Mä oon sairastanu bulimiaa (ja välillä anoreksiaa) muutaman vuoden ja mitat on n. 155/32 tällä hetkellä (ennen 155/65). Mä haluisin lopettaa tän oksentelun ja palata normaaliin elämään mut se ei vaan onnistu koska mua kiusattiin aina kun olin läski. Koulun terkkari ois passittanu mut jollekki kallonkutistajalle mut mä oon ennenki käyny eikä se auttanu yhtää. Mun kaverit on kaikonnu mun ympäriltä ja poikaystävä jätti mut. Mut häädettiin kotoo ja mulla on rahat ihan lopussa ja koulussaka ei hyvin mee ku oon jääny luokalleni jo pari kertaa. Mua pelottaa mitä tästä seuraa jos tää viel jatkuu.
tarttee apuu
16v tyttö
8472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sä oot vielä nuori ja koko elämä edessä. Mene hyvä ihminen hakemaan apua paikkakuntasi sairaalan vastaanotosta tai koulusi(?) terveydenhoitajalta.
Huoltajasi on/ovat edelleen vastuussa sinusta, koska olet alaikäinen. Miten he käytännössä pystyvät pitämään sinusta huolta, onkin sitten jo eri juttu. Yhteistyöhaluton 16-vuotias ei ole helppo hoidettava ja kasvatettava, väkisin sinua ei voi enää kukaan auttaa, vaan halun parempaan pitää herätä myös sinussa itsessäsi.
Oikea paikka neuvotella asumisestasi ja rahatilanteestasi on oman kotikuntasi sosiaalityöntekijä. Varaa aika oman kotikunnan sosiaalitoimistosta. Neuvotteluun voidaan kutsua mukaan myös huoltajasi. Erilaisia asumismuotoja on paljon ja rahallisesti asuminen aina jotenkin järjestyy, tukimuotoja on.
Opiskelun sujumiseen tarvitset opinto-ohjaajan ja kuraattorin apua ja neuvoja, myös oma luokanvalvoja voi auttaa. Mene siis opo:n vastaanotolle ja kerro mikä on tilanne.
Koulukiusaamiseen tulee aina puuttua, ketään ei saa kiusata painon tai minkään muunkaan takia. Kantele siis hyvällä omallatunnolla luokanvalvojalle, kuraattorille tai rehtorille. Kun nämä kiusaajat paljastetaan käy todennäköisesti ilmi, että he kiusaavat muitakin. Koulukiusaamisella on todettu olevat paljon haitallisia vaikutuksia nuorten psyykeen, asia on äärimmäisen vakava. Eihän kukaan aikuinenkaan kestä työpaikkakiusaamista alkamatta oireilla!
Terveydenhoitajan tarjoama psykologin kanssa puhuminen on myös itsestäsi kiinni. Terapia ei toimi, jos ei sitä itse koe tarvitsevansa, eikä siksi pysty siihen sitoutumaan. Terapia vaikuttaa usein aika hitaasti, mutta vaikutukset ovat sitten yleensä myös pysyvämpiä.
Aloita jostain, hoida yksi asia kuntoon kerrallaan. Kukaan ei tule toimeen ilman asuntoa ja rahaa, mutta niiden lisäksi tarvitset myös paljon halaamista ja huolenpitoa ja välittämistä.
Lähetän sulle ison ja lämpimän virtuaalihalauksen. Voimia!
En ole viestin alkuperäinen kirjoittaja, mutta luin vastauksesi ja se oli todella asiallisesti kirjoitettu. Olet lukenut ajatuksen kanssa tarinan ja pohtinut asioita.
Saisipa sinunlaisia vastauksia useilta muiltakin ( en todella tarkoita kaikkia).
hyh ku oot oikeesti tosi laiha. ja meidän muidenki tapaa oot joutunu noidankehää. mä hain apua; soitin ensin nuorten puhelimeen..sieltä ne anto mulle rohkeutta mennä sanoo koulun terkkarille., ja sieltä taas psykiatrille. Ja oon onnellinen että asialle tehää oikeesti nyt jotai. Miten sitä kestää muute..? noo, painoo tarkkaillaa terkkarilla, ja mulla on nyt aika ravitsemusterapeutille ja lääkärille ja tietysti myös psykiatrille.. että nii..oksentelu vaan pahenee, mutta mua autetaa.vanhemmat ei tiedä mtn.vielä. mulle määrätään masennuslääkkeitä, ja hoidosta voi tulla pitkä. hae ihmeessä apua ongelmaa.tsemppiä.
Mä kävin puhumassa yhelle psykiatrille ja nyt menee jo vähä paremmin ku on voinu puhuu vapaasti ekaa kertaa moneen vuoteen. Paino noussu jo 2 kiloo (vähä tuntuu epämiellyttävältä ku lihoo mut silti iloitsen asiasta) ja puhuin mun entiselle poikaystävälle ja nyt me ollaan taas yhessä mut se sano et jos mä palaan entiseen ni se on sit hyvästien paikka. Mä päätin et mä parannun koska en haluu menettää sitä. Mä pääsin nyt asumaan sen ja sen vanhempien luo ja neki tukee mua. Oksentanu en oo melkein viikkoon mikä on uus ennätys koska ennen oksensin vähintään kerran päivässä. Mä jopa söin jäätelöö ja suklaata enkä oksentanu ja sain palkkioks mun rakkaalta kissanpennun :)
Ihana kuulla, että sulla menee paremmin. Toi teksti sai mut hymyilemää. Jatka samaan mallii, kyllä sä vielä selviät. Takapakkia voi tietenki tulla, mutta älä lannistu. Tsemppiä sulle
Sä olet itsekin sellainen suloinen kissanpentu, joka tarvitsee terveellistä ruokaa, unta ja leikkiä sekä hellyyttä ja lämpöä. Pidä yhtä hyvää huolta itsestäsi kuin pidätte kisusta.
Jokainen päivä on päivä kohti parempaa. Toivottavasti saat säännöllisesti keskusteluapua tai muuta asiantuntija-apua, koska syömishäiriöistä paraneminen vie oman aikansa.
Ruuasta ainaska ei oo puutetta koska rakas on hyvä kokki ja untaki saan riittävästi ja kyl me aina kaikkee leikitäänki :). Kissa ristittiin Rasmukseks eilen. Rasmus on muuten melkei koko musta angora jolla on valkonen hännänpää. Mä käyn nyt joka viikko puhumassa yhelle terapeutille ja sit voin puhuu myös Markuksen (eli mun rakkaan) äidille joka on opiskellu psykiatriks mut ei oo töissä nyt. Ja tietenki oon puhunu Markuksen kaa mikä on auttanu koska se oikeestaan tietää jo jotai syömishäiriöstä koska sen siskolla oli anoreksia, tosin sille sit kävi huonommin.. Mä luulen et mä parannun aika nopeesti koska mä haluun sitä todella, todella paljon. Mä en oo ees halunnu oksentaa vähään aikaan. Ja voisin vaik vannoo et en tuu enää pitkään aikaan oksentamaan, korkeintaan jos on esim oksennustauti.