Olen aina halunnut tietää tämän asian.
Vl-oppi opettaa, että syntein avainten päästämisen valta on annettu pyhän hengen vuodatuksessa opetuslapsille ja sitä myöten kaikille Jumalan lapsille.
Eikö siis Jumala anna enää syntejä anteeksi, vaan välimiehenä toimivat oikeat uskovaiset.
Tämä on ydinkysymys, joka ei ole minulle vielä valjennut.
Missä raamatunpaikassa sanotaan, ettei Jumala enää sen jälkeen anna anteeksi syntejä, kun hän vuodatti Pyhän Hengen kasteen opetuslasten ylle.
Ja jos yksinäisyydessäni haluan uskoa synnit anteeksi, niin kumman puoleen minun olisi käännyttävä, Jeesuksen vai Jumalan?
Miten tapahtuu syntein anteeksiantaminen yksikseen. Sehän on vain yksinpuhelua. Tuntuu kummalliselta, että Jumalaa voi rukoilla, mutta syntejä ei voisi rukoilla anteeksi.
Lestadiolaisuuden opin ydin onkin siis tämä, että synnit on saatava kuulla anteeksi oman porukan jäseniltä. Jos sen tekee vaikkapa piispa Samuel Salmi, niin synnit ei hänen antamisillaan lähtisi vielä poisa.
Raamatussa kyllä sanotaan tämä, että ottakaa Pyhä-Henki, joiden synnit te anteeksi annatte.
Voiko kuka tahansa ottaa Pyhää-Henkeä päälleen ja alkaa antamaan syntejä anteeksi?
Ilmeisesti ei voi muut kuin vanhoillislestadiolaiset, koska he ovat vain tämä kuninkaalinen suku ja papisto.
Sitten vielä jatkaisin, että päästessäni vanhoillislestadiolaiseen joukkoon, eli Jumalan valtakuntaan, olenko etuoikeutetussa asemassa, että enää ei tarvitse huolehtia syntein pois panemisesta, vaan ne automaattisesti lähtee minusta, kun vaan käyn seuroissa kerran viikossa ja laulan siionin lauluja ja osallistun seurakunnan työtehtäviin.
Olen käynyt seuroissa muutaman kerran ja nähnyt, ettei siellä monikaan tee julkista parannusta, vaan puhuja vakuuttaa puheensa lopussa kaikkien voivan mielessään uskoa ne anteeksi.
Kysymys kuuluu, voiko synnit uskoa mielessään anteeksi muualla kuin seurapaikalla.
Voisiko esim. seuratalon tupakkapaikalla uskoa synnit anteeksi nortti huulessa savuten.
Kyllä minä olisin valmis tulemaan lestadiolaiseksi, koska se on niin helppoa. Vain kerran teet parannuksen jollekkin ja sitä myöten olet aina oikeassa uskossa.
Olenko oikeassa, että ensimmäinen parannus täytyy tehdä totaalisesti jollekkin aidolle uskovaiselle ja sen jälkeen voin sitten uskoa jatkossa synnit anteeksi vain mielessäni seurapuheesta julistettuna.
Ja sitten kysyisin vielä, että kun mennään ehtoolliselle, niin pitääkö siellä ainoastaan tehdä julkinen parannus. Kun kävin Oulun tuomiokirkossa ehtoollista seuraamassa, niin jokainen pyysi papilta henkilökohtaisesti anteeksi.
Miksi ei täällä voi yleisestä saarnasta uskoa, niinkuin seuroissa, jossa julkisia parannuksentekijöitä näkee pari - kolme puheen lopussa.
Vl-oppi opettaa, että syntein avainten päästämisen valta on annettu pyhän hengen vuodatuksessa opetuslapsille ja sitä myöten kaikille Jumalan lapsille.
Eikö siis Jumala anna enää syntejä anteeksi, vaan välimiehenä toimivat oikeat uskovaiset.
Tämä on ydinkysymys, joka ei ole minulle vielä valjennut.
Missä raamatunpaikassa sanotaan, ettei Jumala enää sen jälkeen anna anteeksi syntejä, kun hän vuodatti Pyhän Hengen kasteen opetuslasten ylle.
Ja jos yksinäisyydessäni haluan uskoa synnit anteeksi, niin kumman puoleen minun olisi käännyttävä, Jeesuksen vai Jumalan?
Miten tapahtuu syntein anteeksiantaminen yksikseen. Sehän on vain yksinpuhelua. Tuntuu kummalliselta, että Jumalaa voi rukoilla, mutta syntejä ei voisi rukoilla anteeksi.
Lestadiolaisuuden opin ydin onkin siis tämä, että synnit on saatava kuulla anteeksi oman porukan jäseniltä. Jos sen tekee vaikkapa piispa Samuel Salmi, niin synnit ei hänen antamisillaan lähtisi vielä poisa.
Raamatussa kyllä sanotaan tämä, että ottakaa Pyhä-Henki, joiden synnit te anteeksi annatte.
Voiko kuka tahansa ottaa Pyhää-Henkeä päälleen ja alkaa antamaan syntejä anteeksi?
Ilmeisesti ei voi muut kuin vanhoillislestadiolaiset, koska he ovat vain tämä kuninkaalinen suku ja papisto.
Sitten vielä jatkaisin, että päästessäni vanhoillislestadiolaiseen joukkoon, eli Jumalan valtakuntaan, olenko etuoikeutetussa asemassa, että enää ei tarvitse huolehtia syntein pois panemisesta, vaan ne automaattisesti lähtee minusta, kun vaan käyn seuroissa kerran viikossa ja laulan siionin lauluja ja osallistun seurakunnan työtehtäviin.
Olen käynyt seuroissa muutaman kerran ja nähnyt, ettei siellä monikaan tee julkista parannusta, vaan puhuja vakuuttaa puheensa lopussa kaikkien voivan mielessään uskoa ne anteeksi.
Kysymys kuuluu, voiko synnit uskoa mielessään anteeksi muualla kuin seurapaikalla.
Voisiko esim. seuratalon tupakkapaikalla uskoa synnit anteeksi nortti huulessa savuten.
Kyllä minä olisin valmis tulemaan lestadiolaiseksi, koska se on niin helppoa. Vain kerran teet parannuksen jollekkin ja sitä myöten olet aina oikeassa uskossa.
Olenko oikeassa, että ensimmäinen parannus täytyy tehdä totaalisesti jollekkin aidolle uskovaiselle ja sen jälkeen voin sitten uskoa jatkossa synnit anteeksi vain mielessäni seurapuheesta julistettuna.
Ja sitten kysyisin vielä, että kun mennään ehtoolliselle, niin pitääkö siellä ainoastaan tehdä julkinen parannus. Kun kävin Oulun tuomiokirkossa ehtoollista seuraamassa, niin jokainen pyysi papilta henkilökohtaisesti anteeksi.
Miksi ei täällä voi yleisestä saarnasta uskoa, niinkuin seuroissa, jossa julkisia parannuksentekijöitä näkee pari - kolme puheen lopussa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
miksi vl:t sanovat että rukoilemalla ei saa syntejä anteeksi. Vaikka myös heidän suosima Svebiliuksen katekismus kertoo että on olemassa monenlaista synnintunnustusta ja yksi niistä on rukoilu, yksin ollessa tunnustaa Jumalalle syntinsä. Jeesus kehoitti rukoilemaan Isä miedän rukousta, siinä pyydetään myös anteeksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000021418947
miksi vl:t ovat 1900-luvulla alkaneet vetää linjaa, että missään muussa uskovaisten joukossa ei voi olla oikein uskovia, sydämen uskovia. Vain vl-joukossa. Vaikka Laestadius ei vetänyt niin jyrkkää rajaa. Laestadiuskin sanoi, että uskovia on eri joukoissa.
Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken. Laestadiusen ecclesiola in ecclesia -ajattelu ei kuitenkaan sisältänyt sitä eksklusivismia, jota alkoi esiintyä myöhemmän lestadiolaisuuden eräissä osaryhmissä suuren hajaannuksen jälkeen 1900-luvulla. Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus.
"Hän saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelis-luterilaisessa valtiokirkossa. Tammikuun lopussa 1844 Sorselessa pitämässään tarkastussaarnassa hän ruoti voimakkain sanakääntein lukijaliikkeen eri ryhmien keskinäistä kiistelyä ja torjui voimakkaasti hengellisestä puoluemielestä nousseen "karsinoinnin". Laestadius arvosti ja puolusti metodistipastori George Scottin toimintaa Ruotsissa. Hän piti Evankelisen Allianssin työtä positiivisena, ja suntautui ylipäänsä myötämielisesti anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Laestadiuksen kirjeenvaihto Göteborgin tuomiorovastin ja raittiustaistelija Peter Wieselgrenin kanssa heijastelee varsin "veljellistä" yhteyttä"
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000223.html
"Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken. Laestadiusen ecclesiola in ecclesia -ajattelu ei kuitenkaan sisältänyt sitä eksklusivismia, jota alkoi esiintyä myöhemmän lestadiolaisuuden eräissä osaryhmissä suuren hajaannuksen jälkeen 1900-luvulla. Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus."
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000223.html
Koska nyt 1900-luvulla on alettu rajaamaan uskovaisten joukko koskemaan vain vanhoillislestadiolaisia, on monelle vl:lle itsestään selvää että muilla kuin vl:llä ei voi olla Pyhää Henkeä. Sitä en tiedä miksi on pitänyt muutella oppia Laestadiuksen jälkeen.
Ainoaksi epäselväksi jää nyt vain tämä, että miksi vanh.lestadioalaisuudessa annetaan kuitenkin toisin ymmärtää.
Nyt tullaan varmaan siihen kohtaan, ettei tieto enää riitä, vaan jää pelkkä usko, että näin on uskottu ennenkin ja näin uskotaan edelleen.
Mitään opillisia asioita ei ole syytä lähteä muuttelemaan, koska silloinhan ei enää uskota samalla tavalla kuin ennen.
Vah.lestadiolaiset seurapuheet eivät ole kovin teologisia, vaan niinkuin itse sanovat, yksinkertaista lapsen uskoa. Vanh. lestadiolaisten puhujien joukossa on paljon teologian tuntevia pappeja, mutta he eivät tuo näitä tietojaan seurapuheissaan esiin, vaan tyytyvät yksinkertaiseen maallikkopuhujain linjaan pitää puhe mahdollisimman yksinkertaisena ja samankaltaisena, kuin muidenkin veljien puheet.
Tässä on tietysti pelko, ettei puhujan puhe vastaisi yksinkertaiseen puheesen tottuneiden kuulijoiden henkeen vaan puhujan arveltaisiin olevan jostakin toisesta maailmasta.
että jos oikeasti joku vl uskoo, että Jeesus on läsnä vain vl ihmisten seuroissa eikä mm.kirkossa niin kyllä sitten ovat omineet jo Jeesuksenkin vain itselleen:(
että vl:t uskovat että Jeesus ei ole enää esim.esikoislestadiolaisten keskuudesa eikä missään muussakaan lestadiolaisjoukossa. Minusta se on outoa, että sillä tavalla viedään Jeesus, kun Laestadiuskaan ei karsinointia harjoittanut että missä joukossa on uskovia missä ei. Kyllä jotenkin on joiltakin vl:ltä mennyt liian pitkälle tuo Vain me-oppi.
Veliseni, ole huoleti,sinulla on kaksi mahdollisuutta, usko tai ei, ja se on Herraan Jeesukseen Kristuskeen, sitten vielä on ne kaksi mahdollisuutta,
1. miten Jeesus käski rukoilemaan...
Isä meidän, siinä on monta pyyntöä, ja yksi niistä, ANNA SYNTIIEM ANTEEKSI, ja sitten lupaus itseltä, niinkuin mekin annamme niile, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet ( muista, ei saa olla kannemieli )
2. Pyydä ne joltain uskovaiselta ( oli se sitten pappi, maalikko, lesdatiloinen, helluntailainen, tai vain uskovainen ) heille tämä mainitsemasi lupa on annettu. Ks evakelumeiden loppuja, se on viimeisissä luvuissa, ja miksi juuri meille, uskovaisille, juuri siksi, kun Raamattu sen sanoo, esim. Luukas 24;48, TE OLETTE TÄMÄN TODISTAJAT, ei siellä muita ollut, joten perinnön sai uskovaiset ( mutta se ero onkin sitten täällä maan päällä, osa lahkoista lukee itsensä vain uskovaisiksi, älä hourahda sen ansaan, Kaikki uskovaiset, olivat ne mistä hyvänsä. Mutta on sitten kolmaskin, Ehtoolline, mutta se pitää erikseen pyytää, ja papin pitää olla uskovainen, Pyhällä Hengellä täyttynyt.
Sitten mikä on synti.
SYNTI ON IHMISEN SYDÄMMEN LUOPUMISTA JUMALASTA.
Ja se, että jos seurakunta nostaa kätensä, saanko uskoa syntini anteeksi, he sen varmaankin saavat, mutta jos haluat myös rauhan, muista synnillä on aina nimi, se on teko ja tapahtuma, sen seuraus sinun pitää saada sydämmenltäsi, ja se onkin sitten jo rippi, jota me kakki kaipaamme, tosiltamme ja itseltämme.
Siunusta, älä huoli, ei sitä ukovaista tarvitse ehtiä ihmisten tekemistä taloista, se on kuitenkin yllättävän lähellä, pyydä Herralta apua, ja se Herra on Jeesus, sillä Jumala on anatnut kaiken vallan Jeesukselle, taivaassa ja maan päällä, Lue koko Johanneksen evakeljumi ( siellä 14 luku sanoo, minä olen tei totuus ja elämä )Jumala ei kuule rukouksiamme, välimiehenä on JEESUS, OTA HÄNET SYDÄMMEESI, NIIN TULEVAISUUS ON VALOISA. Elämme uutta Testamettiä, jeesuksen alla.
Olet jo pitkällö, kun kysyt. Siunusta.
No nyt minä vasta sekaisin olen. En tiedä, menisinkö lestadiolaiseen vai helluntailaiseen tai kirkkosaliin hartautta hakemaan.
Ymmärrän, että valinta on henkilökohtainen ratkaisu, eikä sitä voi toiset antaa.
Tällä kertaa kiinnostukseni kuitenkin kiehtoo lestadiolaisuuteen, mutta aukoton se ei ole.
Onko todella lestadiolaisuudessa aina uskottu samalla tavalla, niinkuin hei itse sanovat.
Aijemmista kommenmteista kyllä käy ilmi, että 1900-luvun jälkeen on uskonkäsitykset muuttuneet ja ettei enää mennä oppi-isän L.L Laestadiuksen mukaan.
Jos haluaa tulla vakuuttuneeksi oikeaan uskoon liittymisestä, on siinä melkoinen teologinen työ selvittää uskon rakenne. Toinen tie olisi vaan uskoa yksinkertaisesti, mutta niinkun täältä näkee, monikaan ei ole valmis vain uskomaan, vaan kyllä taustatietoa haetaan suurella innolla teologisista perusteista.
Usko ei olekkaan yksinkertaista, vaikka päältä katsoen niin näyttäisi, vaan todella kiemuraiselta.
Olen tämän toki tiennyt ennenkin, mutta vasta nyt aloin uskonasiohin kunnolla perehtymään.
Lestadiolainen saarna kuulostaa lohdullisen yksinkertaiselta ja varmalta, mutta kun sitä alkaa jäljestäpäin makustelemaan, jää mustia aukkoja kaihertamaan.
Mitä varten sitten teologiaa tarvitsis opiskella heidän, joille usko on yksinkertaista ja vain Pyhä-Henki neuvoo oikeaan ja totuuteen.
Teologi saarnapuhujat eivät tuo oppimaansa tietoa tavallisissa seurapuheissaan esiin juuri millään lailla ja se jää kummastuttamaan.
Mutta paljon olen saanut tältä palstalta tietoa lestadiolaisuudesta, jota muualta ei ole saanut.
Tarkoituksenai oli auttaa.
Sopiiko että esitän seuraavan asian, josta minä aloitin:
- Kävin kaikenmoisissa seuroissa ja kokouksissa, Jeesus täällä, ja Jeesus täällä, millä Jehova? Huh Huh.
Aloin sitten ajattelemaan niin, mitä Jeesus sanoisi minulle, jos hän olis istunut vieressäni.
Hän olisi sanonut, Hedelmistään puu tunnetaan, silloin tipahti usea seurakunta pois, etunenässä Lesdadiolaisuus, Jos puu tuottaa sellisa hedelmiä, mitä syytöksiä siellä anneetiin, ja mitä tuomiota, ei evankejumia, sekä tulkitiin mm. Raamattua vai jae kerrallaan, ei käynyt Sitten Kirkko, se oli hyvä, mutta ykspuolinen, hedelmät mauttomia, Helluntaisuudessa oli jotain kiitosta ja ylsitystä, sekä empatiaa omiin sen aikaisiin vaikeuksiin, oltiin kuitenkin tukena. sitten kun piti alkaa liittyä, Mitä Jeesus olisi tehnyt, olisko liittynyt, Hän ei kuulunut seurakuntaan, mutta on parempi kun haet pienen seukunnan, mileuummin hyvän ystävän, rukoile hänen kanssaan viisutta ja johdatusta, Jeesuksen nimessä, sen ei tarvitse olla fundamenttalisti.
Milestäni mietit turhia asiaoita, uskooko Lesdatioliset oikein, mitä se sinulle kuuluu, ei sitä voi ymmärtää, kun he eivät itsekkään ymmärrä, ainakaan laidasta laitaan, SINUN KANNATTAA KESKITTYÄ VAIN OMAAN USKOOSI, JOTEN LUE SE ALKUPERÄINEN TEXTINI, UKSOA JEESUKSEEN, SILLOIN OLET USKOSSA, JA KYLLÄ HÄN SITTEN OHJAA SINUT OMAAN SEURAKUNTAAN. Teologi tietää vain historiaa, uskon historiaa, ei hänen tarvitse uskossa olla, sinä olet itse Jeesukselle tärkein.
Ole rauhassa, olis hyvä jutella, muttei se kai käy, sillä tämähän on se foorumi. Toivottavasti joskus tavataan.
Siunusta sinulle, rukoillaan yhdeesä kun luet tämän ja samaan myös yhtyy muutkin.
Siunusta.
>>"Lestadiolaisuuden opin ydin onkin siis tämä, että synnit on saatava kuulla anteeksi oman porukan jäseniltä. Jos sen tekee vaikkapa piispa Samuel Salmi, niin synnit ei hänen antamisillaan lähtisi vielä poisa."
Vanhoillislestadiolaisuudessa on valitettavasti Raamatussa kerrottujen syntien lisäksi vielä muualla kristillisyydessä tuntemattomia itsekeksittyjä syntejä, kuten esim. korvakorusynti, televisiosynti, urheilusynti, ehkäisysynti ja mitä kaikkia muita lieneekään ja uusimpana tietenkin tämä palstasynti, jota parhaillaan teemme.
Lienee kai selvää, ettei ev.lut. papin tai piispankaan päästöavaimia voi käyttää näihin synteihin. Päästöavaimet näiden syntien osalta ovat vain vl-puhujalla tai vl-uskovaisella, ei kenelläkään muulla. Toisinsanoen vl-välimiestä tarvitaan vain vl-syntien anteeksisaamiseen.
Sitä en tiedä, onko Jumalallakaan näihin vl-synteihin päästöavaimia, koska Hän ei sanassaan ole niistä mitään maininnut. Tätä ajettelin kysyä itseäni viisaammilta.
on pyhän pappeuden virka ja uskovainen saarnaa elämällään ja käytöksellään
ev.lut pappeja ja piispoja sellaisina uskovaisina, joilla on pyhän pappeuden virka?
uskovainen voi saarnata synnit anteeksi niin että ei tarvita pappia tai puhujaa elä sekoita
jos jumala ei ymmärrystä ja viisautta anna avata uskon asiaa niin silloin se ei kirkastu vaikka miten haluais ja jumala avaa ymmärryksen niin silloin ei ole kuin yksi kysymys että miten saisit omat syntisi anteeksi ,jos ei ole lahjaksi saanut niin ei voi myöskään lahjaksi antaa.synti tarttuu aina ja sen saa uskoa pois silloin kun pahalta tuntuu , syntejä pois voi rukoilla jumalalta että hän asiat niin että voit ne uskoa anteeksi , uskomassa ei pysy omalla voimalla vaan ainoastaan jumalan antammalla voimalla