Itse sanoin isälleni viisivuotiaana, että olen oikeasti tyttö ja sain selkäsaunan. Sen jälkeen tiesin, että asia on tabu enkä puhunut siitä muuta kuin iltarukouksessa jumalalle. Sukupuolewni on ollut minulle aina selvä ja jos olisi ollut mahdollista olisin aloittanut hormonit jo kymmenvuotiaana.
Teini-ikäisenä kuljin toisten tyttöjen kanssa ikäänkuin tyttönä. Ensimmäinen seksikokemus mulla oli vasta 25-ikäisenä. Ja se oli kivulias eikä yhtään hauska.
Teini-ikäisenä kuljin toisten tyttöjen kanssa ikäänkuin tyttönä. Ensimmäinen seksikokemus mulla oli vasta 25-ikäisenä. Ja se oli kivulias eikä yhtään hauska.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minulla oli hyvin samantapaiset fiilikset lapsena ja nuorena. En pystynyt oikein luomaan ystävyyssuhteitakaan, koska en ollut ulkonaisesti sitä mitä oikeasti olin. Nuoruus meni silleen vähän pieleen, hukkaan ja poskelleen...
Meillä on 8v poika joka on aina sanonut haluavansa olla tyttö.Kaupassa hän hipelöi tyttöjen mekkoja ja juhlakenkiä, aikaisemmin kyseli miksi pojat ei voi käyttää mekkoja,ei nyt isompana enää. Hän leikkii päivittäin barbeilla ja ihastelee niiden asusteita,paras kaveri (poika) leikkii myös barbeilla.Isot veljet ovat näitä kahta kiusoitelleetkin siitä joten he leikkivät nyt huoneessa jonka oven saa lukkoon. Toki molemmat leikkivät "poikienkin" leikkejä kahdestaan ja muitten poikien kanssa.Edelliset kirjoitukset saivat miettimään, näkyykö suuntautuminen jo lapsena.Lasteni isäkin on "sukkahousumiehiä" ja bi. Hän on hoitanut lapsia ja kotia vähintäänkin yhtäpaljon kuin minäkin,on ehkä miesten mielestä naisellinen.Mietinkin onko meillä jotenkin roolimallit sekaisin tai voiko se transuus olla jotenkin geeneissä. Kuitenkin poika saa olla oma itsensä,olipa suuntautuminen mikä tahansa.
Parasta on lasten antaa vain olla niinkuin ovat. En usko geeniperimään transasiassa. Käytit sanaa suuntautuminen, varmaan tarkoitit identiteettiä.
Itse olen nainen ja kahden lapsen isä. Enkä usko, että lapset on siitä kärsineet. Olen ollut rakastava ja huolehtiva vanhempi. Pojasta tuli kyllä taiteilijasivari ja tytöstä lätkäjoukkueen kapteeni, joka halusi lisäksi armeijaan. No, lapset ovat saaneet olla just sitä mitä ovat.
Mulla tunne oli enemmän kehon ristiriitaa. Voimistelutunneilla unelmoin pukuhuoneiden välillä olevasta leikkaussalista, jonka läpi olisin saanut olla tyttö.
Sinällään kovin feminiini elämänmuoto ei ole koskaan minua kiinnostanut, elämä naisena kyllä.
Tuo kiinnostus noihin tavaroihin voi olla vain kiinnostusta niihin. Ihan hyvin asia voi olla vain roolileikeistä.
Vakavampaa se on vasta jos hän tuntee olevansa väärässä kropassa.
Yleensä transsukupuolisuus ei ole perinnöllistä. Ehkäpä teillä kotona on vapaampi elämänmuoto jolloin poikakin uskaltaa näyttää todellisen minänsä. Hänelle on varmaankin helpompaa kun ei pakoteta mihinkään roolimalliin.
Sukupuolinen suuntautuminen ja mahdollinen sukupuoliristiriita voi näkyä aivan pienelläkin lapsella. Usein se kielletään vanhempien taholta jyrkästi, jolloin syntyy ongelmia. Kyllähän tuo transsukupuolisuus, samoin kuin transvestisuus on ilmeisesti geeneissä, eikä sitä pystytä muuttamaan millään psykiatrisilla hoidoilla. Kun tämän ominaisuutensa kanssa oppii elämään, on paljon helpompaa.
Poikasi tilanteessa kannattaisi varmaankin ottaa yhteys Transtukipisteen perheneuvojaan ja keskustella hänen kanssaan miten tästä voisi edetä. Poikasi on vielä nuori ja sukupuolen kokeminen voi muuttuakin, mutta kannattaa varautua että hän ehkä myöhemmin haluaa hoitojakin. Myös vertaistuki toisten translasten vanhempien kanssa on varmasti hyödyksi. Yhteystietoja varmaankin löytyy tuolta Transtukipisteeltä.
Lapsi ei useinkaan osaa ilmaista selkeästi mistä on kyse. Itse muistan lapsena toivoneeni, että olisin tyttö. Tarkoitin varmaan sitä, että minulla pitäisi olla tytön kroppa. Vasta vanhempana ymmärsin, että olin aina ollut tyttö.
äitini vaatekaapilla jo lapsena salaa. Asia oli minulle vaikea ja halusin sen salata vanhemmiltani. Yritin elää parhaan kykyni mukaan mukaillen tyttöjä mutta en pukeutunut niin.
Vankilani rakennustyöt alkoivat siis jo lapsena.
Aikoinaan kun aloin seurustella mieheni kanssa, minua vaivasi kun ihmiset katsoivat miestäni kysyvä katse silmissään, miehelläni kun on korvakorut,sormuksia ja kaulakoru,silloin miehet eivät yleensä käyttäneet täällä maalla ainakaan koruja. Häntä pidettiin vähintäänkin kummajaisena. Nyt keski-iässä ja viiden lapsen jälkeen, ei minua kummastuta jos yksi lapsista poikkeaakin massasta ja on oma itsensä.Poika joka kopsuttelee äitinsä korkokengissä ja huivista sidotussa hameessa herättää kyllä huomiota jo tässä vaiheessa. Mietityttää vain ympäristön suhtautuminen ja miten lapsi sen kokee.
Muistan yhden vastakkaisen tapauksen, myös maalta, jossa tyttö koki olevansa poika. Ongelmia tuli oikeastaan vasta koulussa, jossa lapset ryhmiteltiin esimerkiksi jumppatunnille. Tämä lapsi koki kauheana joutumisensa likkojen puolelle. Ja luokkakaveritkin olivat itse asiassa alussa pitäneet häntä poikana. Äiti mietti lapsen nimen muuttamista sukupuolineutraaliksi. Tämän lapsen sukupuolikokemus kyllä näytti pysyvän läpi vuosien. Tulevaisuus sitten näyttää miten homma jatkuu. Mutta kuten sanottu, yhteiskunta alkaa jyräämään jo alakoulussa.
Kummanko sukupuolen kanssa naiseksi pukeutuva mies haluaa seksiä? Siis ilman mitään sukupuolenvaihdos leikkauksia. Tämä meni nyt vaikeaksi kun pohdin asioita tarkemmin.
Tarkoitat siis transvestiittiä. He ovat aivan samoin heteroita kuin muutkin ihmiset. Eli lähes kaikki miehet haluavat seksiä naisen kanssa, vaikka pukeutuvatkin naiseksi. Yleensä seksi ja pukeutuminen eivät liity toisiinsa. Naiseksi pukeutumisella ei haeta kiihottumista (fetistit on asia erikseen).
Näitä kahta asiaa eil transvestisyyttä ja seksuaalisuutta ei pidä sekoittaa keskenään.
Pukeutumisella vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin henkilö ilmentää omaa identiteettiään. Seksuaalisuus on aivan toinen asia, transvestiitit jakautuvat heteroihin, homoihin tai lesboihin ja biseksuaaleihin aivan "tavallisen" väestön tavoin.
Itselleni pukeutuminen tuo hyvän mielen ja rauhallisen iloisen olon, silloin nautiskelen elämästäni täysillä. Olen hetero, eli miehet eivät kiinnosta seksuaalisesti, olinpa sitten miesten tai naisten vaatteissa.
Transnaisten (siis kromosomaalisesti miespuolisten, joilla on naisidentiteetti) aivoissa on todettu tiettyjä yhteneväisiä geneettisiä poikkeamia. Vaikka periaatteessa transsukupuolisuus ei periydykään, vaikuttaa siltä, että joskus mukana on periytyvä osio, joka saattaa ilmetä jo edellisessä sukupolvessa lievempänä tai ohimenevänä sukupuoli-identiteetin epäselvyytenä. Jos isä on siis lapsena käynyt läpi "tyttövaiheen" tai on muuten feminiini, voi olla että nimenomaan hänen geeninsä ovat vaikuttaneet transominaisuuden kehittymiseen miespuolisessa jälkeläisessä.
"He ovat aivan samoin heteroita kuin muutkin ihmiset."
Haluaisitko vähän täsmentää?
Transvestiittien seksuaalinen jakauma on sama kuin muillakin, eli noin 10% voi olla homo- tai biseksuaalisia. Eli 90% ihan tavallisia heteroita.
Tuo periytyminen voi siirtyä pidemmällekin, kuten minulla. Vaarini oli mahdollisesti hieman feminiininen mies.
"He ovat aivan samoin heteroita kuin muutkin ihmiset."
Tämä sanamuoto vaan kuulosti aika ajattelemattomalta. Ikäänkuin kaikki ihmiset olisivat heteroita. Tai kaikki ei-heterot eivät olisi ihmisiä.
Ehkäpä tuo oli tarkoituksetonta, tai ehkä ei. Samapa se sinänsä.
Tapaus 1:
Isä salatiitti, poika tg
Tapaus 2:
Isä julkitiitti, "poika" ts-tyttö
Mutta voihan se olla sattumaakin....
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.Olen tietämättömyyttäni sekoittanut nämä kaksi asiaa.Asia alkaa hahmottua vähitellen.Miesmäistä naista vaan ei pidetä erikoisena,naismainen ja etenkin naisen vaatteisiin pukeutuvaa pidetään kummajaisena, monella meneekin liiallisuuksiin ja näkee kilometrin päähän ettei ole "aito" nainen.En tiedä haluavatko he nimenomaan herättääkin huomiota,mutta näyttävät hutsulta.Haluavatko he näyttää korostetusti naiselta?Tuntuu vaan että menisi täydestä jos pukeutuisi tavallisemmin (en tarkoita mitään tuulipukuja),ilman peruukkia ja vähemmän meikkejä.
Voin vastata sinulle ainoastaan omakohtaisesti. Kokeilin kerran kulkemista ilman peruukkia ja meikkiä, pitkässä naisten takissa ja korkokengillä. Puolen tunnin matkalla sain muutaman nauruntyrskähdyksen osakseni, enkä sen jälkeen ole kadulle ilman meikkiä ja peruukkia lähtenyt. Meikattuna kulkiessani naurua ei ole kuulunut, ei tosin itkuakaan :)
Pyrin pukeutuessani olemukseen, joka ei ole hutsumainen, mutta meikkiä minulla kyllä on enemmän kuin luomunaisilla ja peruukkia olen leikkauttanut mahdollisimman aidon näköiseksi.
Toinen seikka meikin ja peruukin käytössä on naamioituminen. En halua tulla tunnistetuksi naisena, yhteiskunnan asenne kun kuitenkin on mitä on.
Ihmisten joukkoon kuitenkin tulen, koska olen luonteeltani sosiaalinen, eikä yksinäinen peilin kanssa keimailu tuo sellaista iloa kuin kulkeminen ihmisvilinässä.
Mä olen huomannut, että jos liikun farkuissa, mua katsotaan tarkemmin, että oonks mä lintu vai kala. Hameessa ollessani ei kukaan vilkaisekaan.
Meikkiä käytän vähän, mutta en ikinä peruukkia.
Niin no,ei kyllä monesta muutenkaan erota onko tyttö vai poika,vaikka ei transu oliskaan.Minulle tosin ulkonäkö ei merkitse mitään,vain ihminen itse.Joittenkin kanssa vaan juttu ei luista,toisten kanssa ollaan heti samalla aaltopituudella.