Hei! Opiskelen kasvatustiedettä ja pidän ensi viikolla yliopistolla pienen esityksen suomalaisten vanhempien asenteista ruumiilliseen kuritukseen. Taustalla on viimeaikaiset tutkimukset, joiden mukaan suomalaiset suhtautuvat lievään kurittamiseen suvaitsevaisesti. Haluaisinkin siis tietää...
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt?
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta?
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin?
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
Tavoitteenani ei ole siis tuomita kenenkään toimia vaan saada aineistoa esitystä varten, ja vastatahan voi tietysti täysin anonyymisti.
Kiitos tuhannesti vastauksistanne ja ajastanne! :)
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt?
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta?
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin?
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
Tavoitteenani ei ole siis tuomita kenenkään toimia vaan saada aineistoa esitystä varten, ja vastatahan voi tietysti täysin anonyymisti.
Kiitos tuhannesti vastauksistanne ja ajastanne! :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Puhumalla on aina selvitty.
Jos lasta aletaan kurittamaan pienestä asti, niin millaisen kuvan hän silloin itsestään saa.
Silloin hän myös tulee tasan tarkaan olemaan se, joka jonain kertana lyö jotain.
MISSÄÄN TAPAUKSESSA, EI RUUMIILLISTA KURITTAMISTA!
Ainiin. Ränkkä tilanteissa syliinotto lujasti mutta lämpimästi antoi turvaa ja helpotti meillä.
enkä myöskään henkistä kuritusta.Se usein jopa sattuu
enemmän ja vie ihmisarvon,itsetunnon pitkiksi ajoiksi!
Puhumalla,ja taas puhumalla, selviää pidemmällä tähtäimellä paremmin.Koskaan ei lapsen pitäisi pelätä kotona,vaan kokea olonsa turvalliseksi.
Toisinaan mietin olisinko voinut olla sanoissani lempeämpi,mutta kun asioista puhuu asioina,asettaa rajat ja muistaa kertoa tykkään sinusta..mutten tavasta jonka teit...niin toisinkaan en olisi tilanteissa voinut toimia.
Arestia en koe toimivaksi,se vaan aiheuttaa lisäkapinointia.Meillä lapset tietää mitä saa tehdä,ja mitä ei.Jos sovituista asioista lipsutaan,saavat he itse "ehdottaa" mikä olisi sopiva "rangaistus"kyseiseen tekoon!
Se ainakin meillä toiminut,ja liittyy yleensä johonkin kotityön tekemiseen,(kyseessä teini ikäiset pojat).
Vastaukseni:
1: Hyväksyn läimäitykset, tukistamiset, nipistämiset ja kädestä retuuttamiset.
Syyt: Minä sain osakseni näitä lapsena ja silti minusta ei tullut katkeraa. Minua myös potkittiin usein, mutta sitä en hyväksy, sillä se sattui niin paljon ja jätti minuun lähtemättömät arvet.
Mutta muuten. Tämmöinen laimeahko kurittaminen tuntuu minusta aivan normaalilta, kun olen sitä itse lapsena saanut maistaa ja silti minusta ei tullut katkeraa.
2: Tukistamista, läimäyttämistä. Lähinnä vain huutamista, mutta kyllähän sekin sattuu tavallaan.
3: Mahdottomissa tilanteissa, jotka venyvät sietämättömiksi. Kun hermot palaa itseltä, tai mukula on tehnyt tahallaan jotakin sellaista, mitä ei saa tehdä.
4: En. Anteeksi olen kyllä pyytänyt, sillä minultakin lapsena pyydettiin anteeksi silloin tällöin ja muistan, miten hyvältä se tuntui riidan jälkeen.
5: vaihtoehtoisia kuritusmuotoja: Huudan.
Vien tavaroita ja pelottelen.
Että tällainen vastaus ja vastaan täysin nimettömänä.
T: An. Nonyymi
Elämä on kipua ja siihen tottuu. Kipuun tottuminen on suurimpia opetuksia elämässä, todellista kasvamista. Henkinen kärsimys sen sijaan on hedelmätöntä ja katkeroittavaa. Luunapit kehiin!
riehuva avohoitotapaus. tiedoksi vaan kysyjälle. mutta toisaalta niin on ilmeisesti ne 14 (oliko näin?) % suomalaisista joiden miesetä on ok POTKIA lasta...ei ihmiskunnalla ole toivoa. yks äiti vaan, joa ei hyväksy lapsen rankaisemista
1. en hyväksy minkäänlaista rankaisemista lapselle, ainoastaan ohjausta
2.läpsäissyt päälaelle tai ranteille sormenpäillä
3.kun on tuntunut ettei ole mitään keinoa saada lasta tottelemaan
4.olen katunut aivan silmittömästi ja kironnut oman lapsuuteni mistä tämä suoraan kumpuaa
5.en rankaise lainkaan periaatteessa, ei lasta saa rangaista, koska lapsi ei ole paha, vaan opettaa
että olen ajoin erittäin ankara. mutta tunnistan tiukan sävyn ja julman, väheksyvän huudon ja raivon (johon valitettavasti olen sortunut usein) eron.
lapseleni oli suunnaton järkytys kun esi kertoja olimme päiväkodissa. kotona en ollut käyt´tänyt ruumiillista kuritusta, mutta pk:n lastenhjoitaja hyökkäsi kiinnipitämään lapsestani ja kun vaihdoimme toiseen päiväkotiin siellä eristettiin lepotauon ajaksi eteiseen yksin, todella pelottavaa, lapseni ei ollut tottunut tuollaiseen kohteluun, kolmannessa vasta käytettiin muita keinoja, lapsi alkoi viihtyä.
ei tule yhteiskunta kelpoista ihmistä jolle ei saa olla asioista erimieltä.Äiti vie vielä isonakin turvaan jos töissä annetaan töitä.vittu aattele mitä lapselle teet.Opetat lapsellesi että kaikki muut on väärässsä.
Itse olen just tommosesta kodista,vaihdetaan koulua,vaihdetaan kavereita,opettajat on sikoja,en oppinut elämään. nyt olen vankilassa kun kaikki ei mennyt mieleni mukaan.Suunnaton järkytys on aikuisena huomata etten ole sen kummempi kuin muutkaan.
1. En hyväksy mitään ruumiillista kuritusta
2. En mitään (lapsi: tyttö 1v 9kk)
3. -
4. -
5. torun ja joissain tilanteissa keskeytän toiminnan tai otan siihen liittyvän tavaran pois.
Koska lapseni on vielä hyvin pieni on usein parasta kiinnittää huomio muuhun. En osaa kuvitella lapsen tekevän mitään niin vakavaa "rikettä", että se oikeuttaisi fyysisen kivun aiheuttamisen. Jos itse käyttäytyisin esim. puolisoni mielestä väärin, en hyväksyisi sitä, että hän esim. läimäyttäisi minua. Miten voisin näin ollen kurittaa lastani. Mielestäni aikuisella tulee olla tarpeeksi auktoriteettia lapseen nähden ilman ruumiillisen kurittamisen uhkaa. En myöskään keksi mitään kestävää perustelua kurittamiselle: kasvatuksellista se ei mielestäni ole. Itse haluisin lapseni oppivan oikean ja väärän jne. muun, kuin pelon motivoimana. On myös kirjoitettu että lasta voi kurittaa, jos itse ei ole kokenut ruummiillista kuritusta vaurioittavana tms. tekijänä. Tästä ajattelen niin, että jokainen on yksilö ja kokee asiat yksilöllisesti.
väkivallan käyttöä sanansa vahvistamiseksi, ja sosiaalityöntekijä on hänen kanssaaan 110%
samaa mieltä. isällä oikeus päättää kaikest lapseen liittyvästä ja ajaa äiti pois! isä on aina oikeassa!
ei kuriteta ruumiillisesti. Kyllä meidän perheessä enemmän sitten korotetaan ääntä.