Joo, eli siis oon aikasemmin sairastanu anoreksian ja kuntoutunu siitä jokseenkin hyvin. Painoindeksi sahaa siinä normaalin/pienen alipainon rajoilla. Ja nimenomaan paino sahaa, viikon sisällä paino saattaa vaihdella jopa 3 kiloo ( mikä on henkisesti tosi rassaavaa ).
Painon vaihtelu johtuu siitä, että mä saan 2-4 kertaa viikossa ihan hillittömiä ahmintakohtauksia
( söin kerran yhdellä istumalla esim. 3 litraa jäätelöö, pussillisen pakastettua leipää, 2 annosta puuroo ja siirappia ), joitten jälkeen loput päivät on sitten aina hirveetä morkkista ja paastoo/liikuntaa.
Typerää varmaan edes kysyä, onko mulla bulimia, mut se, mitä mä haluaisin tietää, et miten te muut torjutte nää ahmimiskohtaukset? Mulla ei ainakaan auta se, et syön normaalisti kunnon aamupalan, lounaan, välipalan jne. , vaan syöminen ryöstäytyy aina käsistä.
Alan olla jo henkisesti vähän loppu tähän ainaiseen ruuan kanssa taisteluun.
Painon vaihtelu johtuu siitä, että mä saan 2-4 kertaa viikossa ihan hillittömiä ahmintakohtauksia
( söin kerran yhdellä istumalla esim. 3 litraa jäätelöö, pussillisen pakastettua leipää, 2 annosta puuroo ja siirappia ), joitten jälkeen loput päivät on sitten aina hirveetä morkkista ja paastoo/liikuntaa.
Typerää varmaan edes kysyä, onko mulla bulimia, mut se, mitä mä haluaisin tietää, et miten te muut torjutte nää ahmimiskohtaukset? Mulla ei ainakaan auta se, et syön normaalisti kunnon aamupalan, lounaan, välipalan jne. , vaan syöminen ryöstäytyy aina käsistä.
Alan olla jo henkisesti vähän loppu tähän ainaiseen ruuan kanssa taisteluun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yleensä ihmiset ahmii koska niillä on jotain ongelmia, suruja, yksinäisyyttä ym. mieti mitä sun elämässä on pielessä ja yritä korjata se, niin sun ei tarvitse ahmia pahaan oloosi. mene vaikka psykologille juttelemaan. oikeasti. ei ihminen ahmi jos sillä ei ole elämässä jotain pielessä.
Jos elämässä on asioita joita ei kukaan voi enää korjata? Paras ystäväni (serkkuni) tappoi itsensä kolme kuukautta sitten. Olin aluksi aivan turta en tuntenut mitään, ymmärsin häntä. Olin jo parantua bulimiasta(oksensin niin harvoin ettei sitä voi edes laskea) ulkomailla työskentelyn aikana, bulimiaani on kestänyt viisi vuotta. Tämä oli yhteinen ongelmamme mistä emme koskaan puhuneet. Suomeen tulon jälkeen elämässäni ei ole ollut muuta kuin ruoka. Se hallitsee jokaista minuuttia hereillä ollessani ja tunkeutuu uniini. Olen pystynyt paastoamaan viikon ja sitten oksentanut ja taas viikko paastoa. Kahden viime viikon aikana olen oksenutanut taas rankasti kaksi kolme kertaa päivässä. On ikävää sanoa, mutta olen menettänyt kaiken uskoni parantumiseen. Vaaka on uskollinen ystäväni. Ainakin jotain mistä pitää elämässä kiinni.
hanki elämä( siis kavereita, seuraa tai poikakaveri! Siinäpä sulle tekemistä!!
...vaan mitä kun on työ, opiskelu, ihania ystäviä, maailman ihanin poikakaveri, jopa pidät itsestäsi ja siltä mitä peilistä näet. Silti olet koukussa siihen, että välillä on saatava ottaa hetki aikaa yksin, vetää 30euron edestä mässyjä ja oksentaa. Jaksoittain se on tehtävä päivittäin, ja välillä kun ryöstäytyy oikein käsistä, voit sanoa kuinka kaamea migreeni kohtaus sinulla onkaan ja linnoittautua mässyorgioihisi vaikka koko viikonlopuksi... Sitten vaan niskasta jotenkin kiinni, että saa itsensä lenkille ja turvotus laskee kasvoista ja vatsasta. On niin ihana sitten taas kömpiä kullan kainaloon ja vannoa, ettei enää ikinä. Hyi helvetti, eihän se ole edes kivaa. Kuinka kauniimpi ja terveempi olisinkaan ilman tuota itseni kiduttamista. Vaan miksi, miksi sen teen aina uudelleen ja uudelleen...se on sairaus.