Ei mitään oikeutta,
hiljainen kaipaus vain.
Niin paljon rakkautta
sinulta sentään sain.
En epäile sen voimaa,
sen kauneuden näin.
Ja sinua en soimaa,
vain odottamaan jäin
jos rakkautesi määrä
ylittää kärsimyksen.
Tai odotukseni väärä
on lähteenä pettymyksen.
hiljainen kaipaus vain.
Niin paljon rakkautta
sinulta sentään sain.
En epäile sen voimaa,
sen kauneuden näin.
Ja sinua en soimaa,
vain odottamaan jäin
jos rakkautesi määrä
ylittää kärsimyksen.
Tai odotukseni väärä
on lähteenä pettymyksen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kauniissa runossasi, olen lähes sanaton!
Hiljainen kaipaus
asuu sinussa vielä kauan.
Rakkaus oli osasi minusta
eikä se kysy oikeutta
se on lahja jota hellien
vieläkin vaalit.
Rakkaus
sen kauneus ja syvyys
sen näit, koit ja elit
- elät.
Tiedän
kuinka sydämesi
on puhdasta kultaa
etkä soimaa minua
lähdöstäni
anna anteeksi
siitä
että jätin jälkeeni kaipauksen
kivuksi sinussa elämään.
Kärsimys ja tuska
jota tunsin
ylitti kaiken,
rakkaudenkin.
Mutta sinä ymmärrät senkin.
Elämän uudet askeleet
ovat tuntemattomissa,
enkä tiedä
onko odotus turhaa.
Anna sydämellesi vapaus elää.
Lio, kiitos tunnustuksestasi! Usein kyllä tuen runon ajatusta rytmin, riimin avulla. Onnistuen taikka en. Ongelma sen hallinnassasa on se, että pitäsi olla mestari, ettei muoto hallitse sanomaa.
Rellulle tahtoisin sanoa, kun usein tuntuu, että hän näkee sekä läpi runon ilmaisun että itse kirjoittajan. Vastausruno, taikka vastaus osuu siihen mikä on maalina.
Lekart