Lukekaa kaikki

Ei herranjumala; näinkin sairaaksi voi koulukiusaus mennä...

Yritän kääntää tätä suomen kielelle, jotta ne, jotka eivät ruotsia osaa tarpeeksi, pystyvät myös lukea kyseisen artikkelin.

Postaan tänne käännöksen kunhan saan sen valmiiksi.

Mitenkähän tytön kiusaajat suhtautuvat tuohon lehtijuttuun? Tai koulun opettajat?... Taitaa olla heillä kusiset paikat xD... On nimittäin aika helppo selvittää tytön kiusaajat.

Viittiikö joku kääntää? Hehheh
Min svenskorna är de bärna de, tai jotain?

Yläasteella kävi aika samoin. Nimittelyä ja huutelua harrastivat ehkä parikymmentä oppilasta, porukkaa joka väkivallanhalua toteutti tönimällä ja repimällä oli "vain" pari-kolme kappaletta, ja pari kertaa kuukaudessa joku näistä väänsi nurin tai seinää vastaan aika yllättäen. Koulun mukaan tätä ei ikinä tapahtunutkaan.

Yläasteella kävi aika samoin. Nimittelyä ja huutelua harrastivat ehkä parikymmentä oppilasta, porukkaa joka väkivallanhalua toteutti tönimällä ja repimällä oli "vain" pari-kolme kappaletta, ja pari kertaa kuukaudessa joku näistä väänsi nurin tai seinää vastaan aika yllättäen. Koulun mukaan tätä ei ikinä tapahtunutkaan.

Vapaamuotoinen käännös, ei sanakirjoja ulottuvilla, joten jotkut asiat ovat valitettavasti suomentamattomia. Suomi24:n keskustelupalstoilla on myös se ongelma, etteivät lihavoidut ja kursivoidut tekstit toimi. No, ei voi mitään. Toivottavasti tajuatte jo tämän verran lukiessanne, miten jumalattoman sairasta tuommoiselle tasolle mennyt koulukiusaus on (huomioikaa siis, että kuten ostoskanavilla sanotaan: "Ja ei tässä vielä kaikki").



Emma, 15 vuotta, käy yhdeksättä luokkaa Funäsdalenin keskuskoulussa.
Neljän vuoden ajan häntä on pahoinpidelty, uhkailtu ja haukuttu. Tapaus on mennyt niin pitkälle ettei Emma enää uskalla mennä ulos. Mutta koulun mielestä Emma ei ole koulukiusattu.

Päätimme seurata hänen viittä ensimmäistä kouluviikkoa yhdeksännellä luokalla. Tarina alkaa koulun pihalla 28:s päivä elokuuta, ensimmäisenä päivänä kesäloman jälkeen. Emma saa kiven takaraivoonsa.

Tervetuloa kouluun.

((?I dag är en stor dag för Emma? En keksinyt sopivaa käännöstä, ei kuitenkaan kovin tärkeä lause))
Puut vuorten päällä kantavat syksyn värejä. Ne pystyy näkemään koulun pihalta, joka sijaitsee niin kauniissa paikassa rinteellä. Toisessa suunnassa, jos katsoo alas peilinkirkasta järveä päin, näkee hotellin, jossa hiihtoturistit yleensä majailevat. Täällä on niin kaunista, että jotkut kutsuvät tätä paratiisiksi.
Kun Emma lähtee kouluun tänä ysiluokan ensimmäisenä päivänä, on hän epätietoinen siitä, että hänen äitinsä löysi kahta päivää aikaisemmin käsin kirjoitetun kirjeen postilaatikosta:
”Jos tulet takaisin kouluun, saavut helvettiisi.”
Ei, siitä ei Emma tiedä mitään kun hän tulee ulos ((?från uppropet?)). Kello on 09.25 paratiisissa. Emma menee ulos koulun pihalle.

Sain kiven päähäni. En nähnyt kuka sen heitti. Otti pirun kipeää.
Mitä oikein luulin? Että se loppuisi?
Tuskin.

Tiistai, 29:s elokuuta

Maha kipeänä. Näin unta, että olin kahlittu kiinni seinään painavilla rautaketjuilla. Yritin päästä irti. Ei onnistunut. Olen ajatellut unta koko päivän.
Opettajat sanovat että minun pitäisi keskittyä koulutyöhön. Pitäisi ryhdistäytyä.
Mutta oppitunneilla mietin vain seuraavaa välituntia. Miten minusta tulisi näkymätön. Se on vaikeampaa kuin uskoisi.
Odotan kunnes kaikki ovat lähteneet luokkahuoneesta. Sitten lukitsen itseni vessaan.
Piilouduin musiikkiluokan ulkopuoleiseen käytävään. Selviydyn koko välitunnin läpi. Piirsin. Yritin maalata uneni. Tytön kahleissa. Äitini piti piirrustusta hienona.
Eräs kasiluokkalainen tyttö on jutellut kanssani kirjastossa muutaman kerran. Ehkä hän haluaisi olla ystäväni.
Toivottavasti.

Keskiviikko, 30:s elokuuta

Tänään luokkamme lähti retkelle Norjaan. En lähtenyt mukaan. Kukaan ei halunnut jakaa telttaa kanssani. Olisin saanut nukkua opettajien kanssa. Ruoan jälkeen kasiluokkalainen poika sulki minut ulos. Löin palo-ovea ja pyysin häntä ((?att skärpa sig?, en tajua mitä merkitystä käyttävät skärpa-sanasta tässä lauseessa)). Lopulta hän aukaisi ovat. Sitten hän sanoi, että olen perhananmoinen rumilus.

Torstai, 31:n elokuuta

Luokkamme on retkellä. Minä ja avustajani ollaan yksin luokkahuoneessa.
Ihanaa. Ei tarvitse pelätä.

Perjantai, 1:n syyskuuta

Matikantunti avustajan kanssa. Yksin luokkahuoneessa. Minun pitäisi saada muut kiinni (koulutehtävien teossa). Helpompaa nyt kun luokka on poissa.

Toinen kouluviikko
Maanantai, 4:s syyskuuta

Eräs poika luokallani yritti laittaa käteni oven väliin kirjastossa. Kerkesin vetää käden pois juuri ennen oven sulkeutumista. Äiti haluaa että kerron sellaisista asioista rehtorille. Mutta se ei kannata.

Aikoinaan Emma kertoi kaikista ongelmistaan. Hän kertoi siitä, kun hänet tönittiin kumoon käytävällä, ja hän joutui käyttämään kainalosauvoja kaksi viikkoa. Hän kertoi kuinka hänen kaappinsa oli hajallepotkittu. Hän kertoi hänen kaappiinsa liimatusta uhkauskirjeestä. Hän kertoi, kuinka hänen kaappiinsa oli murtauduttu. Hän kertoi, kuinka hän myöhemmin löysi päiväkirjansa, sivuja irtirevittynä, roskakorista. Hän kertoi opettajille mitä hänestä puhuttiin hänen selän takana. Mutta opettajat sanoivat aina: Ehkä kuulit väärin, ehkä käsitit väärin.
Sen jälkeen hän ei enää kertonut ongelmistaan.

jos verta omaa elämää tuon tytön elämään, asiat on loistavasti. en ite kestäis tollasta!!aatella ettei ne opet tajuu mitään!!!!