... mustasukkaisuudesta!
Ennen olin todella sairaalloisen mustasukkainen ja tiesin itsekin sen olevan aivan sairasta.
En luottanut ennen yhtään mieheeni.. olimme aina yhdessä joka paikassa (hän kyllä halusi minut mukaan aina), vihasin yli kaiken hänen exäänsä, joka ei päästänyt irti ( ei ole kyllä vieläkään päästänyt).
Melkein kolme vuotta siihen meni.
Tiedän myös, että mieheni ei ollut alussa kovin varma minun tunteistani, joten hän piti ns. "takaovea" auki pitämällä omaa kämppää vaikka yhdessä oltiinkin aina. Se oli yksi syy mustasukkaisuuteeni.
Myös muut naiset ihastuvat melko helposti mieheeni, kun hän nyt on millainen on... Minkäs hän ulkonäölleen voi ja jos on avoin, niin sitten vaan on avoin ihminen.
Iso kiitos kuitenkin miehelleni... hän on ollut niin kärsivällinen kanssani.
Nyt tuntuu elämä niin paljon ihanammalta, kun voi taas luottaa ja uskoo toisen rakastavan.
Seuraavat asiat auttoivat luottamaan jälleen:
- Hän muutti luokseni ja luopui omasta kämpästään
- Ei piilottele kännykkäänsä
- kertoo heti, jos on nähnyt exänsä tai jos aikoo nähdä hänet (soittaa ja kysyy onko ok)
- Esittelee minut kaikille ystävilleen, joukkuekavereilleen, työkavereilleen.
- Kehuu minua julkisesti kaikille
- Sanoo rakastavansa... eikä vain sano vaan katsoo silmiin, niin että sen oikeasti uskoo
- Haluaa minut mukaan saunaillan jälkeen poikien kanssa.
- Rakastelemme melko usein
Nämä ovat asioita, mitkä auttoivat minua parantumaan mustasukkaisuudesta. Kyllä vieläkin jotkin asiat harmittaa, mutta tämän voi jo laskea normaaliksi rakkauteen kuuluvaksi pieneksi mustasukkaisuudeksi. Olisi se kauheaa jos ei ollenkaan olisi mustasukkainen... välittäisikö silloin enää ollenkaan.
Toivon teille kaikille voimia, jotka kärsitte tuosta sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
.. ja ne joista ollaan todella mustasukkaisia, toivon että olette kärsivällisiä ja annatte puolisollenne aikaa parantua. Olkaa luottamuksen arvoisia ja antakaa hänen tuntea olevansa erityinen... ja älkää koskaan piilottako kännykkäänne. Pitäkää se esim. pöydällä (tuosta vois aloittaa)... siihen loppuu se ensimmäinen pelko että soittelet jonkun toisen kanssa salaa.
Ennen olin todella sairaalloisen mustasukkainen ja tiesin itsekin sen olevan aivan sairasta.
En luottanut ennen yhtään mieheeni.. olimme aina yhdessä joka paikassa (hän kyllä halusi minut mukaan aina), vihasin yli kaiken hänen exäänsä, joka ei päästänyt irti ( ei ole kyllä vieläkään päästänyt).
Melkein kolme vuotta siihen meni.
Tiedän myös, että mieheni ei ollut alussa kovin varma minun tunteistani, joten hän piti ns. "takaovea" auki pitämällä omaa kämppää vaikka yhdessä oltiinkin aina. Se oli yksi syy mustasukkaisuuteeni.
Myös muut naiset ihastuvat melko helposti mieheeni, kun hän nyt on millainen on... Minkäs hän ulkonäölleen voi ja jos on avoin, niin sitten vaan on avoin ihminen.
Iso kiitos kuitenkin miehelleni... hän on ollut niin kärsivällinen kanssani.
Nyt tuntuu elämä niin paljon ihanammalta, kun voi taas luottaa ja uskoo toisen rakastavan.
Seuraavat asiat auttoivat luottamaan jälleen:
- Hän muutti luokseni ja luopui omasta kämpästään
- Ei piilottele kännykkäänsä
- kertoo heti, jos on nähnyt exänsä tai jos aikoo nähdä hänet (soittaa ja kysyy onko ok)
- Esittelee minut kaikille ystävilleen, joukkuekavereilleen, työkavereilleen.
- Kehuu minua julkisesti kaikille
- Sanoo rakastavansa... eikä vain sano vaan katsoo silmiin, niin että sen oikeasti uskoo
- Haluaa minut mukaan saunaillan jälkeen poikien kanssa.
- Rakastelemme melko usein
Nämä ovat asioita, mitkä auttoivat minua parantumaan mustasukkaisuudesta. Kyllä vieläkin jotkin asiat harmittaa, mutta tämän voi jo laskea normaaliksi rakkauteen kuuluvaksi pieneksi mustasukkaisuudeksi. Olisi se kauheaa jos ei ollenkaan olisi mustasukkainen... välittäisikö silloin enää ollenkaan.
Toivon teille kaikille voimia, jotka kärsitte tuosta sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
.. ja ne joista ollaan todella mustasukkaisia, toivon että olette kärsivällisiä ja annatte puolisollenne aikaa parantua. Olkaa luottamuksen arvoisia ja antakaa hänen tuntea olevansa erityinen... ja älkää koskaan piilottako kännykkäänne. Pitäkää se esim. pöydällä (tuosta vois aloittaa)... siihen loppuu se ensimmäinen pelko että soittelet jonkun toisen kanssa salaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ollu ensimmäisestä vakavasta suhteesta mustasukkainen eli noin 4v. Sinä aikana on ollu jonkin verran noita tyttösiä, mutta joka kerta ongelmana on ollut se luottamus. Niin tärkeä asia kun se suhteessa on nii sitä on niin vaikea multa saada. Niin monet ystävät on pettäny luottamukseni ja niin monet tyttöystävät on tehnyt paskamaiset temput, että sitä on todella vaikeaa luottaa enää kehenkään.
Yleensä suhteet katkeaa jo puolen vuoden kohdalla kun naiset eivät enää jaksa mustasukkaisuuttani. En ole kuitenkaa niin paha kun mitä olla voi ja saattaa, mutta silti tän voi lukea sairaalloiseksi.
Nykyinen naisystäväni on minua pari vuotta vanhempi ja ymmärtää uskomattoman hyvin, miksi olen mustasukkainen ja onhan hän itsekki aikalailla. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen uskaltanu luottaa edes vähän johonkin henkilöön ja toivon, että parantuisin lopullisesti tästä mustasukkaisuudesta.
Kaikkea hyvää teillekin :)!