Ilmiannan teidät!

sinä se jaksat täällä palstoilla surffailla
iloiten ja hymynaamoja jaellen kertoa hauskoja
ja haikeita muistojasi, vaikka minulla
joka " olin muka pikkuinen ja kaunis ja ihana ja rakas ja ja ja..." suren meitä niin että tuskin jaksan elää ja huolehtia lapsista ym. arjen asioista
niinkuin tänäänkin viemärit meni tukkoon ja tämmöiset hommat ym autoasiat ym kuuluisi miehelle
mutta täällä sitä nyt sitten ollaan, sydän rikki
surua täynnä ja että olen näin tyhmä ja löydän kirjoituksiasi, pahoitan mieleni kun et noteraa, etkä muista minua, et ota yhteyttä, koska
en osaa olla niinkuin kiltin tytön pitäisi olla
miellyttääkseen?

Mistä kirjasta? niin, kuka tietää?
tämäkin elämäni käsikirjoitus on tehty
kärsin joka päivä ja sulla sitä naurua ja hymyä riittää. No, nyt sanot että et saisi olla iloinen ym. kun minä en ole, toki saat olla, mutta on täysin käsittämätöntä, miten toisen voi näinkin äkkiä unohtaa ja jatkaa elämäänsä edes ottamatta yhetyttä tai edes kysyä: - onko teillä kaikki hyvin? pärjäättekö? voinko jotenkin auttaa?
mutta, ei niin ei.

Vuodatin turhautumistani. Anteeksi. En saisi sinulle
kuitenkaan.

ja silti kyllä!
pidän sinusta ( hymy )

Hyvää yötä, murtsi.

Viemärit taas vetää =)

Ai niin. Se kirja. Vastaus on
Jerzy Kosinski: Flipperi.