnilla istuminenkin ahdistaa ku tuntuu että kaikki tuijottaa ja oottaa että mulle tulis puheen vuoro ja että punastuisin ja että ääntäkään ei tulis, ja sitte voisivat sille nauraa. Tämmöstä koen parhaillaan koulussa ja se on ihan hirveää. Yritän uskoa parempaan huomiseen.
lykkyä tykö!!!