Joku ihanan sympaattinen ihminen pyysi kirjoittelemaan tänne mitä minulle nykyään kuuluu ja millä mallilla elämäni on.
Olen siis kärsinyt masennuksesta teini-ikäisestä eli jo n.10 vuotta. Apua kuitenkin hain vasta vuosi sitten ja ensimmäiset "oikeat" masennuslääkkeet sain kolmisen viikkoa sitten.
Nyt olen käyttänyt Mirtazapin 30mg melkein 3 viikkoa ja oloa on hieman parempi.
Olen viimeinkin alkanut nukkumaan vaikka vieläkin joskus iltaisin ahdistus iskee ja nukahtaminen on hankalaa. Mieliala on hieman parempi,huomaan jopa nauravani. Ainut haittapuoli tuntuu olevan ruokahalun kasvaminen. Syön yleensä suruuni ja nyt vielä enemmän,mutta se on pieni hinta onnellisuudesta. Tietyllä tavalla lääke antaa voimia jaksamaan ja ajattelemaan pahoja asioita,koska eiväthän ne mihinkään ole kadonneet. Keskusteluaikoja on kerran kuussa ja aion nyt tiedostettuani ongelmieni suuruden hakea tiiviimpää terapiaa ehkä jopa psykoterapiaa josta on ollut lääkärin kanssa puhetta.
Ehkä elämä alkaa hiljalleen voittamaan ja jonain päivänä voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen..
Olen siis kärsinyt masennuksesta teini-ikäisestä eli jo n.10 vuotta. Apua kuitenkin hain vasta vuosi sitten ja ensimmäiset "oikeat" masennuslääkkeet sain kolmisen viikkoa sitten.
Nyt olen käyttänyt Mirtazapin 30mg melkein 3 viikkoa ja oloa on hieman parempi.
Olen viimeinkin alkanut nukkumaan vaikka vieläkin joskus iltaisin ahdistus iskee ja nukahtaminen on hankalaa. Mieliala on hieman parempi,huomaan jopa nauravani. Ainut haittapuoli tuntuu olevan ruokahalun kasvaminen. Syön yleensä suruuni ja nyt vielä enemmän,mutta se on pieni hinta onnellisuudesta. Tietyllä tavalla lääke antaa voimia jaksamaan ja ajattelemaan pahoja asioita,koska eiväthän ne mihinkään ole kadonneet. Keskusteluaikoja on kerran kuussa ja aion nyt tiedostettuani ongelmieni suuruden hakea tiiviimpää terapiaa ehkä jopa psykoterapiaa josta on ollut lääkärin kanssa puhetta.
Ehkä elämä alkaa hiljalleen voittamaan ja jonain päivänä voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Onpa kiva lukea myös positiivisia uutisia tältä palstalta. On se mielenkiintoista, miten lääkkeet vaikuttavat ruokahalun osalta eri ihmisiin. Itselleni kävi tasan päin vastoin, eli mikään ei maistu ja kiloja on karissut ihan kiitettävästi. Mutta kuten sanoit, onnellisuudesta kannattaa maksaa, oli suunta kumpi tahansa. Lääkkeet tosiaan auttavat myös kohtaamaan niitä vaikeita asioita.
Onnea jatkohoitoosi ja kaikkea hyvää elämääsi!