Kuinkas sitten kävikään
huostaanotettujen lapsille
7400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
huostaanotot johtuu? Kumpi oli ensin -muna vai kana? Sitä onkin fiksua pohtia?
"Suurin ongelma on se, että lapset ovat niin moniongelmaisia", sanoo Kuopion läntisen lapsiperheyksikön esimies Auli Pääkkönen.
"Ennen oli tavallisia pullanhajuisia sijoitusperheitä maaseudulla, ja ne selviytyivät hyvin. Nyt lasten oireet ovat niin vaikeita, että vaatimukset kasvavat. Pienillä vauvoilla on vieroitusoireita ja jo muutaman vuoden ikäiset lapset tarvitsevat psykiatrista hoitoa."
Tampereen sijaishuoltopäällikkö Timo Vikman puhuu jäätyneistä lapsista, jotka eivät reagoi mihinkään.
Heitä on hoidettu välinpitämättömästi, jätetty hoitamatta tai hoidettu epäsäännöllisesti, välillä aggressiivisesti ja välillä hellästi. "Tällaisia lapsia näkee aika paljon."
Halpa viina ei riitä selitykseksi. Perheissä on mielenterveyspulmia ja päihteiden käyttöä, mutta myös sukupolvesta toiseen siirtyvää lastensuojelun asiakkuutta.
Hyvää vanhemmuutta voi olla vaikea antaa lapsilleen, jos ei ole kokenut sitä itse.
"Olin 1970-luvulla ohjaajana lastenkodissa. Nyt otetaan huostaan silloisten asiakkaiden lapsia", Vikman kertoo.
PÄIVI REPO / Helsingin Sanomat
Suuret huostaanottolukumäärät ovat poliittinen valinta. Näin oli Romaniassa ja näin on Pohjois-koreassa. Suomi seuraa hyvänä kolmosena perässä lukumääristä päätellen.
Lainaus HS:n keskustelu palstalta:
"Kuntien kannattaa antaa ja ottaa huostaan lapsia.
Kun kunnat saavat Tasausrahastosta rahaa, lapsi on helppo siirtää pois!
Jolloin ydinperheelle asumistuki vähenee, toimeentulotukianomus pienenee kun lapsi on poissa OMASTA KUNNASTA; siksi sijoitukset tehdään toiseen kuntaan."
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=0&threadID=38029&tstart=0&start=10
huostaanottojen tuhoisuuden, seuraavassa sukupolvessakaan he eivät onnistu vanhemmuudessa kun mallit puuttuvat, ehdottomasti tuollaiset toimenpiteet pois!
Siis mitä? Lisää lapsia otetaan kokoajan huostaan, eikä edes mietitä, mitä tehdä, jottei huostaanottoja tarvitsisi niin paljon tehdä!
Surraan vain sijoitettujen vaativuuden lisääntymistä, kun ei halpa perhehoito toimi vaatimusten kasvaessa????
Ja todetaan lähes itsestään selvä seikka: huostaanotetun lapset tod. näk. joutuvat myös huostaan, kun vanhemmat eivät muuta osaa omasta lapsuudestaan johtuen. Ja jos voidaan olettaa lapsiluvun olevan lähelläkään kahta/perhe, voidaan todeta että huostaanotot sen kun lisääntyvät, jos ei ongelman juurille palata tekemään jotain ja pian!
Hiukan jäi ihmetyttämään tuo kommentti lapsista, joita on hoidettu epäsäännöllisesti tai välillä hellästi, välillä agressiivisesti. Eikö epäsäännöllistä hoitoa ole sijoittaminen kiireesti lastenkotiin, jossa hoidetaan, mitä ehditään ja sitten sijaisperheeseen, jossa lelllitään taustoja surkutellen tai sivuutetaan lapsi, joka on rahasta hoitoon otettu?
Taas kerrn kysyisin, kuka määrittelee lapsen edun? kuka sanoo, onko hoito riittävän säännöllistä tai onko hoito riittävän tasatunteista? On kai jokaisella vanhemmalla hyvät ja huonot päivät? Ja nehän vaikuttavat väistämättä siihen, miten vanhempi lapsen kanssa toimii, vaikka yrittäisi mitä. Onko tämä epäsäännöllistä? Tai se että vanhemmalla on välillä työkiireitä ja joskus taas ei?
Olisiko hyvä ottaa kaikki lapset lastenkotiin, jossa heitä voisi hoitaa kasa robotteja tasaisen hoitolaadun varmistamiseksi????
Mitäpä jos arvon sossut lopettaisivat sijaisperheiden vähyydestä valittelun ja keskittyisivät huostaanottojen vähentämiseen sille tasolle, että perheet riittäisivät...
robotteja.
Välillä ollaan iloisia vanhempia
a välillä surullisia vanhempia,
ei kait se sellainen elo ja olotila lasten elämään nykyisin sovi, ainakaan sossun mielestä. Tasaista samanlaista pötköä vaan
ja mielellään tasaisesti kaikilla;
köyhillä köyhää ja rikkailla (mielellään) rikasta.
Huostaanotettujen lasten aikuisuuden seuranta,
"kuinka sitten kävikään"
olisi todella hyvä jonkin tasoisella
tutkimuksella selvittää.
Mitä hyötyä/järkeä/syytä/mieltä
on ottaa lapsia huostaan ja sijoitukseen,
jos seurauksena on huostaanottosukupolvien kierre
joka ei katkea ainakaan sossujen toimilla!
"Halpa viina ei riitä selitykseksi. Perheissä on mielenterveyspulmia ja päihteiden käyttöä, mutta myös sukupolvesta toiseen siirtyvää lastensuojelun asiakkuutta."
Tuo on juuri sitä sossun itsensä ylläpitämistä. Vastaanottamattomat "asiakkaat" joutuvat pelkäämään että heidän omien lastensa lapset joutuvat myös "lastensuojelun asiakkaiksi" koska heidän omat vanhempansa ovat olleet myös "lastensuojelun asiakkaita" vaikkei heitä todellisuudessa oltaisi otettu edes vastaan, kirjoilla vain roikutetaan. Me olemme tälläkin hetkellä ns. "lastensuojelun asiakkaita" mutta meitä ei oteta vastaan eikä hakemuksiin päätöksiä kuulu. Olen usein kirjallisesti pyytänyt listaa siitä, mitä ko. sos.taho on omasta mielestään meidän perheemme hyväksi tehnyt ja miksi asiakkaina on ihmisiä, perheitä, joihin ei yhteyttä pidetä edes pyydettäessä.
Vastausta ei ole kertaakaan tullut. Miksi tulisikaan, sehän on jo vastaus itsessään. Ei ole mitään, mitä edes se taho kykenisi hyväksemme tehneen. Ensinmäisen kerran sieltä oltiin siis rehellisiä!
Kyllä se niin on, että itsensä työllistämisestä tuossa on kyse.