Näin aikuisiällä ei fiktio hirveästi jaksa
kiinnostaa mutta Remeksen dekkari haki
aineksia aina mielenkiintoisesta lestadiolaisesta
herätysliikkeestä. Tällä kertaa ei odotettu
kristalliarkin saapumista Torniojoen jäälle,
kuten Bengt Pohjasen kirjoissa korpelalaisista 1930-luvulla. Pyhälle maalle suihkaistaan arkin
sijasta lentokoneella.
Tarina on ammattimaisesti rakennettu ja ihmiskuvauksetkin saavat mukavasti syvyyttä-
ainakin kotoisten hahmojen osalta.
Loppupuolella tulee kuitenkin tulee väkisin mieleen eräs Indiana Jonesin tarina. Tavallaan
pettymys on tarinan logiikka, joka hakee
motiivit perin utopistisista lähteistä.
Lopulta jää puuttumaan vain että Pyhältä maalta
palannut päähenkilö vetäiseisi Graalin
maljan repustaan ja sitten lähdettäisiin
taas hirvimetsälle.
kiinnostaa mutta Remeksen dekkari haki
aineksia aina mielenkiintoisesta lestadiolaisesta
herätysliikkeestä. Tällä kertaa ei odotettu
kristalliarkin saapumista Torniojoen jäälle,
kuten Bengt Pohjasen kirjoissa korpelalaisista 1930-luvulla. Pyhälle maalle suihkaistaan arkin
sijasta lentokoneella.
Tarina on ammattimaisesti rakennettu ja ihmiskuvauksetkin saavat mukavasti syvyyttä-
ainakin kotoisten hahmojen osalta.
Loppupuolella tulee kuitenkin tulee väkisin mieleen eräs Indiana Jonesin tarina. Tavallaan
pettymys on tarinan logiikka, joka hakee
motiivit perin utopistisista lähteistä.
Lopulta jää puuttumaan vain että Pyhältä maalta
palannut päähenkilö vetäiseisi Graalin
maljan repustaan ja sitten lähdettäisiin
taas hirvimetsälle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse tiedän lestadiolaisuudesta paljon, ja luin ko. kirjan suurella mielenkiinnolla. Pudasjärvestä en tiedä mitään... Siksipä kitisoin "Ilkka Remestä" taiteellisesta vapaudesta. Lestadiolaisia itse tuntien haluan leimata heidän kuulevan erilaisiin lahkoihin, ja heistä ainakin esikoisten kuuluvan ystäväpiiriini!
He ovat hienoja ihmisiä ja kunnioittavat meitä muitakin...