http://www.iltalehti.fi/uutiset/200611215390608_uu.shtml
On se uskomatonta, että vielä nykyaikanakaan ei äitiä kuunnella synnytyksessä!
On se uskomatonta, että vielä nykyaikanakaan ei äitiä kuunnella synnytyksessä!
Ei ole tapahtunut
hoitovirhettä?!?
6970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onneksi meidän vauvamme selvisi melko vähin vaurioin, mutta oli lääkärien mukaan ihan tuurista kiinni. Minä syytän kyllä kätilöä enkä lääkäriä. Jo aikaisemmin synnyttäneenä tiesin, että homman ei kuulu olla niin kauheaa, mutta minua ei kuunneltu, vaan kätilö oli tosi röyhkeä, ja piti minua vaan hankalana synnyttäjänä ilmeisesti. Lääkärin kutsumisessakin viivytteli. Olin vain "erikoinen tapaus", ja kohdunsuuni oli "kummallinen".
Minulle seliteltiin, että kohdun repeäminen on niin harvinaista, ettei kätilö voinut arvata mistä on kyse. Minulle on ainakin opetettu, että aina pitää ottaa yhteys lääkäriin, jos potilaan vointi on huono, ja omat keinot loppuu. Lisäksi minulla oli kyllä aika tyypilliset oireet, joten ei olisi paljon vaatinut katsoa vaikkapa jostakin kirjasta ja tietokannasta sen sijaan, että lisättiin vaan oksitosiinia vauhdittamaan synnytystä, vaikka todellisuudessa se vaan pahensi asioita.
Vasta leikkaussalissa oli lääkäreille selvinnyt, mikä oli vialla, kun olikin lapsi vastassa ennen kohtua. Tosin kun sektiopäätös tehtiin, ei siinä ollut aikaa selvitelläkään, että mikä on mennyt vikaan, vaan tärkeintä oli saada lapsi ulos ja nopeasti. Meidän onnemme oli, että kaikki tapahtui keskellä päivää, jolloin oli paljon leikkaussalikapasiteettia käytössä. Sektioon pääsyssä ei tullut minkäänlaista viivytystä. Yöllä olisi ollut lapsella paljon huonompi ennuste.
Tämä on tapahtunut ihan eri sairaalassa. Mutta muistakaa äidit (ja isät myös). Pitäkää puolenne. Osatkaa vaatia asiallista kohtelua.
On toki äärimmäisen valitettavia tapauksia nämä mutta minusta tässä on taas keltainen lehdistö tekemässä tikusta asiaa. Suomessa syntyy vuosittain n. 60 000 lasta ja näitä ikäviä tapauksia on murto-osa tuosta määrästä. Kun ne sitten vielä yleisön hakemalla haetuilla kommenteilla päästetään julkisuuteen niin saadaan jutusta järkyttävä ja pöyristyttävä.
Suomessa on maailman pieni lapsivuodekuolleisuus niin äideillä kuin vastasyntyneilläkin. Henkilökunta sairaaloissa on koulutettua ja asiansa osaavaa (tietenkin niitä poikkeuksiakin on). Suomessa on kaikille mahdollisuus synnyttää sairaalaolosuhteissa, ammatti-ihmisten ja jatkohoidon läheisyydessä. Kivunlievitystä on ja sitä saa yleensä. Leikkaushenkilökuntaa on yölläkin tarjolla. Pienillekin keskosille on korkealaatuista hoitoa tarjolla hyvin välinein.
Eli meillä on asiat siis satasella hyvin vaikka tälläisiä ikäviä ja valitettavia tapauksia on aina. Niiltä voida koskaan välttyä vaikka yksikin on aina tietenkin liikaa ja aiheuttaa suurta inhimmillistä kärsimystä.
Ei tarvitse mennä kuin tuohon naapuriin venäjälle saati muualle. Välineistö on puutteelista, vanhanaikaista ja likaistakin. Sairaalat huonoja, vanhanaikaisia, henkilökunta puutteellisin vanhanaikaisn tiedoin. Sektiomahdollisuudet olemattomia. Ei imetysneuvontaa, ei ehkäisyneuvontaa saati vauvalle puhtaista vaatteista puhumattakaan. Ei ultravälineitä lähimaillakaan ja se yksikin alkeellinen. Äitikuolleisuus on suurta, vauvakuolleisuudesta puhumattakaan. Heikommin kehittyneistä maista puhumattakaan; Afganistan, Afrikka jne. jossa pieniä kyliä aasilla kuljettavan polun päässä. Paikkoja joissa synnyttäjä "likaisuutensa" vuoksi viedään kauas kylästä.
Apua ei ole saati kivunlievityksiä. Suomen Punaisen Ristin synnytyksen ensiapupakkaus käsittää steriloidun partaterän,jotakin lankaa, saippuan pesuun ja puhtaan liinan jolle vauva voidaan laittaa. Sekä ohjeet synnytyksen hoitoon.
Vaikka tietenkään yhtään Iltalehden tapausta ei tarvittaisi niin minusta meillä on asiat valtavan hyvin. Synnytystä hoitavat ihmiset ovat ihmisiä hekin ja olemme inhimmillisiä kaikki. Mitä ihmettä voisimme vaatia, yli-ihmisyyttäkö? Kätilöillä ja lääkäreillä ei kristallipalloja, joista kukin synnytys ennustettaisiin. Synnytysarviot tehdään niillä tiedoilla kun kullakin hetkellä ovat, kenenkään kohdalla ei voida ennustaa miten käy. Lääkärit ja kätilöt tekevät työnsä niillä tiedoin kun heillä on.
Raskaana on pakko olla jos haluaa lisääntyä ja lapsia saada. Synnyttää on jollakin keinoin pakko jos haluaa lapsen syliinsä saada. Alatiesynnytys on luonnon keino asialle. Kun synnytät olet myös lähellä kuolemaa. Ja ollessasi raskaana, kuolemankin riski pitää hyvksyä luonnollisena osana elämää. Tuolla muualla kehitysmaissa lapsi ei ole minkäänarvoinen ennen 3 ikävuotta. Syystä että lasten kuolemat ovat niin luonnollisia ja arkipäiväisiä, osa elämää. Länsimaistunut, lääketieteellistynyt ihminen ei tätä enää hyväksy. Ilman tätä huippulääketiedettä kehitysmaissa nämä ikävät tapaukset on tuomittu epäonnistumaan luonnon lakien mukaan.
Meillä kun tämä mahdollisuus on, ihmisten ajatusmaailma muuttuu jotenkin kummalliseksi että lääketieteen kaikkivoipaisuudella pitäisi kaikki pelastaa ja tehdä kaikesta kivutonta, hakutonta, mautonta ja väritöntä. Ja tälläinen juttu lisää taas sitä keisarinleikkausta vaativien äitien määrää, syystä että elämästä pitää loputtomiin vain helposti ja kevyesti selvitä.
En tietenkään kuuluta palaamista mihinkään kehitysmaatasolle mutta jotenkin elämän arvot keikahtavat järkyttävän päälaelleen täällä hyvinvoinnin keskellä.
Syy miksi ajattelen näin, olen nähnyt asian toisin olevan ihan siellä missä ei ole mitään.
Itse olen synnyttänyt 2lastani kyseisessä sairaalassa, josta esimerkkijuttu lehdessä oli.Esikoisen synnytys oli unelmasynnytys, kokenut kätilö joka kuunteli ja tuki mahtavasti koko synnytyssalissa oloajan.Sain kaikki pyytämäni kivuslievitykset (epiduraali) ja kaikki sujui uskomattoman hyvin ja synnytys tuntui sen vuoksi helpolta.
Kuopukseni synnytin myös OYS:ssa ja se oli ensimmäisen synnytyksen vastakohta.Kätilö oli tälläkin kertaa kokeneen oloinen, mutta voi kauhistus millainen.Ei ottanut kuuleviin korviinsa pyyntöjä kivunlievitystoiveistani eikä toivettani episiotomiasta, kun tiesin ison vauvan olevan tulossa.Jäin siis ilman kivunlievitystä, koska kätilö ei edes koskaan soittanut anestesialääkärille-ilmoitti vain minulle, että anestesialääkärillä voi olla kiire.Niinpä ja tuskin arvaamallakaan tulee jos häntä ei pyydetä, jota ei siis koskaan tehty.Epparia pyytäessäni en sitäkään saanut vaan minulle sanottiin vain, että aivan liian paljon tehdään turhaan eppareita, että joudutaan vaan sitten turhaan ompelemaan...HUh huh!!!Ilman pyytämistä tehtiin esikoiseni synnytyksessä eppari vaikka oli ihan normaalin kokoinen vauva (3370g) ja synnytys sujui hyvin ja haava parani nopeasti ja tarvi tikata vain muutamalla tikillä.No kun kuopukselta (4210g) ei sitten epparia tehty kätilön päätöksellä niin sain syvät 2.asteen repeämät, joita ommeltiin pitkään joka suuntaan :( Ja voi kuinka kipeä olin pitkään ja haavat meinasivat vielä tulehtuakin aktiivisesta suihkuttamisesta huolimatta.
Muistan synnytyksen aikana ajatelleeni, että jos vielä käy yhtään kipeämpää niin taju lähtee.Ja normaali elämässä kipukynnykseni on melko korkea.Mieheni oli aivan järkyttynyt synnytyksen kulusta, ei voinut juurikaan auttaa ja sanoi, että oli järkyttävää seurata sivusta kuinka tajuttoman kipeä olin (tietää, etten turhista valita) ja kätilö vain teki kaiken oman päänsä mukaan.Menetin myös reippaasti verta synnytyksessä (1000g) ja olin senkin vuoksi aivan horkassa.Täytyy sanoa, että olin rikkirevitty niin fyysisesti kuin henkisestikin tuon synnytyksen jälkeen.Olkoonkin, että edustan pientä osaa synnyttäjistä, mutta olin todella iloinen, että asiasta puhuttiin jossain "ääneen" kuin tänään sen lehdestä luin!Minulla kun kuitenkin oli toisenlainenkin synnytyskokemus taustalla ja täytyy sanoa, etten voinut uskoa synnytyksen edes olevan noin järkyttävän ennen kuin itse sen koin.Esikoisen jälkeen lähdin hyvillä mielin ilman pelkoa synnyttämään, koska kaikki meni silloin niin mallikkaasti.
Minusta on erittäin hyvä asia, että tämä asia tuotiin esille ja siitä puhutaan.Nämä kun ovat niitä asioita naisen elämässä, jotka muistaa loppuun asti eikä niitä koskaan unohda.Synnytystilanteessa olet perusluonteestasi huolimatta melko avuttomassa tilassa ja tunteiden vietävänä.Kaiken toivoisi menevän hyvin ja on luotettava siihen kätilöön, joka sinun synnytykseesi sattuu tulemaan.Tottahan haluat uskoa sen ihmisen ammattitaitoon, joka rakkaan lapsesi maailmaan auttaa!Jos siinä vaiheessa tämä auttaja pettää luottamuksesi, joudut olemaan kivussa, pelossa jne jää siitä takuulla ikuisesti kalvavat muistot.Juuri sen takia, että terveydenhuoltojärjestelmämme on niin hyvä ja kehittynyt.Kenenkäänhän ei enää periaatteessa tarvisi synnyttää äärettömissä kivuissa, koska hyvä kipulääkitys on saatavilla.Koska kaikenlaisia apukeinoja synnytyksen helpottamiseksi on, toivot tietenkin niitä saavasi.
Toivon kaikkea hyvää kaikille rankoissa synnytyksissä olleille!Itseäni on auttanut se, että olen saanut puhua, puhua ja vielä kerran puhua asiasta.Tulkaa tänne jakamaan kokemuksianne, antaa vertaistukea toisille kun saa lukea samantapaisista kokemuksista!
jos omalle kohdallesi sattuisi vastaava tapaus. Kyseisesä tapauksesshan oli aikaa reagoida, oli kliiniset välineet ja Naistenklinkikan osaaminen käytössä, mistä huolimatta näin kävi.
Tosiasia on myös se, että lääkärin saaminen pelkästään syytteeseen saatikka tulla tuomituksi on äärimmäisen vaikeaa, kun toiset lääkärit tulevat pitämään epäillyn puolta. Lääkäreiden vastuuvakuutus oikeusturvakysymyksissä on niin hyvä, että pelkoa oikeudenkäyntikulujen maksamisesta ei tule missään vaiheessa, ei vaikka tulisi tuomiokin.
Iltalehden esimerkkitapaus olikin Naistenklinikalta ja toinen OYS:sta ja itse siis synnytin OYS:ssa.Mutta vastaavanlaisia tilanteita taitaa sattua kaikissa Suomen synnytyssairaaloista joskus.Ikäviä ja valitettavis tapauksia, joista pitää puhua!
ja kommentoin sitä juttua. Hoitovirheet ja niiden seuraukset pitää nostaa yleiseen keskusteluun ja yrittää saada muutosta asiaan sillä tavalla. Nyt kohtelu pahimmillaan on kuin keskitysleireillä natsihallinnon aikaan.