Sattunut mitään yhtä sekavaa..mull on masennus joka on menny tosi pahaks mulla on perhe ja ihana aviomies ja lapsi. tunteet on "hävinny" JONNEKKIN. ahdistaa perhe elämä, ahdistaa samat asiat,sama rutiini.. elämä ei maistu miltään lääkkeet auttaa pahan olon yli vaan mut sisältä ei hävitä sitä pahaa oloa pois. oon tavannu netissä ihmisiä joiden kans on helppo puhua.. yhteen on tullut kiintymys.. haluais olla vapaa menemään mut kun on perhe.
onko
kellekkään
2214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuohan olisi helppo ratkaisu, lähteä uuden tuttavuuden matkaan ja jättää kaikki "paha" ja ahdistava taakseen.
Siinä on vain se ongelma ettei se paha olo katoa tuolla tavoin. Se ehkä unohtuu vähäksi aikaa kun on uusi ihmissuhde ja uudet kuviot, mutta takuuvarmasti se putkahtaa uudelleen esiin.
Ei ole valitettavasti muuta konstia kuin terapian tai vastaavan avulla kohdata itsensä ja omat ahdistuksensa. Se ei käy hetkessä vaan on vuosienkin prosessi. Lääkkeet ovat apuna tässä asiassa koska prosessi ei ole helppo. Monasti ne ahdistavat asiat ovat niin syvällä että niitä ei tiedosta ja niiden esiin kaivaminen tuo tuskaa.
Itse masennuin ja ahdistuin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten. Silloin asian käsittely jäi aivan kesken jonka seurauksena masennuin uudelleen tänä syksynä ja nyt masennus onkin vakavampi.
Eli koittakaa jaksaa pahan olon keskellä vaikka se onkin yhtä helvettiä!! Täytyy vain jaksaa uskoa että tästä tuhkasta nousee joskus vahvempi ihminen!!
Voimia sinulle ja kaikille kohtalotovereille.
p.s: ei anneta sen joulun saada meitä ahdistumaan lisää!! Ei aina tarvitse yrittää viettää täydellistä onnellista joulua. Riittää kun selviää joulun yli!
kuvittelin elämän toisenlaiseksi. Mutta se on parhaimillaankin vain harmaa arki rutiineineen. Tähän tottuminen on vaikeaa kun kuvitteli muuta. En olekkan erkioinen ihminen, vain tavallinen tallaaja tavallisien ihmisten parissa. Yritän nautti siitä että hengitä, en ole aliravittu, enkä asunnoton. Minulla on vaimo (ei se prinsessa joka kuvitelmissani oli) ja ihan hyvä ihminen omine puutteineen ja avuineen. Lapsetkin on ja joidenkin kanssa aina ei mene putkeen, mutta nauraa saa. Työtön olen, mutta viis siitä. Yritän elää päivän kerrallaan tässä ja nyt , en menneissä kuvitelmissa, enkä tulevissa kuvitelmissa. Syvimmillään olin päättämässä päiväni, onneksi heräsin todellisuuteen. Kiitos Jumalalle.