ajatuksia masennuksesta:
olet henkisesti ihan maassa, kaadut oikeasti etkä pääse ylös vaikka haluaisit, et ehkä itke oikeasti mutta sisälläsi on niin paha olo että tunnet varmasti itkeväsi, ei ei se itkua olekaan, se on jotain pahempaa. rakastut et pysty tekemään asialle mitään, olet ihan lopussa, yrität itsaria, et onnistu siinä, makaat, itket, istut, itket, et pysty seisomaan, jalkasi ovat kuin halvaantuneella ne eivät kanna et pysty seisomaan sinulla on niin paha olla. sinulla on niin paha olla ettet pysty ajattelemaan mitään, ajatuksesi menevät vain edestakaisin, tunnet vain että ahdistaa niin sanomattomasti et pysty puhumaan, et pysty sanomaan että koskee, pystyt ainoastaan huutamaan. tuntuu kuin sydämesi olisi revitty ja tallottu. Aika kulkee, et pääse elämässä eteenpäin, näät kun muut kulkevat ohitses, et saa elämästä kiinni, voit hetkittäin saada pientä kosketusta mutta et tunne sitä se vain koskettaa. Itse et tunne kasvavasi, menet vain alamäkeä, koko ajan paha olo vain pahenee. Äitisi haukkuu sinut, isäsi haukkuu, "lintsaat koulusta, sinulla on vaikka kuinka paljon poissaoloja, koulusi menee huonosti", mikä sinua vaikee on sinullahan on kaikki hyvin.. ja tuon sanominen ei saa ajatuksia todellisuuten kuin hetkeks vaikka asiat olisi miten huonosti. Vaikka menisit kuinka huonosti niin et pysty sanomaan sitä, et pysty sanomaan minulla on paha olla!
kuulostaako yhtään tutulta?
olet henkisesti ihan maassa, kaadut oikeasti etkä pääse ylös vaikka haluaisit, et ehkä itke oikeasti mutta sisälläsi on niin paha olo että tunnet varmasti itkeväsi, ei ei se itkua olekaan, se on jotain pahempaa. rakastut et pysty tekemään asialle mitään, olet ihan lopussa, yrität itsaria, et onnistu siinä, makaat, itket, istut, itket, et pysty seisomaan, jalkasi ovat kuin halvaantuneella ne eivät kanna et pysty seisomaan sinulla on niin paha olla. sinulla on niin paha olla ettet pysty ajattelemaan mitään, ajatuksesi menevät vain edestakaisin, tunnet vain että ahdistaa niin sanomattomasti et pysty puhumaan, et pysty sanomaan että koskee, pystyt ainoastaan huutamaan. tuntuu kuin sydämesi olisi revitty ja tallottu. Aika kulkee, et pääse elämässä eteenpäin, näät kun muut kulkevat ohitses, et saa elämästä kiinni, voit hetkittäin saada pientä kosketusta mutta et tunne sitä se vain koskettaa. Itse et tunne kasvavasi, menet vain alamäkeä, koko ajan paha olo vain pahenee. Äitisi haukkuu sinut, isäsi haukkuu, "lintsaat koulusta, sinulla on vaikka kuinka paljon poissaoloja, koulusi menee huonosti", mikä sinua vaikee on sinullahan on kaikki hyvin.. ja tuon sanominen ei saa ajatuksia todellisuuten kuin hetkeks vaikka asiat olisi miten huonosti. Vaikka menisit kuinka huonosti niin et pysty sanomaan sitä, et pysty sanomaan minulla on paha olla!
kuulostaako yhtään tutulta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mene ihmeessä puhumaan jollekin...
Yksinäsi asioita mielessäsi pyörittäessäsi ne vain paisuvat ja turpoavat,
tuntuen moninkertaisesti pahemmilta, kuin mitä ne oikeasti ovatkaan.
Lähde vaikka johonkin, jos sulla on jotain sellaisia sukulaisia,
täti tai joku, ehkä sua vanhempi serkku, -jossa voisit ottaa
jonkin aikaa etäisyyttä jokapäiväisiin kuvioihisi,
jotka nyt tuntuvat niin kovin sotkuisilta...
Jaksamista sulle! Aurinko paistaa vielä, -yhtälailla sinullekin!