Niin, miksi en ole saanut silmiini seuraavia kirjoituksia:
1. Olen tehnyt tänä vuonna abortin kolmesti, viime vuonna neljästi. Musta on kiva mennä kaavintaan ja lääkkeellinen keskeytys on ei ees tunnu abortilta. Suosittelen aborttia lämpimästi kaikille, ei tunnu missään ja on vaivaton tapa ratkoa ei-toivotun raskauden ongelma.
2. Abortti on aina väärin, niinpä kun minut raiskattiin enkä sokissa älynnyt tehdä rikosilmoitusta ja hakiea jälkiehkäisyä, olen mielestäni velvollinen pitämään lapsen. Tulinhan raskaaksi omaa tyhmyyttäni.
3. Olen 14-vuotias odottaja. Harkitsin aborttia, mutta onneksi äitini ja poikaystäväni saivat ylipuhuttua minut pitämään lapsen. Voihan peruskoulusta aina välivuoden pitää ja jatkaa sitten lapsen ollessa hoidossa.
4. Hmm, en halunnut tulla raskaaksi, eikä puolisoni voi sietää lapsia. Nyt vahinko on kuitenkin tapahtunut. Luettuani abortinvastustajan kirjoittaman viestin ja katsottuani pari realistista videota/kuvia ymmärsin että abortti on murha ja päätinkin jatkaa raskautta. Kiitos videon linkittäneelle henkilölle, hänen ansiostaan vauvani saa syntyä!
5. Vastustan abortteja, haluan vähentää viiden määrää. Siksi pyrin vaikuttamaan lapsiperheiden hyvinvointia kohentaviin asioihin, jotta mahdollisimman moni voisi pitää ehkä vahingossakin alkunsa saaneen vauvan, eikä kenenkään tarvitsisi tehdä aborttia sosiaalisista syistä.
6. Ihmisten syyllistäminen asioista, joista heillä on valmiiksi paha mieli, on mielestäni turhaa. Olen asiasta jotain mieltä, mutta ymmärrän että vastakkaisiakin mielipiteitä löytyy eikä maailma ole mustavalkoinen.
1. Olen tehnyt tänä vuonna abortin kolmesti, viime vuonna neljästi. Musta on kiva mennä kaavintaan ja lääkkeellinen keskeytys on ei ees tunnu abortilta. Suosittelen aborttia lämpimästi kaikille, ei tunnu missään ja on vaivaton tapa ratkoa ei-toivotun raskauden ongelma.
2. Abortti on aina väärin, niinpä kun minut raiskattiin enkä sokissa älynnyt tehdä rikosilmoitusta ja hakiea jälkiehkäisyä, olen mielestäni velvollinen pitämään lapsen. Tulinhan raskaaksi omaa tyhmyyttäni.
3. Olen 14-vuotias odottaja. Harkitsin aborttia, mutta onneksi äitini ja poikaystäväni saivat ylipuhuttua minut pitämään lapsen. Voihan peruskoulusta aina välivuoden pitää ja jatkaa sitten lapsen ollessa hoidossa.
4. Hmm, en halunnut tulla raskaaksi, eikä puolisoni voi sietää lapsia. Nyt vahinko on kuitenkin tapahtunut. Luettuani abortinvastustajan kirjoittaman viestin ja katsottuani pari realistista videota/kuvia ymmärsin että abortti on murha ja päätinkin jatkaa raskautta. Kiitos videon linkittäneelle henkilölle, hänen ansiostaan vauvani saa syntyä!
5. Vastustan abortteja, haluan vähentää viiden määrää. Siksi pyrin vaikuttamaan lapsiperheiden hyvinvointia kohentaviin asioihin, jotta mahdollisimman moni voisi pitää ehkä vahingossakin alkunsa saaneen vauvan, eikä kenenkään tarvitsisi tehdä aborttia sosiaalisista syistä.
6. Ihmisten syyllistäminen asioista, joista heillä on valmiiksi paha mieli, on mielestäni turhaa. Olen asiasta jotain mieltä, mutta ymmärrän että vastakkaisiakin mielipiteitä löytyy eikä maailma ole mustavalkoinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En teidä uppoaako tai edes osuuko sinnepäinkään, mutta hyvin artikuloitu.
***
1.-sitä harvemmin halutaan myöntää jos niin on tehnyt useamminkin.
2.-juurikin näin. jos ei tyhmyyttään ole hakenut jälkiehkäisyä, saa syyttää vain itseään.
3.-niin minä tekisin oman tyttäreni kohdalla.
4.-minun silmiini on osunut näitä juttuja, joskaan ei yhtä kärjistettyyn sävyyn mutta näin niistä voi ymmärtää.
5.-miten yksittäinen henkilö voisi edesauttaa adoptointien (tai huostaanottojen) järjestelyä? Adoption järjestämien kuuluu sille ketä tilanne koskee ja varmasti saa siihen tarvittavan avun viralliselta taholta.
6.-paha mieli, kaikillako? Eikö jo luku 11 000 kerro jotakin nykyasenteista.
Paha mieli ja syyllisyys kertoo terveestä omastatunnosta. Tuntuu pahalta kun tietää tekevänsä väärin toista kohtaan. Miksi sitten niin pitää tehdä?
Aloittaja puhuu lapsiperheiden hyvinvoinnin kohentamisesta, eikö sen hyväksi tosiaan voi tehdä muuta kuin antaa lapsen adoptioon tai ottaa lapsen huostaan? Jos tosissaan haluaa kohentaa lapsiperheiden asemaa, olis tarvetta toimia ennen niitä huostaanottoja. Menee OT, mutta menköön.
Miksi nykyään lapsiperheissä voidaan pahoin?
Kuinka ennen on pärjätty ilman psykologeja, parisuhdekursseja yms. avustusjärjestelmiä.
Olihan silloinkin tietysti orpo lastenkoteja ja huutolaislapsia.
Lapsia elää hyvissä ja huonoissa oloissa, onneksi enin osa sentään jonkinmoisissa, ja eihän se aineellinen köyhyys jos kodin ilmapiiri on kunnossa.
Ja mitä tulee abortteihin nähden, elämässä on aina ilonsa ja surunsa, harvempi valitsisi kuitenkaan niiden sijasta ei-elämää-lainkaan.
moni valitsee vaihtoehdon ei-elämää-lainkaan,siis oikeesti valitsee.
Kas kun et sitten itse jo ole valinnut!
Itsellesi siis, ei jonkun muun (=sikiön) puolesta.
Silloin ennen ei ollut edes mahdollisuutta aborttiin. Asia järjestettiin nukkumalla vauvan päällä "vahingossa", oli ihan yleinen vahinko, onneks nykyisin harvinainen, vaikka vauvat edelleen nukkuu vanhempiensa sängyssä. Mutta saivatpahan sen ensiparkaisun, joka kuulemma riittää syntymisen syyksi. Ja ei tosiaan ollut terapioita, mutta pärjättiin päivästä toiseen jollain tavalla. Hätä keksi keinot silloin ja keksii tarvittaessa nykyisinkin.
juu-u, voihan se järveen hukuttautuminen tai katolta putoaminen olal "keino" nykyäänkin...
Ihan totta. Eroa on myöskin perheyhteisöjen koossa, ongelmiaan ei ollut pakko käsitellä yksin "ennen" kun samassa tuvassa tms. asui enemmän porukkaa. Nykyäiti on lastensa kanssa useimmiten sosiaalisesti aika heikoilla, joskus jopa täysin yksin.
***
sairasmielisiä aina ollu ja tulee olemaankin.
Ei normaalijärjellä varustettu nuku 'vahingossa' vauvan päällä, kuten ei myöskään hakeutuisi puoskarille vaarantamaan terveyttään ja jopa henkeään.
Mutta niinku todettu, idioottejakin aina on...
Sinä sanot idiootti, minä sanon epätoivoinen. Minä luulen että jossakin vaiheessa sitä vauva-aikaa (huutoa, valvomista, ruokakoneena oloa...) melkein jokaisella äidillä käy hetken mielessä että tahtoisinpa paiskata tuon otuksen seinään. Useimmilla se menee ohi heti ja puistattaa ajatuksenakin, mutta joillakin se jää kytemään. Jotkut jopa hairahtuneena hetkenä (tiedätkö mitä se unenpuute tekee??) toimivat tuhoavasti, itseään tai lasta kohtaan. Tiedän sen tunteen. Järjen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, siinä vaiheessa on järki jo kaikonnut.
Nykyään, kun moisesta ongelmasta voi jopa puhua ääneen *gasp* ja siihe saa lääkkeellistäkin apua tarvittaessa, nuo "vahingot" ovat hyvin harvinaisia. Silti niitä on. Voin vain kuvitella mikä tilanne oli kun vaihtoehtoja ei ollut.
***
Tiedän, eihän yövalvomisiin ikinä totu.
Jos meinaa mennä järjettömiin (tai siis epätoivosiin) ajatuksiin on parempi vaihtaa vähäksi aikaa huonetta tai sitten pyytää ulkopuolista apua (isovanhemmat ym sukulaiset, ystävät, naapurit) että saisi levättyä.
Ja eikös niitä entisaikoihin annettu poiskin, jos ei jaksanut tai pystynyt elättämään sellaisille joilla ei itsellä ollut? (vrt. nyk. lapsettomuus > adoptio)
Tehtiin asiat eri tavalla kuin nyt.
Anteeksi nyt mutta "toiseen huoneeseen" ei auta yliväsynyttä äitiä nykyään :D entisaikaan tosiaan oli se välitön perhe siinä samasas taloudessa tai ainakin samalla kylällä ja lapsia kasvatti koko kylä, niin sanotusta. Nykyjään on normina että jokainen perhe pärjää omillaan, perheyksikkö on pienentynyt.
"Ja eikös niitä entisaikoihin annettu poiskin, jos ei jaksanut tai pystynyt elättämään sellaisille joilla ei itsellä ollut?"
Ajatus on ahssu, uupumuksesta kärsinyt äiti antaa alpsensa pois, itä sitten kun voimat on palautuneet? Ei potuta pätkääkään eihän? Ja nykyään, come on, antaako joko lapsensa pois koska väsyttää?
Ja huomasithan että puhuin menneessä aikamuodossa. Minun masennukseni on jo hoidettu. Sekin mukava nykyajassa, lääkkeet. :D ongelmat on eri kuin "entisaikaan" jota tässä kovasti aiemmin ihannoitiin, ja ratkaisut myös.
***
Kyllähän ihminen on kautta aikain hävittänyt pikkuvauvoja, ei siinä ole mitään uutta.
Katselin muutama kuukausi sitten dokumentin muistaakseni Antiikin Roomasta ja jostain sen ajan kaupungista. Tutkijat löysivät rakennusten lähistöltä viemäristä pikkulasten luita ja alkoivat tutkimaan niiden alkuperää. Luita ja kallonpalasia löytyi aina vain enemmän ja tutkimuksissa selvisi, että suurin osa luista olivat kuuluneet pienille poikavauvoille.
Dokumentissa kerrottiin, että kaupungissa oli ollut ilotalo, jossa työskennelleet naiset olivat tietenkin tulleet raskaaksi tämän tästä. Jos lapsi oli tyttö, niin hänestä kasvatettiin uutta sukupolvea ilotaloon, mutta jos se oli poika, niin hänet heitettiin viemäriin virran vietäväksi.
Tuli dokumenttia katsellessakin mieleen, että onneksi nykyään on ehkäisy ja mahdollisuus aborttiin, jos sellaisen tarvitsee...
>Anteeksi nyt mutta "toiseen huoneeseen" ei auta yliväsynyttä äitiä nykyään>
eipä niin, mutta tarkoitin että vauvaa auttaa jos muuten olisi vaarana esim. pahoinpitelyä ravistamalla.. voi siel toisessa huoneessa rauhottua ja koota ittensä.
>Ajatus on ahssu, uupumuksesta kärsinyt äiti antaa alpsensa pois, itä sitten kun voimat on palautuneet?>
Saattohan jokku yhteyttä pitää eli tavallaan sijais/kasvattiperhe-meininki. Se äiti jaksoi sit paremmin niiden jäljelle jääneiden kans.
Nii, eihän nykyään anneta pois jos väsyttää, ne lopulta otetaan pois kun väsymys heijastuu kodin ulkopuolelle..
Onko mahdollista tehdä jotain äitien uupumisen ehkäisemiseksi? Se vois siistiä niitä aborttitilastoja hiukan, uskaltais pitää sen imetysaikana alkunsa saaneen toisen vauvan, eikä miettis, että "en mä jaksa kahta, kun en jaksa yhtäkään" (luvut voi vapaasti vaihtaa isompiin).
Eikös ne synnyttäneiden aborttiluvut just olleet nousussa, luulis ihanan pikkuvauvan toimivan abortinkarkoitteena, mutta eipä toimi. Ehkä ne äidit ei tajua mahassaan kasvavan vauvan alun... eiku.. tota, miten tähän taas tuli näin sarkastinen sävy?
meillä se vahinko kävi justiin kun edellinen oli vielä pikkuvauva. Se yllärikin pidettiin ihan vapaaehtoisesti :D mutta se jaksamisen pelko sai harkitsemaan aborttia noin minuutin verran. En ihmettele jos useat sen tekevätkin.
Erittäin kaunis ajatus, rakentavaa keskustelua tällä palstalla saa hakea mutta joskus sekin onnistuu.
Nonni, hyvää yötä. Tämä fanaatikko painuu pehkuun ja aikoo vakaasti rajoittaa netissähillumisaikaansa tulevaisuudessa.
***
"2.-juurikin näin. jos ei tyhmyyttään ole hakenut jälkiehkäisyä, saa syyttää vain itseään."
Eli siis raiskattu nainen on syyllinen raskauteensa koska ei SHOKISSA OLLEESSAAN tajunnut hakea jälkiehkäisyä sen kolmen vuorokauden sisään? Ja vinkki vinkki, ei se jälkiehkäisykään aina toimi.
"3.-niin minä tekisin oman tyttäreni kohdalla."
Pakottaisit neljätoistavuotiaan LAPSEN kantamaan sikiötä yhdeksän kuukautta ja synnyttämään sen? Hyi saatana... tässä nähdään abortinvastustajien empatiakyvyttömyys syntyneitä ja eläviä ihmisiä kohtaan. Eihän sille neljätoistavuotiaalle suinkaan tulisi minkään sortin fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia pakkoraskaudesta, eijei...
Olet kuvottava.
"Tässä nähdään abortinvastustajien empatiakyvyttömyys syntyneitä ja eläviä ihmisiä kohtaan."
He kuitenkin näkevät olevansa tosi empaattisia ja ihmisoikeutta puolustavia ihmisiä. Siksi että he puolustavat alkion oikeuksia.
Teinien päätöksiin aborteista ei vanhemmat voi vaikuttaa. Ottaen huomioon muutamat ihmiset jotka tällekin palstalle kirjoittavat, siitä voi olla kiitollinen. Vanhempien kuuluu käydä rakentava ja puolueeton keskustelu teinin kanssa raskauden ilmettessä sekä raskauden/synnytyksen, että abortin seurauksista ja riskeistä. Jos näin tehtäisiin, se olisi oikein. Ihmisen pakottaminen johonkin toimintaan on edelleen sekä törkeää että rikollista... onneksi.
1. Niin, tai sitten sitä ei vaan tapahdu. =)
2. Jälkiehkäisy kun ei ole varma keino.
3. 14-vuotias on lapsi. Hänellä ei TODELLAKAAN ole elämänkokemusta lapsen tekemiseen. Häneltä jäisi näkemättä puuhakas nuoruus, joka takaa kevyen elämän.Taisit sanoa noin vain koska olet joko itse neljätoista tai sitten kun tykkäät vain vängätä vastaan =) Omaa tytärtä sinulla ei ole.
4. Haha.
5. Yksittäinen henkilö voi vaikuttaa äänestämällä. Oletko noin pikkusieluinen ja sisäänpäinkääntyvä ettet tiedä sitä? Oikeat ihmiset hallintoon ja asiat alkaa sujua. Myöskin jos olet niin hirveän varma siitä että pentuja pitää hankkia niskalimassa, niin noin "hyvänä" ihmisenä olet varmasti valmis luopumaan omasta vapaa-ajastasi ja ilmottaudut vapaaehtoiseksi avuksi äideille jotka sitä tarvitsevat. Kaikki eivät todellakaan ole superihmisiä. Ketäs muuten äänestit viimeeksi?Enkä muuten ymmärrä miksi otat tähän adoptoinnin, se ei liity tähän mitenkään. Eli siis olen nyt enemmän kuin 100%:sen varma että olet keskenkasvuinen pätijä.
6.Se että tekee abortin, ei tarkoita sitä etteikö siitä voisi tulla paha mieli? Millainen sosiopaatti sinä oikein olet?
Uskomaton oivalluskyky!
Siksi et ole törmännyt noihin viesteihin, että tällä palstalla kaikki huomio kiinnittyy epäolennaiseen pohdiskeluun ja väittelyyn, jossa yritetään tehdä mustasta valkea tai päin vastoin. Kuka tänne nyt haluaisi mitään järkevää kirjoittaakaan, viesti analysoitaisiin puhki joka kantilta eikä mitään järkevää lopputulosta seuraisi. Yllättävää, että jotkut roikkuvat täällä päivästä toiseen.
Provokatiivista tai ei, raiskausesimerkkisi on kuvottava. Maailma ei ole mustavalkoinen. Vaikka aborttienpuolustajat vetoavat aina raiskaustapauksiin, raiskaukset syynä ovat todellakin vain marginaalinen osa ehkä alle yksi prosentti kaikista tehdyistä aborteista.
Mutta tälläkin palstalla liikkuu raiskattuja - siitä voit olla varma. Tuollaiset esimerkit sattuvat. Ehkä pahasti satutetut pitäisi jättää rauhaan myös näissä keskusteluissa. Jos inhimillisyyttä vielä edes löytyy.
Koko viestihän on provo, mutta raiskatuille tulee ihan oikeesti täällä kommentteja tyyliin: "Jos et ole tehnyt rikosilmoitusta, ei sitä voida pitää raiskauksena". Se on törkeetä. Turha loukkaantua keskustelun herättäjäksi tarkoitetuista esimerkeistä.
Maailma ei tod. ole mustavalkoinen, mitä tuumit esim. hedelmöityshoidolla alkunsa saaneen raskauden keskeytyksestä muista kuin terveydellisistä syistä. Sekin kun on Suomessa mahdollista.
Jos/kun viides osa naisista on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa, niin paljonkohan naisia oikeasti raiskataan? Seksuaalinen väkivaltahan on perheväkivallan ihan yleinen muoto, jos ihminen on väkivaltainen muuten on se suurella mahdollisuudella myös näin...
Voisiko ns. sosiaaliset syyt; paska parisuhde, merkitä myös sitä, että raskaus on saanut alkunsa mahdollisesti raiskauksesta (eihän kukaan suhteessa elävä ihan kaikkia kertoja muista; milloin oli yhteinen päätös, milloin ei...)?
Kun väkivalta on näin yleistä muutenkin, niin miksi sosiaalista syytä (sitä paskaa parisuhdetta) ei pidetä aivan yhtä loistavana syynä abortille kuin muutkin terveydelliset syyt ovat? Mies joka hakkaa eukkoaan, hakkaa myös lapsiaan...
Jollei ole kanttia lähtee ajoissa paskasta suhteesta eikä tehdä ilmotusta raiskauksesta yms. väkivallasta.
Kokemusta on ja ihmettelen jälkeenpäin miksi niin kauan siedinkin. En aio ikinä enää alistua moiseen, peli kannattaa viheltää heti poikki jos sellasta ilmenee.
henkilö jonka korvan taustat ovat tuskin edes kuivuneet.
Totuus on tarua ihmeellisempi.
Huomasitko kirjoituksesi suuren opetuksen; "Jollei ole kanttia lähteä... Ihmettelen miksi niin kauan siedinkin... En aio ikinä enää..."
Älä syyllistä niitä naisia; väkivalta on vika vain tekijässä, ei alistuvassa puolisossa. Tiedät sen; kuka tahansa, miten vahva ihminen tahansa, saattaa jälkeenpäin ihmetellä miksi niin kauan sietikin... Eikö olisi ollut kiva jos olisi saanut muutakin palautetta/rohkaisua, kuin voivottelua?
-Kokemusta on-
Harmittavinta on, että jotkut eivät koskaan pääse siihen jälkeenpäin ihmettely vaiheeseen, vaan sitoutuvat lapsillakin näihin suhteisiin; kyllä lapsi pelastaa kaiken, sit se muuttuu... Oikeast lapsi lisää parisuhteen stressiä, Raskaus ruokkii miesten väkivaltaisuutta...
"Jollei ole kanttia lähtee ajoissa paskasta suhteesta eikä tehdä ilmotusta raiskauksesta yms. väkivallasta."
Miten ajoissa paskasta suhteesta pitää osata lähteä, että se on riittävän ajoissa? Ennen kuin kumppani pelottelee, uhkailee tai muuten pakottaa seksiin? Ennen kuin tulee vahingossa raskaaksi? Ennen kuin tulee hakatuksi? Entä kuinka nämä voisi ennakoida? Kuinka voisi etukäteen tietää, että joo, ensi viikonloppuna meille tulee massiivinen tappelu, mies lyö kunnolla turpaan ja raiskaa minut ja minä tulen raskaaksi sen seurauksena. Täytyypäs siis pistää välit poikki ennen ensi viikonloppua...
Toki fiksua ja järkevää olisi osata lähteä siitä ekasta lyönnistä, ekasta väkisinmakuusta, mutta entä jos ei vaan osaakaan lähteä? Entä jos sielu on niin sirpaleina jo valmiiksi, ettei vaan enää osaa, voi, kykene, älyä tai halua lähteä, vaikka miten fiksu ihminen olisi?
Ennen minä ihmettelin niitä naisia, jotka sietävät väkivaltaista miestä. Pidin heitä tyhminä, koska onhan rakkaudellakin rajansa. Sitten löysin itseni vastaavasta tilanteesta; henkisesti ja fyysisesti nujerrettuna, omanarvontunto palasina, jotenkin lamautuneena ja epätoivoisena rakastamassa väkivaltaista miestä. Minä tiesin että rakkaudella on rajat, silti annoin anteeksi ja jaksoin uskoa, että kaikki muuttuu paremmaksi, joka kerta kun omia rajojani ylitettiin. Minä tiesin senkin, että pitäisi lähteä, että on jo tapahtunut jotain anteeksiantamatonta ja korjaamatonta, mutta silti jäin, kerta toisensa jälkeen. Ja kerta toisensa jälkeen olin enemmän umpikujassa.
Minäkin olen jälkeenpäin ihmetellyt, kuinka sitä niin kauan siedinkin. Enkä minäkään aio enää ikinä alistua moiseen. Olen nyt yhtä todellakin opettavaista kokemusta rikkaampi, ja siitä viisastunut. Mutta maailma on täynnä naisia, jotka eivät ole vielä tässä pisteessä, missä minä ja sinäkin olemme nyt. Me olemme jo sen elämämme kammottavan kokemuksen taaksemme jättäneet, siitä toipuneet ja elämämme jälleenrakentaneet. Nytkö sitten myhäilisimme omaa fiksuuttamme ja voivottelisimme toisten tyhmyyttä? Miksi me nyt moittisimme niitä naisia, jotka ovat tällä hetkellä ihan yhtä hajalla, kuin mitä mekin kerran olimme?
Niin, minusta suurin ero sinun ja edellisen kirjoittajan välillä on, että vaikka molemmilla on ollut rankka parisuhde, vain sinä ymmärrät inhimillisyydessäsi, että joku toinenkin voi joutua samaan tilanteeseen ja ymmärrät ola tuomitsematta tätä. Tuo sinua edeltävä ei nähtävästi ole ottanut opikseen, että jos hän kerran on sellaiseen tilanteeseen joutunut, joku muukin saattaa joutua. Ja tuo joku toinen tuskin osaa yhtään sen paremmin toimia siinä tilanteessa kuin hän itsekään osasi.