Hei! Opiskelen kasvatustiedettä ja pidän ensi viikolla yliopistolla pienen esityksen suomalaisten vanhempien asenteista ruumiilliseen kuritukseen. Taustalla on viimeaikaiset tutkimukset, joiden mukaan suomalaiset suhtautuvat lievään kurittamiseen suvaitsevaisesti. Haluaisinkin siis tietää...
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt?
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta?
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin?
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
Tavoitteenani ei ole siis tuomita kenenkään toimia vaan saada aineistoa esitystä varten, ja vastatahan voi tietysti täysin anonyymisti.
Kiitos todella paljon vastauksistanne ja ajastanne! :)
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt?
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta?
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin?
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
Tavoitteenani ei ole siis tuomita kenenkään toimia vaan saada aineistoa esitystä varten, ja vastatahan voi tietysti täysin anonyymisti.
Kiitos todella paljon vastauksistanne ja ajastanne! :)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ensiksikin haluan sanoa kiitoksen, että olet valinnut esityksesi aiheeksi näin tärkeän aiheen! Olen todella hyvilläni Lastensuojelun keskusliiton julkaiseman tutkimuksen aiheuttamasta keskustelusta ja toivon se jatkuvan pitkään, jotta mahdollisimman moni kasvattaja havahtuisi ymmärtämään lapsen oikeuden turvalliseen kasvuympäristöön.
Vastauksiani:
1. EN missään muodossa.
2. En mitään.
3. -
4. -
5. Eteisessä olevaa mietintäpenkki toimii paikkana jossa lapsen ei-toivottu käytös voidaan katkaista. Penkillä istutaan iän mukainen minuuttimäärä ja ennen sinne menoa kerrotaan miksi lapsi penkille laitetaan. Minuuttien jälkeen keskustellaan tapahtuneesta ja sen jälkeen asia unohdetaan.
Meillä panostetaan kasvatuksessa paljon "ennaltaehkäisevään toimintaan" eli pyritään välttämään ongelmatilanteet keskustelemalla niistä etukäteen ja ohjaamalla toimintaa muualle. Käytämme paljon kehumista.
1.hyväksyn pienen tukkapöllyn(ei mitään hiukset irti päästä meininkiä) ja luunapin viimeisenä kuritus vaihtoehtona.
2.luunappia joka ei tehonnut=)(lapseni nauroi) olen myös ottanut käsistä hieman kovempaa kiinni ja yrittänyt pitää paikoillaan.
3.lapseni lyö minua joskus tosi kovaa eikä kuuntele välttämättä puhetta eikä sillonkaan vaikka korotan ääntäni.
4.välillä olen katunut.neuvolassa asiaa puitiin ja siellä sanottiin että on ihan ok tuo käsistä kiinni pitely jos lapsi alkaa lyömään.
5.puheella yritän selvittää asian.aika usein joudun myös korottamaan ääntäni.
1.En hyväksy 2.en mitään 3.en ole 4.ei ole tarvinnut kun en harrasta moista turhaa touhua.5.keskustelemme asioista ja annan vertaus kuvia vaikea tässä selittää mitä käytännössä tarkoitan.Pahin mitä käytän on se että kun hermot menee niin tulee huudettua mutta sekin keskustellaan sitten jälkikäteen..ihan kivoja ja kilttejä lapsia minulla on vaikka välillä onkin raskasta.olen sitä mieltä kurittamisesta että SE EI HYÖDYTÄ MITÄÄN!!SILLÄ EI SAA POSITIIVISTA TULOSTA AIKAAN..JA MIKSI SATUTTAA LASTA..olen ollut itsekkin joskus nuori niinkuin jokainen tietää ja jos minua olisi kuritettu niin olisin uhmallakin tehnyt juuri niin kuin olin milloinkin päättänyt...
1. kyllä tukistaminen ja luunappi mutta vain jos puhe ei tehoa.kiinni pitäminen jos riehuu eikä lopeta ja jos potkii tai lyö.
2.jos puhe ei auta niin silloin tukistanut tai anatanut luunapin. myös kiinni pitäminen jos potkii lyö tai riehuu.
3.kun touhu on mennyt ihan mahottomaksi, riehuttu eikä osattu lopettaa sitä. potkimista ja lyömistä jos ei lopeteta, niin silloin kiinnipitämällä rauhotetaan. silloin kun puhe ei auta, eli lapsi vaan jatkaa eikä ymmärrä tekevänsä väärin eikä ymmärrä lopettaa.
4. en
5.kokeiltiin sitä miettimis paikkaa mut meillä se ei toiminut. tämä tapa on nyt hyvä. lapset tietää että uskoa pitää tai "saa selkään".
uhkailu, kiristys ja lahjonta.
nyt minut varmaan tuomitaan huonoksi äidiksi mutta ei siin mitään. mä itse olen saanut lapsena selkään jos en ole totellu eikä siitä ole jäänyt mitään traumoja. päinvastoin ymmärrän täysin miksi näin tekivät, olin aika kauhee kakru eikä minua muuten olisi saanut aisoihin.
äärimmäisissä tapauksissa ymmärrän kurittamisen. elämä on raakaa ja jos lapset oppii pumpulissa kasvamiseen miten he pärjää sit aikuisena...?
Jotenkin arvasin vastauksesi luettua, että perään tulee tuo tyypillinen toteamus siitä, että "olen saanut selkääni lapsena enkä silti ole traumoja saanut ja olin niin kauhea, että.." Aika yleistä, että ruumiilliseen kuritukseen myönteisesti suhtautuvat ovat itse kokeneet ruumiillista kuritusta lapsena ja perinteiden velvoittamina jatkavat ketjua.
Miksi ihmeessä näet ruumiillisen kurituksen vaihtoehdoksi pumpulissa kasvamisen????
Onko sana terve auktoriteetti tai kultainen keskitie tuntematon?
Taidat olla se jolle tämän viestin tarkoitin. En tiedä luitko sitä silloin, mutta olisi mukava saada jotain kommenttia. En ole edellinen kirjoittaja.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=691&posting=22000000020331743#22000000020331743
mä arvasin tämän et tähän tulee tuollainen vastaus.
en ole koskaan antanut selkään lapsilleni, ei tartte kun ne tietää että minua on uskottava. luunappi tai tukistus riittää.
niin ja on meillä vitsakin hyllyn päällä mutta siinäkin riittää se tieto että siellä sellainen on.
minusta tämä minun valinta on se keskitie jossa on hyvä mennä.
vai mitähän se sinulla tarkoittaa? miten sinä saat lapset kuriin, vai onko sulla edes lapsia?
Uusavuttomat siellä taas utelee keinoja miten lapsia kasvatetaan ilman pelkoa, alistusta, ruumiillista kuritusta.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että SUURIN OSA kasvattajista (tutkimuksen mukaan) pärjää ilman ruumiillista kuritusta? Näin ollen suurin osa kasvattajista pärjää ihan terveellä auktoriteetillä. Siinä kun sinun lapsesi eivät tarvitse selkäsaunaa vaan luunapit ja tukistus ovat keinosi saada lapset uskomaan, niin minä en tarvitse "edes" luunappeja enkä tukasta kiinni ottamista (saatikka vitsa-pelotetta hylyn päällä!!! Jessus..) vaan lapseni uskovat minua muutoinkin.
Ehkä saat tämän gallupin viimeisestä kysymyksestä jotain vinkkejä siitä miten lapsia voi kasvattaa ilman käsiksi käymisiä. Tai sitten se ote ja asenne on ihan luonnostaan toisilla.. Toiset ovat kekseliäämpiä ja hallitsevat tunteitaan paremmin? Määrätietoisuus, ennaltaehkäisy, kehuminen, päättävisyys, terve auktoriteetti.. Siinä joitakin syitä miksi pärjään kolmen lapseni kanssa ilman ruumiillista kuritusta vallan mainiosti!
ihan alkaa pelottaa tälläiset ihmiset jotka linkittävät kuukausien takaisia keskusteluja..!
En todellakaan muista tuota keskustelua (jos tutkisin aiempia keskusteluja tarkemmin, voisin ehkä valaistua asiasta..), enkä aio palata minnekään arkiston takaisiin kirjoituksiin! Ei minulla ole todellakaan aikaa tai mielenkiintoa tuollaiseen.. HUH!
Kirjoitan kun lasten hoidolta ja kasvatukselta ehdin, en 24/7. Jos sinulla on jotain kysyttävää minulta, ole hyvä ja kysy se tässä, nyt.
Heh =)
ollaanpa toisten äitien kanssa puhuttu tästä samasta asiasta ja todellaikin monet muutkin käyttävät tukistusta ja luunappia jos ei muu tehoa.
ihan sama mitä mieltä sinä olet mutta tämä on minun tapani kasvattaa ja piste.
enkä koe huonoa omaa tuntoa enkä näe tässä mitään väärää. enhän nyt sentään hakkaa lapsiani.
ja jokaisella kerralla kun kuritusta ollaan jouduttu käyttämään siihen on ollut aihetta.
- ne sitten nyt toteutetaan lapsillaan, eikös?
Vitsa ja sen käyttäminen saa monenkin aikuisen kiihtymään, ja siinä sitten lapset joutuu kohteeksi.
pidemmälle viety taas tätä juttua..pitää kyllä itse olla aika sairas että noin ajattelee.
Niinhän me lähes kaikki äidit puhumme toisten kanssa.. Aika harva kyllä uskaltaa "oikeassa elämässä" myöntää käyvänsä käsiksi pienenpäänsä, toisin kun täällä anonyyminä.. Miksihän?
Omaa empiiristä tutkimusta luotettavampana pidän siltikin "virallisia" tutkimuksia, joiden mukaan ruumiillisen kurituksen hyväksyy "vain" joka kolmas. Eli olette äitiystäväporukkasi kanssa joka tapauksessa vähemmistössä. Siinä vähemmistössä, joka ei ole keksinyt tarpeeksi "muuta" joka tehoaisi. Tätä "muuta" kuitenkin on olemassa.
Minullekin on ihan sama mitä mieltä sinä olet, olenkin vain ilmaissut oman mielipiteeni. Ja se on, että lapsen kasvatus onnistuu ilman käsiksi käymistäkin jos haluaa/viitsii/oivaltaa nähdä vaivan!
Miksi otit puheeksi huonon omantunnon tai vääryyden? Jos kerran voit satuttaa lapsia ilman syyllisyyttä ja koet sen oikeaksi, niin miksi mainitset sanat huono omatunto ja vääryys? Minä en niitä aiemmin ole maininnut.
Tuo ajatus "enhän nyt sentään hakkaa lapsiani" on vaarallinen ja hölmö. AINA on jotain pahempaa ja jos siihen vetoaa niin lapsiaan hakkaavat voisivat sanoa esim, että "enhän sentään kiduta lapsiani".
Kun ei satuta lapsiaan millään tavalla, ei tarvitse edes aloittaa tuota "enhän sentään.." -lausetta.
Mikä on hyvä "aihe" ruumiilliselle kuritukselle? Jos olisi olemassa toinen yhtä hyvä tai parempi keino kasvattaa lasta kuin ruumiillinen kuritus, niin käyttäisitkö? Sellaisia on.
Hah heh hih hoh huh hyh håh häh höh
miten sattuukin meidän suureen ystäväpiirin kuuluvat kaikki olemaan vähemmistöä...
kuka on sanonut ettei "muita" keinoja käytetä mutta jos nekään ei auta niin silloin tukkapöly tai luunappi.
lapset ovat erilaisia, jotku uskovat puhetta mutta jotku ei sitten mitään.
käytä sä omia keinojas kasvattaa niin minäkin teen. mutta mä en ala saarnaa et mun keino on ainut oikea. jokainen taplaa tyylillään mutta edelleen olen sitä mieltä ettei tukkapölystä tai luunapista ole haittaa jos niitä joskus joutuu käyttämään. se ei tarkoita sitä etten rakastaisi lapsiani, kyllähän sitä kuriakin täytyy olla. minun lapset ei ainakaan tule hyppimään kenenkään silmille ja osaavat ervostaa vanhempia ihmisiä.
En voi sille mitään jos "suurï ystäväpiirisi" (heh..) kuuluu vähemmistöön, mutta ilmeisesti et ole tutustunut hiljakkoin julkaistuun tutkimukseen ihmisten suhtautumisesta ruumiilliseen kuritukseen? Edelleen uskon tutkimusta enemmin kuin "suurta ystäväpiiriäsi". :)
"kuka on sanonut ettei "muita" keinoja käytetä mutta jos nekään ei auta niin silloin tukkapöly tai luunappi."
Minä sanoin, ettei KAIKKIA muita keinoja ole käytetty jos joutuu turvautumaan ruumiilliseen kuritukseen. Vai väitätkö ettei ole olemassa keinoja joita sinä et olisi käyttänyt? Minä en ainakaan ole kaikkea kokeillut, onneksi olen oivaltanut ne tavat joilla selviän kunniallisesti ilman käsiksi käymistä.
"lapset ovat erilaisia, jotku uskovat puhetta mutta jotku ei sitten mitään."
Toisin sanoen väität, että on olemassa lapsia joihin ei tehoa kuin ruumillinen kuritus tai ei mikään? Heh.. Vai niin. Minäpäs väitän, että on olemassa kasvattajia, jotka eivät keksi, oivalla tai tajua keinoja selvitä kasvatuksesta ilman käsiksi käymistä. Tai puuttuu se terve auktoriteetti tai hermojen hallinta on lapsen tasolla tai..
Hyvä jos et ala saarnaamaan (taisit kyllä jo aloittaa..) ruumiillisen kurituksen puolesta! Minä rakastan omiani sekä lapsia yleensä niin paljon etten kyllä pelkää sanoa mielipidettäni asiasta. Kaikki eivät sitä kestä, sille en voi mitään. Joka tapauksessa minulla on oikeus sanoa mielipiteeni ja olla jopa ylpeä siitä, että pärjään ilman ruumiillista kuritusta.
Totta kai lapsilla pitää kuri olla! Mutta mikä ihmeen kivikautinen ajatus se on, että kuri saavutetaan vain luunapeilla ja tukkapöllyillä? Meillä riittää kun äiti/isä sanoo, koska auktoriteettimme toimii.
Kiva jos lapsesi "eivät tule hyppimään silmille ja osaavat ervostaa vanhempia ihmisiä", voin vakuuttaa että myös minun lapseni ovat näissä asioissa menestyneet vaikka menestystä ei ole tehtykään ruumiillsen kurituksen voimin. Lisäksi heillä on itseluottamus kunnossa, he kunnioittavat myös itseään ja uskaltavat sanoa mielipiteensä.
kiitos! olipas taas ihanan piristävää lukea neuvoja sellaiselta jolla itsellä ei ole lapsia.
heh heh
lapsettomuuteesi, mutta tämä on väärä paikka hakea apua siihen ongelmaan. Pura tuskasi asiantuntijan vastaanotolla.
Ajatella, että jotkut ihanoikeasti osaavat kasvattaa lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi ilman ruumiillista kuritusta! Eikä se kuule oikeasti ole edes mahdotonta jos vain löytyy tahtoa asiaan! ;)
Taas täällä lapsettomat on jakelemassa hyviä kastatusneuvoja.
kuinkahan monella oikeasti on lapsia jotka näillä sivuilla neuvoo?
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
V: Kyllä. Pieni fyysinen kontakti, esim tukkapölly, jos kaikki keinot on käytetty.
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt? V: Tukkapölly. Itsekin olen saanut, eikä se ole minuun arpia jättänyt. Lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja!
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta? V: Lapsi tekee sellaista, mikä sattaa olla vahingollista itselleen tai toisille eikä järkipuhe tehoa.
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin? V: Kyllä. Oma väsyneisyys vaikuttaa siihen kuinka helposti maltti menetetään.
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
V: Jäähy (=istutaan tuolilla eteisessä hiljaa)
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
V: Joissain tilanteissa kyllä. )
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt?
V: Tukkapöllyä on tullut tilanteessa, jossa lapsen huomio on saatava kiinnittymään muualle, ja kaikki "kiltit" keinot on käyty läpi
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta?
V:Kun lapset ovat kiusanneet esim. koiraa tai kissaa pienenä, ja on ollut heidän oman etunsa mukaista saada huomio kiinnittymään muualle.
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin?
V: En itseasiassa. Tottakai lapselle aina rangaistuksen jälkeen selitetään miksi näin tuli toimittua.
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
V: Lapsi jäähylle/arestiin.
Poikaystävää on tullut kuritettuksi.
Paljaalle takapuolelle, kädellä, vyöllä ja vitsaakin yritetty.
Hän on pettänyt paljon ja joku rangaistus täytyisi siitä saada, kun on nainnut vaimoaan kotona paksuksi ja muutenkin pettänyt.
Lapsiin suhtaudun kieltävästi.
1. Hyväksyn sen, jos kaikki muut keinot on jo käytetty, sekä jos lapsen käytös on vaaraksi itselleen tai muille, puhe ei tehoa ja fyysisen rangaistuksen antaminen sattuu vähemmän kuin vahinko jota lapsi aiheuttaa itselleen ja ympäristölleen. Jos lapsi hakkaa päätään seinään niin että taulut putoaa seiniltä, en usko että pikku ripsaus vitsalla jaloillekaan tekee erityisen pahaa, jos verrataan kumpi sattuu enemmän. Ja kummasta tulee pahimmassa tapauksessa isommat vammat.
2. Olen antanut tukkapöllyä ihan vain tarttumalla parilla sormella hiuksiin. Se ei satu, mutta rauhoittaa raivokkaan vetämisen kohti kirjahyllyä... Olen myös uhkaillut antaa selkään. Käsistä on uhmakohtauksen aikaan jouduttu täälläkin pitelemään kiinni, koska on yrittänyt tulla nyrkkiä ja hammasta yms...
3. Silloin kun lapsi on ollut vaaraksi itselleen ja toisille. Ei ole totellut, vaan jatkanut vaarallisia touhuja ja käytöstä. Samoin kun on menty luvatta ja rikottu jotakin jne. Ihan sama vaikka vahingossa särkyy, mutta jos on kielletty menemästä kirjakyllyyn kun siellä on arvokkaita juttuja, niin silloin on rangaistus ansaittu. Jos ei puhe tehoa, silloin on toimittava käytännössä.
4. En. Miksi ihmeessä tekisin lapsilleni jotain mitä pitäisi katua, koska aikuisena olen vastuussa siitä, että tiedän missä rajat menevät, eli miksi rankaisen lasta. Ei rangaistusta pyydetä anteeksi, koska sehän on nimenomaan rangaistus, joka seuraa siitä, kun tehdään pahaa. Jos kadun rangaistuksen antamista, eikö se kerro, että hyväksyn lapsen teon sittenkin, muutin vain tässä mieltäni; "ei se olekaan pahaa mitä teit, anteeksi kun äiti laittoi sinut jäähylle!"
5. Jäähyä käytetään meilläkin, yleensä mennään nurkkaan tai omaan sänkyyn miettimään kannattaako olla tottelematon. Karkkipäivä perutaan joskus pahanteon takia. Se on todella toimiva keksintö. Ääntä korotellaan meilläkin usein.
Ihan totta varmaan että monet suhtautuu lievään kurittamiseen suopeasti. Itsekin olen saanu penskana selkääni, tukkapöllyä ja luunappeja. Myös kotiarestia, karkkilakkoa, discokieltoja ja viikkorahan loppumista. Selkäsaunallakaan en tarkoita mitään vitsalla hipsuttelua, vaan ihan kunnon selkäsaunoja remmillä niin että muisti vielä viikonkin jälkeen miksi ei kannata tehdä pahojaan. :) Tukastakaan ei otettu niin että se vähän rauhoittaa, vaan niin että lähti nippu tukkaa mukaan. Tänäpäivänä kasvatusperiaatteet on löystyneet mielestäni, koska ei minunkaan aikana tullut turhasta huutia. Minusta olisi varmaan tullut täysin pitelemätön teini, jos olisin saanut toisenlaisen kasvatuksen. Siksi voin puolustaa omaa kasvatustani, mutta yritän kasvattaa omia lapsiani hellemmillä metodeilla.
Kasvatusperiaatteet siis olivat sellaiset, että lapsen tulee kunnioittaa vanhempaansa, lapsen tulee käyttäytyä kunnioittavasti itseään vanhempia ihmisiä kohtaan, sanoa vieraille päivää, älytä poistua paikalta kun aikuisilla on omia juttuja jotka ei lapsille kuulu (esim. raha-asiat) jne. Vaatteita tuli silloin kun äiti osti, mankumalla ei tippunut mitään, päinvastoin. Meikata ei saanut, hiuksia ei saanut värjätä, vanhemmille ei saanut sanoa vastaan, eikä olla erimieltä. Jos tuli puhuttelu, se piti ottaa vastaan hiljaa. Jos tuli selkäsauna rangaistukseksi, piti itsellä käydä vitsa katselemassa. :)
Meillä ei lapset ryöhänneet ensimmäiseksi kahvipöytään vetämään kahvileivät naamariin kun tuli vieraita, vaan odottivat että aikuiset joivat kahvinsa ja vasta sen jälkeen oli lasten vuoro. Ruokapöydässä ei puhuttu, lautanen piti syödä tyhjäksi, ruuasta ja kaikesta piti osata sanoa kiitos, unohtaminen oli moka.
Koulu piti hoitaa mallikaasti, läksyt piti viedä tarkastettavaksi vanhemmille, että oli tehty. Sen jälkeen kun koulusta tultiin, mentiin itse asiassa maatilan töihin ja vasta illalla tehtiin koulujuttuja. Kasia pienempää numeroa ei kärsinyt kokeista saada aineesta huolimatta, tai piti viettää ilta yksin lukemassa kyseistä ainetta.
Lapsilla piti olla moitteettomia, kohteliaita, hiljaisia mutta vastata jos joku kysyi jotain, piti olla ahkera, osallistua töihin ymv. Kylässä ei saanut juoksennella, kotonakaan ei saanut juoksennella tai piti lähteä pihalle juoksentelemaan.
Tässäpä jotain siitä mitä tarkoitin että omassa lapsuudessani on ollut. Ja nyt kun katson ympärilleni en juurikaan näe koskaan lapsia jotka käyttäytyisivät kuten itseni on pitänyt tehdä. Yhtä radikaalia käytöstä en omilta lapsiltanikaan vaadi, koska onhan lapsen aktiivisuuden ja tahallisen, hillittömän riehumisen välillä nähtävä ero.
Täytyy sanoa, että oli aika ikävää luettavaa. Todellakin.
Kasvatus-palstalla oli hyvä kirjoitus teille ruumiillisen kurituksen kannattajille:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000382&posting=22000000021500987
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
Kyllä.
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt?
Piiskausta. "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta?
Annan piiskaa melkein aina rangaistuksena.
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin?
En ole.
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
Piiskauksen jälkeen yleensä nurkassa seisominen ja kotiaresti.
Hei! Opiskelen kasvatustiedettä ja pidän ensi viikolla yliopistolla pienen esityksen suomalaisten vanhempien asenteista ruumiilliseen kuritukseen. Taustalla on viimeaikaiset tutkimukset, joiden mukaan suomalaiset suhtautuvat lievään kurittamiseen suvaitsevaisesti. Haluaisinkin siis tietää...
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
En missään tapauksessa hyväksy.
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt?
En mitään.
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta?
En ole käyttänyt.
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin?
Jos, olisin käyttänyt katuisin syvästi. Minusta lastaei kuulu kurittaa ruumillisesti, koska se ei auta yhtään. Itse olen saanut piiskaa niin paljon ja kovaa pienenä, että tiedän millaista on elää piiskan pelossa. Lapsena se satutti sisintä todella paljon, kun sai piiskaa. Ja sattuihan se toki fyysisestikin. Onneksi Suomessa laki kieltää lasten ruumillisen kurituksen.
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
Aresti, omaan huoneeseen miettimään, tiettyjen etuuksien poistaminen ovat ok.
Tavoitteenani ei ole siis tuomita kenenkään toimia vaan saada aineistoa esitystä varten, ja vastatahan voi tietysti täysin anonyymisti.
Kiitos todella paljon vastauksistanne ja ajastanne! :)
1. Hyväksytkö ruumiillisen kurituksen? (kaikenlainen fyysinen koskettaminen rangaistustarkoituksessa lasketaan)
Periaatteessa en
2. Millaisia ruumiillisen kurituksen keinoja olet käyttänyt?
Olen antanut lapselle luunapin muutaman kerran.
3. Millaisissa tilanteissa olet käyttänyt ruumiillista kuritusta?
Kun lapsi on hankkiutunut vaaratilanteeseen toistuvasti kielloista huolimatta, eikä mikään järkipuhe ole mennyt perille.
Lisäksi kun pienempänä löi minua sekä muita, eikä uskonut puhetta, annoin luunapin lopuksi ja siihen loppui lyömiset.
4. Oletko katunut ruumiillisen kurituksen käyttämistä jälkeenpäin?
Periaatteessa kyllä, mutta koska lapsi lopetti vaaratilanteeseen hankkiutumisen, koen rangaistuken olleen hyväksi.
5. Mitä vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja käytät?
Rangaistukena on jonkin kivan asian kieltäminen. Koen sen lasta nöyryyttävänä jos joutuu kauan olemaan jossakin piinapenkissä, enkä siksi käytä sitä keinona.
Tuli kysymyksestä omat lapsuusmuistot mieleen, kun aina keskitytään vain tähän ruumiilliseen kuritukseen, eikä koskaan henkiseen.
Omat vanhempani eivät kurittaneet minua ruumiillisesti koskaan, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Jos tein jotakin kolttosia, minulle ei esimerkiksi puhuttu muutamiin päiviin mitään, tai ei annettu aamupalaa ennen kouluun lähtöä ja lukemattomia muita konsteja oli käytössä.
Pelkään isääni vieläkin enkä uskalla kotona käydessäni koskaan ilmaista mielipiteitäni missään asiassa, vaan myötäilen aina hänen sanomisiaan. Itsetunto on tämän henkisen pahoinpitelyn seurauksena ollut matalalla aina ja olenkin ollut koko elämäni toisten mielistelijä ja monen kynnysmattona hyväksikäytettynä.
Siitä syystä koen henkisen nöyryyttämisen vähintään yhtä kamalana kuin ruumiillisen kurituksen.
Kirjoituksessasi kiinnitin huomion tuohon "piinapenkkiin", jota pidät nöyryyttävänä. Meillä tuota tuolia kutustaan miettimispaikaksi ja se on aikoinaan otettu käyttöön kun luin siitä asiantuntijan "neuvoista". Asiantuntijat siis suosittavat penkkiä/tuolia/jakkaraa RAUHOITTUMISpaikaksi, paikaksi joka katkaisee ei-toivotun käytöksen. Siitä varmasti saisi nöyryytyksenkin välineen jos siihen laitettaisiin saatteella "olet paha ja nyt istut siinä häpeämässä". Idea on kuitenkin toinen, meillä saatesanat ovat "nyt istut tuolilla hetken rauhoittumassa ja miettimässä". Sen jälkeen asia käsitellään asialliseen, ei syyttävään sävyyn jonka jälkeen asia "kuopataan". Ei siis minkäänlaista nöyryytystä. Ja toimii!
Toinen asia johon haluaisin kommentoida oli lause "..aina keskitytään vain tähän ruumiilliseen kuritukseen, eikä koskaan henkiseen". Totuushan nimittäin on, että ruumiillinen kuritus sisältää AINA henkisen kurituksen. Kun toisen kehon itsemääräämisoikeutta loukataan, viestitään samalla "olet huono/paha". Näin siis lapsi asian kokee asiantuntijoiden mukaan.
anteeksi sitten että kerroin mitä mieltä minä olen asioista, enkä ollut kanssasi samaa mieltä...
Anteeksi, en olettanut sinun olevan yliherkkä mielipiteille. Kerroit oman mielipiteesi ja minä omani. Miksi pitäisi olla samaa mieltä? Miksi ei saisi keskustella ja olla eri mieltä?Hiljaa siis vaan jos ajattelee asioista eri tavoin..? Ei kiitos. Enkä minä aio (jatkossakaan) pyydellä anteeksi keneltäkään, että kerron mielipiteeni! Ihmettelen miksi pyytelet anteeksi..
tämä oli mielestäni galluppi, mihin vastasin. En kysellyt muiden mielipiteitä omista ratkaisuistani enkä myöskään kyseenalaistanut muiden kasvatustapoja eikä aloittaja varmastikaan halunnut sen kummempia keskusteluja asioista, vaan vastauksia.
Gallup ei ole sama asia kuin keskustelu, tiesitkö?
Muuta en aio tähän ketjuun kirjoittaa, vastasin vain siihen mitä kysyttiin.
Unohditko nyt itse, että "tämä oli gallup"?
Minä taas luulen ettei alkuperäisellä ole mitään sitä vastaan, että aiheesta syntyy keskustelua. Miksi olisi? Ei tämä niin pilkunnussintaa ole etteikö keskustelupalstalla voisi myös keskustella vaikka "aiheena" kuinka olisi gallup!
Ikävää että mielipiteeni vaikutti sinuun noin. :(
on laissa kielletty. Lapsen voi kasvattaa ilman väkivaltaa ja väkivalta on aina toisen ihmisen fyysistä ja henkistä satuttamista. Sitä on lievästä erittäin törkeään. Tämä selvennys siksi jotta ei nyt saivarrella siitä mitä väkivallalla tarkoitetaan.