Eestiläisyydestä

Sieltäpä tultiin Virosta, eli Eestistä. He, virolaiset käyttävät itsestään mieluummin sanaa eestiläinen.
Me olemme siskoni kanssa yli kahdeksan vuoden ajan vieneet pikku tuliaisia Suomessa aikoinaan vapaaehtoisesti sodassamme taistelleelle veteraanipariskunnalle.
He ovat iäkkäitä ja sairaalloisiakin, mutta joka kerta vieraillessamme heidän luonaan saan kuulla saman: Hetkeäkään en ole katunut, että lähdin heimoveljieni rinnalla taistelemaan ylivoimaselta näyttävää vihollista vastaan.
10 vuotta vankileirillä rangaistuskaan ei saanut häntä muuttamaan mieltään.
Valtion maksama eläke on pieni. He saavat sillä ruoan ja vaatimattoman asunnon. Teknikoksi opiskellut poika auttaa kykyjensä mukaan taloudellisesti.
Aina vieraillessani heidän luonaan olen kiitollinen, kyyneliin asti. Meidän valtiomme muisti "viiveellä" näitä hyviä, uskollisia heimoveljiään, mutta nykyään he saavat sentään Suomen valtiolta eläkettä. Presidentti Mauno Koivisto oli muistaakseni "eläkeidean" isä.
Emme vieneet siskoni kanssa tuliaisiksi sukkahousuja ja purukumia, niinkuin suomalaiset veivät aikoinaan, vaan selvää rahaa, jonka vaihdoimme euroista kruunuiksi paikan päällä. Eestin kruunuhan ei ole vaihtovaluutta.
Veteraaniystävämme kertoi(tiesimme muutenkin), että jos Luoja suo, niin hän täyttää keväällä 90 vuotta.
Sanoimme, että sitten tulemme ja juhlimme kunnolla.
"Tere tulemast, sina olet hea inimine!", hän vastasi. Kyynelehdimme pikkuisen ja laiva toi meidät Suomeen. Tulomatkalla katselin "rikkaita" suomalsisia, jotka eivät takuuvarmasti menisi sotaan, tai vankileirille solidaarisuudesta heimoveljiään kohtaan. En taitaisi mennä itsekään.

käynyt Eestissä, ystäviä on sieltä saanut.ollaan käyty ystävien luona ja he ovat monta kertaa vierailleet, meidän luonamme. Iloisia ja ystävällisiä ihmisiä ovat. Miksiköhän joillakuilla ihmisillä on niin voimakas tämä suomettuma?